Tummat silmät ja ruskea tukka

Tässäpäs teille silmät. Halusin ne teille kuvata. Pistääkäpä kommentteja, kerron sitten myöhemmin enemmän. Huomenna painun lomalle hiihtämään. Juna vie siipan ja minut vanhaan kotikaupunkiin. Tapaan vanhempani ja siskoni. Tulen viikon päästä sunnuntaina takaisin hoikempana ja lihaksikkaampana ; ). Relatkaa viikonloppuna ja hiihtäkää, jos on lunta ja latuja.

Muhvin sisällä sahaten

Tämä pää on ollut seikkailussa tänään

Kiitos kaikille tsemppaajille! Aamulla sitten kävin siinä TT-angiografiassa. Kokemus oli mielenkiintoinen ja nopeatempoinen. Mun aika oli klo 8 ja noin 8.10 minut pyydettiin kuvaushuoneeseen. Fleece veks, käsivarsi paljaaksi, silmälasit pois ja pötköttämään sitten sellaiselle liukuhihnalle. Vasempaan käteen kyynärtaipeeseen työnnettiin kanyyli, pää laitettiin "kuppiin" ja vartalo ikäänkuin kapaloon semmoisella kumimatolla, joka kiristettiin edestä kiinni. Sitten pistin vaan silmät kiinni ja rentouduin. Kovaäänisestä kerrottiin, milloin varjoaine lähtee. Aluksi tuntui hiukan kylmältä ja sitten lämmin humaus kävi läpi kropan. Vatsan seudulla tuntui niin lämpimältä, että arvelin lorottaneeni alleni. Onneksi röntgenhoitaja kertoi etukäteen tästä tuntemuksesta, niin en ihan säikähtänyt. Sitten liukuhihna vei minut oudosti sahaten ison "muhvin " sisään, siellä tuuli ja ratisi ja valot välkkyi. Ainakin niin koin, vaikka pidinkin koko ajan silmäni kiinni. Juuri kun aloin oikein kunnolla relaamaan, minut otettiinkin ulos "muhvista".

Kaiken kaikkiaan koko homma kesti ehkä 15 minuuttia alkuvalmisteluineen. Kyllä siellä tuntui olevan ammattitaitoista porukkaa, kun kaikki sujui niin sutjakkaasti. Katsoin sitä konetta vasta kunnolla, kun tutkimus oli tehty ja silloin vasta näin, että olinkin "muhvissa ", joka oli noin 1,5 m paksu, enkä putkessa, niin kuin magneettikuvauksessa.

Nyt sitten odotellaan kolme viikkoa, että pääsen neurologin juttusille. Pään suonten on kestettävä se aika ainakin ja mikä etteivät kestäisi, kun ovat kestäneet 49 vuotta jo. Sitten on uudet harkinnat edessä, jos sieltä jotain muutakin kuin sahajauhoja löytyy. Mutta se on sitten jo toinen tarina. Ei tuota varjoainekuvausta kyllä kannata pelätä, se oli varsin näpsäkkä ja kivuton toimenpide.

Kuvauksen jälkeen menin tyttärelle aamiaiselle, kun ennen kuvausta ei saanut syödä. Kyllä maistui hyvälle tuore sämpylä . Huomenna sitten tarkistetaan pään ulkopuoli, eli menen kampaajalle, jossa uusitaan raidat ja leikataan hiukset malliin.

Katoin eilen Kuorosodan, Espoo oli ihan paska...tai ei siis paska, mutta kieltämättä huonoin esitys. Nyt täytyy Mikin kuoron tsempata tosissaan ja valita vähän räväkämpi biisikin. Mie tykkäsin eniten Veetin Salon porukasta ja Lappajärvestä, niissä oli kunnon energialatingit. Mitäs mieltä olitte te? Mukavaa alkanutta viikkoa, blogisiskot!

