Kasvu ihmiseksi

Kun aika on...

2009-09-25T19:56:00.005+03:00

Nyt on aika lopettaa blogi. Nyt, kun ei enää hotsita ja koen, ettei mulla ole mitään sanottavaa. Kaiken olen sanonut- tai ainakin sen, mikä on tuntunut tärkeältä ja oleelliselta. Sanottavaa riitti hiukan yli kaksi vuotta eli kaksi aikakauslehden vuosikertaa. Itse tympäännyn lehtiinkin jo toisena vuonna, kun toistavat itseään. Sama tunne täällä, toistan itseäni vuosi vuodelta ja fiilikseni ovat hyvin pitkälle samanlaiset aina samaan vuodenaikaan ja tekemisetkin toistavat itseään.

Blogini alkuun palatakseni, voin todeta, että ikikuuna kullanvalkeana en olisi uskonut, että tulen pitämään blogia näinkin pitkään. Kaikkihan alkoi vuonna 2007, jolloin kävin rintojen pienennysleikkauksessa. Ensin kirjoittelin rinnoista ja jäin siinä koukkuun Blogistaniaan. Hommaa jatkoi varmasti se, että olin kaksi vuotta virkavapaalla ja mulla ei ollut töitä 38, 15 viikossa, vaan paljon vähemmän. Oli aikaa ja inspiraatiota. Nyt ei ole kumpaakaan, sillä real life on parasta huumetta ; ) . Päivät kuluvat töissä ja työyhteisössä, jossa tulevat kaikki sosiaaliset tarpeet täytettyä.

Voi olla, että jonakin päivänä palaan. Jos elämääni tulee uusia juttuja ja teemoja. Nyt täyttää sydämeni ja mieleni syvä kiitollisuus ja ilo siitä, että te,

rakkaat blogini seuraajat, olette antaneet minulle niin paljon. Paljon välittämistä ja peiliä katella ja arvioida omaa elämääni.

Toistaiseksi jätän blogini tänne, jos se vaikka vielä jolle kulle jotain antaa. Matkan varrella teitä on ollut useita. Jotkut ovat hävinneet vähin äänin taakse vasemmalle. Minusta se ei ole reilu tapa lopettaa ja juuri siksi tahdon tehdä toisella tavalla.

Vicki Lillä kaikki hyvin. Viimeiseksi laitan tänne vielä kunnon kuvan itsestäni. Sellaisen Vicki Lin näköisen ja kokoisen ja toivon teille ihanaa elämää niin Blogistaniassa kuin oikeassakin elämässä. KIITOS!

Niille, jotka ovat tottuneet minuun niin paljon, etteivät voi elää ilman (onko sellaisia???) annan vinkin, että pyytäkää kaveriksi Naamakirjassa sähköpostiosoitteeni kautta, niin yhteys jatkuu.

Sienessä- tyrmässä

2009-09-13T18:48:00.009+03:00

Kivat koiran jäljet Jyväskylästä

Hilja-laiva, jolla olin kekkereissä. Sunnuntai-aamuna oli näin tyyntä Jyväsjärvellä

Mistä näitä sieniä oikein tulee?

Tässä koko saalis ennen putsausta, noin 6 litraa

Heippa! Nyt on sitten suppilovahverokausi alkanut kunnolla. Hönkäsimme tänään tyttären kanssa metsään, koska hänkin oli kuullut metsän huhuilevan. Olen ihan hämmentynyt siitä, että asfalttilammas-tyttäreni on innostunut sienestämisestä. Mulle tuli tämä metsäinnostus vasta yli 30-vuotiaana. Luulen kyllä, että paljon meni sen piikkiin, että olin niin kovin allerginen nuoruusvuoteni ja ötökkäkammoinen myös. Allergiat ovat iän myötä huomattavasti helpottuneet ja mitä ötökkäkammoon tulee, aistini ovat sen verran huonontuneet, etten enää havaitse joka pörähdystä lähelläni.

Ensin kävimme Oittaalla siinä mun taannoisessa tattipaikassa, mutta siellä ei ollut kertakaikkiaan mitään. Tattien aika on ilmeisesti ohi ja supparit eivät siinä metsässä viihdy. Sitten pöräytimme salaiseen paikkaan X, jonka siippa löysi meille viime vuonna. Kävin siellä eilen T-ystäväni kanssa, emmekä vielä löytäneet kovi paljoa sieniä, mutta tänään sitten rysähti, kun kävimme haravoimassa vähän eri kohtaa. Olimme pökertyä siihen sienten paljouteen. Poimimme noin 6 litraa alkulämmittelynä noin tunnissa ja sitten totesin, että äkkiä kotiin nämä laittamaan. Enempää en viitti käsitellä kerralla.

Kotona laitoimme potut höyryyn, sienet pannulle ja karitsankotletit pannun kautta uuniin. Olipas sellainen safka, että tulimme tyrmätyiksi. Kotletit oli tehty aika rasvaisesta karitsanjauhelihasta ja sienet laitoin 17 % soijakermaan. Kun safka jysähti mahaan, tuli todella raskas olo aika nopeasti. Mie tietenkin nappasin lasillisen punkkua palanpainikkeeksi ja se täydensi tyrmäyksen. Muutaman sanan vaihdettuamme nukahdimme molemmat meidän parisängylle ja kiskaisimme 1½ tunnin myöhäispäikkärit.

Herättyämme höyrytin veden pois lopuistakin sienistä ja ajattelin laittaa ne pakasteeseen. On sitten , mistä ottaa, kun tekee mieli supparikeittoa.Viime joulunakin maistui niin ihanalle alkuruokana se suppilovahverokeitto. Osaako joku teistä tehdä hillottuja suppilovahveroita? Mie olen kerran maistanut sellaisia ja ne oli tosi hyviä. Löytyiskö joltakin resepti?

Kahden reissuviikonlopun jälkeen on tuntunut tosi hyvältä olla kotosalla. Kyllä kahtena viikonloppuna reissaaminen peräkkäin on hiukan liian raskasta ikäihmiselle. Yritän ottaa opikseni, mutta välillä näin vain käy. Olen näes niin ahne uusille elämyksille ja juhlille... Mites teillä, kurkkijat, löytyykö teistä samanlaista vikaa?

Ihana sää täällä meillä päin ainakin on ollut. Sateita on ollut lähinnä kuurona, mutta sellaista koko päivän kestävää sadetta ei ole ollut aikoihin. Syksy on ihanaa aikaa, tai ainakin tämä alkusyksy, jolloin valoa vielä riittää päivisin ja kaikki värit hohtaavat kirkkaina.

Lopetan sieniraporttini tähän ja alan muihin hommiin. Suloisia supparireissuja teille kaikille!

Espoo-Pietari-Espoo-Jyväskylä- Espoo

2009-09-07T18:23:00.011+03:00

Vanhaa puretaan Pietarin keskustassa ronskilla kauhalla

Eremitaasin kattoa

Rahalla saa ja limousinella pääsee...

Verikirkkoa vastapäätä

Upea kvartetti, joka lauloi suoraan sydämiin. Nousi ihan ihokarvat pystyyn.

Pietarhovi ja sateinen päivä

On ollut melkoista vauhtia, minkä liene arvaatte siitäkin, että postauksesta on kulunut todella kauan. Viikot olen painanut töitä, kuin pieni eläin ja viikonloput olen ollut reissussa. Ensin oli tämä Pietarin matka. Olipahan kokemus käydä Pietarissa, aika paljon oli asiat muuttuneet viime näkemän. Muinaisessa Leningradissa vallitsi vielä "perusneukkumeininki" ja melkoinen ankeus rakennuksissa ja ihmisissäkin osittain. Entäs Pietari sitten? Upea suurkaupunki, jossa vilisi huomattavasti tyylikkäämpiä ihmisiä kuin minä. Täytyy tosin myöntää, että vietimme aikaa Pietarin keskustassa, jonne kaikenmaailman tyhjätaskuilla ei liene ollenkaan asiaa. Liikkeissä oli kaikkea, mutta hinnat eivät olleet näkyvissä ja meidät köyhäläiset suorastaan tuijotettiin ulos. Keskustan liikkeet siis vaikuttivat varsin kalliilta.

Palvelukulttuuri raahaa hiukan jäljessä yhä, mutta väliin havaitsimme pieniä muutoksen pilkahduksia. Palvelu oli siis hirmuisen kirjavaa, yhdessä kahvilassa Nevskillä saimme todella ystävällistä palvelua ja vielä englanniksi, kun taas eräässä lounaspaikassa oli ihan kaamea meno ja meininki.

Pietari on hyvin kaunis kaupunki vesistöineen ja siltoineen. Rakennuksia on kunnostettu aika paljon, kun rahamiehet ovat niistä kiinnostuneet. Autot olivat loisteliaita, enkä ole aikoihin nähnyt niin paljon limousineja. Rämisevät ruostuneet Ladat olivat selvästi jo vähissä. Pitäisi varmaan kohta museoida ne loput. Vierailimme vip-kohteissa: Pietari-Paavalin linnoituksessa, Smolnassa, Verikirkolla, Pietarhovissa ja ohjelma oli niin tiukka, ettei vapaa-aikaa juuri jäänyt. Yövyimme hotelli Moskovassa Nevskin päädyssä. Hotelli oli ihan ok, mutta kyllä Sokos-hotellien aamupalat ovat parempia.

Olimme Kymen Matkojen matkalla ja matkanjohtajana oli Venäjän matkojen veteraani Pekka Lehtonen Järvenpäästä. Pekka on todella asiansa osaava matkanjohtaja, välillä tuli selvitettyä aika tarkaan sotahistoria Suomen vinkkelistä katottuna. Paluumatkalla tulimme osittain vanhan tien kautta ja näin eka kerran Terijoen ja Kivennavan. Upeita paikkoja, ei ihme, että kirpaisee varsinkin niillä, jotka ovat niillä seuduilla asuneet. Todella rehevän oloista ja kaunista seutua. Vieläkin niillä alueilla on jonkin verran jäljellä vanhoja suomalaistaloja. On osattu rakentaa muinoin taidolla ja kauniisti. Terijoella yritimme käydä katsomassa muinaista Terijoen hallituksen kokoontumispaikkaa, mutta tie oli poikki. Siinä sitten bussia veivattiin kääntymään todella ahtaassa paikassa ja tuli mies eräästä talosta juttelemaan. Hän oli hommannut itellensä vanhan suomalaistalon ja remontteerasi taloa pikkuhiljaa. Todella ystävällisen oloinen oli tämä Juri. Se lyhyesti Pietarin matkasta.

Viikko siinä välissä taas väännettiin kahta työtä ja sattui vielä parille illalle iltapalaveritkin , että olin tosi väsynyt. Perjantaina hyppäsimme siipan kanssa Pendolinoon ja karautimme Jyväskylään. Lauantaina meillä oli kunnia osallistua kurssikaverini S:n synttärijuhlille. Juhlat pidettiin Hilja-laivalla. Siellä oli aivan täydet safkat viineineen ja seurakin oli todella mukavaa, vaikka ennestään emme tunteneet ketään muita vieraita. Mukavia nuo keskisuomalaiset ja niin välittömiä.

Ennen juhlia mulla oli VIP-tapaaminen Omenapuun Katriinan kanssa. Aikaa oli perin niukasti, mutta ihan niin kuin olisin vanhan ystävän kanssa tavannut. Katriina on sisaruksista vanhin ja pienin ja hänellä on aivan samanlainen ääni kuin Merillä. Ihania nuo koko siskoparvi! Juttua meillä riitti, ihan kuin oltais jatkettu viime kerrasta (jota tosin ei ole ikinä ollut!) Taas sanon, että jos on mahdollista niin tavatkaa ihmeessä blogiystäviänne tilaisuuden tullen. Sitä niin ilahtuu, kun huomaa miten ihania tyyppejä löytyy ja kuinka ihmiset ovat blogiensa näköisiä. Ikenet vaan hohtivat meillä molemmilla, kuin nauroimme vuorotellen milloin millekin. Blogiani pitkään seuranneet tuntevat jo käsitteen "ienhymy".

Nyt on nälkä. Muuten jos kiisit Jyväskylän yössä la-su välillä, saatoit nähdä tanssivan valkotornadon kapakka Londonissa. Mie se olin bilettämässä synttäreiden jatkoilla. Lataan muutaman kuvan ja alan syömään. Tyär tuli seuraksi, ettei möröt mua ahistele yöllä.

Hei-hei kesä!

2009-08-25T18:40:00.005+03:00

Pohojalaasen tasa-arvon Irenen uimapukujutun innoittamana julkaisen kuvan, jossa mulla on ylläni mun eka uima-asuni: ihanat bikinit, joissa oli pieniä purjelaivojen kuvia.

Kuva on otettu Rovaniemen uimarannalla ja Kemijoen toisella puolen näkyy iso rakennus: "kalijatehas", jota ei ole enää ollut aikoihin siellä. Lapin Kullan teko siirtyi Tornioon...

Tämä on niitä harvoja kuvia lapsuudesta, jossa me kaikki sisarukset olemme yhdessä. Keskellä pikkusiskoni, isosisko vasemmalla ja mie olen tuo laiheliini oikealla. Aatella , että tuohon kroppaan kasvoi myöhemmin niin isot rinnat, että niitä piti oikein pienentää. Tuosta kuvasta kyllä näkee sen,että mulla on tosi hento yläosa ja luiskat mitättömät hartiat. Olinkin kauhian ronkkeli ruoan suhteen. Se ronkkelius on kyllä täydellisesti hävinnyt vuosien myötä :)

Pikkusiskolla on kädessään sellainen sampoopullo, jossa oli koristeena muovikukka sisällä. Muistan sen vieläkin oikein hyvin, olin siitä siskolle vähän kade.

Tämän kesäisen kuvan myötä siirryn syksyyn. Tähän outoon syksyyn, jolloin täytän puolivuosisataa. Huh. Olen tuossa kuvassa ehkä noin 7-vuotias.

Hanni toivoo postausta geokätköilystä. En ole siinä ollenkaan ekspertti, mutta voin kertoa siitä avecina jotain kansanomaisesti.

Mentiin metsään

2009-08-22T16:28:00.008+03:00

Hyökyvuoren kesäteatterin esityksestä Tiilitehtaan tytöt. Olin kattomassa pari viikkoa sitten.

Geokätköt ovat joskus aika metkoja

Onko se tässä, valkoinen surmaaja?

Lähdin siipan matkaan kätköjä etsimään ja varustauduin huolellisesti. Mukana oli iso kori, yksi kannu, terävä veitsi ja kamera. Ajattelin, että jospas metsä taas yllättäisi iloisesti. Yllättihän metsä. Ensinnäkin olisi vieläkin ollut mustikoita, mutta en niitä viitsinyt poimia. Puolukoita on selvästi tulossa ihan valtavasti. Vielä olivat hiukka raakoja , mutta jättikokoisia. Mulla alako haluttaan puolukkapiirakkaa ja niinpä keräsin kannullisen puolukoita mukaani. Yllättäen ihan pöpelikössä oli sitten kanttarelliperhe, joka pääsi koriini mukaan. En ole oikein koskaan kanttarelleja löytänyt, en jotenkin osaa etsiä oikeanlaisista paikoista. Tuli niitä sellaiset pari litraa, että saadaan hyvä soosi. Ylipäätänsä metsässä oli paljon sieniä, mutta en tunne tarpeeksi hyvin niitä, että voisin poimia. Sitäpaitsi olen niin laiska, että en todellakaan poimisi sieniä, jotka vaatisivat jonkinlaista ryöppäystä. Tämmöset pannulle ja suuhun -sienet ovat minulle mieluisia.

Ikäväkseni täytyy nyt kertoa, että HIRVIKÄRPÄSET ovat taas heränneet. Paikka paikoin kävi oikein kuhina ympärillä, yök! Siippa sai nitistettyä niskastaan jo pari yksilöä. Multa ei ole vielä löytynyt, mutta kokemuksesta tiedän,että niitä voi löytyä tyynyltä vielä muutaman päivän jälkeenkin. Todella riesoja!

Mulla on tämän blogini suhteen nyt vähän sellainen tunne, että toistan itteäni. Sama fiilis mulle tulee, kun olen joskus tilannut jotain naistenlehteä. Aina samat jutut vuoden kierrossa. Niin on mun blogissakin. Olen nyt laittanut lyhytviestejä enemmän Naamakirjan puolelle, vaikka ei sillä ole mitään tekemistä bloggauksen kanssa. Naamakirjan kautta olen löytänyt yhteyksiä nuoriin sukulaisiin, joihin muuten tulee pidettyä todella heikosti kontaktia.

Tunnetko muuten valkoisen kärpässienen? Mie näin tänään metsässä sen näköisen sienen, että voisin sitä ajatella valkoiseksi kärpässieneksi. Laitanpa kuvan, niin voitte tiirata.

Ens viikonloppuna lähen taas reissuun. Tällä kertaa suuntana on Pietari. Olen viimeksi käynyt opiskeluaikoina Leningradissa eli aikaa on vierähtänyt pitkään. Sieltähän voisi siten heittää taas matkakertomusta. Meillä on hyvänä pidetty opas mukana, hän on saanut suosituksia aika monilta, mielenkiintoista, että onko hän meistäkin loistava.

Mulla on nälkä ja puolukkapiirakka tuoksuu jo lupaavasti. Kohta tyär ryntää tänne ja vaatii 100 % huomion, sellaisia on nämä ainoat lapset :) Jospa vielä muutaman foton tänne siirrän.

Monessa menossa

2009-08-16T10:32:00.008+03:00

Kerrankin turvallinen olo motskarin päällä. Esittelypyörä BMW:n näyttelytiloissa Munchenissä. Paikka sijaitsee ihan Olympiaparkin vieressä.

Ihana , suloinen herkkutatti. Itse löydetty.

Näistä se tattimuhennos syntyy. Sappitatit on poistettu porukasta.

Heipsan kurkkijat! On se kiireistä elämää, kun käy töissä 38,15 h ja sitten yrittää vielä hoitaa kotia ja nauttia vapaa-ajasta. Tuo vapaa-ajasta nauttiminen syö kotitöiden tekemistä siinä määrin, että pieni häpeä punoittaa poskilla. Miten ihmeessä kahden aikuisen huusholli voi olla niin sekainen ja likainen?? Vaikka eipä se sikäli ole ihme, kun täällä kotona ollaan niin vähän. Aina ollaan lietsussa.

Työviikko meni nopsasti ja perjantaina huomasin olevani aika väsynyt. Väsymykselle ei kuitenkaan ollut tilaa, koska olin kutsunut meille vieraita perjantai-illaksi. Ruoat olin laittanut marinoitumaan viisaasti jo edellisenä iltana, koska tiedossa oli, että valmistelulle perjantaina ei ole aikaa.

Tein muuten yhtä tämä kesän innovaatiotani. Keitetään ruoka-aikaan ensin liikaa uusia perunoita, mieluiten pieniä puikulaisia Siiklejä. Tehdän marinadi, johon laitan suurinpiirtein näitä aineita: öljyä, sitruunamehua, sinappia, hunajaa hippasen, yrttisuolaa, rouhittua pippuria. Laitetaan punasipulia ihan pieneksi ja ohuiksi palasiksi, siivutetaan myös perunat ja eiku lillumaan yöksi marinadiin. Kaikki ovat tykänneet. Vimeksi laitoin salaattiin myös kapriksia. Tämä salaatti tarjotaan kylmänä lisäkesalaattina vaikka lihan kanssa. Ihanaa, eikä mene haaskuille ne ylijääneet perunat. Oleellista on , että perunat saavat marinoitua yön yli jääkaapissa, silloin maku on parhaimmillaan ja sipulista on kitkeryys taittunut. Voi tähän laittaa mitä sipulia vaan, mutta punasipuli tuo mukavasti väriä muuten aika värittömään ruokaan. Tämän salaatin kavereina tarjosin itse marinoituja kanafileitä (öljyä, currypastaa, sitruunaa) ja niitä mun täytettyjä herkkusieniä. Olen alkanut välttää niitä valmiiksi marinoituja aina samanmakuisia kaupan kanafileitä. Lihakin näyttää parempilaatuiselta naturellenä.

Vieraat viihtyivät oikein hyvin ja tuli pämpättyä viiniä runsaanpuoleisesti. Eilen sitten olin vatsa vähän ripsakalla koko päivän. Valkoviini ei varmaankaan sovi vatsalleni??? Ripsakasta huolimatta innostuin lähtemään siipan kanssa mettään. Ajoimme ensin Oittaalle ja sieltä siippa jatkoi pyörällä kohti Pirttimäkeä metsäpolkuja pitkin. Ei vaadi suurtaakaan mielikuvitusta, mitä hän teki välillä. Mitäs mie tein? No , poimin elämäni ensimmäiset herkkutatit (ja siinä ohessa muutaman sappitatin) ja olin aivan onnesta mykkyrällä. Tai löysin mie oikestaan ekani viime vuonna. Olen aina haaveillut herkkutateista. Olin siis metsässä yksin, pidin kyllä koko aikana silmällä, että järvi näkyy, koska olen aivan surkea suunnistamaan. Suu mulla kävi koko ajan, tapani on puhua ittekseni seuran puutteessa. Herkkutatteja löysin semmoiset kymmenkunta, tänään siivosin ne ja ne syödään kans tänään. Siivotessani testasin joka sienen ja jouduin toteamaan poimineeni myös muutaman sappitatin porukkaan. Mutta nyt väittäisin, että tämän kierroksen jälkeen erotan ja tunnistan sappitatit. Makutesti sen viimeistään paljastaa, sappitatti maistuu nimensä mukaisesti tosi pahalle noin 2 sekunnin kuluttua siitä, kun sen laittaa suuhunsa.

Satuin soittamaan metsästä ystävälleni T:lle ja hän totesi, että kohta nähdään. Mie ihmettelin, että miten niin.... Olin väliaikaisesti täysin unohtanut kaukaisen ystäväni musiikillisen iltapäivän hänen 50-vuotisjuhlansa kunniaksi. Siis täydellinen vaikkakin väliaikainen muistikatkos oli minut yllättänyt. Olin nimenomaa kutsunut meille vieraatkin perjantaiksi, koska mulla oli nämä juhlat tulossa. Ei voi enää luottaa pätkääkään omaan päähänsä, kiva-kiva.