Kukkakunkkujen matkassa

Valoja ja varjoja- niin kuin elämässä aina

Halitulijallaa, olen vastikään herännyt. Tulimme kotiin siipan kanssa 1.30, sillä olimme Nosturissa ruotsalaisen Flower Kings keikalla. Yleisön ikäjakauma oli varsin vaihteleva, mutta toki edustimme taas keran sitä senioripäätä niiden pipopäiden joukossa. Oli siellä kuitenkin muitakin harmaantuneita, naisia yleisöstä oli pikaisesti katsoen noin kuudennes. Musiikki oli ihan ok, erityisesti tykkäsin laulajan äänestä, joka oli upea ja soi hyvin kaikilla korkeuksilla. Minut kun tunnette, tiedätte kuitenkin, että mua nukutti ihan hillittömästi.


Silta navetan vintille mummolassa

Aikani siipan vieressä roikuttuani ylätasanteen kaiteella, siirryin lokoisimpiin asemiin istumaan ja seuraamaan keikkaa screeniltä. Huomasin kyllä, että eräs mies vähän siinä vilkuili taakseen. Istuin siis vessaan menevän oviaukon vieressä ja ajattelin, että hemmo suunnittelee varmaan vessan lähtöä... mutta ylläri-ylläri seuraa. Muutaman kerran kuikuiltuaan olkansa yli minua, herra tuli juttelemaan på svenska, että saapiko hän tarjota mulle ölit. Huhu-huh , meitsi oli vähän äimän käkenä ja solkotti huonolla ruotsillaan, että eipä nyt olut maistu, mutta uni kyllä maistuisi. Sitten hän kyseli, mitä pidän bändistä ja musiikista. Mie taas, että ihan ok, kunhan tätä saisi kuunnella jossain päivällä. Seuraavaksi hemmo ehdotti, että jospas hän tarjoaisi mulle kahvit... Sitten mun täytyi tuottaa hänelle järkyttävä pettymys, todeten, että en mie tästä nyt kahville voi häipyä, kun on tuo mieskin mukana. Hemmo hämmästyi, että onko sulla mieskin mukana ja toivotteli hyvää illan jatkoa ja häippäsi tapahtumapaikalta nopeasti.

Miekin kiilasin taas siipan viereen kaiteelle niin virkistyneenä ja totesin hänelle, että minut meinattiin "iskeä" ruotsiksi ihan hänen selkänsä takana. Väsymys meni sen siliän tien, oli niin hauskaa, kun sai tällaista yllättävää huomiota osakseen Juha Watt Vainion näköiseltä pitkältä ruotsalaismieheltä. Siis vielä on vanhassa rouvassa vetovoimaa...ainakin pimeällä (valaistuksen suhteen) klubikeikalla. Tällä hupaisalla tapahtumalla voi itseänsä ilahduttaa vielä moneen kertaan. Kerran aikasemminkin noin on tapahtunut. Silloin olin siipan kanssa jäähallin keikalla Uriah Heepiä muistaakseni kuuntelemassa. Silloin oluen tarjoaja oli itseäni varmaan puolet nuorempi, tällä kertaa samaa ikäluokkaa oleva. Missä olivat nämä tyypit, kun olin nuori ja hehkeä??? Ei ikinä kukaan tarjonnut yhtään mitään, eikä kuikuillut perääni.

Huomenna on jännittävä paikka. Olen menossa siihen aivojen verisuonten tutkimukseen (TT-angiografiaan) Homma tehdään käyttäen jodipitoista varjoainetta, joka ruiskutetaan kyynärvarresta sisään ja sitten kuvataan pää kai jotenkin pala palalta. Ei kuulema satu, tuntuu vähän kylmältä ja metalli maistuu suussa varjoaineen myötä. Silti jännittää vähän: ensin tämä tutkimus ja toiseksi tutkimustulos, jonka saan tietää noin kolmen viikon kuluttua. Näissä ajatuksissa tulevaan viikkoon. Kaivelen arkistostani vanhoja kuvia ja yhden uuden. Siihen on kuvattuna mainio jenkki lipittelyviini, johon tutustuin perjantai-iltana. Hiukka makeutta jäljellä, vaikka kuiva onkin ja sopii tosiaan silloin, jos ei ole safkaa juuri ollenkaan. Voisin ajatella vaikka suolapähkinöiden ja sipsien kera. Minähän en moisia syö, mutta jos te vaikka syötte. Mie lipittelen tämän viinin ihan sellaisenaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Vickin lipittelyviinivinkki. Toimii.