Jätin tattimetsän taakseni ja ajoin Pirttimäkeen odottamaan siippaa pyörineen. Mun täytyi ilmoittaa hänelle tekstarilla, että by the way, olen menossa juhliin klo 16. Siippa sitten tuli metsästä tosi janoissaan (vesi oli unohtunut) ja äkkiä kodin ja tukanpesun kautta juhliin. Juhlat oli oikein mukavat. En ole tavannut sankaria yli 15 vuoteen, oli oikein mukavat pirskeet. Tosin tuttuja mulle niissä juhlissa oli tasan kaksi. Sankari oli säveltänyt ja sanoittanut aika kasan lauluja ja niitä sitten kuulimme erilaisilla kokoonpanoilla. Totesin mielessäni, etä juhlien tulee olla juhlakalun näköiset, se tuntuu vieraastakin mukavalta. Mun juhlissa se tarkoittanee paljon ja hyvää ruokaa. Kaikki ovat myös vapaita esittämään jotain ohjelmaa, jos innostuvat, mutta mitään pakkoa tai painostusta siihen ei tule olemaan.

Nyt mie lataan muutaman kuvan ja alan raivata huushollia. Ehkä en kuitenkaan kehtaa imuroida ennen puolta päivää sunnuntaina?? Jihuu, olen saanut ikkunanpesuasian hoidettua. Parempi myöhään, kuin ei koskaan. Mukavaa sunnuntaita kaikille ja menkää ihmeessä tattimetsään.

Vielä on kesää jäljellä

2009-08-09T14:21:00.014+03:00

Suomen kesä ja saaristo,aah

Vuorovene tuli jo ainakin puolilleen meidän laiturista ja ihan täyteen lopulta muilta laitureilta

Gåsgrund

Meitsi ja pömppövatsa

Tämän vuoden eka sienikuva on tässä

Kallionkoloa riitti kaikille, vaikka porukkaa saaressa olikin aika paljon

Elämän voima on ihmeellinen

Milloin pääsee taas palelemaan? Täällä meillä ainaski on sikakuumaa ja poltin eilen jopa nahkani Gåsgrundetilla, jonne puksutimme toista tuntia vuoroveneellä. Tuolla saarella emme ennen olleet käyneetkään, mutta veikkaanpa. että menemme toistekin. Ihana pieni ja hallittavissa oleva tila ja ympärillä meri joka puolella. Voi kiikareilla seurailla veneitä, laivoja, kanootteja, lintuja ja vaikka komeita miehiä pulikoimassa tai onkimassa. Bongasimme siipan kanssa valtavan lähes 50 joutsenen parven. Oli hieno fiilis ja taas kerran ajattelin, että on meillä Suomessakin aivan käsittämättömän moniulotteinen ja upea luonto. Jotkut maahanmuuttajat ovat jo löytäneet upean saaristomme, mutta luulen, että aika monelle se on vielä vieras. Hieno juttu, että kaupunki järjestää meille veneettömillekin mahdollisuuden päästä saaristoon.

Eväät meillä oli mukana: grillattu broileri, salaattia, nektariinia, leipää- mukavasti pärjättiin. Tällä kertaa olimme kivennäisvesilinjalla, sillä perjantai-iltana juotiin lauantainkin "viinikiintiö" täyteen. Lähdin ystänäni T:n seuraksi Juttutupaan vielä illan päätteeksi autolla. Siellä esiintyi aivan upea nuori nainen, nimeltään Eva Pohto. Upea ääni, kaunis olemus ja omat kivat biisit, hieno tuttavuus! Illan päätteeksi kotiin tultuani otin tilkan viskiä jäillä ja menin istumaan partsille pimeään, mutta lämpimään yöhön. Missäkö oli siippa? Siippa pyöri keskustan kätköillä pimeässä, eikä löytänyt paljon mittään. Kuka sitä nyt pimiässä kätköjä löytäisi. Siippa tuli noin tuntia myöhemmin kotiin kuin minä.

Ihanaa, että nyt elokuussakin voi nauttia täysillä Suomen kauniista, mutta vähälumisesta kesästä. Ottakaahan kurkkijat kans aurinkoa varastoon, niin kauan kuin sitä on saatavilla. Pian alkaa mun lemppari vuodenaikani: SYKSY. Suppilovahverot odottelevat innokasta poimijaansa, olen kuulevinani jo niiden hentoja kutsuja metsästä. Nyt on sekin hyvä puoli, että tiedän tasan, mistä lähden niitä hakemaan ; ) Muuten olen sitä mieltä, että suppareitten maku on kanttarelleja parempi.

Arjen saviset saappaat

2009-08-03T21:41:00.011+03:00

Murmeli

Vesipuiston sympaattinen myllynpyörittäjä

Vielä ihanaa ruoskan viuhutusta. Klikatkaa suuremmksi ja tsiikatkaa nahkapöksyt...

Tässä uusi ihana alppikukka tuttavuus, tietääkö joku nimen tälle?

Meitsi on palannut töihin vietettyään aktiivisen ja erilaisuudessaan virkistävän loman. Tai ei se nyt erilainen ollut muihin kesälomiin verrattuna, mutta erilainen verrattuna talveen. Älyttömän aktiivisia kyllä oltiin, kiitos aktiivisen siippani.

Nyt sitten palattiin ruotuun ja miekin palasin vanhaan vakityöpaikkaani- jäädäkseni toistaiseksi. Koin nyt, että tuntui hyvältä palata vakihommaan, kun vaihtoehtona olisi ollut hyvin vähän töitä ja yhtä vähän rahaa. Mitä hittoa mie täällä kotona itekseni paikkoja puunaisin ja odottelisin, jos joku sattuisi tarvitsemaan.

Työ alkoi rivakasti työpaikan pihan siivouksella. Nuoriso oli loma aikana pitänyt siellä siihen malliin majaansa, että korjasin pois roskiksellisen tumppeja, herkkupalojen kääreitä, kaljapullon korkkeja, rytättyjä tölkkejä etc. Pulloja ei onneksi ollut yhtään jätetty, eikä niitä myöskään oltu rikottu. Siitä kait pitäsi nuorisoa kiittää. Minusta on selvästi tulossa vanha kiukkuinen akka, jota pännii kaikenlainen huono käytös, metelöinti ja roskaaminen.

Polvi oikutteli aika lailla jo Munchenin kaupunkiosuudella, liekö rasitusta vai mitä. Kipu kiersi oikean polven ja ristiselän oikealla puolella kuin Jerusalemin suutari. Kaivelin jo innokkaana kiropraktikkojen tietoja, että josko lähen syyniin. Onko joku kurkkijoista käyttänyt kiropraktikkojen palveluja ja onko saanut apua?

Niin, mutta juttua jatkaakseni, kävin vuosia sitten samanlaisessa kiputilanteessa vaelluslomaame jälkeen jäsenkorjaajan hoidossa ja hän venytti jalkapohjan keskeltä löytyvää kireää jännettä?? (tai jotain) ja sinne jäi silloin kipu. Näytin nyt tyttärelle kohdan hänen omasta jalastaan ja laitoin tyttären hieromaan sitten omaa jalkapohjaani. Hitsi, seuraavana yönä vielä vähän polvi kolotti , mutta sitten kipu vaan loppui. En tiedä, toimiko parantajana oikeasti vain aika vaiko tyttären taikakädet yhdistettynä tähän "jänteen venyttämiseen". Sallikaa onneton anatomian tuntemukseni, mutta joka tapauksessa, polvi ja ristiselkä tuntuvat taas pelaavan.

Työkaverit olivat loman jäljeltä niin kauniin paahtuneita ja relan näköisiä. Toivoa sopii, että miekin näytin relalta. Miten meni sinun lomasi, rakas kurkkija? Koitko virkistyneesi ja ladanneesi akkuja?

Oma koti näytti ja tuoksui ihan vieraalta, kun tulimme kotiin. Se oli ihanaa, että työkaverini oli käynyt meillä vähän siivoamassa sen lisäksi, että hän kävi huusholliamme pitämässä hiukan silmällä. Tytär ei tänä kesänä ole halunnut täällä vanhassa kodissaan pitempään majailla, koska hänen kesätyönsä sijaitsee ihan lähellä hänen omaa kotiaan. Hieno juttu muuten, että tytär sai kesätyötä, sillä tänä vuonna aika moni hänen ystävistäänkin jäi vaille kesäduunia. Saas nähdä, mitä kaikkea tämä taloudellinen taantuma tuo mukanaan. Olen kyllä senkin oppinut, että oli tilanne sitten mikä hyvänsä, joku ihminen tai asia siitä hyötyykin. " On mulla hautajaiset, sulla häät..."

Nyt mua väsyttää, niin kuin työtä tehneen ihmisen. Katon joitain vanhoja kuvia tänne ja alan nukkumaan. Tai ei nyt niin vanhoja, vaan lomanaikaisia. Itävallasta. Latasin kaikki kuvat tuohon alkuun, niin ne saa klikattua suuremmaksi.

Olen siitä onnellinen, että minulla on tämä unen lahja monellakin tasolla. Nukahdan ja nukun hyvin ja kaiken lisäksi näen mielettömän hyviä värillisiä unia. Ihan kuin elokuviin lähtisin, kun painan pääni tyynyyn. Mielenkiintoisia unia myös teille kaikille!

Kaupunkilomaa

2009-07-27T09:56:00.012+03:00

Auer Dulten markkinoilta

Tällaisia pyöräijöitä oli liikkeellä

Nainen lompsa tai joku levällään Isarin rannalla

Hellettä paossa

Heippa, olemme nyt pyörineet täällä Munchenissä lauantaista saakka. Työstähän tämä käy. Aamiaisen jälkeen otetaan S-juna ja surautetaan keskustaan semmoiset 20 minuuttia. Historia toistaa sikäli itseään, että löysimme viime vuonna (siippa löysi) ihastuttavan Westparkin, jonne osasimme suunnistaa heti aamusta. Nyt kun olimme aikaisin liikenteessä, puistossa oli valtavasti lenkkeilijöitä nauttimassa aamun viileydestä. Lisäksi jonkin verran voimistelijoita, pyöräiljöitä, muutama picnicläinen joka tapauksessa se on suuri ja ihana viheralue. Hanhia, sorsia ja joutsenia on paljon niissä parissa lammessa, jossa ei tosin saa uida. Siippa teki aina välillä koukkauksen johonkin pöpelikköön ja haki kätköjä.

Kävimme juomassa jo viime vuodesta tutuksi tulleessa kuppilassa, siippa otti päivän ekan oluen ja mie Aperolsptrizin, joka tuntuu olevan muotijuoma. Tämä Aperol on sellaista oranssin väristä katkeroa eli juoma maistunee kutakuinkin Camparisoodalta. Oli pakko maistaa, mutta ei räjäyttänyt tajuntaa.

Puiston jälkeen suunnistimme Auer Dulten markkinoille Mariahilfplatzille. Ne on aivan mielettömän ihanat ja isot markkinat, joilla on myynnissä vaikka mitä: vaatteita, kodin tarvikkeita ja erityisesti astioita. Mie aloin suorastaan huokailemaan nähdessäni ne ihanat posliinit eri pieniltä tehtailta. Tässä vaiheessa siippa jätti minut itekseen kiertelemään. Joku kerta tulemme tänne kyllä omalla autolla ja mie ostan kärryn täyteen posliineja. Nyt ostin vain yhden mukin ja Hannille 50.000 yllärin mökille ja suurentavan hammaspeilin. Siellä oli aivan ihastuttava myyntipöytä, josta löytyi välineet vaikka oman hammaspraktiikan perustamiseen. Samasta kojusta löytyi myös kaikenlaiset erikoissakset, pinsetit, luupit etc. Suurentava hammaspeili maksoi muuten 6 euroa, ihan laadukasta saksalaista työtä. Siis jos käytte Munchenissä Auer Dultin aikaan, älkää missään tapauksessa missatko. Ihan pyörryttää, kun ajttelenkin niitä ihania ja EDULLISIA astioita, jotka painavat kuitenkin niin helekutisti, ettei niitä voi ostaa, nyyh!!!

Säimme Asia Kitchenissä alkupalat, pääruoat ja isot oluet hintaan 17,50 ja oli hyvää. Kävelimme vielä pitkin Isarin rantoja, siellä kaupunkilaiset vilvoittelevat ja ottavat aurinkoa. Illalla käytiin vetäiseen vielä yhdet oluet ja uni tuli hyvin 25.000 askeleen jälkeen.

EDIT: Siippa pyysi huomauttamaan, että nämä AUER DULTEN markkinat ovat Munchenissä vain 3 krt vuodessa ali Maidult on huhtikuun-toukokuun vaihteessa (v.2009 25.4.-3.5.) Jakobidult heinä-elokuun vaihteessa (25.7.-2.8.) ja Kirchweihdult lokakuun lopussa 17.10-25.10. ajankohdat ovat vuosittain suht samat. Tämä on tonen kerta kun satuimme tänne Dult-aikaan.

Viimeinen ilta tällä kylällä

2009-07-24T18:32:00.007+03:00

Ainoa ruusu, jonka näin vuorilla

Tällä tuolihissillä tultiin viimeinen osuus Wurmkogelille

Näkymä Wurmkogelilta 3080 m oli aika usvainen

Mie jo eppäilin, että onko se kuollu? Mutta silloin tällöin häntä huiskahti kärpäsiä säikyttäen. Taitaa olla pieniin päin, kun maha on noin jyrkkä ?

Heipsan, olemme siirtyneet jäähdyttelyvaiheeseen eli tänään käytimme konevoimaa ylösnousuun. Menimme ensin tosi pitkän matkaa kabiinihissillä ja viimeiseksi vaihdoimme tuolihissiin. Tuolihissi vei meidät Hochgurglin yllä olevalle Wurmkogelille 3080 m. Siellä oli kylmä ja fiilis kuin maaliskuussa. Säälitti ne raukat, jotka tulivat ylös saakka shortseissa. Pilvi kun pyyhkäisi huipun yli, siellä todella paleli.

Palatessa jäimme hissistä väliasemalla ja kuinkas ollakaan haimme kilometrin päästä yhden kätkön, joka sattumoisin oli siipan 500. kätkö. Siis on juhlan paikka. Siippa näytti kyllä siellä kivien välissä touhutessaan siltä, kuin olisi käynyt....p...tiedätte kyllä, millä. Siippa oli niin tyytyväinen, että mullekin tuli oikein hyvä mieli.
Kämpille tultuamme söimme kevyen kenttälounaan parvekkella ja aloimme pakata. Blääh! Ihana emäntämme koputti ovelle ja toi meille vielä läksiäispullat eli itse leipomaansa kirsikkatorttua. Aamulla nostamme kytkintä ja suuntaamme Saksaan. Saas nähdä, tullaanko vielä tähän kylään. Tämä majapaikka osoittautui lopulta tosi hyväksi. Meidän emäntä osoittautuikin itselliseksi naiseksi, eli isäntää täällä ei ole näkynyt. Emäntä on kyllä oikein ehtoinen noin 60-vuotias energiapakkaus. Kaiken hän hoitaa tässä talossa itse, se ollaan jo huomattu. Lataan vielä
muutaman kuvan ja sitten lähdemmme Alte Längenfelderiin syömään viimeisen päivän kunniaksi. Ehkäpä otan viertelin viiniäkin. Päätän raportointini Itävallasta näihin kuviin ja tunnelmiin. Saksa on sitten jo toinen juttu.

Vuorten lumo

2009-07-21T19:53:00.012+03:00

Omituinen karvakukka, joka ilm. on kukkimisen jälkeinen vaihe yhdelle keltaiselle kukalle.

Tällä reissulla näin muutaman kukkivan Enzianin

Nousuvaihe jo hyvällä mallilla, Obergurglin kylä alhaalla

Pieni lounastauko hulppeissa maisemissa

Soomsee, jonka ääreltä siippa löysi kätkön

Alas on matkaa aika tarkkaan 1,5 h. Hopi-hopi!

Heipsan siskot! Täällä taas kirjotellaan pohkeet piukeina ja pienessä huppelissa. Eilinen meni hiukka persiilleen sen vuoksi, että nukuimme pommiin. Tänään puhelin herätti klo 7 ja tunti meni valmisteluissa. Siihen kuitenkin päästiin,että jalat olivat kohti rinnettä taas Obergurglissa, jonne on kämpiltä semmoinen 20 minuutin ajoaika. Obergurglin kyläkorkeus on jo 1900 metriä ja siitä sitten talsimme ensimmäiset 2 tuntia ylöspäin, jolloin pääsimme mukavalle hyllylle talsimaan. Hyllyllä, jota kutsutaan Seenplatteksi,vaelsimme sitten semmoiset 3 tuntia syömätaukoineen. Hylly ei kylläkään ollut tasainen , vaan siinä piti veivata edestakaisin, kunnes tulimme vihdoin Soomseelle. Soomseen ääreltä löytyi myös geokätkö, jonka löytämisestä siippa suuresti iloitsi. Yksi kätkö löydettiin myös noustessa erään kala-altaan vaiheilta.

Soomseen äärellä pidettiin mutenkin vähän taukoa ja otin pois kengät ja sukat vain todetakseni, että kantapäissä oli rakot. En edes ollut huomannut mainittavaa kipua noustessa ja alamäen koittaessa oli turha rakkoja teipata Compeedillä (joka on loistava tuote!) Alaspäin tultiin 1,5 tuntia ja olin yllättynyt, kuinka hyvin jalat pelasivat. Kiitos jalat! Vain pientä tuntemusta polvinivelissä , mutta ei todellakaan mitään vakavaa. Kun olimme autolla näytti mittari,että aikaa koko reissuun oli tarkkaan ottaen kulunut 6,45 minuuttia, kaloreita oli kulunut 2950. Mitäs siihen sanotte, sohvaperunat! Itse asiassa mulla ei ole paljon kehumista kuntoilun suhteen,että on pakko se tehdä, jos joskus näin pystyn :) Ymmärtäkkee siskoo.

Kämpille kun tultiin, vetäsin aluksi lasillisen appelsiinituoremehua, joka maistui suorastaan taivaalliselta. Sitten suihkuun, joka myös tuntui ihanalta ja eiku pötyä pöytään. Matkalla söimme vain sämpylät ja banaanit ja nyt laitettiin uuniin kanapalat oudosta yksilöstä, jolla on täytynyt olla ainakin kolme jalkaa... kanan kanssa kevyesti vain salaattia. Jälkkäriksi kaffet suklaamuffinsin ja nusspullan kanssa (nuss on pähkinää...)

Ennen koneen eteen asettumista istui hiukan partsilla ja totesin, että luvattu Föhn-tuuli Afrikasta on jo alkanut puhaltaa. Ihanan lämmin tuuli, milloinkahan se puhaltaa Suomeen saakka?

Nyt olo euforinen, On niin helekutin tyytyväinen ittensä ja siihen, että on jälleen ylittänyt mukavuusrajansa. Tosin en tiedä, onko siitä mitään hyötyä, kun sitten tankkaa ittensä täyteen kaikkea hyvää. So what, meitsi on lomalla nyt. Voikaa tekin paksusti ja syökää ja juokaa, mitä mielenne tekee. Niin teen minäkin, täällä Längenfeldissä.

59. Ötztaler Bataillonsfest

2009-07-19T21:44:00.011+03:00

Paraatin vastaanottajat ovat siirtymässä paikoilleen

Seremoniamestari ilmoittaa paraatin vastaanottajille ja vyöry alkaa...

Upeat asut ja näillä hepuilla rummut

Lapsia on myös mukana oman kylän"joukkueissa"

Muutama tykkikin raahataan perässä

Naisilla on usein kainalossaan viinanassakka, Huolto siis pelaa.

Päivä alkoi juhlallisesti 3 tykinlaukauksella. Hyvä, ettei tullut huonot housuihin. Täällä on taas tänään juhlittu otsikossa olevaa päivää ja siihen liittyi iso paraati, jonka aikana kylän raitti oli liikenteeltä suljettu puoli tuntia. Satuin ottamaan hyvän kytispaikan kameroineni Zum Hirschen hotellin edestä, sillä juuri sinä seisoi paraatin vastaanottajapuoli kädet lipassa tai pikemminkin sulkahatussa. Marssijoita oli varmaan pari sataa ja vähän väliä paukautettiin tykillä rinteestä. Soittokunta soitti tietenkin marssimusiikkia , kun kylien joukkueet marssivat ohi paraatin vastaanottajien. Tirolilaiset ovat vielä ihan oma heimonsa muiden itävaltalaisten keskellä. Kunnon vuoristolaisia ja ylpeitä siitä. Antaapa kuvien puhua.

Huiputus ja akan mittausta

2009-07-17T21:17:00.010+03:00

Ookkonää kuullu jo Vickin reissusta?

Niederthain kylän kirkko, jonka vieressä on iso parkkipaikka. Lähtöpiste.

"Mä tänään huipulla oon, tänään kaikki on toisin, loistaa päivä aurinkoisin..."

Hikiset, uskolliset töpöjalkani eivät mua pettäneet, vaan toivat Narrenkogelille.

Timmelsjochin sola vei matkamme Itävallasta Italian puolelle.

Tästä ei hiukopala parane: maalaisjuustoa ja Mondavin viiniä

Heipsan kurkkijat! Eilen oli kova päivä eli valloitimme eka kertaa huipun tällä lomalla, kyseessä oli Narrenkogel, jolla on korkeutta 2300 m ja nousimme sinne Niederthain kylästä, nousua oli siis 750 metriä.Ja millaista nousua? Helevetin jyrkkää nousua metsäpöpelikössä. Joka askeleella piti olla tarkkana, ettei liukastu puunjuuriin. Nousu kesti sellaiset 2 tuntia, mutta suvantokohtia oli todella vähän. Kyllä olin syvästi helpottunut ja erittäin väsynyt, kun pääsimme laelle. Maisemat olivat taas kerran palkitsevia, mutta vielä palkitsevampaa oli itsensä voittaminen. Vaelluksilla joutuu todellakin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Alas tulimme hiukan loivempaa, mutta tietenkin pitempää rinnettä noin 2,5 tuntia ja kärpäsparvi ympärillä pyörien. Oli ihan Rapa-Ripa fiilis. Molempien jalkojen pikkuvarpaat sain rakoille. Ongelma on lähinnä siinä, että mun jalkani ovat todella hikoavaa sorttia ja sitten kun tullaan alas jyrkästi, oikein tuntee, kun märkä jalka liikkuu ja hiertyy märän sukan sisällä. Seuraavalle reissulle otan mukaan kuivat vaihtosukat. Hengissä kuitenkin selvittiin alas kylälle ja sitten posotimmekin autolla kämpille.