Valmista

Entinen sauna: 20 vuotta vanhat kuusipaneelit ja apache-lauteet

Uusi sauna: L-lauteet ja paneelit tervaleppää, Iki-kiuas

Kiuas-pilari on 150 cm korkea, eli lähes meikäläisen mitoissa. Hoikempi tosin. Huomattavasti.

Tältä näyttää nyt

Pikkuvessan omenanvihreää hiukan saippuapumppiksessa ja hammasmukeissa


Pikkuvessa vielä kerran

Noniin, remontti on sitten ohi. Kaikki mukavat miehet ovat häipyneet ja ovat jättäneet jälkeensä kauniin uuden pikkuvessan ja löylyhuoneen. Näillä eväillä mennään nyt sitten seuraavat 20 vuotta. Seuraavaksi meidät kärrätään palvelutaloon. Kulumallakaan emme lähde tästä - kotoamme.

Otimme eilen ensimmäiset löylyt uudessa saunassa ja ne olivat kuin "lehmän henkäys" eli erittäin kosteat ja mukavat- Ikikiuas tuntuu oivalliselta valinnalta. Onhan siinä kiviäkin 110 kg.

Saunan meille rakensi lepästä Masa, Tero oli apurina ja siitä tuli oikein kaunis ja ihana. Paikan päällä tehdyt 75 cm leveät L-lauteet ja mukava vähän vinossa oleva selkäpuu. Jihuu, entinen sauna oli ok ja tämä on vielä parempi. Uusi kiuas vaatii hiukan pitemmän lämmityksen ja runsaasti vettä. Jos vettä viittii heittää kunnolla , olosuhteet ovat lähes kuin höyrysaunassa.

Masa sirkkelöi parvekkeella

Pikkuvessaan löysin kivan "omenanvihreän " maton , joka oli hiukan taitettu valkoisella. Oli vaikea löytää hiukan isompaa vessan mattoa, mutta Hemtexistä löytyi koko 70x120 cm. Olen ajatellut , että laitan sitten syksypuoleksi punaisen maton ja muut tilpehöörit. Kevättä kohti vessa vaatii vihreää. Vihreä on kevään ja uuden elämän väri.

Ihanaa , että on viikonloppu ja rauha taloon on palautunut remontin loppumisen myötä. Huomenna nukun pitkään ja hartaasti ja herään aamupissille uuteen vessaan. Elämän pieniä nautintoja. Great!

Remppa etenee

Tässä näkyy tuo boordi ja laatta paremmin. Pikkuvessassa on vain tuota vaaleampaa laattaa.

Heipsan kurkkijat! Nyt sitten on pikkuvessa valmis ja kyllä siitä tuli oikeasti kaunis. Mielestäni kuvat eivät vaan tee sille oikeutta ja oudosti tuo lattia taittaa kuvissa ruskeaan , mutta silmillä se on kyllä harmaa. Outoa! Joka tapauksessa työ on tehty erittäin siististi ja kaikki on paremmin: väritys, valaistus ja kalustus. Mie tykkään tuosta lämpimän harmaasta. Meillä on samaa laattaa kylppärissä sitten,että boordin alapuolinen laatta on tummanharmaata ja yläpuoli vaaleanharmaata. Koristelupuoli on vielä tekemättä eli pienet mukavat väriläiskät tuohon harmauteen. Olen ajatellut, että joku punaisen sävy voisi sopia hienosti mattoon, vessapaperikoriin ja pyykkikoriin, jota säilytetään pyykkitornin päällä, mutta saas nähdä, mihin väriin päädymme. Saapi ehotella, te paremmalla värisilmällä ja maulla varustetut henkilöt.