Palkitsimme itsemme raskaan reissun päätteeksi ravintolaillallisella. Mie söin alkuruoaksi maittavaa tomaattikeittoa ja pääruoaksi possumedaljonkeja gorgonzola-kastikkeella voiriisin ja parsakaalin kera. Ruoka oli ihan maittavaa, mutta tosi raskasta. En jaksanut syödä kaikkea, mutta lihat väänsin väkisin. Ei täällä kannata ravintolassa syödä, annokset on niin tuhteja, että sitä on aivan ähkyssä. Nukuin yönkin huonosti täpötäydellä vatsalla.

Aamulla lähdimme sitten automatkalle(= lue geokätköjä etsimään) Italian ja Sveitsin puolelle. Siinä menikin koko päivä autossa istuessa. Kerran joimme kahvit tai oikeastaan mie join kaksi kahvia, sillä tulimme tilanneeksi vahingossa alkoholipitoista kaffetta Italiassa. Siippa siis väänsi rattia koko päivän ja mie istuin pelkääjän ja kartanlukijan paikalla. Olen kyllä siitä kiitollinen, että mun ei tarvi ajaa täällä autoa, on nämä tiet aika hurjia. Sää vaihteli päivän aikana moneen otteeseen: saimme sadetta, ukkosta, puolipilvistä ja aurinkoista. Alppien ympärillä ilmamassat liikkuvat ahkerasti.

Kotikylälle päästyämme posotimme vauhdilla Bauernladeniin eli täkäläiseen Maalaismarkkinakauppaan, josta ostimme ihanaa pikkuvalmistajan juustoa ja mansikoita joltain lähitilalta. Kävimme vielä M-preisissa täydentämässä ruokavarojamme. Söimme kotosalla hienon päivällisen: salaattia, grillattua kanaa ja loistavaa Mondavin viiniä, joka oli tarjouksessa noin 8 eurolla. Meillä on salainen lukkarinrakkaus Mondavin viinejä kohtaan, sillä olemme vierailleet Mondavin viinitilalla Napa-laaksossa Kaliforniassa ikuisuus sitten, eli tarkemmin sanottuna vuonna 1991.

Tämmöistä täällä Alppien varjossa, mitäpä kuuluu kurkkijoille? Lataan vielä muutaman kuvan tähän alkuun ihmeteltäväksi.

Vaellusta ja vapaata

2009-07-15T16:43:00.011+03:00

Vicki Li ja 10 kg liikaa nahan alla.

Tuon mutkan takaa tuleekin esille Ambergerhutte. Vihdoinkin.

Lunta on pikkusen välillä

Maitotonkkia. Tuli ihan mummola mieleen.

Ötzin kylän omaperäistä liikennevalistusta. Tsiikaapa kuski paremmin. Alempi kuva Aun kylän kohdalta paluumatkalla Ötziztä. Sateli vähän.

Noniin, sain taas miniläppärivuoron siipalta, joka kirjaa koneelle uusia geokätkölöytöjään innokkaana. Tänään tosiaan on pidetty "vaellusvapaata" osittain siksi, että säätila on vaihdellut pitkin päivää aina kovasta sateesta auringon paisteeseen ja siksi myös, ettei vaan hotsittanut tänään. Aika tavallista meille onkin, että vaelletaan 2-3 päivää ja sitten pidetään kevyt laaksopäivä. Eihän tämä sentään töitä ole, jota olis pakko tehä.

Eilen teimme vaelluksen Griesin kylältä Amberger huttelle. Nousua oli 580 m ja sää oli helteinen. Mie olin kuitenkin täysissä kuteissa, sillä inhoan kärpäsiä ja paarmoja, joita muutama pörrää ympärillä aika ajoin. Naurettavaa, tiedän kyllä, mutta fobiansa kullakin. Kyllä eilen taas vi..ti ankarasti se, että olen päästänyt itteni lihomaan tähän jamaan eli samaan painoon, josta suurin piirtein aloitin laihduttamisen 10 vuotta sitten. Painoa oli 73,9 kg kotoa lähtiessä ja siinä on se 10 kg liikaa. Tuolla kun rinnettä vääntäää ylös, saa tuta joka ylikilonsa joka askeleella. Mutta, tästä huolimatta ruoka maistuu mainiosti heti reissun jälkeen. Eilen tosin söimme huttellä lounasta, mie otin uuniperunan kermaviilillä ja speckillä. Ilmeni, että kermaviilissä oli valkosipulia mukana, hyvältä maistui suussa, mutta sainpahan jälkiruoaksi hillittömät ilmavaivat. Ilta menikin sitten paukutellessa ja röyhtäilyssä. Siipalla oli varmaan mukavaa ;)

Eilen illalla ajoimme vielä Söldenin kylälle ja bongasimme muutaman kätkön. Aika hiljaselta näytti meno sielläkin, talvellahan täällä on täysi pöminä. Majoitustilaa näissä kylissä on kesäsiin runsaasti, täytyy vaan valita, millaisesta tasosta on valmis maksamaan. Me laitetaan itte ruoka enimmäkseen, monesti ravintolaruoat täällä ovat osoittautuneet pettymykseksi, liikaa rasvaa ja suolaa ja etikkaa. Sen sijaan leivonnaiset ovat aivan käsittämättömän hyviä ja edullisia? Sellaiset tuhdit kakkupalat maksavat konditoriossa 2-2,20€ kipale. Luulen ainakin, että maksavat Suomessa enemmän, en osta kotona koskaan tuollaisia. Hiivapullapohjaisia juttuja en ole täältä löytänyt. Leivät ovat kans oikein hyviä, ostelemme päivittäin erilaisia sämpylöitä paikalliselta paakarilta.

Aamupäivällä kävimme Ötzin kylässä. Kaivettuamme muutamat kätköt esiin, mie pääsin ostoksille Vögelelle ja löysin taas suoraan jalkaan sopivat housut 10 eurolla. Jihuu, tunsin taas itseni oikeaksi ihmiseksi näine läskeineni. Tuolta Vögeleltä lähtee joka kesä muutamat housut mukaan edulliseen hintaan näin ale-aikaan.

Siippa suunnittelee meille huomiseksi taas "tapporeissua" eli nousumetrejä tulee noin 700 metriä, saas nähä, miten akan käy. Siitä tuonnempana. Latailen tänne vielä muutaman kuvan iloksenne. On muuten kiva, kun saa kirjoittaa raporttia reaaliajassa. Reissun jälkeen tuntuu väliin vaikealta palata siihen, meitsi on niin nykyisyydessä elävä ihiminen.

Nahkaruoska soi

2009-07-13T21:04:00.009+03:00

Tässä näkymä
pikkuparvekkeeltamme

Tältä ne ruoskat näyttivät. Itse tehtyjä, uniikkeja

Perinneasussa pojat paukuttelevat vuorotahtiin. Aika sexyt nuo nahkahousut, vai mitä?

Tuomarit tärkeän näköisinä arvostelemassa suorituksia

Terveiset kurkkijoille täältä Ötztalista Längenfeldin kylästä. Olemme asettuneet kämppäämme lauantaina. Kämppä on aika steriili ja ankeahko, mutta kaikki oleellinen löytyy: hyvä sänky (kerrankin ilman untuvavuodevaatteita) tupakeittiö, jossa hella, jääkaappi, pakastin, astianpesukone ja telkkari. Lisäksi löytyy suihkuhuone kaapilla ja erillinen vessa. Siistiä, mutta jotenkin ankeaa verrattuna muihin huusholleihin, joissa olemme täällä asuneet. Ainiin on myös kaksi parveketta, josita toinen on naapurin kanssa yhteinen. Molemmilta parvekkeilta on kaunis näköala vuorille ja lähinavettaan...

Eilen täällä oli tosiaan merkillinen tapahtuma, jonkinlaiset piirikunnallliset ruoskanviuhutuskilpailut. Ihan uskomaton paukuttelu alkoi jo klo 10 ja kesti pitkälle iltapäivään. Kävimme välillä seuraamassa kisoja ja joimme alueella hyvät kahvit kuchenin kera. Ihme touhua, ei meille selvinnyt, millä kriteereillä siinä voitettiin. Pitikö saada mahdollisimman kova ääni, vai pitikö viuhumistyylin olla hyvä. Tuomarit istuivat tärkeän näköisinä tuoleilla aurinkovarjojen alla ja näyttivät pisteensä vain ylituomarille. Palkintojenjakotilaisuuden kans missasimme, ei siellä jaksanut olla kauaa, kun se paukutus otti korviin.Hmmm...mitähän täkäläisissä makuukammareissa oikein tapahtuu? Miehillä tai ainakin useimmilla heistä oli nahkahousut ja sulkahattu päässä. Hattu laitettiin jalkojen juureen ennen suoritusta. Osa viuhutteli pareina ja jotkut yksikseen. Outoa.

Mutta onhan meilläkin eukonkantokilpailut Suomessa. Passaapi sitäkin ihmetellä. Päätän raporttini ja yritän ladata jonkun kuvan, jos osaan. Kaikki kuvat on nyt pötkössä tuossa alussa, tämän miniläppärin kanssa touhuaminen on aika hankalaa ja outoa. Nyt saattaa olla, että kuvat suurenee klikkaamalla, kun en ole niitä raahannut väleihin. Kokeilkaa.

Huomenna taas rinteet kutsuvat. Olemme aloittaneet tosi rauhallisesti, koska siippa on vähän kipeä ja mie olen ihan paskakunnossa. Mutta viikon päästä on jo uudet kujeet ja pitemmät nousut.

Kurkkija n:o 50.000

2009-07-11T05:58:00.003+03:00

Heippa! Kohta lähden reissuun, mutta hokasin, että pian tulee 50.000 kävijä täyteen. Muistahan ilmoittautua, sillä palkinto Itävallasta odottaa.

Vielä suihkuun ja lentosukat jalkaan. Tytär hakee meidät kamoinemme klo 7. Suloista heinäkuun loppua kaikille, niin työtätekeväisille, lomailijoille ja muille raskautetuille! Vicki Li lähtee vuorille.

Tallinnaa ja Vasikkasaarta geokätköilijän silmin

2009-07-08T10:47:00.016+03:00

Vasikkasaaren upea kukka metsän keskellä

Heipsan! Nyt on taas baarikaappi täynnä, sillä pyörähdimme Tallinnassa maanantaina. Reissu oli jokseenkin voimia vievä, sillä herätys oli jo 5 jälkeen , jotta ehdittiin 7.30 laivaan. Laiva eli Tallinkin Star oli vielä varsin siisti, mutta hämmästystä herätti vähäinen vessojen määrä. Vaikka porukkaa oli selvästi niukasti, joutui vessoihin koko ajan jonottamaan. TYLSÄÄ! Jos sinulla ei ole seurapiirirakko ja jos varsinkin aiot kipata olutta laivalla, on parempi satsata hyttiin, vaikka siitä muutaman rovon maksaakin. Oma vessa siinä paatissa on sallittua ylellisyyttä. Menomatkalla olimme kansipaikoilla, mutta kokeneina matkaajina varasimme paluumatkaksi oman hytin. Arvasimme,että tulee käveltyä paljon, ja on ihanaa oikaista ruotoansa raskaan päivän jälkeen. Niin , todellakin mun askelmittarini näytti päivän päätteeksi semmosta 35.000 askelta , joka kilometreiksi muutettuna on sellaiset 17 km näillä töpöjaloilla toteutettuna. Sanonpa, että se on aika kunnioitettava määrä vanhalle rouvalle. Onneksi vain viimeiset kilometrit tehtiin raskoin taakoin, muuten ihan keveästi ja kunnon lenkkareilla.

Puisto, joka alkaa Lydia Koidula tien päästä

Kuten arvaatte, tällä kertaa emme pyörineet vanhassa kaupungissa, vaan kiertelimme Tallinnan kauniita puistoja ja niiden pöheikköjä geokätköjä etsien. Tuli todellakin nähtyä paikkoja, joita ei ole koskaan aiemmin nähnyt. Aika pitkään pyörimme isossa puistossa tai puistometsässä, joka sijaitsi keskustasta laululavan suuntaan, Lydia Koidula katua pitkin sinne pääsi. Kertakaikkiaan upea puisto, täynnä jalopuita. Erityisen paljon siellä oli hevoskastanjoita. Ihmisiä ei paljon ollut, ihan muutama kulkija vaan. Käväisimme myös laululavalla, jossa purettiin juuri laulujuhlien rekvisiittaa pois. Vanhassa kaupungissa kävimme lähinnä syömässä Musta lammas- nimisessä ravintolassa. Ruoka oli ihan kelvollista, joskin kalliihkoa. Atmosfääri ja tunnelma oli ravintolassa hieno ja palvelukin pelasi. Lähes kaikki asiakkaat olivat suomalaisia.

Arkitehtuurissa löytyy montaa suuntausta

Vanhan kaupungin liepeiltä etsimme myös kätköjä ja loppujen lopuksi tuli jo kiire satamaa kohti. Kaikki shoppailut jäi tekemättä, tosin en mitään olisi tarvinnutkaan. Oli tosi ihana vetäytyä jo täydemmässä laivassa omaan hyttiin ja käydä jonottamatta vessassa monta kertaa ja otinpa vielä nokosetkin. Että semmoinen reissu. Kotia tultiin väsyneinä , mutta tyytyväisinä. Laitoimme vielä rankan päivän päätteeksi makkarat grilliin ja uudet perunat höyryyn. Söimme kunnon sapuskat partsilla siinä 21.30 aikoihin ja hyvin siellä tarkeni.

Eilen Göteborgin ystävämme tuli kylään ja tuli lärpätettyä koko ilta niitä näitä kaalinpäitä. Kävimme Siuntion puolella ihanassa kalasavustamossa ja söimme taas parvekkeella tällä kertaa sitruunalohta ja rosepippurihunajamarinoitua savulohta, vähän savusimpukoita ja graavilohta. Kaikki oli erinomaisen tuoretta ja maistuvaa ja kerrankin oli hyötyä lämmittimistä, jotka siippa sinne asensi kuukausi sitten. Hyvin tarkeni, vaikka tuli vettä koko iltapäivän.

Tänään juhlat jatkuivat, sillä vuosi on vierähtänyt edellisestä hopeahääpäivästämme ja tänään tuli 26 vuotta täyteen yhteistä matkaa. Vieraamme lähdettyä me lähdimme saaristoristeilylle Isoon Vasikkasaareen ja palkkioksi kolmen kätkön löytymisestä, söimme hyvän hääpäivälounaan Gula Villanissa. Sitä paikkaa voin suositella, ainakin me olemme saaneet sieltä aivan mainiota ruokaa, eikä tänäänkään tarvinnut pettyä. Nyt vaan väsytää sikanaan, kun puksutimme saaristoveneellä takasin semmoiset kolme varttia. Menen vielä kahville ja lataan kuvat sen jälkeen. Sitten hiljenen toviksi, koska Itävallan reissun pakkaustouhut alkavat. Varsin todennäköistä on, ettette kuule minusta ennen elokuuta- paitsi jos kämpässä on hyvät tietoliikenneyhteydet ja kelit on sateiset. Sitten tulee varmaan rapoa reissulta suoraan.

Gula Villanissa oli tällaista

Eipä tässä sitten muuta. Täällä aletaan viettään romanttista hääpäiväiltaa. Tosin minun on häpeäkseni tunnustettava, että siippa on meistä se romanttisempi. Mie olen semmonen Konkreetti-Santra.

Eläköön parisuhteet! Niin lyhyet kuin pitkätkin. Taskumatista otimme konjakit.

Pullan tuoksua Vickilässä

2009-06-30T11:09:00.006+03:00

Heipsan te vähälukuiset, mutta sitä tärkeämmät kurkkijat! Olen kait joutunut mielenhäiriön valtaan, sillä innostuin alustamaan pullataikinaa jo ennen klo 8. Olin kyllä melkoinen näky, sillä leivonta-asunani oli pelkät pikkuhousut. Täällä meidän kämpässä on taas hellejakson jälkeen lämpölukemat sellaista tasoa, että kertakaikkiaan ei jaksa pitää vaatteita päällä. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, jossa katto varaa lämpöä koko päivän kiitettävästi ja luovuttaa sitä sitten kämppäänkin. Joka läpi on auki, mutta silti hiki virtaa.

Pullista tuli hyviä, olenhan treenannut ahkerasti tämän kesään aikana. ??? Olen ittekkin ymmälläni tästä oudosta leivontainnostuksesta. Mistä se on merkki? Minusta tulee sittenkin jossain vaiheessa pullantuoksuinen ämmi= mummo. Tytär on hiukka katkera siitä, että innostukseni syttyi vasta, kun hän on jo muuttanut pois kotoa. Oikeastaan hänen pitäisi kiitellä, sillä olis varmaan aika tukevassa kunnossa nyt, jos olisin silloin ahkerasti leiponut.

Eilen käväisin Hesan keskustassa pyörimässä sen verran, että ostin Stockan alesta Very Nicen farkut kokoa 35/30. Kyllä tuo mun persus on tosi leviä ja vatsakumpukin vaan kasvaa. Mutta jalat ei pitene yhtään. Oikea tuumakoko farkkujen pituudelle olisi 29, mutta niitä saa tosi harvoin mistään. Söin eilen lounasta Forumissa, siellä on paljon hyviä lounaspaikkoja alimmassa kerroksessa. Tällä kertaa otin Habibi paikassa lampaanlihavartaat. Tosi hyviä olivat jogurttikastike lisukkeineen couscousin kera. Jälkkäriksi kahvit Helsingin Jäätelötehtaan Maraschino jäätelön kanssa. (Ei ihme, että persus vain leviää)

Innostuin kutsumaan työkaverit meidän terassille työpäivän jälkeen. Osa siis on päivystävässä yksikössä heinäkuussa duunissa ja osa jo lomilla. Hauska nähdä niitä hauskoja naisia, ottavat omat juomat mukaan ja talo tarjoaa salaatit ja Salarakkaat (makkaraa) Siippa aikoi vetäytyä kätköille kuultuaan, että talo täyttyy tissuttelevista eukoista. Olen ollut viimeisen vuoden aikana niin paljon yksin, että nautin taas kovasti seurasta. Tai siis molemmista nautin, myös yksinolo on tullut mulle erittäin tärkeäksi latautumiseksi.

Jos viittin, käyn pyöräilemässä jonkun kivan lenkuran kohtikään. Voisin vaikka hakea tuoreita mansikoita torilta ittelleni lounaaksi, illalla syön sitten tukevammin. Nyt mansikka aikaan meillä on siipan kanssa tapana syödä joka päivä mansikoita semmonen litra per nokka. En pakasta yhtään marjaa, syön vain tuoreena. Eilen saatiin jo aivan loistavaa inkoolaista mansikkaa, jospas sitä olisi tänäänkin tarjolla.

Mukavaa ja helteistä päivää kaikille!

Olepas hyvä, nauti päiväkaffin kera

Jussin jälkeistä elämää

2009-06-24T19:50:00.013+03:00

Tämän vuoden juhannus näyttää kuvissa jokseenkin samalta, kuin viime vuonnakin (klikkaa isommaksi)

Heipsan kaikki vähälukuiset kurkkijat! Suurin osa teistä lienee jo kesälaitumilla, mutta mie painan vielä kaksi päivää täpöillä ennen kuin luovutan.

Jälkiruokaa....

Juhannus meni mukavasti Keski-Suomessa perinteisen ohjelman merkeissä: lipunnosto kuoharin kera, juhannusillallinen ulkosalla, saunomista rantasaunassa, vihtomista, uimista eka kerran järvessä tälle kesälle, jalkojen rasvaamista, oluen, siiderin ja valkkarin juontia, muurinpohjalettujen syöntiä, tanssimista laiturilla, mahtavan kokon katselua, takapuolen lämmittelyä viimeisillä kokon rippeillä, muutaman viskipaukun nauttimista, suomalaisten vanhojen elokuvien katsomista, Paha maa - DVD elokuvan katsomista.... että tässä tärkeimmät ja pähkinänkuoressa. Välillä vähän nukuttiin ja sitten taas syötiin. Kuvia näkyi tulleen noin 150 ja alan perkkaamaan niitä vähitellen.

Rantasaunan juomavalikko

Mites teijän juhannus? Oliko seura ja ruoka mieleistä? Entäs juomapuoli?

Meitsin Jussi oli onnistunut. Senhän voi aistia muikeasta ilmeestä.

Olen sopinut jo tyttären kanssa, että lähdetään perjantaina alennusmyyntiin kattoon vähän farkkuja , kun sipsu on syönyt edelliset niin hataroiksi, että päivä paistaa osittain läpi. Paska näitä läskireisiä! Joko kurkkijat ovat ehtinnet käydä aleissa ja onko jotain kivaa ja kaunista tarttunut pyydyksiin?

Titääkö joku kurkkijoista, mitä on linja-akvaviitti? Miepä tiiän. Tämän Jussin jälkeen.

Suloista Juhannusta!

2009-06-18T08:04:00.007+03:00

Heippa, kurkkijat! Toivotan kaikille teille suloista Juhannusta rakkaittenne seurassa, missä sitten Jussia vietättekään. Me menemme siipan kanssa jo perinteisesti Keski-Suomeen. Viime vuonna oli niin kylmä, että aamuyöstä kietoiduimme viltteihin +2 asteen lämmössä. Tänä vuonna en jätä mitään sattuman varaan, otan untuvatakin mukaan. Laitan pari kollaasia viime vuoden juhannuskuvista ja ensi viikolla sitten tämän vuoden juhannus.

Ihanaa Juhannusta Merille, Eickalle, Katriinalle, Maaretalle, Miinalle, Ritalle, Saanelille, Hannille, Ruskalle, Lenelle, Olivialle, Blue Nunille, Irenelle, Tuulikselle, Sooloilijalle, Eevikselle, Hannalle, Riiriille, Niinalle, Iinuskalle, Jaanuskalle ja kaikille salaa kurkkiville sukulaisille ja työkavereille!