Vanha pikkuvessa kaikkine törkyineen

Uusi pikkuvessa ennen törkyjen palautusta. Tuo vanha ikkunan näkösuoja saa lähdöt, kunhan ehdin kaupoille

Kävimme eilen Matkailumessuilla ja keräsimme kassilliset prosyyreja tulevaisuutta varten. Ei siellä nyt heti mitään uutta ja ihmeellistä näkynyt, mutta täytyy paneutua noihin esitteisiin, että mikä mahtaisi innoittaa. Kotimaan osastolta kävimme nappaamassa Pyhätunturin esitteitä, sillä sieltä on mökki varattuna jo muutaman viikon päähän. Lunta kai on sen verran, että suksetkin otetaan matkaan. Siippa on kärsinyt jo monta vuotta näistä lumettomista talvista. Mulle sattui silmään sieltä ruokanurkasta ihania lapsuuden herkkuja eli kuivalihaa ja leipäjuustoa. En kuitenkaan ostanut messuhinnoilla, vaan hain tänään lähikaupasta leipäjuustoa, jonka lämmitin mikrossa ja nautin jälkkäriksi lakkahillon ja kahvin kera. IIHANAA! Kuivalihaa ostetaan tai saadaan sitten Lapista.

Olin tänään taas geokoiran roolissa. Siippa kävi yksin viime sunnuntaina kätköilemässä ja harmitteli kun niin moni kätkö jäi löytymättä. Tänään siis geokoira Vicki Li sai hyvän vainun jo ekassa paikasta, missä siippa oli pyörinyt viikko sitten ihan turhaan... Nyt löytyi hyvin kätköt Haukilahden maisemista ja siinä samalla tuli päivän liikunta ja ulkoilutarve mainiosti tyydytettyä. Ulkoillessa tuli tietenkin kauhia nälkä ja tulin vähän aiemmin kotiin laittaan safkaa. Tänään meillä oli pataruokaa eli riistapataa a´la Seilori. Sitä tosin ihmettelen, että mistä lähtien possu on ollut riistaa...kyseessä oli siis possu-poropata. Oli tosi herkkua. Paistoin lihat ja isot sipulilohkot ensin pannulla ja siirsin sitten lihat Lidlistä ostettuun mainioon soikioon alumiini-teflonpataan. Vähän pannun huuhteluvettä perään, oreganoa ja basilikaa kuivattuna ja vielä valmis tomaattikastike ja uuniin 1½h . Todella murea ja maukas lihapata oli valmis nautittavaksi. Minusta alkaa selvästi tulla ikäihminen, kun innostun tekemään näitä "mummoruokia".

Haukilahden vesitorni

Saimme pesukoneen taas käyttöömme lähes kolmen viikon tauon jälkeen. Yhtä juhlaa, kun sain pestyksi kaikki rakkaat Mari-paitani. Olen jo joutunut käyttämään alkkareistakin ne, jotka ovat laatikon pohjilla pyörijöitä normaalisti. Miksikähän en heitä pois niitä ärsyttäviä alkkareita? Oli pakko ottaa ihan kuva iloksenne tästä Mari-paitojen kokoelmasta. Kuten huomaatte väreissä löytyy ja on näitä melkein toinen mokoma vielä kaapissa. Mutta muita paitoja en juuri käytäkään.

Tässä on tämän päivän jutut. Olen muuten lukenut pitkästä aikaa jotain eli Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopelin. Se piti kyllä pihdeissään loppuun asti, enkä arvannut syyllistä. Tänään alkaa Kuorosota telkkarissa, täytyypä tsekata, onko se katsomisen arvoinen juttu.

Mukavaa alkavaa viikkoa kurkkijoille!

6 satunnaista asiaa meitsistä

Tämä meemi oli niin hauska, että päätin osallistua. Tähän minut haasti Katriina Omenapuun alta.

1. Nukkuminen

Rakastan nukkumista ja olen tosi tarkka unistani. Nukun yleensä noin 9 tuntia yössä ja aloitan ajoissa illalla eli noin klo 22.30. Nukahtamista ennen luen kirjaa sellaiset puolisen tuntia ja kun lasken kirjan käsistäni, sammutan valot ja uni tulee yleensä alta kahden minuutin. Kaikki vanhat ystäväni tietävät tämän ominaisuuden minussa ja kunnioittavat sitä eli eivät suotta mua herättele, jos nukun. Jos minut herättää, saatan vetää vaikka nyrkillä päin näköä ja jatkaa unia. Aamulla sitten ihmettelen, miksi mulle ollaan kärttyisiä. En nimittäin muista näitä pahoinpitelyjä aamulla. Siippa sai karvaasti kokea tämän ominaisuuteni avioliittomme alkuaikoina. Olen tosin ikäväkseni huomannut, että unen laatu on huonontunut iän myötä. Onneksi minulla on varaa tason laskuun.