Siskot kävi kylässä

2009-06-12T19:36:00.008+03:00

Blogiani seuranneet tiesivätkin, että eilen mulla oli jännä ilta. Olin kutsunut kotiimme blogisiskot Eickan ja Merin. Olen tuntenut heidät virtuaalisesti pian jo kaksi vuotta ja nyt aika ja paikka oli kypsä tapaamiseen oikeassa elämässä.

Mitäkö näin? Meille ilmestyi kaksi upeaa, pitkää naista, joiden kanssa olo oli heti ihan kotoisa ja oikeasti oli tunne, että tunsimme jo ennestään toisemme. Tai ainakin mulla oli se tunne. Ennen vanhaan ihmiset kirjoittivat paljon kirjeitä ja moni avioliittokin on Suomessa saanut alkunsa kirjeenvaihdolla, miksipäs ei siis ystävyyskin voisi alkaa hieman epätavallisemmalla tavalla eli Blogistaniassa tutustumisella. Kaikkia meitä jännitti hämmästyttävän paljon etukäteen, mutta ramppikuume suli jo eteisessä halaukseen.

Sitten söimme, koska uskon lauseeseen "hyvä ruoka-parempi mieli" Olin laittanut mun peruskauraa eli kanasalaattia, fetapinaattipiirakkaa ja pesto/pororouheella täytettyjä herkkusieniä. Kerniliina sai pysyä pöydässä ja kattaus ei ollut kaunis- niin kuin ei yleensäkään mulla. Ruoka oli kait hyvää, koska vieraille ainakin maistui hyvin. Harmi vaan, että olivat autolla, ettei voitu ottaa viiniä molemmille jaloille. Ens kerralla, Meri, tulette sitten julkisilla kulkuvälineillä tai jäätte yöksi. Juttua piisasi oikein mainiosti ja ilmeni, että siskojen serkku on mun nuoruuden ystäväni (jonka olen kadottanut maailman tiimellyksessä)

Mitä tästä opin? Kannatti ehdottomasti ottaa riski ja kutsua tyttäret kotiimme, koska oli ihana löytää uusia siskoja maailman tuulissa. On ihanaa huomata, että ihmiset voivat yhä kohdata vuorovaikutuksellisesti ja virkistyä toistensa seurasta. Ne ihmiset, jotka kirjoittavat blogia omana itsenään, ovat aivan "bloginsa näköisiä" luonnossakin.

Blogisiskot tapasivat loppujen lopuksi koko pienen perheemme, sillä siippakin kotiutui jossain vaiheessa ja bonuksena kävi tytärkin kotona pyörähtämässä. Täten lupaan kautta kiven ja kannon, että kun kutsu käy ja reittini osuu jonkun blogisiskon kohdalle, minäkin puolestani tulen ja nautin kohtaamisesta ja uudesta ihmissuhteesta.

Mestarilaulaja pöpelikössä

Kiitos Eicka ja Meri, kun otitte kutsuni vastaan. Nyt olen siis tavannut teidän lisäksenne Jokivarren Maaretan (joka myös oli iloinen ja ravitseva tapaaminen) Isompi blogitapaaminen tulee vielä, ehkäpä Helsinkiin ainakin jos mie olen kokoonkutsujana. Muutama teistä olisi varmasti tulossa messiin. Mutta sitä ennen, pidetäänpäs kunnon loma heti, kun työpäivät ovat tältä rupeamalta kasassa. Rentoa viikonloppua kaikille!

Tarve kuulua yhteisöön

2009-06-08T15:09:00.011+03:00

Forget me not- lemmikki Lauttasaaresta

Heipsan kurkkijat! Olen nyt tehnyt kokonaisen viikon töitä työpaikassani, josta lähdin virkavapaalle 2 vuotta sitten rintojenpienennysleikkauksen jälkeen. Tässä välissä 2 vuoden aikana, olen tehnyt töitä aika lailla itekseni erilaisten ryhmien kanssa eli olen harjoittanut toista ammattiani = työnohjaajan ammattia. Ryhmiä on ollut vaihtelevia määriä, kevät 2008 oli varsin täysi 12 ryhmän pyörittämisessä, mutta väliin on ollut reilusti väljempää ja silloin olen tehnyt keikkaa vanhaan työhöni.

Ikoni Seurasaaren rajakarjalaisessa talossa

Miksikö palasin? Sitä kysyn itseltänikin ja pikkuhiljaa vastaus alkaa hahmottua. Ensinnäkin tämä muuttunut taloustilanne Suomessa on vaikuttanut niin paljon, että syksystä mulla jatkaakin vaan 6 ryhmää, muilla laitettiin rahat niin tiukille, että työnohjaukseen ei ollut varaa budjetoida. Ryhmistä suurin osa olisi kyllä halunnut jatkaa. Myös pääkaupunkiseudun kuntien talous on laitettu sellaiselle nälkäkuurille, että sijaisia ei yksinkertaisesti palkata keikkatöihin kuin ihan pakkotilanteissa. Tästä seurasi se, että mulla oli varsin väljä syksy mitä töihin tuli ja vielä väljempi oli kevät. Aikaa olisi ollut tehdä vaikka mitä omaa juttua kotona, mutta mikään ei oikein hotsittanut, eikä rahaa paljon kirstuun kilahtanut. Kotitöitä tuli kyllä tehtyä enemmän, mutta niistähän tunnetusti maksun saa "luonnossa". Vitsi-vitsi.

Lauttasaaren näkymiä vielä silloin, kun oli hellettä

Kaikkein suurin syy kuitenkin paluulleni oli aikamoinen tarpeettomuuden tunne. Liian monta päivää oli sellaista, että kukaan ei mua kaivannut yhtään mihinkään. En ollut tärkeä juuri kenellekään. Se on kestämätön paikka meikäläiselle, joka on aika lailla tottunut siihen, että mulla on oma ja arvostettu paikka työyhteisössä. Eli seikkailin Maslowin tarvehierarkian kolmostasolla, missä ovat rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet. On ihanaa kuulua työyhteisöön ja olla osa kokonaisuutta varmistamassa sitä, että homma pelittää. Oikeasti, tämä asia on mulle nyt suht selkiytynyt näiden kahden vuoden aikana. Vaikka tykkään välillä tehdä omia juttuja yksin, löytyy minusta myös tämä vahvasti yhteisöllinen puoli, joka kertakaikkiaan kärsii, jos se ei pääse yhteisöön ja tiimiin töitä tekemään ja näkemyksiään jakamaan.

Eli toistaiseksi näin. Palasin työhön, joka ei sisällöltään ole ihan mun ykkösjuttu, mutta josta saan taas niin paljon sitä muuta, mikä tekee elämäni mielekkääksi. Luojan kiitos, en ole ollut ikinä työttömänä. Se olisi mulle varmaan todella kova paikka. Siispäs syksystä teen töitä kuin pieni eläin, koska teen normaalin viikkotyön lisäksi noin 6 työnohjausryhmää. Nyt on valoisaa, mutta saattaa tietenkin olla, että syksyllä uuvuttaa, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Tällaisia ajatuksia tänään. Tuntui jotenkin tärkeältä laittaa nämä paperille. Kerropas kokemuksista sinä, joka olet jollain vapaalla tai työttömänä, miten polla kestää? Onko sulla samanlaisia ajatuksia, vai nautitko vaan? Toki tilanne on erilainen, jos kotona on lapsia. Silloin ei varmaan tunne itseänsä tarpeettomaksi.

Uudet pokat

2009-06-06T21:56:00.003+03:00

Mulla on uudet pokat. Sain könttäkauppaan moniteho-, luku-, ja aurinkolasit vahvuuksilla hintaan 425€. Olo on kylläkin kuin Pelle Hermannilla. Uudet pokat tuntuvat niin isoilta minien jälkeen , mutta kyllä näkyvyys parani. Hitto vieköön, maailma suorastaan rynnii päälleni. Totta kun puhutaan, niin vahvuuskin lisääntyi +1 verran.

Näkyväistä viikonloppua kaikille kurkkijoille!

Lissäys. Tässä siis vanhat pokat vertailun vuoksi. Katsoin useimmiten yli linssien, kun ne oli niin kapeat. Oli kiva lepuuttaa silmiään, kun näki vain sumeasti. Nyt tuntuu informaatiota tulevan ähkyyn asti silmien kautta. Näkee kaiken niin selvästi ja päällekäyvästi. Huh.

Helteen huumaa Lauttasaaressa

2009-05-31T20:42:00.020+03:00

Tässä tänään Lauttasaaressa kuvatut kukat

Heipsan kurkkijat! Onpas pitänyt haipakkaa tänään sen jälkeen, kun heräsin noin klo 9.30. Olin nukkunut semmoset rapiat 10 ½ tuntia. Ei muuta kuin aamupalaa alle ja siippa alkoi multa kyselemään, miten haluaisin viettää viimeisen päiväni ennen paluutani ruotuun eli vakitöihin.

Oli mainio purjehdussääkin

No, sään ollessa jo aamusta kuin morsian, sanoin olevani valmis geokätköilemään. Siippa siitä innostuneena alkoi välittömästi suunnitella meille sopivaa reittiä. Polkumme johti aurinkoiseen Lauttasaareen. Jäimme bussista pois Hanasaaren pysäkillä ja ensin kävimme bongaamassa kätkön Koivusaaresta, sikäläisestä satamasaaresta. Mun hyvillä geosilmillä oli taas käyttöä. Matka jatkui sitten Pohjois-Lauttasaaressa muutaman kätkön kautta ja lopulta tallustelimme siellä ihan Larun eteläkärjessä. Oli siis ihan huisia. Mulla oli kamera mukana ja kuvailin vähän väliä. Tällä kertaa lähinnä kukkivia kukkia, mutta kyllä otoksiini mahtuu muutama lintu ja oravakin ja tietenkin otoksia Lauttasaaren uimarannalta, jossa oli jengiä kuin merenmutaa. Uskaliaimmat jopa kahlasivat vedessä. Suomalaiset sulavat ihanan rennoiksi tällaisessa helteessä.

Koivusaaressa kellersi

Niin vaan aika hurahti siellä tallustaessa, että kotia kohti lähdimme bussilla klo 17 ensin Kamppiin ja sitten kaupan kautta toisella bussilla kotiin. Koko päivänä olin ottanut vain pari vesihuikkaa, en käynyt kertaakaan edes vessassa. Ostimme savustettua nieriää kotiin ja söimme vielä parvekkeella. Meidän partsilla on varmaan 30 astetta hellettä, kun aurinko on paistanut sinne aina kolmesta saakka. Parveke on ilta-auringon suuntaan ja oivallinen töissä käyvälle, joka ei sinne ehdi ennen iltapäivää.

Siipalla oli reisullamme askelmittari mukana ja siihen kertyi hänelle vähän yli 20.000 askelta eli mulle olisi tullut varmaan noin 23.000 askelta näillä pikkuisilla töpöjaloilla. Hieno päivä myös liikunnan kannalta. Sitä mun omaa askelmittaria ei siis kertakaikkiaan ole löytynyt. Kai mie olen sen pudottanut jonnekin, koska se ei ole ilmaantunt esiin kuukauden aikana.

Lauttasaaren uimarannalla oli porukkaa

Lapset uskalsivat jo pulikoida

Syötyäni olin vielä niin energisoitunut tämän päivän kierroksesta, että aloin imuroimaan koko huushollin. Ajttelin, että kun huomenna tulen puhkiväsyneenä töistä, tuntuu tosi hienolta, että saan tulla suht siistiin kotiin. Siippakin innostui laittamaan parvekkeelle vielä viimeistelyjä, istuin tyynyjä ja sen sellaista.

Sodan aikana Lauttasaaressa hoideltiin ilmatorjuntaa. Tykkejä on vielä jäljellä

Toteemipatsas löytyy myös Lauttasaaresta

Rakkaat kurkkijat, tilanne on nyt sellainen, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä bloggailuni vähenee vakityöhön menon myötä. Ei vaan ole aikaa eikä jaksua. Kyllä mie yritän polkata vielä kerran viikkoon, mutta saapi nähä. Kaikille toivotan ihanaa lomaa ja muistutan, että jos olet tulossa pääkaupunkiseudulle ja haluat tavata, niin otahan yhteyttä sähköpostilla. Jos aikatauluuni sopii, tapaan kurkkijoita mielelläni, olettehan mulle tulleet niin tärkeiksi näiden kahden vuoden aikana, jonka olen täällä Blogistaniassa pyörinyt. Nauttikaa lomasta, kun meitsi painaa töihin. Vuoronsa kullakin.

Fasaanin ääni ei ole niitä kauneimpia

Neljän kopla

2009-05-25T11:59:00.005+03:00

Vastaan haasteeseen, kun osuin Saanelin sivuille sopivasti, enkä ole vielä näihin vastannut. Muistaakseni.

4 työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

Eka palkallinen duunini oli kesäkuussa 1974, jolloin suursiivosin erään kioskinpitäjän vanhaa omakotitalon mörskää. Alunperin kuvittelin pääseväni kioskille myymään... Eukko oli oikea piiskuri ja puhdasta tuli vaikkakin hammasta purren. Kotiin päivän jälkeen päästyäni olin niin väsynyt, että vain itkin ja nukuin. Mutta olin päättänyt, että hoidan homman loppuun ja hoidin kanssa. Sain palkkaa muitaakseni noin 300 markkaa ja se riitti juuri siihen, että sain ostettua itselleni vaihteettoman Isojopo pyörän, jolla sitten huruuttelin Pohtimolammelle Juhannuksen viettoon judoporukan kanssa. Tärkeä työkokemus, josta voisi todeta "kyllä Siperia opettaa" Työn sivujuoneen kuului se,että eukon parikymppinen poika tuli katsoon vierestä, kun mie siivosin. Ei sentään koskenut, mutta kattoi. Huh-huh.

Olin 17-vuotiaana kesätöissä myyjänä kristillisessä kirjakaupassa. Se oli kiva homma, suht leppoisa ja kavereita näki mukavasti työpäivän aikana. Kerran yhdet ystäväni sahasivat minua pahasti linssiin. He olivat pukeutuneet ulkomaisiksi turisteiksi aurinkolaseineen. Palvelin heitä ystävällisesti englanniksi. Siitä kyllä hupia piisasi jälkeenpäin.

Olin perheohjaajana. Työhön kuului paitsi hallinnollista (allekirjoitukset satoihin kotihoidontukipäätöksiin) myös virkistyspäivien järjestämistä kotiäideille. Se oli hauska duuni, josta kovasti tykkäsin. Vakanssi vain lopetettiin, kun valtakunnallinen kotihoidontuki yleistyi ja Espoon maksama oma kotihoidontuki vähitellen lopetettiin.

Olin kesäaktiossa eli hengellisissä telttakokouksissa saarnaamassa ja laulamassa kuukauden päivät. Rankka kokemus, kun aina ei ollut oikein ruokaakaan. Hengen palo oli suuri, mutta näin aikuisena ajattelen, että seurakunnan olisi pitänyt pitää parempaa huolta edes maallisista tarpeista. Jos ystävät eivät olisi huolehtineet, olisin varmaan nääntynyt aliravitsemukseen. Muistan sen siunatun päivän, kun postini joukossa tuli kirjekuori, jossa oli 50 mk ja tämä tyttö lähti ulos syömään. Herra piti huolen pienestä sananjulistajastaan.

4 televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Vaikea kysymys, koska katson todella vähän telkkaria. Minusta sieltä ei kertakaikkiaan tule mitään, mikä nyt niin kiinnostaisi. Mutta laitan männä vuosilta hyviä kokemuksia:

Tahdon asia- oli sarja, josta todella tykkäsin. Tytär osti sen mulle DVD versiona viime jouluksi, mutta se on vielä katsomatta.

Karjalan kunnailla -sarja, jonka seurasin mielenkiinnolla. Jos siihen tulee jatkoa, seuraan varmaankin.

Voimala. jos sattuu olemaan telkkari siltä kanavalta auki, saatan jäädä messiin. Siinä on hyvät jutut ja mielenkiintoiset vieraat.

Historialliset dokumentit, joita tulee varsinkin Teemalta.

4 paikkaa, joissa olen ollut lomalla

Nytkin on vaikea kysymys, mutta toisin päin. Olemme siipan kanssa himomatkustelijoita ja paikkoja on kertynyt aika paljon. Mutta laitan tähän sellaisia, johon haluaisin lähteä vielä uudestaankin.

Vietnam on aivan mielettömän upea kohde, jossa kaikki on kohillaan: mielenkiintoinen historia, erittäin ystävälliset ja palvelualttiit asukkaat,-vaikka yhteistä kieltä on harvoin-, loistava ellei suorastaan paras ruoka! Olemme olleet Vietnamissa Saigonissa ja Muine-rannikolla ja siellä olisi vielä vaikka kuinka paljon kattomista ja näkemistä ympäri maata.

Japani on paikka, jonne jouduimme hiukka vahingossa, kun Tiibetin matka peruuntui epävakaisten olojen vuoksi. Huipputeknologian maa, jossa kaikki sujuu kuin rasvattu ja vieläpä ystävällisesti, vaikka taaskin on harvoin yhteistä kieltä. Olimme suurimman osan aikaa Kiotossa, mikä on ihan hieno paikka, mutta sielläkin lääniä riittäisi. Japanin kuvia löytyy toukokuu 2008 arkistosta.

Itävalta. Olemme lomailleet Itävallassa vaeltaen jo yli kymmenen kesää ja näköjään taas lähdetään. Siellä on koluttu jo useampia laaksoja. Tänä vuonna menemme kolmatta kertaa Ötztaliin. Itävallan reissukuviin voit tutustua elo-syyskuun arkistoissa.

Lontoo. Siellä olemme käyneet vain kerran pidennetyn viikonlopun, mutta kaupunki valloitti heti. Kulttuuritarjonta ihan mieletön ja katseltavaa riittää joka lähtöön. Ihanat ilmaiset museot.

4 internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin

- YTV:n reittiopas

- facebook (ei muuta kuin kaveripyyntöjä lähettelemään)

- blogit, omat ja kavereitten

4 lempiruokaani ovat:

Olen kaikkiruokainen ja lähes kaikki maistuu mulle. Ja minussa se näkkyykin. Mieluiten kuitenkin ehkä syön:

Kalaa, ihan kaikissa muodoissa ja kaikkia kaloja: lohta, muikkua, siikaa, tonnikalaa, ahventa, kampelaa. Kala tietenkin mahdollisimman tuoreena.

Lammasta, taaskin monessa muodossa. Itsekin laitan lammasruokia aika paljon.

Hiivapulla kahvin kanssa maistuu aina ja joka paikassa. Ehkä ihan parasta on tuore hiivatakinapohjaan tehty puolukkapiirakka. Slurps.

Katkaravut. Varsinkin grillattuina ja hyvän esim. juustoisen kastikkeen kanssa. Japanissa söin todella hyviä Camembert- katkarapuja.

4 paikkaa, joissa mieluimmin olisin juuri nyt:

Unessa- näkemässä hyvää unta. Kunnon seksiunikaan ei olisi pahitteeksi.

Syömässä jossain hyvässä, mutta rennossa Gourmet-paikassa siipan kanssa.

Juomassa tankkiolutta Vietnamissa hämärällä paikallisella kujalla, mutta isommalla porukalla.

Olisin sen ensi kesänä vaellettavan korkeimman vuoren huipulla ja nauttisin maisemista. Hikisenä, mutta erittäin onnellisena.

Tälläisia ajatuksia tänään ja poimikoon meemin se, joka ei vielä ole tähän vastannut.

Toukokuun tohinoita

2009-05-24T14:45:00.012+03:00

Fiskarsia pikkupaloina (klikkaa isommaksi)

Toukokuu on aina ollut mun kuukausistani kiireisin, eikä se näemä tee poikkeusta tänäkään vuonna. Meillä oli helatorstaista asti mieluisia vieraita kotikonnuilta ja aika on mennyt vauhdilla. Perjantaina teimme pienen autoretken Uudellamaalla eli kävimme ihastelemassa taas kerran Fiskarsia ja lounastimme Tammisaaressa. Luonto on jo ihanan rehevää. Tosin Fiskarsissa oli puut leikelty niin ronskilla kädellä, että lehtiä oli aika vähän puhjennut. Lauantaina shoppailimme mm. Leppävaaran Sellossa ja löysimmekin rouvalle hyvät farkut, siis vierailijarouvalle. Lauantaina sitten vanhemman pariskunnan lisäksi meille tuli yökylään heidän tyttärensä miehineen. He olivat ystäväperheensä lapsen ristiäisreissulla kummien roolissa.

Tupamme oli siis täynnä. Jokaisessa makuuhuoneessa nukkui pariskunta. Viimeksi tulleille jouduin jo lainaamaan patjat. Ruokaa tuli tietenkin laitettua melkoisesti, mutta mikäpäs on laittaessa, kun vieraille kaikki maistuu. Tarjolla oli mm. possun ulkofilettä Vickin tapaan, kana-kookoskeittoa ja sardiinimuikkuja. Sardiinimuikkuja pakkasin myös heille mukaan kotona syötäväksi iltapalana.

Lasilaaksokollaasi

Tänään päivällä veimme ystävät kentälle ja palasimme tyhjentyneeseen kotiin. Paitsi, että emme tulleet suoraan kentältä kotiin, vaan pysähdyimme Louhelaan, jossa etsimme geokätköjä ja löysimmekin viisi. Muuten on kaikki ordnungissa, paitsi että keuhkoja polttelee ikävästi ja nenä kutisee. Ällöjä limakökköjä kurkussa, enkä oikein uskalla edes yskiä, kun sattuu niin. Koivun kukinta on niin kovassa vauhdissa, että allergialääkityksestä huolimatta olo on hiukan epämiellyttävä. Usein menetän ääneni pariksi päiväksi tähän aikaan, saas nähdä, miten käy nyt.

Louhelassa sijaitsi liikennemerkki, jollaista en ole ennen nähnyt. Toivottavasti sammakot, siilit ja jänikset hallitsevat symbolikielen.

Aika moni bloggaaja on harventanut postauksiaan ja jotkut ovatkin ilmoittaneet selkeästi pitävänsä taukoa. Ihan mahdollista, että niin käy minullekin, koska aloitan taas vakityöt 38,2 h viikossa kesäkuun alusta. Siinä on vähäksi aikaa sopeutumista. Mutta vielä muutama kuva kuitenkin. Kävimme taas Lasilaaksossa uusein vieraittemme kanssa ja sielä tuli punarinta pällistelemään ihan viereen. Harmi, kyllä kameran tarkennus ei ollut ihan ajan tasalla. Tänään taas Luohelassa näin ihanan tikanpoikasen.