2. Aamupala

Minut saa parhaiten ylös ajatus aamupalasta. Mulle maistuu mainiosti ruoka heti noustuani. Yleensä juon ensin teetä leipien kanssa ja sitten kahvit perään. Näin olen toiminut varmaan jo 15 vuotta. Vatsani ei kestä kahvia suoraan aamusta.Ulkomailla, varsinkin Thaimaassa on ihanaa, kun aamupalalla saa kunnon pöperöä heti aamusta: riisiä, lihakastiketta ja muuta hyvää. Nam.

3. Vessatoimet

Olen tosi nopea vessassa kävijä. Ummetus sanan olen kuullut, mutta itse kärsin siitä hyvin harvoin. Oikeastaan vain silloin, jos olen joutunut istumaan yhteen menoon autossa/ lentokoneessa tai junassa tuntitolkulla. Niinä harvoina ummetuskertoina olen ihan paniikissa, koska tunnetusti syön runsaasti koko ajan. Lähden vessaan just kun siltä tuntuu ja hoitelen hommelit alta 3 minuutin. Normaalisti.

4. Kynnet

Inhoan pitkiä kynsiä itselläni. Toki minusta pitkät ja lakatut kynnet ovat kauniit toisilla, mutta itselläni en niitä siedä. Thaimaassa annan joskus tyttöjen hoitaa ja lakata kynteni, erityisesti varpaan kynnet. Minusta kynnet ovat heti tiellä ja vaivaksi, jos ne ovat vähänkin pitemmät. Sitä paitsi kynsien alle kasaantuu inhottavasti kuollutta ihoa, kun sitä tulee raapineeksi itteään. Mulla on useimmiten kynsileikkuri mukana laukussani.

5. Mukavuudenhalu

Olen todella mukavuudenhaluinen tyyppi ja se ohjaa paljonkin elämäni valintoja. En siedä vaatteita, jotka kiristävät, puristavat tai hiottavat. Mukavuudenhaluni lyö reippaasti korville turhamaisuutta ja voittaa sen 6-0. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tarkemmaksi tulen siitä, mitä oikeasti haluan ja kenen kanssa esimerkiksi haluan olla tekemisissä. En jaksa olla rasittavien ihmisten kanssa imurointisuhteissa, jotka eivät ole mitenkään vastavuoroisia, vaan jotka vievät minusta energiaa antamatta mitään itsestään. Olen valmis antamaan paljon, mutta odotan myös saavani paljon. Taidan olla itse aika vittumainen akka, kun tarkemmin ajattelen.

6. Unet

Olen kova tyttö näkemään unia. Siihen tietty tarjoutuu paljon mahdollisuuksia senkin vuoksi, että käytän vuorokaudesta aika suuren osan nukkumiseen. Uskon unien antavan minulle mahdollisuuden syvempään itsetuntemukseen. Olen itse tällä hetkellä uniryhmässä ja aivan piakkoin alan itse vetämään harjoitusuniryhmää, joka liittyy uniohjaaja koulutukseeni. Uniin paneutuminen on erittäin hauskaa, luovaa ja rentouttavaa.

Tällaiset omituisuudet paljastan itsestäni kurkkijoille. Teille, jotka olette pitempään seuranneet blogiani tässä tuskin on mitään uutta?? Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Jostain kummasta syystä kuvat eivät meinaa latautua tänään tänne, vain yhden sain ladattua. Sopii ominaisuuteen "mukavuudenhalu".

Remonttireiskat ja Vilna

Espoonlahtelaisilotulitusta vuodelle 2009

Vilna ja Neris-joki

Dodanoin. Remontti on edennyt jo uuteen vaiheeseen. Täällä ovat parin viikon aikana vierailleet monet miehet: Mika, Tero, Sami, Jontte ja Bjarne. Kaikki oikein mukavia heppuja ja korjausrakentamisen asiantuntijoita. Meitsin on pitänyt olla asiallisissa vaatteissa jo klo 7, jolloin vieras mies ryntää ovesta sisään omilla avaimillaan pimputtamatta ovikelloa.Tätä on remppa, mutta se vain kuuluu asiaan ja tämän tiesimme jo etukäteen.

Vicki Li ja Vilnan talven taikamaa

Trakain linna

Siitä olen ollut tyytyväinen, että näyttää vahvasti siltä, että valitsimme firman oikein. Laitoimme tarjouspyynnöt 5 firmaan ja valitsimme toiseksi kalleimman vain sillä perusteella, mikä fiilis mulle tuli ja miten tarjous oli laadittu. Voittajaksi selviytyi 2. kallein yhtiö työn puolesta, mutta firman nokkamies vain teki todella hyvän vaikutuksen asiantuntemuksellaan. Tällä kertaa alkufiilis on ainakin tähän asti pitänyt paikkaansa: hommat ovat sujuneet aikataulussa, mallikkaasti ja mukavien miesten suorittamana. Kaikki miehet ovat muuten suomalaisia ja yli 10 vuotta alalla olleita. Tässä yhteydessä mainittakoon, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on paljon virolaisia miehiä näissä remonttihommissa. Nyt on pikkuvessa laatoitettu kokonaan, pytty on alustavasti kiinnitetty ja ensi viikolla saadaan varmaan loput hommat tehtyä pikkuvessassa. Maanantai aamuna alkaa löylyhuoneen purku klo 7 eli viimeiset löylyt vanhalla kiukaalla ja lauteilla otetaan huomenna illalla.

Sama olut tulee rouvalle pitkässä lasissa ja herralle tuopissa. Eläköön se pieni ero! Vilnassa.

Huomiseksi lähdemme Hämeenlinnaan. Mie lähden kurssille opiskelemaan ittensä myymistä eli siis markkinointia työnohjaajana ja siippa lähtee kuskiksi/ geokätköjen löytäjäksi. Saamme sentään syödä yhdessä lounasta keskellä päivää. Tosi mukavaa, että siippa viittii lähtiä mukaan. Muuten lähtisin junalla. En halua ajaa autolla mennen tullen Hämikseen.

Vilnan Cili Kaimas ravintola osoitteessa :Gedimino av. 14


Ihana ruoka. Feta-täytteinen kananrintafilee ja ihanasti maustetut baby-porkkanat

Laitan vielä muutaman kuvan eetteriin Liettuan reissusta. Jos vaikka joku teistä joskus innostuisi lähtemään. Nyt sitten unta palloon ja aamulla pirtsakkana kurssille.

Kanelilatte juustokakun kera


Oliko ensin muna vai kana?

Sain Katriinalta mukavan haasteen kertoa itsestäni 6 sattumanvaraisat asiaa. Sen säästän seuraavaan postaukseen. Mukavaa viikonlopua kaikille kurkkijoille!

Vilnassa viluttaa

Vilnan tunnus: Kolmen ristin kukkula


Kukkulalta alastulo oli hurja, portaat olivat pyöreät lumesta

Kolme kaunista muusaa teatterin ovella

Terveiset Euroopan kylmimmistä pääkaupungista. Tosi on, siellä oli ihan kunnon talviolosuhteet. Harmi, että emme ottaneet suksia matkaan. Onneksi meillä kuitenkin oli kunnon talvivaatteet ja kengät, sillä hempulivehkeillä siellä ei olisi pärjännyt. Sattui sitten vielä niin, että lauantain siellä pyrytti lunta oikein tosissaan. Eipä siinä mittään, mutta kun jostain käsittämättömästä syystä, siellä ei auroja näkynyt. Muutaman mummeli vain varpuluudalla ja vanerilapiolla yritti siirtää lunta paikasta toiseen. Joka paikassa oli sitten todella liukasta ja lumi pöpperöityi ajoteille ja jalkakäytäville. En tiiä, eikö siellä todellakaan ole tapana aurata mitään, vai eikö löydy tarvittavaa kalustoa Oudolta meininki tuntui ja tuli kävelystä ainakin huomattavasti raskaampaa, kun sen sai tehdä lumisohjossa. Varmaan laihduttiin...