Luonto se tikanpojan puuhun vetää

Hiukan isompana sama tikka

Lepaan liereää

2009-05-17T11:36:00.015+03:00

Sain kirjatun kirjeen Kiinasta. Siellä oli mm. tämä ihana rannerengas Jaanuskalta. Kiitos!

Toimme Lepaalta paria siideriä ja toisen nimi oli Lepaan liereä. EI aavistustakaan, mitä "liereä" oikeasti tarkoittaa, mutta sellaiselta tämä minun viikkoni on tuntunut. Minun korviini liereä tarkoittaa jotakin jouhevasti soljuvaa aika nopeaa ja vikkelää., kuitenkin suht kepeää. Että sellainen viikko, täynnä työtä ja elämää. Maanantai aamuna minut yllättäen soitettiin keikalle, kun juri olin tottunut ajatukseen vapaapäivästä.

Lasilaaksossa kasvaa ja viihtyy hyvin myös keltavuokko

Tiistaina aloitin kaksi uutta työnohjausryhmää tunnin ajomatkan päässä. Se ajomatka mua jännitti paljon enemmän kuin uudet ryhmät. Menomatka oli oikein leppoisa, mutta palatessani juutuin kehä 3:lla kauhiaan ruuhkaan, jossa körötin ykkösellä varmaan 6 kilometriä. Oli rankkaa ja kiitin Luojaani siitä, että mun ei tarvi päivittäin köröttää ruuhkajonossa.

Keskiviikkona kävin Arabian tehtaanmyymälässä ihastelemassa astioita, vaikka mukaan ei juuri mitään tarttunutkaan. Mitä nyt yksi pieni Mari-malja ja tietenkin kevään uusi Muumi-muki Poliisimestari.Samalla reissulla moikkasin Noa-poikaa. Noa osaa jo syödä itse lusikalla, WAU!

Metsät ovat valkovuokkomattojen peittämiä

Keskiviikkona tapasin myös jo yli vuoden olleen työnohjausryhmäni, joka on erittäin mukava ryhmä. Kaikki ovat niin sitoutuneita ja kokevat työnohjausryhmän itsellensä erittäin tärkeäksi. Kuulin myös ilokseni,että ryhmä on saanut syksyksi jatkorahoituksen ja he jatkavat kanssani.

Keskellä Espoonlahden pohjukkaa seisoin vedessä kalastaja. Saalista saikin.

Torstaina pidimme "äiti ja tytär " -päivän. Ensin olin tyttären kanssa Ompussa valitsemassa mulle uudet silmälasit, sitten söimme herkullisen lounaan kotona ja lopuksi vielä leivoimme pullaa. Siinä sivussa tietenkin juttelimme ummet ja lammet, myös elämän vakavammista puolista. On mulla hieno tytär, pakko sanoa. Tänään tytär aloittaa kesätyönsä, joka jatkuu aina syyskuun puoleen väliin. Jännää kuulla, miten meni eka päivä matkailijoita ja retkeilijöitä palvellessa.

Ihania nämä lakurullat, kai näistä saniaisia tulee?

Perjantaina mulla oli toiseksi viimeinen uniohjaajakurssipäivä. Surua tunnen jo siitä, että sellaisenaan se ryhmä loppuu pian. Hienoja ja herkkiä naisia, joilla on vaikka mitä jakaa henkisestä eväspussistaan. Osan kanssa varmaan yhteys tulee säilymään jatkossakin ja tarkoituksena on jossain vaiheessa laittaa pystyyn jonkinlainen uniseminaari kaikille unista kiinnostuneille. Perjantai iltapäiväksi menin vielä keikalle muutamaksi tunniksi. Illalla A. ystäväni Tampereen kupeesta tuli kylään. Söimme, joimme ja iloa pidimme.

Eilen aamulla kävimme A:n kanssa pyöräretkellä Lasilaakson luonnonsuojelualueella, jota olen täällä blogissani ennenkin suitsuttanut. Ei paikka pettänyt nytkään, se oli täynä kukkia, linnunlaulua ja luonnon rauhaa. Palatessa kävimme kahvilla Saunalahden kartanossa.

Tässä on oikea Puupeikko. Ei ihme,että metsässä joskus pelottaa. Näetkö sinä peikon?

Illalla olikin sitten ihan toisenmoinen meno. A . lähti elokuviin ja me siipan kanssa Jean Michel Jarren konserttiin Hartwall Areenalle. Siellä oli todellinen äänten ja valojen spektaakkeli. Harmi, että korvatulpat unohtui kotiin, sillä istuimme tosi lähellä ämyreitä. Niin lähellä, että syntikkabassot suorastaan hieroivat sisäselimiä ja väliin epäilin, että rytmihäiriö napsahtaa päälle. Upea kokonaisvaltainen kosertti, 4 äijää lavalla ja mieletön määrä tekniikkaa. Jean Michel hyppeli lavalla kuin nuori poika ensirakkautensa kanssa. Hieno konsertti ja kuulostaa edelleen hypermodernilta vaikka tosiasiassa monikin kipale on yli 30 vuoden takaa.

Illalla katsoin vähän aikaa Euroviisuja, mutta nukuin ennen päätöstä. Kyllä näytti järkyttäviltä ne säälittävän sekstistiset kappaleet.... eikö tuollaisen aika ole jo ohi??? Ilokseni kuulin aamulla, että Norjan vanhanaikainen kappale voitti. Ilman seksiä.Jihuu

Mulla alkaa hiekka virkavapaan tiimalasista loppumaan. Palaan vakiduuniini kesäkuun alusta ja syksystä teen taas työn ohessa muutamaa työnohjausryhmää. Näin toistaiseksi ja tämä tuntuu hyvältä. Pääsen taas yhteisöön tekemään töitä. Minussa on sekä yksin puurtajaa, että vahvaa tiimityöntekijää. Nyt tuntuu taas kahden vuoden jälkeen hyvältä palata tiimiin.

Mun eka kollaasi. Ei kummoinen, mutta jostain on aloitettava.

Mukavaa aurinkoista ja keväistä ja ennen kaikkea liereää viikkoa kaikille blogisisarille!

Äideistä parhain sä oot...

2009-05-10T11:32:00.015+03:00

Lippu salossa äitien kunniaksi!

Näiden vaahterankukkien myötä onnittelut kaikille äideille ja äitiyttä toivoville!

Olimme eilen siipan kanssa Hämeen kartanokierroksella. Tällä kertaa sää ei meitä suosinut, mutta kierros oli hyvä loistavan hämeenlinnalaisen oppaan johdattamana. Hämeessä on todellakin paljon kartanoita.

Ensimmäisenä Katisten kartano Hämeenlinnan kaupungin alueella. Kiva paikka ja paljon katseltavaa. Aluetta on kehitetty paljon. Sieltä löytyy mukavat majoitustilat ja kokoustiloja kans.

Katisten kartanon talvipuutarha on nykyisin vilvoittelupaikkana. Nuo tuolit olivat todella taidolla tehtyä käsityötä.

Iso-Roineen rannalla sijaitseva Wuolteen kartano. Täällä söimme loistavan lounaan noutopöydästä. Pöydän parasta antia olivat paistetut ahvenpihvit ja suppilovahverohilloke. Niitä piti oikein santsata. Harvoin noutopöydästä saa näin laadukasta ruokaa.

Wuolteen jälkeen kävimme Lepaan puutarhakoulun viininmaistajaissa , aika pahoja nämä marjaviinit. Lepaa tuottaa myös kesäisin siidereitä ja ne olivat hyviä, varsinkin Punakaneli vahva ja kuiva siideri, jota nautiskelimme eilen saunan lauteilla.

Viimeisenä kävimme Hattulassa sijaitsevassa Kirstulan kartanossa kaffella. Kartanoa isännöi Suomen nuorin kartanonherra Tuomas Honkajuuri. On vielä poikamieskin ja ikää on 29- vuotta. Harmi, että olen varattu ;)

Kirstulan upea kattokruunu

Onko joku kurkkijoista käynyt Virossa kartanoita kiertämässä? Se kiinnostaisi seuraavaksi. Mukavaa sunnuntai päivän jatkoa!

Huomasin, että koristekirsikat kukkivat jo. Oli pakko ikuistaa tännekin iloksenne

Wapun jälkeistä elämää

2009-05-06T09:58:00.021+03:00

Veljmies vapun jälkeisissä tunnelmissa

Pyörähdettiin Kuopiossa 3 yön reissulla virkistymässä hyvien ystävien seurassa. Ruokaa oli paljon ja paljon sitä syötiinkin. Yksi ateria kun lopetettiin niin seuraavaa jo suunniteltiin. Siippa kävi muutaman geokätkön bongaamassa jo Kuopiossa ja me muut juoksimme perässä.

Vossikka tuli vastaan

Olenkohan mie edellisessä elämässäni ollut Kuopiolainen vai mistä voi johtua se,että olen siellä niin kotonani? Minusta on ihana turista siellä torimyyjien kanssa ja nauttia kunnon savon kielen kuulemisesta. Ostinkin torilta uuden hienon kesäisen lierihatun, joita iäkkäämpi naishenkilö siellä kaupitteli. Hän oli itse tehnyt ne kaikki ja kuoseissa ja malleissa löytyi. Löytyi jopa isoja kokoja - mun onnekseni- sillä mun pää on kokoa 59-60 ja olen usein saanut poistua hattuliikkeestä tyhjin käsin. Torilta lähti myös mukaani mukavan papparaisen leipoma ahvenkukko ja sitä täällä on nyt vedetty hiukopalaksi, nam!

Tuli kierrettyä rouvan kanssa kuopiolaisia liikkeitä ja niissäkin on mukavan lupsakka meininki. Carlson on mun lempipaikkani, kun siellä on aivan mahtava astia- ja taloustarvikepuoli. Poiketkaapa, jos siellä liikutte. Ostin sieltä edulliseen hintaan lahjoja tulevaisuudessa annettavaksi ja kaksi muovista viinilasia. Niitä kaipaamme aina, kun olemme ulkomailla ja nautiskelemme partsiviinejä. Inhottavaa juoda viiniä hammasmukista. Mutta nytpä on särkymättömät ja kevyet viinlasit mukaan pakattavaksi. Toivottavasti muistan ne pakata sitten ensi kerralla. Tosin Itävalta on siitä poikkeuksellinen, että ainakin tähän saakka sieltä on löytynyt joka vuokrakämpästä viinilasit. Mistään muusta maasta niitä ei ole sitten löytynytkään. Viimeksi kaipasimme niitä Israelissa.

Kissalla on ruokapaikka televisiotasolla, että hän saa katsella ikkunasta ulos samalla. Tasolle johtaa ramppi, koska ruhtinas ei jaksa enää sinne hypätä.

Parasta reissussa oli tietenkin vanhojen ystävien tapaaminen. Ko. pariskunta on niitä meidän ensimmäisiä "pariskuntatuttuja" sieltä -80 luvun alusta. Nyt meillä kaikilla on tyhjä pesä, lapset ovat lähteneet maailmalle. Heillä vielä kissavanhus, joka saa kyllä ruhtinaan kohtelun.

Rapalan luola

Jo puhkesi koivuun lehti

Paluumatka Kuopiosta kesti kauan, syystä, että siippa pökäsi mettään aina välillä. (Siipan huomautus tähän, että ei hänellä ollut ripsakkaa, vaan tietennii hän kävi geokätköjä hakemassa...) Itte istuin enemmän autossa ja kuuntelin radiota ja otin muutamia kuviakin. Koivu puhkesi lehteen siinä Sysmän tietämillä, se oli ihana huomio. Kuopiossa ei vielä lehtiä näkynyt ja ainakin pienet lammet olivat vielä ihan hyhmässä. Säähän oli aivan mieletön, käräytin vähän nirppanokkaani ja se punottaa kivasti. Suomen kesä- lyhyt ja vähäluminen.

Lähetysseuran talo, joss Lähetyskirkkokin sijaitsee

Eilen illalla kävimme konsertissa Lähetyskirkossa ja nappailin kuvia Tähtitorninmäeltä. Se on hieno paikka ja sieltä näkee kauas. Kivutkaapas sinne, jos Helsingissä käytte. Näin siellä nuorta lempeä.

Tähtitorninmäki

Näkymä Kauppatorin suunnalle

Näkymä etelään

Näkymä per...

Lopetan lätinät ja annan kuvien puhua. Tapaan tänään Lene-bloggaajan. Työt ovat olleet vähissä, mutta mikäs tässä on ollessa hienossa kevätsäässä. Totuushan on, että palaan vakihommaani kesäkuun alussa. Ainakin toistaiseksi. Siinä ohessa teen muutamaa työnohjausryhmää. Niitä on tällä tiedolla tulossa syksyksi 3, eikä sinne enempää juuri mahdukaan täyden työviikon lomaan. Sitten kieriskelen rahassa. Ainakin jos vertaa tähän kevääseen. Heikoimman kuukauden palkkani jäi reilusti alle tuhannen euron. Onneksi on mies, joka elättää. Ei ole tarvinut näläkää nähä.

Nyt ymmärrän, että rakastavaisia nimitetään puluiksi. Nämä pussasivat ja ihan kahteen kertaan mun nenäni edessä

Wappua!

2009-04-29T21:05:00.020+03:00

Espoonlahti oli vielä ohuen jääkannen alla 12.4.

Porkkalanniemessä retkellä 13.4.

Naakkojen kylpylässä roiskitaan 14.4.

Ukko, toy-kokoinen kääpiövillakoira, kävi meitä ilahduttamassa 18.4.

Bongasin ensimmäiset valkovuokkoni ja sinivuokkoni viime sunnuntaina 26.4.

Silmut poksahtavat ihan kohta

Aamulla 28.4. klo 7

Näiden lähiympäristöstä napattujen kuvien myötä, toivotan kaikille kurkkijoilleni

Walloittavaa Wappua!

Mie olen siipan kanssa vappuaaton Espoossa, mutta vappuaamuna Pösön nokka pistetään kohti pohjoista ja ajellaan Kuopioon hyvien ystävien luo muutamaksi yöksi. Jos hyvä tsäkä käy, tuon sieltä tuomisina väläyksiä oikeitten immeisten kaapunnista.

Israelin toiset kasvot

2009-04-24T15:21:00.020+03:00

Ensimmäisen hotellimme allasalueen rauhaa aamusta

Edelleen eka hotellin pihalta

Aamiaistila

Uuden hotellimme viihtyisä ravintola

Israel matkakertomus lähestyy loppuaan ja loppuunhan kuuluu aina huipennus. Tällä kertaa huipennuksena saa palvella todellinen lässähdys. Nyt on kokemuksesta jo muutama viikko aikaa, ettei enää vituta niin ankarasti.

Siis todella hienon Petran retken jälkeen tulimme väsyneinä, mutta tyytyväisinä hotellille. Vetäisimme viinipullon huiviin pistaasipähkinöiden ,leivän ja herkkumöhnien kanssa ja olimme suloisesti unten mailla jo klo 22. Juuri kun olimme saaneet hyvin unen päästä kiinni, heräsimme puhelinsoittoon. Siippa vastasi ja kommentoi englanniksi unenpöpperöisenä muutaman sanan ja mie tietty kärppänä kyselemään, kuka pölkkypää meille soittaa klo 22.30. Respasta kuulema soitettiin,että siirtävät meidät toiseen "parempaan " hotelliin huomenna. No, ajattelimme, että selvitetään asia aamulla, mutta eihän me nyt mihinkään täältä haluta.

Aamulla sitten odottelimme turhaan opasta hotellille 15 min, kunnes älysin soittaa palvelunumeroon. Puhelimessa opas jo ihmetteli, että eikö meille ollut tullut kirjettä hotellipäivystyksen siirtymisestä naapurihotelliin. Totesimme, että ei ole kirjettä saatu ja meillä on pienoinen ongelma, koska hotelli on heittämässä meitä ulos!!! Opas Kalle tuli selvittämään hotellille asiaa, soitteli kohdepäällikölle ja A-matkojen sikäläiselle agentille oudosta tilanteesta. Summa summarum, kaikki lätinä oli turhaa, hotelli ilmoitti yksiselitteisesti siirtävänsä meidät "parempaan" all inclusive hotelliin, huoneen oli oltava tyhjä klo 11 mennessä. Ei auttanut nikottelu, ei muuta kuin pakkaamaan. Kalle kyseli kirjeen perään ja huomasi itse,että hänen lähettämä tiedotuskirje opaspäivystyksen vaihtumisesta meille lojui edelleen tiskin takana. Siellä se oli lojunut noin kaksi vuorokautta. Jihuu!

Siis meidät siirrettiin vastoin tahtoamme pois hotellista, josta olimme maksaneet ja jonka olimme varanneet jo puolta vuotta aiemmin. Mihin sitten jouduimme??? Odoteltuamme pari tuntia kuumissamme uuden hotellimme respassa huoneemme valmistumista, pääsimme tutkimaan, mitä olimme saaneet. Olimme saaneet huomattavasti ensimmäistä huonettamme rähjäisemmän ja kuluneemman huoneen, josta puuttui esim. tallelokero. Asiasta valitettuamme mies tuli ruuvinvääntimen kanssa tallelokero kainalossaan laittamaan sen meille... Mutta ei siinä kaikki.

Hura-huh-hah-hei ja rommia pullo....

Uusi hotellimme osoittautuu "lapsiperheen paratiisiksi" . Israelissa alkoi koulujen loma-aika ja lapsiperheet valloittivat kaikki edulliset hotellit. Uima-allas oli täynnänsä alle kouluikäisiä natiaisia, jotka pomppivat altaaseen miltä reunalta hyvänsä, kiljuivat ja mekastivat. Siellä on mm. poreallas, jossa lukee, että se on tarkoitettu vain yli 16- vuotiaille. Voitte kuvasta todeta, mikä on tilanne. Natiaisten lisäksi altaan reunalla istuivat äidit täysissä päivävaatteissaan liotellen likaisia kamppeitaan lämpimässä vedessä vyötäröään myöten. Se siitä hygieniasta. Arvaatte varmaan, montako kertaa kävin ko.altaassa. Hotelli ei todellakaan vastannut alkeellisintakaan toivetta rauhallisesta aikuisten lomanvietosta.

Tuo nainen hermostui, kun otin kuvan ja lähetti sukulaismuijansa ojentamaan minua

Tekeekö mielesi porealtaaseen? Otin tämän kuvan salaa zoomilla, ettei mua kivitetty

Entäs sitten all-inclusive. Voitte kuvitella mikä fiilis on istua kouluruokalamaisessa tilassa kiljuvien lapsiperheitten vieressä. Oudointa oli se, että suurimmalla osalla perheistä oli tapana lastata pöytä täyteen kaiken maailman safkaa, jota kannettiin kukkuralautasellisia ja sieltä täältä närpittiin jotain suuhun. Suurin osa safkasta jätettiin täysin koskematta, tarjoilija parat kantoivat selkä vääränä sapuskaa roskiin. Sellaista sikailua en ole nähnyt edes -80 luvun alussa Ruotsin laivoilla seisovissa pöydissä. Tuntui varmaan huikealta elää herroiksi ja palveluttaa itteänsä hotellin henkilökunnalla. En ole ikinä ennen nähnyt sellaista ruoan tuhlausta, meidän yläastelaiset on pikkutekijöitä näiden rinnalla. Ihmettelet tietenkin, mitä porukkaa siellä oikein oli. Kerrottakoon, että naisilla oli aina huivi päässä ja lapsia kuului yhteen perheeseen 5-12. Israelissa asuu aika suuri arabivähemmistö .

Taban rajan lähellä lillumassa veneretkellä

Kapteeni grillaa herkkuja

Jo vain sapuska maistui veneessä

No, meitä ei sitten hotellissa juurikaan näkynyt kuin yöaikaan. Onneksi elämä hiljeni öisin ja sai siellä sentään nukuttua. Iltaisin uima-altaisiin levitettiin kunnon kemikaalit ja pääkallokyltit ilmestyivät altaan reunoille. Se olikin varmaan ainoa tapa saada allas edes joskus tyhjäksi ja saada ureat neutraloitua altaasta. Jos kokemukset juutalaisista ei olleet kovin mairittelevat, niin pakko sanoa , että kokemukset Israelin arabeista ovat vielä vähemmän mairittelevia. Mutta tämähän on vain yhden matkan ja kahden ihmisen kokemus, vaikkakin en sitä tule koskaan unohtamaan. En ihmettele, että rauha arabien ja israelilaisten välillä on hankala saavuttaa. En tosiaankaan ihmettele. Meitsilläkin nousi väliin v-käyrä sellaiseen kiitoon, että ihan hirvitti.

Viimeinen ilta

Jouduimme olemaan loppulomamme eli 4 yötä tuossa mörskässä ja voitte arvata, että korvausvaatimus matkanjärjestäjälle loman pilaamisesta lähti jo pitkänäperjantaina. Syy tähän juttuun ei ollut meidän epäsosiaalinen käytös, vaan se että ensimmäinen hotelli oli ylibuukattu. Siellä alkoi 3-päiväiset opiskelija pippalot, joissa musiikki raikasi yötä päivää. Paikallisella tasolla asiaamme kyllä yritettiin hoitaa, mutta koko Eilat oli täynnä Pääsiäisen viettäjiä. Vinkki: älä matkusta Israeliin sikäläisen Pääsiäisen aikoihin, jos haluat hyvää palvelua, etkä halua viettää lomaasi lapsiperheitten "hiihtolomalla".

Matkanjärjestäjä on jo ilmoittanut saaneensa reklamaatiomme, mutta vielä ei ole selvillä, mnkä arvoiseksi meidän 4 päiväämme noteerataan. Toiseksi viimeisenä päivänä kävimme mukavalla veneretkellä lähellä Taban rajaa. Veneessä oli mukava tunnelma ja hyvä ruoka. Siitä nuo venekuvat. Matkailu avartaa.

Jordanian Petra - maailman ihme

2009-04-21T09:23:00.024+03:00

Tässä kermakakkumaisessa vuorirykelmämässä sijaitsee ikiaikaiseen kaupunkiin johtava kivikanjoni

Toinen pitkistä retkistämme suuntautui Jordanian puolelle Petraan. Retkikohde oli todellakin ainutlaatuinen ja siellä olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Petrahan on muinaisten nabatealaisten rakentama ruusunpunainen kalliokaupunki. Se on perustettu jo noin 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka siitäkin huolimatta, että siellä vilisee turisteja ja paikallisia, jotka yrittävät ansaita elantoaan tarjoamalla kaikenlaista kyytiä (hevosrattaita, ratsastusta, kameleita ja aaseja) ja kaupittelemalla koruja ja käsitöitä. Suorastaan pahaa teki katsella, kuinka sikäläiset hakkasivat hevosiaan säälimättä sähköjohdon pätkillä. Hevosparat vetivät hikipäässä rattaita, joilla läskit tai muuten uuvahtaneet turistit pomppivat. Eläin on siellä todellakin eläin- alempiarvoinen ihmistä. Se oli yksi ällötys muuten hienossa reissussa.

Petran alue on todella laaja. Aluksi kävellään lähes 2 kilometriä aivan mielettömässä kapeassa kivisolassa. Kuvat eivät tee oikeutta paikalle ja valaistusolot olivat hankalat. Any way, jos teillä on joskus mahdollisuus käydä Petrassa, niin älkää missatko paikkaa. Meillä oli kyllä niin tiukka aikataulu suhteessa katseltaviin, että vähän oli niin kuin olisi juostessa kussut. Jos joskus pääsen vielä tuonne käymään, varaan aikaa ainakin 5 tuntia. Enempää sitä tuskin jaksaa edes katsella.

Matkan alussa on jänniä isoja kiviä - jumalina palvottuja

Sitten alkoi kivisola osuus, joka näyttää tällaiselta

Sig- solan läpi mentyä avautuu eteen Petra Kazneh- temppeli

Vielä kauempana on roomalaisten rakentama pääkatu, sen takana olevalla matalammalla kukkulalla sijaitsi yksi geokätkö.

Aasit saivat välillä vähän levähtää varjossa, kun turistit eivät suostuneetkaan nylkyrihintoihin. Valo on siellä todella kaunista, kun se heijastuu punaisista kallioista. Kuumaa oli, varmaan 30 astetta koko ajan.

Rohkeimmat uskalsivat kamelikyytiin. Mie kuitenkin vaan käytin omia jalkojani ja olin tyytyväinen siitä, että mukana oli kunnolliset kevytvaelluskengät. Kun tottuu hyviin vaelluskenkiin, ei halua käyttää surkkukenkiä. Kyllä mua säälittikin ne, jotka olivat lähteneet matkaan sandaalin lippanoilla.

Teatteri oli jo muinoin tärkeä ihmisille. Tähän teatteriin mahtui muistaakseni noin 2500 katsojaa. Mitähän sitten lie katsoivat? Teatteria ja sirkushuveja ihmiset ovat aina arvostaneet.

Ajan hammas oli koetellut pylväitä ja monet niistä olivat sortuneet

Suurin osa Petran rakennuksista on hautoja. Aika hulppeita sellaisia.

Siippa kävi vauhdilla täällä ylhäällä, sillä Petrassakin oli geokätkö. Ylhäältä avautui tällainen näkymä alas.

Nyt vaivaa jo vähän kirjoitusväsymys ja tuntuu siltäkin, että reissusta on jo niin pitkä aika. Arki on sellainen, että se hönkää päälle ja kaappaa valtaansa hyvin pian. Kirjoitan vielä yhden postauksen Israelin reissusta ja sitten lopetan. Kuulemisiin!

PST... jollakin oudolla logiikalla muutama kuvista tulee ISOKSI kun klikkaat. Mulla ei ole aavistustakaan siitä, miksi vain jotkut ja millä perusteella juuri ne, kokeile.

Pyhällä maalla 2

2009-04-18T07:11:00.024+03:00

Eilatin kauneimmat hymyt

Akvaarion ihmeitä meriobservatoriossa

Kävilaskuri on raksuttanut siihen malliin, että on parasta jatkaa matkakertomusta. Hauskaa huomata, että juttu kiinnostaa. Sitä toki ihmettelen, että kävijämääriin nähden kommentteja tulee tosi vähän. Pienikin ilmoitus kurkkijasta ilahduttaa tekstin suoltajaa aina! Mutta jatketaan:

Jerusalemin parin päivän jälkeen keskityimme aika lailla Eilatin paikallisnäkymiin ja paikallisherkkuihin. Kaikki vanhat kurkkijat tietävät, että meitsi on todellinen herkkuperse. Kaikki kunnon hyvistä raaka-aineista valmistettu ruoka on mulle ja siipalle erittäin tärkeä osa matkaa. Mun olisi itse asiassa vaikea kuvitella matkaa, johon ruokapaikkojen ja herkullisten uusien makuelämysten metsästys ei kuuluisi. Eilat on siitä kiva paikka, että ruokapaikoissa riittää tarjontaa joka lähtöön ja vielä niin , että huonoa ruokaa on suorastaan vaikea löytää. Tai emme me ainakaan onnistuneet löytämään.

Israelissa on aika paljon tarjolla erilaisia tahnoja, joita sitten levitetään leivän päälle tai syödään muuten vaan. Humus-tahna oli ehkä eniten esillä, se ei kyllä ole ihan ykkösjuttu mulle , mutta sitäkin tuli maisteltua. Lisäksi oli tahinia ja monenlaisia jogurtti/rahkapohjaisia mömmöjä, joita oli sitten maustettu esim. oliiveilla, tillillä, paprikalla ja kaikenlaisilla mausteilla. Oikein maukkaita, kannattaa maistella. Meidän hotellin aamupalapöydässä saattoi tehdä rauhassa kokeiluja.

Hotellin aamiaispaikka lähestyy, heti 7 jälkeen siellä oli tosi rauhallista

Iltaisin söimme yleensä jossain ravintolassa ja vaihtelimme paikkaa koko ajan. Itseasiassa emme tainneet syödä missään kahteen kertaan, vaikka aina niin uhkailimme, että tänne tullaan kyllä toistekin. Uteiliaisuus uusia paikkoja kohtaan kasvoi aina vanhaan tyytymisen sijaan.

Mie söin varmaan parasta (ja kalleinta)Eddie´s Hide Awayssa ja ruokana oli vasikanlihasta tehty Gordon Bleu. En ole koskaan ollut leivitettyjen pihvien ystävä, mutta tämä vei suorastaan kielen mennessään, eikä jättänyt suuhun ällöttävää rasvaista kelmua.

Siippa söi suorastaan jumalaista kalaa thai-aasialaisravintola Gingerissä. Maistoin sitä siipan lautaselta ja tuo luonnehdinta piitää paikkansa, mielettömän upea makujen sinfonia suorastaan räjähti suussa. Mun oma annokseni siellä ei ollut niin erityinen, paitsi ulkonäkönsä puolesta.

Gingerin alkupala

Parvekeherkut iltaisin kuuluvat lomalla asiaan ja tällä kertaa siellä keskityttiin lähinnä pistaasipähkinöihin ja paikallisiin viineihin. Nyt tulee rahanarvoinen vinkki: älä osta mitään hotellialueiden 24 h auki olevista paikoista , vaan kävele vanhan kaupungin puolelle ihan tavalliseen paikallisten ruokakauppaan ja osta koko viikon oluet, viinit ja pistaasipähkinät noin puoleen hintaan!! Tämä totuus valkeni meille muutaman päivän päästä ja vähä pänni, kun oltiin tuhlattu turhaan. Lomalla kyllä joutaa kävelemään pari kertaa isomman taakan kanssa ja saa jääkaappinsa täyteen näitä pakollisia lomapäivittäistarvikkeita edulliseen hintaan.

Meriobservatorio näkyy kauas

Nyt siirrytään ruokaosastolta nähtävyyksiin. Eilatin ehdoton vetonaula on Punainenmeri. Punaisenmeren korallit ja kalat ovat henkeäsalpaavan upeita. Me kävimme ihailemassa pinnan alaista elämää muutaman kerran snorklaamalla ja koskaan ei tarvinnut pettyä. Snorklatessa on aivan ihmeellinen painoton fiilis, kun seurailee katseellaan suurta kalaparvea. Korallit ovat Korallirannan kohdalla myös upeita , vaikkakin siipan ja mun mielestä vielä upeampia ne ovat Egyptin puolella. Kerran mie näin myös pohjassa valtavankokoisen hummerin. Jos et rohkene itse veteen, voi meren elämää seurata mainiosti meriobservariossa ja lasinpohjalaivoista (joissa emme tosi käyneet)

Korallirannan eliöstöä siipan kuvaamana

Korallirannan rauhaa. Pitkiä laitureita pitkin pääsi riuttojen lähelle snorklaamaan

Ehdottomasti must paikka on Dolphin reef, jossa saa seurata ihan läheltä delfiinien touhuja ja jos sekeleitä lappaa kehiin tarpeeksi, siellä on mahdollisuus myös lähteä uimaan delfiinien kanssa. Olisi kiinnostanut, mutta ei raskittu. Ehkä sitten ensi kerralla. Delfiinit ovat kyllä aivan valloittavia otuksia, niiden touhuja on mukava seurata siinä laiturilla. Ne vaikuttavat suorastaan sosiaalisilta veikoilta. Tiiä häntä. Kuvat puhunevat enemmän kuin sanat:

Minäkö muka delfiini, älä puhua läpiä päähäsi

Ja sieltähän kuoriutuu Vicki Li

Pyhällä maalla

2009-04-13T16:41:00.021+03:00

Harras ortodoksijuutalainen nainen lukee, mitä on kirjoitettu

Jerusalemin vanhan kaupungin kujalta

Kuollutmeri oli valtavan kokoinen ja rannat olivat pettäviä, väliin näkyi kraaterimaisia reikiä

Reissumme Israeliin oli ensimmäinen, vaikka monet tuttavapiirissämme ovat sitä meille lomakohteena kilvan kehuneet.No, avoimin mielin kuitenkin reissuun lähdettiin ja katsomaan mitä tuleman piti.

Ehkä ensimmäinen iso yllätys mulle oli se, että venäjä ja venäjänjuutalaiset ovat niin selvästi näkyviä Israelissa. Toki olen tiennyt, että Venäjältä on juutalaisia muuttanut Israeliin useampana aaltona, mutta jotenkin ei ole mennyt jakeluun se, miten huomattavalla osalla nykyisistä Israelin juutalaisista on juuria Venäjällä. Kaikissa liikkeissä olisi pärjännyt venäjän kielellä ja useimmat tekstit olivat myös venäjäksi. Melkein kuin olisi Helsingin Stockalla kävellyt... Tosin suomalaisena vahva venäläisyys ei ole kovin merkittävä valttikortti, meitä siipan kanssa jopa luultiin venäläisiksi useampaan otteeseen.

Näkymä Öljymäeltä kaupunkiin

Israel on juutalainen valtio ja se näkyy aika monessa asiassa, varsinkin sapattina ja nyt myös sen vuoksi, että sikäläinen Pesach (Pääsiäinen ) oli aluillaan. Ruokaan tuli monenmoisia rajoituksia, esim. tärkeän elintarvikkeen kuten oluen jakelu hotellilta lopetettiin :) koska hiiva on kiellettyjen aineiden listalla Pääsiäisenä.

Mikähän merkitys on sillä, että kuuluu Jumalan valittuun kansaan, Jumalan silmäterään? Meikälaisen silmään näytti siltä, että juutalaisilla on itsetunto ja omanarvontunto kohillaan jopa siihen malliin, että sitä voisi tulkita tietynlaiseksi koppavuudeksi. Mutta onhan heillä toki kansana takanaan historia, jota ei kellään muulla ole. Siitä ei puutu vauhtia ja mahdottomia käänteitä. En tunne Suomessa juutalaisia juuri ollenkaan, tai itse asiassa tunnen vain yhden herran ja hänessä ei kyllä ole koppavuudesta mitään merkkiä. Saattaapi tietenkin olla, että suomalaisena juuri turvemajasta nousseena kokee vaan ihmiset, joilla on noin upea historia takanaan, jotenkin ylimyksellisenä. Tai sitten se vaan on niin, että on kansoja ja on KANSOJA. Joku sellainen outo "pakana-fiilis" nosteli päätänsä, kun ei hallinnut juutalaisten kiemuroita.

Teimme retken ylös Jerusalemiin ja se upea kaupunki. Sieltä kun pikkuhiljaa noustaan Kuolleen meren -417 metristä kohti Jerusalemin kukkuloita, on näky suorastaan juhlava. Jerusalemhan on rakennettu kukkuloille ja sen todellakin huomaa, kun kaupunkia lähestyy. Historian havina on siellä suorastaan korvin kuultavaa . Kävimme Pyhänhaudan kirkon vilskeessä ihmettelemässä silmät ymmyrkäisenä kaikkea outoa uskonnollista menoa, jota eri huoneissa käytiin. Osa kristityistä uskoo, että juuri sen kirkon alueella on tapahtunut kaikkia oleellinen, eli Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja hautaaminen. Mielenkiintoinen paikka, mutta jätti hulinallaan kuitenkin kylmäksi. Siellä kirkossa kuulema kirkkojen nokkamiehet käyvät aina välillä siihen malliin kärhämää, että paikallista virkavaltaa on kutsuttava paikalle, etteivät vallan revi toisiansa hengiltä. Että semmosta kristittyjen yhteyttä, ei ihme jos juutalaiset näkevät kristityissä melkoisesti pakanoiden piirteitä.

Öljymäki oli upea paikka ja Öljymäen rinteillä olevat kymmenettuhannet haudat, jotka näkyvät kaupungin keskustan puolelta paremmin. Siellä kuolleet ovat paalupaikalla odottamassa päivää, jolloin Messias saapuu ja kuolleet nousevat. Varaisin paikkani sieltä mullekin, mutta ei taida olla enää vapaita paikkoja ja jos olisikin, tuskin mulle paikkaa myönnettäisiin.

Öljymäki on täynnä valkoisena hohtavia hautoja

Getsemanen puutarha ja öljypuut

Oletetun Getsemanen puutarhan kohdalla on kaunis kappeli ja upeita todella vanhoja öljypuita. Tosin en ole ihan vakuuttunut, oliko se Getsemane oikeasti juuri siinä. Mutta väliäkös sillä, kaunis paikka kuitenkin.

Mun mielestä Jerusalemin vaikuttavin paikka oli Länsimuuri eli Itkumuurina paremmin ehkä tunnettu paikka. Rukouksen tunnelma oli siellä suorastaan käsin kosketeltava huolimatta siitä, että paikalla on tiukat turvatoimet ja paljon pyssyhenkilöitä. Kävin minäkin muurilla rukoilemassa, otsa kiinni viileässä muurissa, vasen käsi sydämellä ja oikea kämmen myös muurissa kiinni. Mitäkö rukoilin? Se jää salaisuudeksi, mutta kerron, kun vastausta alkaa näkymään. Naisten puoli oli vain neljännes miesten alueesta ja naisten puolella oli suorastaan ruuhkaa. Pikkusen ärsytti, että vieressäni oleva nainen puhui kännykkään...tai ehkäpä hän rukoili jonkun ystävänsä puolesta, joka oli puhelimessa.

Länsimuurin rukoilijoita

Olimme yön Jerusalemissa ja aamulla jatkettiin kierrosta Puutarhahaudalta. Kalliohauta on protestanttien ajattelema Jeesuksen mahdollinen hauta. Puutarhahaudan ympäristö on laitettu oikein kauniiksi ja siellä on mukava kävellä.

Kalliohauta

Iltapäivällä kävimme vielä parissa museossa, jossa saimme tutustua Jeesuksen aikaisen Jerusalemin pienoismalliin ja vanhoihin kirjakääröihin. Pienoismallista kävi hyvin se selville, että toinen temppeli on ollut todella muhkean kokoinen verrattuna muuhun kaupunkiin. Oppaamme Kalle oli kyllä historiansa hyvin opetellut ja häntä oli hauska kuunnella niin Raamatun historian kuin muukin Israelin historian tiimoilta.

Jerusalem Jeesuksen aikaan

Päivän lopuksi oli holocaust-museo Yad Vashem. Siellä oli todella paljon nähtävää ja hyvin vaikuttava paikka, tosin siellä pitäisi käydä muutamana päivänä peräkkäin vaikka pari tuntia kerralla,. Nyt meni vähän läpi juostessa. Olemme käyneet juutalaismuseoissa Saksassa ja Tsekeissä, mutta kyllä materiaalia on eniten Jerusalemissa. Paikkaan ei saa viedä muistaakseni alle 10-vuotiaita, eikä kaikki sovi herkillekään. Siellä täällä näki ihmisiä, jotka olivat todella järkyttyneen oloisia, Jerusalem-syndrooma voi vallata.

Kuolleellamerellä pysähdyimme kellumassa menomatkalla ja sellainen ihme koettiin, että jouduimme keskelle paikallista ukkoskuuroa. Juhlavan näköisesti siellä salamoi ja vettä tuli, kuin saavista kaataen jonkun aikaa. Paikallisessa kaupassa oli ortodoksijuutalainen nainen, joka luki täysin keskittyneenä Raamattua, kun sade on pahimmillaan. Se kellunta Kuolleessameressä on kyllä ylimainostettua, ei ollut minusta kummonen kokemus ja koko aika jännitin, että jos satun vahingossa horjahtamaan ja hörppäämään vettä. Se olisi kuulema tiennyt sairaala reissua, tiiä häntä. Että näin Jerusalemin reissu lyhykäisesti, mutta käykääpä itte kattomassa. Miekin lähtisin sinne toisenkin kerran, mutta aikaa pitäisi olla ainakin kolme päivää.

Jatkan raporttiani muutaman päivän jälkeen. Shalom!

Home, sweet home!

2009-04-10T19:22:00.013+03:00

Terveiset Israelista, josta palasimme noin vuorokausi sitten. Kaksi viikkoa siellä tuli käppäiltyä ja ihmeteltyä sikäläistä elämänmuotoa, joka kyllä jonkin verran poikkesi totutusta. Pääpaikkamme oli etelässä Punaisenmeren rannalla sijaitseva lomapaikka Eilat, mutta teimme sieltä sitten retken ylös Jerusalemiin ja Jordanian puolella sijaitsevaan Petraan.

Eilatin hienoja hotelleja-omamme oli kyllä vaatimattomampi

Aurinko laskee Eilatissa, keskustan nostosilta

Tytöt lomilla rynkkäreineen

Hieno reissu, vaikka kyllä siihen sisältyi ikäviäkin kohtia. Ilmat suosivat mukavasti, lämmintä oli aina siinä +28 paikkeilla, eikä iltaisinkaan tarvinnut pitkähihaista vaatetta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, parasta ehkä oli se , että arvelematta uskalsi syödä, mitä vain eteen tuli. Hygienia on Israelissa kunnossa. Eka päivät tuli pyörittyä ihan Eilatin tuntumassa ja kyllähän sielläkin nähtävää riitti: Koralliranta, Delfiiniriutta, akvaariot, Mount Zefahot etc. Vaellusreissu Mount Zefahotille tosin keskeytyi kaksikin kertaa jouduttuamme sotilasvartion pysäyttämiksi. Vähän jänskätti, kun pojilla oli kovat piipuissa. Ei siinä auttanut oikein selittää, että me nyt kuitenkin mentäis tästä... Armeijahan on Israelissa poijilla 3 vuotinen ja tytöillä 2 vuotinen ja siitä seurasi se outo ilmiö, että nuoret kulkivat lomallaan rynnäkkökiväärit olalla. Tämä käytäntö otettiin Joom Kippur sodan jälkeen käyttöön, koska silloin Israel päästiin yllättämään pahasti ja miehistötappiot olivat huomattavat. Aluksi aseet tuntui pelottavalta, mutta äkkiä siihen tottui. Mitään aseellisia rettelöitä ei kuulema juurikaan satu. Voi vain kuvitella, mitä Suomessa tapahtuisi, jos sotilaille asepalvelusta suorittaville annettaisiiin rynkkäri lippaineen mukaan lomille... saattasi kapakoissa tapahtua hiukka reserviporukan harvennusta harva se viikonloppu.

Näille tytöille ei paukuteta poskea...

Näkymä merelle Mount Zefahotilta

Vettä täytyy tankata

Ensimmäinen hotellimme oli oikein viihtyisä ja meillä oli mukava näköala suoraan uima-altaalle. Altaassa tosin oli vesi niin kylmää, ettei siinä ihan päntiönään viittinyt pulikoida. Aamiainen oli runsas ja maukas. Kaikenlaisia vihannes-, kala- ja maitotuotteita oli tarjolla runsain määrin. Hotellit ovat tiukan kosher-säännöstön alla, etta turhaa oli haikailla pekonin perään aamuisin, tai minkään muunkaan lihakunnan tuotteen perään. Mutta kuten sanottu, nälässä ei tarvinnut olla, sillä kaikkea muuta kyllä oli yllin kyllin.

Päätän ensimmäisen raporttini tähän. Jatkan parin päivän päästä, kun olen voimissani taas. Viimeisen vuorokauden aikana sairastuin kauhiaan flunssaan ja nyt pää kuin Haminan kaupunki. Mukavaa ja munarikasta Pääsiäistä kaikille!

Reissun pääle

2009-03-25T20:01:00.013+02:00

Erämaan laiva

Punaisenmeren hylky

Snorklauspaikka

Lähden huomenna klo 6 kohti Israelia. Siellä emme ole koskaan aiemmin käyneet. Sen sijaan olemme käyneet Punaisenmeren toisella puolella Egyptissä. Laitan tähän vanhoja Egyptin kuvia siinä uskossa, että maisemat ovat aika lailla samanlaisia.

Aurinko nousee Mount Sinailla

Mount Sinailta alas auringonlaskun jälkeen

Palaamme kiirastorstaina eli tuskin postaan sillä välillä. Oikein mukavaa kevättä kaikille. Elämme toivossa, että saamme ottaa pyörät käyttöön, kun palaamme reissulta. Saa nähä, miten käy. Israelissa on tarkoituksena on sitten snorklailla ja hakea geokätköjä, kuvat puhuvat sitten puolestaan. Pääasiassa olemme Eilatissa , mutta retket Petraan ja Jerusalemiin on varattu.

Autiomaa, autiomaa aurinko kultaa ja purppuraa...