Frank Zappa on saanut patsaansa kaupunkiin :

Lauantaina köröttelimme paikallisbussilla Trakaihin, joka on Liettuan vip-kohde linnoinensa. Siellä oli lunta vielä enemmän, ihan kuin Lapissa lapsuudessani. Bussin ikkunat olivat niin jäässä, että maisemia ei voinut ihailla muuta kuin eteenpäin. Kaikilla oli bussissa tiiviisti pompat päällä. Liettualaiset osaaavat kyllä pukeutua lämpimästi: naisilla näki enimmäkseen kunnon pitkiä turkkeja ja upeita piikkarisaapikkaita. Asua täydensi oikein tiukalle vedetty kaulaliina ja päässä hattu, milloin neulottu milloin turkista. Välillä naiset söivätkin ravintoloissa turkishatut päässä. Eipähän varasteta narikasta?? Jos olisin shoppailuihminen, olisin ostanut varmaan kenkiä. Kenkäkauppoja oli ihan valtavasti ja kaikissa oli kunnon alennusmyynnit. Siis, jos olet kenkäfriikki, suunnista Vilnaan. Makua ja mallia löytyy kaikille, suurin osa kengistä oli italialaisia.


Trakain linna

Me ostettiin vain vähän koruja tuomisiksi ja tietenkin viinaa. Ruoka oli hyvää ja edullista, syötiin joka päivä jossain ulkona ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ruoka oli aina hyvää ja edullista. Viimeisenä iltana söimme perinteikkäässä Neringa-ravintolassa, alkupalat, pääruoat, jäkiruoat, kahvit ja pullo chileläistä punkkua maksoi yhteensä alle 200 litiä eli noin 60 euron pintaan. Siis varsin edullista. Muina päivinä söimme vielä halvemmalla ja silti erittäin hyvin, yleensä joimme olutta ruoan kanssa, sitä sai 2 litran kannussa.

Vilnassa kirkkoja riittää, jos niistä on kiinnostunut. Tuli niitä katseltua muutama, ennenkuin kirkkoväsymys iski. Yhden kirkon eteiseen oli kait joulun kunniaksi roudattu vuohia ja haju oli sen mukainen. KGB:n museoon tutustuimme kaikessa rauhassa silloin pyräkkäpäivänä. Ankeat on olleet vankien olot siellä kellarikerroksessa. Siellä on moni joutunut henkensä luovuttamaan. On ne omalla tavallaan kyllä kaameita paikkoja ja kun se kaikki on kuitenkin ihan lähihistoriassa tapahtunutta.

Se Trakai kannattaa kyllä käydä katsomassa ja siinä kylässä? Karaiimien ylläpitämissä kuppiloissa saa aidossa turkkilaistunnelmissa nauttia aivan ihania piirakoita. Ne oli sellaisia hiivataikinaan leivottuja liha ym. sisuksisia ja todella herkullisia. Maistuivat ihanilta, kun tuli pakkasesta ja nautiskeli piirakoita rommiteen kera. Rommia teessä oli kyllä vain hajuksi. Meillä oli oikein rauhallista siellä yläkerran divaaneilla, kunnes paikalle pölähti iso ja äänekäs venäläisseurue. Trakain linna oli ihan katsomisen arvoinen paikka, mutta sielläkin oli isoja venäläisseurueita, jotka olivat aika koppavia ja päällekäypiä. Ei voi mitään, että muutama suomalaissanonta pyöri mielessä...

Trakain kylän raittia

Tunnelmaa karaiimi kuppilassa

Kuvat puhukoon puolestaan. Kyllä Vilnaa voi suositella muutaman päivän kohteeksi, luulen ,että kolme päivää riittää kyllä koluamiseen. Kesällä siellä on varmaan lämpimämpi, luulen ma. Ruoka on hyvää ja sitä on tarjolla runsaasti, palvelu on asiallista, mutta ei mitään erityisen ystävällistä.

Jatkuu seuraavassa postauksessa.