Ortodoksiluostari Mount Sinailla

Sulosunnuntai

2009-03-22T20:44:00.011+02:00

Sorsat ottavat aurinkoa

Jäällä liikkuu porukkaa

Saunalahden uimarannan laituri

Kääpäpitsiä

Tänään Espoossa räkötti aamusta aurinko oikein tosissaan ja me kävimme siipan kanssa kävelyllä ensin Espoonlahden jäällä ja sitten Saunalahdessa, var så god! Ohhoh, kohta 40.000 kurkkijaa täynnä. Kuka olet kurkkija 40.000???

Muistojeni muikut

2009-03-21T15:19:00.013+02:00

Tässä sardiinimuikut ovat lähdössä uuniin

Kolmen tunnin muhittamisen jälkeen näytti tällaiselta

Täällä leijailee ihana tuoksu. Otin uunista vastikään sardiinimuikut, jotka ovat siellä muhineet 3 tuntia ja ovat hyviä. Pikkusen maistoin jo odottaessani perunoiden kypsymistä.

Muikkuihin liittyy muistoja. Olen joskus laittanutkin blogiini kuvia mummolasta. Mummolahan sijaitsee kahden järven yhtymäkohdassa salmen kohdalla. Lapsuudestani muistan, että järvistä tuli muikkua oikein kunnolla ja sitten niitä ihanuuksia halstrattiin nuotiolla. Suurta herkkua oli myös muikun mäti, jota lypsettiin isoihin saaveihin ja käsittääkseni suurin osa siitä myytiin. Lapsena en tosin osannut arvostaa tuota mätiherkkua, mutta kyllä nyt maistuis, jos vain sais jostain joskus, kun se on niin mielettömän kallista ostaa. Nykyisin ostan kirjolohenmätiä, joka on aika edullista , joskus harvoin hiukan siianmätiä. Muistelin enolleni niitä muikkusaaliita lapsuudessa ja ihmettelin, että olenko kuvitellut koko jutun, kun ei siellä enää mitään muikkua ole. Eno kertoi, että muikku hävisi järvestä, kun sen pintaa alettiin säännöstellä joskus 70-luvulla. Surullista.

Ja eiku syömään

Nykyisin käymme aina silloin tällöin Kuopiossa, jossa meidät eräät läheiset ystävät asuvat. Herralta olenkin saanut tämän Sardiinimuikkujen reseptin ja tässä se tulee teille:

Päättömiä puhdistettuja muikkuja niin paljon kun saat/haluat

Sipulisilppua

chilitomaattimurskaa

tilliä, suolaa, chilirouhetta tai mitä vain haluat muikun mausteeksi

Ladotaan muikut/ tomaattimurska/ sipulisilppu vuorotellen kerroksittain sopivaan vuokaan ja mausteet aina tietty kalakerroksen jälkeen. Kun kamat loppuu, lorutettaan öljyä (rypsiöljyä) päällimmäiseksi sen verran kuin kantti kestää. Koko hökötys uuniin 3 h / 175 asteeseen ja onhan hyvää. Ruodoista ei ole mitään tietoa, ne muheutuvat täysin kolmessa tunnissa. Itte tein nyt kilosta muikkuja ja tuli sellainen Kokki-vuoka ihan täyteen. Kilosta sain tulemaan kolme kerrosta muikkuja. Tässä välissä kävin syömässä sardiinimuikkuja pottujen kera ja kyllä oli herkullista. Vähän jännitti, että, onko chiliä liikaa, mutta ehei kolme tuntia uunissa oli kesyttänyt myös chilin sopivasti.

Illalla tulee saunavieraita ja heitä varten olen taas touhunnut aamusta alkaen valmisteluita. Tein feta-pinaattipiirakkaa valmiiseen ruisperunataikinaan. Maistoin sitäkin ja hyvää oli. Kehtaa tarjota vieraille. Sitten vielä teen kanasalaatin ja emmeköhän me sillä pärjää. On olo oikein emäntäinen.

Keväistä maisemaa Haukilahden rannasta

Kun sardiinimuikut muhivat uunissa, kävimme siipan kanssa geokätköilemässä Haukilahdessa. Eka kerran sain askelmittariini yli 10.000 askelta, jihaa, loppupäivän voinkin vedellä lonkkaa. Ei todellakaan ole helppoa saada 10.000 askelta kasaan tavallisena työpäivänä, kyllä ne askeleet tyssää viimeistään noin 7000.

Eipä tämän henkevämpiä asioita tällä kertaa. Pysykäähän muikun syrjässä kiinni!

Hampaat syyniin

2009-03-16T20:21:00.007+02:00

Heipsan! Huomenna on taas se päivä, jolloin on leväytettävä suu ammolleen aurinkolasit silmillä. Hammaslääkärini apulainen soittaa mulle kerran vuodessa ja kutsuu tsekkaukseen. Hyvä niin, sillä luultavasti muuten taas venyttäisin sinne menoa hamaan hätätilanteeseen.

Olen vielä sitä sukupolvea, jolla on aika traumaattisia kokemuksia kouluhammaslääkäreistä. Ihan oikeasti näin aikuisenakin ajatellen osa heistä oli kyllä sadisteja, muistan vieläkin niitä sanontoja: "Vaikka kuinka syvällä ois, niin pois on tultava...jne.." kun täti Nikula kaiveli hampaita piikillänsä. Me koululaiset sepittelimme pelottelulauluja: "Tiedän paikan kamalan, koulun hammashoitolan. Siellä täti Nikula, kaivaa hampaita tikulla.." Sävel: Tiedän paikan armahan... No siitä kaivelusta jäi sellaiset traumat, että keskikouluun päästyäni en käynyt hammaslääkärillä 5 vuoteen ja olin muutenkin ihan vakuuttunut siitä, että tekohampaat on sika kätevät: ei särkyjä, ei hammaslääkäriä. Oikeasti mun luokalla oli lapsia, jotka saivat tekarit rippilahjaksi (tai siis oli ainakin yksi) Mutta kuten arvaatte, se hetki tuli, jolloin oli pakko lähteä lääkäriin , vaikka olin uskollisesti yrittänyt jouduttaa tekareitten saamista olemalla hoitamatta hampaitani.

Luojan kiitos, kohdalleni sattui viisas yksityinen hammaslääkäri , joka oivalsi, mistä mulla kenkä puristi. Hän paikkasi muistaakseni 6 reikää, teki yhden juurihoidon ja joutui poistamaan yhden poskihampaan ja ennen kaikkea hän hoiti psyykeni asian tiimoilta kuntoon. Hän sai minut luottamaan ja uskomaan siihen, että purisin näillä hampailla lopun ikäni, kun hän ne laittaa kuntoon. No, nyt siitä lähtien olen käynyt säännöllisesti hammaslääkärillä ja on mulle tehty operaatio jos toinenkin, mutta ei mua enää niin pelota, että yöunet menisi. Enää ei mene edes vatsa sekaisin.

Siunattuja nuo korjaavat kokemukset elämässä, siunattuja ne ihmiset, jotka niitä meille itse kullekin tuottavat. Kurkkijat, onko teillä mielenkiintoisia hammaslääkärikokemuksia? Hauskana jatkona tähän täytyy mainita, että tyttärellä ei ole ikänä ollut yhtään reikää hampaissa ja hänestä on ihanaa, kun joku räpeltää hampaita tarkastuksessa. Polvi on siis tyttärestä parantuntut ja huomattavasti.

Nyt mulla joudutaan uusimaan paikkoja ja nämä vanhat isot amalgaamipaikathan pikkuhiljaa halkaisevat hampaan. Niitä on sitten vaihdettu muovisiin pikkuhiljaa. Mutta hammaslääkäri fobia on kohdallani taaksejäänyttä elämää, vaikka en olisi sitä ikinä uskonut.

Olen ehtinyt vähemmän bloggaamaan, kun olen ollut nyt tiiviisti töissä. Ikävästi työelämä kyllä häiritsee harrastuksia. Olen lähdössä reissuun maaliskuun lopulla. Tällä kertaa maahan, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt, mutta jonne olen usein halunnut. Tarkoituksena on levätä ja varmaankin snorklata, koska siihen siellä on erinomaiset olosuhteet. Mutta siitä tuonnempana.

Siivouspäivä

2009-03-14T18:11:00.011+02:00

Sulassa käy kuhina

Tänään on laitettu hihat heilumaan on siis siivottu koko huushollia. Työkaverini ja ystäväni T. tuli avuksi ja pistimme hyrskyn myrskyn kaksistaan. Siippa sai vapaata ja hän meni ladulle, kun kerran on vielä lunta Espoossakin.

Kesken siivouksen pidimme paussia ja kuuntelimme hiukka Radio Suomea, jossa aiheena olivat unet. Sitten taas pöminä päälle ja puhdasta tuli. Siippa soitti Oittaalta ja hain hänet autolla kotiin kokkaamaan meille ahkerille siivoojille. Siippa vokkasi meille kalkkunaa tilpehööreineen ja se maistui oikein mukavalta, palanpainikkeena oli punkkua ja meni siinä pari snapsiakin. Siis erittäin toiminnallinen lauantai erittäin toiminnallisen viikon jälkeen. Nyt vaan vauhti jatkuu, kun sain mukavan puhelun ystäviltä, jotka ovat tulossa meille saunomaan vielä täksi illaksi. Jihuu!! Tarjoamme savukalasalaattia ja olutta saunan jälkeen, ehkä kahvipööniäkin vielä löytyy.

Olutta piti hakia kiireellä vielä kaupasta ja samalla reissulla kuvasin vähän sorsajengiä tuossa meidän "kolera-altaalla". Mukavaa ja toiminnallista lauantaita kaikille teille, jotka käytte kuikuilemassa. Kiirettä pitelee.

VIP-tapaaminen

2009-03-07T10:01:00.006+02:00

Tämä jo aiemminkin kuvaamani kortti kuvaa hyvin Vip-tapaamisen tunnelmaa...

Eilen oli mukava ja jännittäväkin päivä, josta ei tapahtumia puuttunut. Muuten on se outoa, että ensin ei viikkotolkulla tapahdu mittään erikoisempaa ja sitten kaikki iltamenot ja kiva kasaantuu muutamaan päivään.

Aamulla kävin ekaksi heittämässä muutaman tunnin työkeikan tässä lähellä. Tulin kotiin pariksi tunniksi ja siinä välissä tälläsin itteni ja laitoin jo rimpsavaatteet päälle. Juhlan kunniaksi jopa meikkasin vähän ja kyllä oli taas kova työ tehdä silmärajauksia. Meitsihän on lähinäkösokea eli en tosiaankaan voi hyödyntää näköaistiani rajauksia tehdessä. Käsikopelolla vaan , siiten rillit päähän ja tsekkaus, mihin se rajaus osui, pumpulipuikolla rajauksen poisto ... ja sama muutamaan kertaan uudestaan, kunnes näyttää suht järkevältä. Päälle lykkäsin vakiohousut eli mustat kuminauhavyötäröiset Itävallasta ostetut. Puseroksi musta Seppälän kauhtana, joka useitten hiuslaskosten myötä peittää armeliaasti moponrenkaan vyötäröltä. Kaulaan lasihelmiriipus, korvikset korviin ja menoksi. Ai- niin tietenkin tanssikengät laukkuun. Mutta siinä oli vielä vedettävänä yksi työnohjaus ennen hauskuuksia. Onneksi to-ryhmäläiset olivat jo kans perjantai tunnelmissa ja käsittelimme jopa yhtä työhön liittyvää unta.

Ratikalla keskustaan ja tasan klo 16.30 olin Cafe Lasipalatsin ovella. Olin antanut tuntomerkikseni fuxianpunaisen liinan kaulassani ja Vip-deittini oli antanut mustan takin ja vaaleanpunaisen huivin. Ihan minun edessäni ovesta meni sisälle rouva, johon tuntomerkit sopivat . Hän pälyili kahvilan asiakkaita sopivan näköisesti. Sinä hän oli, mun vip-deittini Kaamosvalon Maaretta.

Maaretta tarjosi meille viinit ja asetuimme hyvin pöytään juttelemaan ja todentotta, niin kuin olisin vanhan tuttavani kanssa jutellut. Maaretta on erittäin näpsäkännäköinen nainen, iloiset silmät ja naurava suu. Juttua meilla piisasi pariksi tunniksi ihan helposti. Meillähän on sen verran yhteistä tekijää, että olemme kotoisin samasta kaupungista, joskin olemme liikkuneet niin eri porukoissa, että emme ole koskaan toisiamme tunteneet. Saattaa toki johtua 4 vuoden ikäerostakin, joka oli VALTAVAN suuri silloin nuorena. Mutta siinä ihmisiä haravoidessamme tiesimme paljon samoja ihmisiä. Maaretan vilkkusilmäinen veli on ollut mun luokalla keskikoulussa ja olemme käyneet vuoden samassa koulurakennuksessa koulua. Mutta, ilman Blogistaniaa emme olisi ikinä tutustuneet. Oli todella hauskaa rupatella ja löytää sielunkumppanuutta ja päädyimme suosittelemaan sitä muillekin. Hauskana yksityiskohtana on mainittava, että Maaretta hämmästyi sitä, kuinka pieni olen. Hänellä oli minusta jostain kumman syystä pitkänhuiskea kuva. Siitä riitti minulle lystiä. Siis jos tulet kanssani Vip-tapaamiseen, muista tähyillä noin 147 cm korkeuteen , koska siinä ovat likinäköiset silmäni. Muuten näin vilaukselta myös Maaretan toisen pojan. On komea poika ja enonsa näköinen.

Maaretan kanssa aloimme oitis suunnitella muinoin jäihin laitettua blogitapaamista. Siitä tuonnempana. Ajankohta voisi olla joko toukokuun lopulla tai kesäkuun alkupuolta. Paikkana luultavasti Helsinki jo senkin vuoksi, että mulla olisi meille hyvä ja ilmainen tila tarjolla meidän toimistolla. Laitapas mietintämyssyyn ja keksi hyvät perustelut jollekin sulle sopivalle ajankohdalle.

Ilta jatkui Maaretan tapaamisen jälkeen Naistenpäiväillallisella ravintola Texasissa. Seurana olivat vakipaikkani työkaverit. Ruoka ei minusta ollut kummosta: kauhean tulista , mutta muuta makua siinä ei sitten erottunutkaan. Jälkiruoka Bourbonbrulee oli sensijaan aivan erinomaista.

Syönnin jälkeen pasahdimme Freda 51 "bilettämään". Mutta niin oli hiljaiset biletykset, että päädyimme laulamaan karaoke-baarin puolelle. Tuli vedettyä Aikuista naista enkelikuorossa niin lujaa,että ääni lähes lähti, mutta hauskaa oli. Toisena kipaleena lauloin yksin Carolan vanhan biisin "Rakkauden jälkeen", kunnon slovari. Vähän ennen puolta kahtatoista hokasin, että kohta menee bussi ja juoksin Kamppiin tanssikengät jalassa kuin Tuhkimo. Ehdinkin nippanappa bussiin ja siitä olen onnellinen, koska muuten olisin joutunut odottamaan puoli tuntia. Tanssiminen jäi siis kokonaan tällä keikalla , mutta muuten oli hauskaa.

Aamulla heräsin pirtsakkana jo klo 7, vein siipan hiihdon aloituspisteeseen ja kävin kaupassa. Tänäänkin tapaan VIP-ihmisen. Tytär tulee lomaltansa Koreasta ja tuo kameran kotiin. Ihana kuulla, kuinka reissu on sujunut. Tuntuu kuin hän olisi ollut pitempäänkin poissa, ihan ikävä on jo tullut. Tytär tullee yöksi meille vanhuksille ja laitamme yhdessä "kevytruokaa" raclettea. Siis ihana ilta tulossa kaikkein rakkaimpien, siipan ja tyttären kanssa. Oikein innoittavaa viikonloppua myös sinulle, kurkkija!

Kevätväsymystä???

2009-03-02T12:12:00.007+02:00

Se on maanantai ja tälle päivälle ei siunaantunut palkallista työtä. Kävin kuitenkin toimistolla kaupungissa ja vein samalla Seureen tuntilistani, että edes ne muutamat ansaitut rovot tulisivat tilille.

Väsyttää kovasti. Asia saattaa johtua siitä, että vanhana neurootikkona päähäni pälähti illalla, että muistinkohan mie laittaa kahvinkeittimen kiinni lähdettyäni toimistolta uniryhmän jälkeen. Ja eiköhän vaan se pe...leen ajatus vaivannut mua siksi paljon, että unetkin häiriintyivät. Mulla on jonkin verran näitä neurooseja, mutta kyllä ne suht hallinnassa ovat. Tärkeimmät neuroosini ovat: muistinko varmasti sulkea oven, onhan hella ja kahvinkeitin pois päältä ja onko lompakko mukana. Kait aika tavallisia?? Lompakon mukana olokin täytyy tarkistaa välillä moneen kertaan, vaikka en olisi edes laukkua avannut välillä. Avaruuteenkohan luulen sen haihtuneen??? Huvitti kuulla tyttäreltä, että myös hänellä on tämä "lompakkoneuroosi" Kuinkahan monta kertaa päivässä hän tarkistaa lompakon läsnäolon, kun on nyt reissussa... Oletteko te, rakkaat kurkkijat, kehitelleet omia mielenkiintoisia neurooseja?

Täytyy nyt kyllä sanoa, että mainioissa unenlahjoissani on ylipäätänsä tapahtunut käänne hiukka heikompaan. Johtuu hormooneista, luulen ma. Monta kertaa yössä on kauhia hiki, heitän peittoa pois herätäkseni taas siihen , että on kylymä. "Maalarit" kävivät viimeksi talossa tammikuun alussa eli vaikuttaa siltä, että meitsi on siirtymässä uuteen aikakauteen. Rättipäivät ovat kohta muisto vain. Kyllä niitä on piisannutkin tuolta 12- vuotiaasta saakka ja aina, lukuunottamatta raskausaikaani. Joutavat jo jäädäkin. Hormooneita en aio hakia, jos ei ole ihan pakko. Onko siellä kurkkijoissa yhtään luomumenopaussaajaa? Eikö ole oireita, vai miten olet hoitanut itteäsi? Sen kyllä ittestäni tiedän, että jos yöunet alkavat säännöllisesti mennä hunningolle, on vitutuksen määrä niin valtaisa, että apua on haettava. Vielä ei kuitenkaan olla siinä vaiheessa.

Uniryhmä alkoi eilen. Minua vetäjän jännitti ja varmaan jännitti jäseniäkin. Varsin rattoisasti kuitenkin meni 3 tuntia ja sinä aikana ehdimme käsitellä kaksi unta ja hiukan Montaque Ullmanin teoriaa. Mun mielestä oli oikein mukavaa ja mielenkiintoista. Täytyy vain toivoa, että jäsenten kokemukset ovat samanlaisia. Ryhmämme ikäjakauma on 20-52 v, kaikki ovat naisia.

Nyt alako väsyttämään nii kauhiasti, että otan nokoset. Mutta tässähän tuli teille jo monta asiaa kommentoitavaksi. Ilmottautukoon siis kaikki neuroosikollegat ja korvaushormoonittomat kanssasisaret. Paitsi on kyllä ihan yhtä mielenkiintoista kuulla, miten korvaushormonit ovat elämääsi helpottaneet. Kuvat kaivelen arkistosta , kun uusia ei nyt ole. Var så god!

Kamera lähtee maailmalle

2009-02-26T19:17:00.011+02:00

Kiasman yleisnäkymä

Heippa kurkkijat!

Minun viikko on ollut aika vauhdikas ja työntäyteinen (onneksi näinkin välillä, että tulee rahaakin) Huomenna on vielä melkoinen päivä ennen viikonloppua: aamulla yksi työnohjausryhmä, sieltä unikurssille suoraan hiukka myöhästyneenä, unikurssilta suoraan työkeikalle muutamaksi tunniksi. Kotona olen lienee siinä 18 pintaan umpiväsyneenä ja kaikkeni antaneena.

Marita Liulian näyttelystä

Maanantain olin keikalla, tiistaina pidin vapaapäivän ja olin kurssikaverini S:n kanssa rilluttelemassa Helsingissä. S. soitteli pitkästä aikaa sunnuntai-iltana ja kertoi tulevansa pääkaupunkiseudulle. Maanantaiksi olin jo lupautunut töihin, mutta onneksi pystyin siivoamaan tiistai päiväni tyhjäksi. Oli mukava rupatella pitkästä aikaa ja päivittää tapahtumia molempien elämästä. Suureksi yllätyksekseni kaverini oli läpikäynyt aviokriisin, josta he kuitenkin olivat selvinneet. Hmm... aina välillä kieltämättä tulee mieleen, että milloin se meillä iskee. Ei kukaan ole koskematon ja turvassa, näin alan pikkuhiljaa uskoa. Tosin täytyy sanoa, että tuttavapiiriimme kuuluu vielä aika paljon pareja, jotka ovat ensimmäisessä liitossaan.

Totuuksia samsta näyttelystä

Kävin S:n kanssa pitkästä aikaa Kiasman näyttelyssä ja tuli taas pällisteltyä silmät pyöreinä ihmetyksestä. Parasta antia minusta tarjottiin 5. kerroksessa, jossa oli Marita Liulian näyttely, joka käsitteli erilaisten uskontojen jäljillä olemista. Hieno tunnelma ja mielenkiintoisia töitä. Siellä otin muutaman valokuvan, vaikka en ole ihan varma, oliko se sallittua. Ei ainakaan vartijat kieltäneet ja se mitä ei kielletä, on kait sallittua. Saksassa sai reilusti kuvat kaikissa museoissa, missä kävimme.

Tytär on lähdössä reissuun ja lainaa mun kameraa. Nyt täytyy siis tyytyä arkistokuviin, kun uusia ei saa viikkoon. Kyllä tytärtä jännittää kovasti tämä Kauko-Idän reissu. Eka kerran ilman iskää ja äippää, mutta hyvässä seurassa eli opiskelukaverin kanssa. Toivottavasti tytöillä on ikimuistettava reissu.

Vihdoinkin saan uniryhmäni aloitettua. Paljon on ollut kiinnostuneita, mutta loppujen lopuksi oli iso työ löytää sitoutuvia. Sunnuntaina kuitenkin aloitamme unityöskentelyn Montaque Ullmanin luomalla työtavalla. Jännittää. On kyllä paljon hauskempaa olla uniryhmän jäsen kuin vetäjä. Onneksi sitä vetämistä on harjoiteltu kurssilla ja siihen saa myös työnohjausta. Sinänsä ryhmien vetäminen on mulle tuttua hommaa kaikista töistäni, mutta uniryhmä on kovin erilainen.

Huomenna on perjantai ja perjantai herkut. Mitähän keksisi? Muutama punkkupullo on vielä varastossa, että Alkon kautta ei tarvi koukata. Aika usein tulee laitettua jotain ruokaisaa salaattia, joskus kyllä ihan kunnon pihviäkin. Perjantai-ilta on minusta viikon paras hetki. Koko viikonloppu vielä edessäpäin. Mutta sitä ennen on vielä aika monta tehtävää suoritettavana. Niin varmasti kaikilla meillä. Tänään täällä satoi lumirättejä.

Autonkatsastus- se vasta on hauskaa

2009-02-20T14:02:00.009+02:00

Taikina siinä, homma voi alkaa. Leipominen nimittäin.

Ohhoh, huomasin, etä tästä tulee mun 200. tekstini tänne blogiin. Nyt onkin juhlavaa kerrottavaa. Täällä tuoksuu pulla. Ihmeitten aika ei ole ohi, Vicki Li on kaivanut esille jauhopeukalonsa ja on täräyttänyt taloon kunnon pullaa. Toivottavasti kunnon, sillä en ole vielä maistanut. Jumalainen tuoksu täällä ainakin leijailee ja minusta taikina oli tarpeeksi löllöä, että ei siitä voi tykinkuulia syntyä. Siippa tulee tippumaan perseelleen, kun tulee kotiin. No, mistä moinen innostus?

Oletko koskaan vienyt autoa katsastukseen? Mie olen ollut ennenkin mukana, mutta tänään menin ihan yksin hoitamaan homman. Siippa oli varannut netistä ajan ja oli maksanutkin homman valmiiksi. Pientä epätietoisuutta mulla kyllä oli siitä, mille asemalle pitäisi mennä, kun siellä on niitä 3 ihan vierekkäin. Menin sinne, mistä aika oli viimeksi varattu ja se osoittautui oikeaksi. Ensin ilmoittauduin kassalle ja sain kuulla, että ylös valotaululle tulee rekkari ja numero, mistä luukusta mun täytyy ajaa sisälle. No sinnehän se tuli ja ajoin aukosta 1 sisään. Vaihdoin pelkääjän puolelle ja mukavannäköinen vaalea noin 40 -vuotias katsastusmies istui kuskin pukille. Kyselin tietenkin koko ajan, että mitäs tässä niinku tapahtuu. Eka kohdassa katottiin jarrut ja iskunvaimentimet. Sitten ajettiin ulos ja mentiin toiseen halliin sisään. Valot katottiin sellaisella peilijutskalla. Auton pakoputkeen laitettiin tässä vaiheessa sellainen tötsä, joka mittaa ne pakokaasupäästöt ja kait samalla pitää hallin ilman raikkaana. Tötsä on kiinni pakoputkessa koko tutkimuksen ajan. Alusta tsekattiin ja vielä laitettiin scartin näköinen juttu auton tietokoneen tsekkaamiseksi. Virheitä 0. Mie siirryin pois autosta siksi aikaa kun auto nostettiin ylös "pukille" ja tehtiin kaikki tutkimukset. Lopuksi vielä katsastusmies tulosti tietokoneelta joku rekisterijutun, siis sen mistä käy ilmi, että auto on tsekattu ja hyväksi havaittu. Mies kehui autoni värin ja sanoi, että hänellä on tuossa pihalla aivan samanvärinen Pösö, vain hiukan pienempää mallia.

Olin laittanut merkille, että seinällä ylhäällä ulosajoaukon kohdalla luki isolla, että aja varovasti ovelle ja pysäytä, että pakokaasutötsä otetaan pois ja olin jo etukäteen ajetellut , että täytyypä olla tarkkana. Katsastusmies sanoi mulle kuitenkin ritarillisesti, että hän voi ajaa mulle auton ulos. Kiitin, että se kyllä soppii, kun olin jo vähän sitä jännittänyt etukäteen. Niin katsastumies ajoi todellakin autoni ulos pysähtymättä ovella ja sillä seurauksella , että se helkutin pakokaasutötsä putkineen meni poikki ja osa siitä jäi meidän auton perseeseen....

Tämmöstä on Vicki Lin pulla.Kuolatkaa te nyt välillä. Kerran näinkin.

Että mie nauroin. Mies nousi tyynenä autosta ja sanoi, että sinnehän jäi häntä...kyllä sen pitäisi automaattisesti irrota. Mie totesin, että onneksi en ite ajanu ja nyt mullakin on varaa mokailla kunnolla tämän päivän aikana. Muut hallin katsastusmiehet alkoivat välittömästi kuittailla huudellen... Herra totesi vaan, että loppupäivä meneekin korjatessa tuota tötsää. Mua nauratti niin hirveesti pois ajaessa , että meinasi lirut tulla housuun. Siis todella hauska reissu, josta riittää hupia vielä pitkään. En tiedä mikä oikosulku kaverille tuli, tai voinhan ajatella myönteisesti, että hän joutui Vicki Lin viehätysvoiman tainnuttamaksi. Tosin sitä hiukka epäilen. En todellakaan ollut mikään kaunotar lyhyessä toppatakissa, pipo silmillä. Mutta juttuahan mulla kyllä aina piisaa ja olin kyllä ainoa naiskatsastaja.

Mukavaa viikonloppua kurkkijat! Meille tulee pariskunta J ja P vierailulle, testaamme saunan, syömme ja juomme hyvin. Jälkkärinä on tietenkin tuoretta pullaa.

Linja 504, hyppää kyytiin

2009-02-19T07:52:00.016+02:00

Bussi köröttelee Laurinlahden pohjan kautta, lunta on nyt täälläkin

Länsiväylältä on upeat näkymät merelle. Aurinko paistaa.

Länsiväylältä ulos Keilaniemessä ja pian saavutaan Otaniemen sillalle

Näkymä Otaniemen sillalta keskustaan päin yli vesien

Ramsaynrantaa

Olen nyt kyllä aika lailla löysäillyt. Paitsi, että eilen pesin keittiön työtasot Tolulla ja kylläpäs niistä lähtikin likaa. Poistin samalla yläkaappiin leipäleikkurin, jota ei ole tullut käytettyä vähään aikaan. Parhaimmillaan se vehje onkin, kun saan Kuopiosta kunnon ruislimppuja, jotka ovat niin tiukkoja ja maukkaita, ettei niihin veitsellä pysty. Leikkurilla saa surautettua ihana ohuen siivun.

Kirjastossa kävin kans eilen ja löysin pikalainattavien joukosta Anna-Leena Härkösen "Ei kiitos"- kirjan. Oli niin hyvä kirja , että luin sen heti, viimeiset luvut sängyssä. Kyllä Anna-Leenalla on edelleen sana hallussa ja tapa kuvata parisuhteen tunnelmia naisen näkökulmasta on ihan mieletön. Suosittelen. Kerran satuin Helsingin Kaupunginteatterissa Härkösen viereen ja ihmettelin, että joku voi olla niin pieni ja siro. Härkönen on todellakin "linnunluinen" nainen luonnossa. Mutta voimaa siinä naisessa on vaikka muille jakaa ja rohkeutta ottaa vaikeita aiheita kirjoihinsa.

Kävin bussilla Stadissa ja näppäilin samalla kuvia bussin ikkunasta muiden matkustajien hämmästykseksi. Tosin hiihtoloma näkyy täällä selvästi busseissa: ruuhkaa ei ole missään. Kuvien laatu vauhdissa ja lasin takaa ei ole kummoinen, mutta matkanteko niistä välittyy. Kyseinen linja on sellainen, joka ei mene suoraan Länsiväylää Kamppiin , vaan se menee Keilaniemen, Kuusisaaren ja Lehtisaaren kautta loppujen lopuksi Pasilaan. Aika paljon siinä vuorossa kulkee husilaisia, jotka menevät töihin Meilahden sairaalaan siinä reitin varrella. Mie käytän sitä linjaa mennessäni osuuskuntaan, jonka kautta teen työnohjaajan hommia. Se reitti on siksi ihana, kun ei tarvi mennä ollenkaan ruuhkaisen ydinkeskustan läpi vaan saa vain istua katsellen kauniita merenrantoja. Paluumatkan satoa:

Vastapäätä Ramsaynrantaa tärkeä historiallinen rakennus: Kekkosen Tamminiemi

Lehtisaaren ja Kuusisaaren väli

Keilaniemessä seisoo Nesteen torni

Hävettää, että olen ollut niin laiska ulkoilijakin tällä viikolla eli en ole nokkaani ulos pistänyt muuta kuin bussipysäkille siirtyäkseni. Pysäkille on meiltä matkaa vajaa 100 metriä. Ei vaan hotsita lähteä yksin kävelemään ulos. Olen mie sen verran seurallinen otus. Mielummin sitten kiertelen blogeja ja teen kotihommia laiskasti.

Tänään mulla on oma työnohjaus ja menen taas tuota kyseistä reittiä toimistolle. Huomenna käytän auton katsastuksessa ja illaksi tuleekin vieraita. Kivaa. Siinä se tämä viikko onkin sitten mennyt ja ensi viikolla on uudet kujeet ja töitä tiedossa mukavasti.

Sahajauhot syynätty

2009-02-16T14:07:00.010+02:00

Tässä kisan viskit: Jameson 12 v, Famous Grouse 12 v, Nikka 21v ja Glenlivet 15 v, kaksi viimeistä oli mallasviskejä

Heippa kaikki kurkkijat! Kävin tänään Töölön sairaalassa kuulemassa kommentit varjoainekuvauksesta Setä Neurokirurgilta. Ei näy pullistumia pään suonissa. Siis toistaiseksi voin huokaista sen suhteen helpotuksesta, mutta se on taas toinen juttu jos jäänkin auton alle huomenissa. Neurokirurgi Niemelä oli varsin niukkasanainen , mutta asiallisen oloinen lääkäri ja hän oli kiinnostunut siitä, tupakoinko ja mikä on verenpaineeni. Kummastakaan seikasta ei löydy mulle raskauttavia tekijöitä. Sen verran juttu kuitenkin jatkuu, että hän halusi saada veljeni epikriisin ja sen perusteella hän päättää sitten , olisiko syytä tsekata koppani uudestaan 10 vuoden kuluttua. Lupasin lähettää hänelle paperit ja hän soittaa mulle asiasta huhtikuussa.

Ennen urakkaa kukin viski oli tietynlaisessa lasissa mun laittamanani, (tosin en muistanut, missä oli mitäkin) muut maistelijat näkivät pullot, mutta eivät tienneet, missä lasissa oli mitäkin. Joka viskille oli erilainen lasi, kun ei tästä huushollista löydy 16 samanlaista lasia

Viski-ilta meni mainiosti ja yllättävästi. Vieraamme ovat vannoutuneita Jameson- viskin faneja, mutta niin vaan menivät vipuun tunnistuksessa. Tarkoitus tosin ei ollut mikään tunnistuskilpailu , vaan sokkotesti 4 viskin kanssa siitä, mikä maistuu parhaimmalta. Laitoin itte viskit laseihin, mutta totta totisesti en muistanut ollenkaan , missä oli mitäkin. Onneksi olin kirjoittanut kaiken vihkoon ennen maistelun aloitusta. Maun perusteella voittajaksi selvisi mallasviski Glenlivet 15 , hyvänä kakkosena skottiviski Famous Grouse 12 vuotta, joka oli kisan halvin viski, mutta tarjottiin kyllä parhaasta lasista eli Riedelin mallasviskilasista. Hyvältä maistui vähän ajan päästä myös 12 v Jameson, joka ensi maistelulla maistui tunkkaiselle ja "likaiselle" myös vieraittemme mielestä, jotka ovat Jameson-faneja. Ainoa, joka ei saanut oikein keltään ylistäviä arvosanoja oli japanilainen Nikka viski. Summa summarum, kun oli vähän maisteltu, kaikki maistuivat tosi hyvälle. Jamesonkin alkoi maistua toffeelta toisella kierroksella. Vinkki: Laita siis aina paras viski tarjolle ensin ja sen jälkeen voit juottaa vaikka tiskivettä.... Nyt täytyy sanoa, että testin autenttisuutta häiritsi se, että lasit olivat erilaisia. Tämän jälkeen voisin jopa väittää, että lasilla on oikeasti merkitystä. Jospa satsaisikin kunnon laseihin ja sitten voisi ostaa halvempaakin viskiä. Saimme muuten vierailtamme 2 Riedelin mallasviskilasia lisää, ennestään niitä oli 4, nyt voidaan pitää parille pariskunnalle yhtäaikaa viskin maistajaiset, jihuu!! Iltamme varmaan kuullostaa kovalta ryyppäämiseltä, mutta ei sitä ollut, koska kutakin viskiä oli vain pari senttiä ja siihen sai laittaa mieltymyksensä mukaan joko vettä tai jäitä. Vieraat ja mie laitettiin kaikkin jäitä ja siippa lantrasi vedellä. Kannattaa tehdä muuten tällaisia sokkotestejä, siinä moni omasta mielestään "asiantuntija" saattaa itsensä häpeään. Kukaan meistä ei muuten täysin tunnistanut viskejä oikein, että se siitä asiantuntemuksesta. Kyllä viski on jalo juoma ja on erityisen edukseen sitä arvostavassa hyvässä seurassa, kiitos S&R !

Kippis ja kulaus!

Tämän viikon olen paljolti oloneuvoksena eli ei töitä, ei rahaa. Tai on töitä, mutta kukaan ei niistä kyllä mulle maksa- teen siis kotitöitä. Hiihtolomaviikko on hiljainen aina, kun koululaisperheet ovat lomalla. Kiitos muuten poikkeuksellisen runsaasta kommentoinnista Ystävä-postaukseen. Jos olet viskin ystävä, niin kerropas mulle, mikä viski erityisesti sulle maistuu? Meri kertoi jo olvansa Glenfiddich- naisia. Mun luottoviskini on ollut tähän saakka Johnny Walker Black Label, mutta en ole sitä juonut aikoihin. Saattaapi olla, että ei se enää niin jumalten nektarilta maistuisikaan. Mukavaa viikkoa kaikille kurkkijoille!

Ystävä hädässä tunnetaan

2009-02-14T13:01:00.010+02:00

Funtsin tässä tätä ystävänpäivä asiaa. Sitä vaan, että tämä Blogistania on tuonut elämääni aivan uudenlaisia ystävyyksiä. Montaakaan teitä en ole tavanut oikeasti ja silti koen, että mulla on teihin ihmissuhde, outoa... Mutta sitä toivon, että jokaisella teillä olisi ainakin yksi hyvä ystävä tosielämässä. Jotkut sanovat, että niitä pitäisi olla 6, eli tulevat arkunkantajat. Ei ihminen niin kovin montaa läheistä ystävää tarvitse, kun aikakin yhteyden ylläpitoon on varsin rajoitettua.

Mun paras ystäväni on T , jonka kanssa olemme tunteneet toisemme pian 40 vuotta ja koko sen ajan olemme pitäneet yhteyttä. Kaikki muut ystävät tulevat hiukka jäljessä ainakin sen suhteen, mitä tulee yhdessä vietettyyn aikaan. Monet läheisistä ystävistäni asuvat kaukana ja tapaan heitä todella harvoin, mutta aina löytyy se sama kipinä, kun ollaan yksissä. Kiitollinen olen heistä jokaisesta! Joskus elämä yllättää vieläkin siten, että löydän uuden merkittävän ihmissuhteen. Tosin se tuntuu käyvän yhä harvinaisemmaksi. Työn kautta elämääni on tullut myös paljon tärkeitä ja ihania ihmisiä.

Tänä vuonna täytän 50 vuotta JHS (Jos Herra suo) Tämän ryppyisen nahan sisällä kuitenkin asuu yhä nuori ja huimapäinen tyttö, joka kaipaa seikkailuita ja aarteita. Kävimme taas geokätköillä siipan kanssa aamulla ja löysimme yhden kätkön, jota olemme etsineet ennenkin pari kertaa. Geokätköilyssä saa ihanasti toteuttaa omaa sisäistä aarteenetsijäänsä.

Mulle varsin tavallinen teema unissa on aarteiden löytäminen. Aina ne aarteet ovat muiden ihmisten kadottamia ja yritän palauttaa niitä oikeille omistajilleen. Haluaisinkin olla tuollainen aarteidenlöytäjä. Haluan löytää lähellä olevista ihmisistä aarteita, joista he eivät itse ole tietoisia. Minusta se olisi hyvä elämäntehtävä. Huomata hyvä ja kehityskelpoinen toisessa ja tehdä hänet siitä tietoiseksi. Toki minun on ensin löydettävä omat aarteeni tai joku lähimmäinen voisi minua siinä auttaa. Voisitko se olla vaikka sinä?

Oikein mukavaa Ystävänpäivää teille kaikille, jotka luette blogiani! Te olette minulle tärkeitä. Tosin joskus mietin, että olisi kiva tietää ketä siellä oikein on, koska vain osan teitä tiedän. Voisitko sinä "salainen kurkkijani" jättää joskus jonkun kommentin, niin tietäisin, että olet siellä. Sitä ihmettelen, että ketkä kummat 24 ihmistä Blogilistan mukaan ovat blogini tilanneet, kun tiedän teistä vain noin 10.

Ihanaa Ystävänpäivää toivotan tässä nyt ainakin seuraaville, jotka teistä tiedän:

Katriina, Eicka, Meri, Iines, Irene, Eevis, Saanel, Celia, Miina, Hanna, Rita Helinä,

Kamppilainen, Kirkkonummen Marja-Leena, Marja-Leena,

Blue Nun, MM, Lene, Bamsu, Tytär, Arabianrantalainen, Olivia,

Sooloilija, Melukylän Krisu, Miina, Maaretta, Tuulis,

Suurperheellinen

Mukavaa viikonloppua kaikille! Meille tulee mukava pariskunta illalla kylään. Teemme sokkotestiä viskeillä. Tarkoitus olisi maistella ainakin 4 eri viskiä ja tehdä havaintoja siitä, mille maistuu ja mikä parhaalta maistuu kunkin suussa. Toivottavasti mopo ei karkaa käsistä. Saattaa muuten olla jopelo olo huomenna.

Miksei aina voi olla perjantai?

2009-02-13T19:56:00.013+02:00

Helmikuussa kävimme Espanjan Nerjassa

Huhtikuun lopulla Japanissa. Vicki Li japsien keskellä.

Kesäloma vaellettiin Itävallassa Ötzin laaksossa ja vuorilla

Syksyllä maistuivat ravut Ruotsissa

Perjantaiherkut on nautittu saunan jälkeen. Yleensä käymme saunassa lauantaina, mutta nyt kun tiedämme , että huomenna tulee vieraita, vaihdoimme saunapäivää. Uudessa saunassa on todella KOSTEAT löylyt, 110 kg kiviä takaa sen. Tykkäsin entisestä saunasta, mutta uudesta tykkään vielä enemmän. Saunan lauteilla vetelin kitusiin pullon tsekkiolutta. Nam.

Saunan jälkeen nautimme salaatin ( jäävuorisalaatti, tomaatti, paprika, portobello-sipulia paistettuna, kurkkua, vähän tähteeksi jäänyttä uunissa paistettua Norjan lohta, jokiravunpyrstöjä, kurpitsan siemeniä) ja salaattikastikkeena oli kermaviiliä pestolla höystettynä. Palan painikkeena oli ikivanha suosikki eli unkarilainen puolikuiva valkkari.... Ateria nautittiin siipan seurassa ja kynttiläkruunun valossa. Siinä ohessa muisteltiin menneitä mukavia matkoja ja mietittiin seuraavia... Matkustelu on mielenkiintoista ja maailmankuvaa laajentavaa. Ihan lähitulevaisuudessa emme siis edelleenkään aio hankkia venettä (vaikka meren rannalla asummekin) emmekä mökkiä, vaan viipotamme kaikki ylijäämä rahamme pitkin palloa. Tälläisia mietteitä perjantai-iltana lievässä "kaasussa". Mukavaa viikonloppua kaikille, myös niille, joiden mielestä Suomi ja koti on maailman paras paikka. Koti on paras paikka myös minusta. Täältä on vain väliin käytävä muualla, että voisi palata jälleen.

Tammikuu 2009 Liettuan Vilnassa. Lukkojen silta.

Vilna aamu-usvassa

Paska reissu osittain- mutta tulipahan tehtyä

2009-02-08T11:53:00.018+02:00

Sunnuntaina oli vielä loistokeli, lauhaa ja aurinkoista, eikä taudista tietoakaan

Täällä lomalta palannut: kurkku kipiänä ja nenä räkää valuen. Mutta näkisittepä siipan...

Tulimme aamujunalla pohjoisesta taas montaa kokemusta rikkaampana. Paras anti reissussa oli sukulaisten ja ystävien tapaaminen. Erityisesti oli ilahduttavaa tavata vanhempaa siskoa, jonka näin eka kertaa vakavan sairastumisen jälkeen.

Vicki Li tuulettaa vatsaansa Astelissa aidossa "Hansu ja Pirre"- lookissaan

Tässä meidän vuokrakämppä: pieni ja kodikas:tupakeittiö, nukkumaparvi ja sauna

Mutta alkuun. Tulimme Pyhätunturille lauantai -iltapäivänä ja kaikki näytti auvoiselta. Vain muutama aste pakkasta ja mukava mökki vuokrattuna. Ekan yön seuraksemme tulivat K:t - vanha ystäväpariskunta kotiseudultani. Ukot lähtivät heti perjantai-iltana hiihtämään ja me rouvan kanssa päivitimme juorut ja muut mielenkiintoiset kuulumiset puolin ja toisin. Illalla poltimme tulta takassa, söimme hyvät iltapalat, saunoimme ja rupattelimme. Kaikki kämpän patjat olivat parvella ja siellä oli aika kuuma nukkua.

Laturetketkellä kohti Luppoa. Pyhätunturi kylpi aamuauringossa.

Lupossa kaivettiin repusta termari esiin

Sunnuntai valkeni kirkkaana ja lähdimme porukalla hiihtämään Asteliin, jonne oli mutkin semmoset 10 km. Ihan mukavasti hiihto kulki, kun ei lipsunut sukset- jos ei nyt luistanutkaan. Olen tullut vanhemmiten aika araksi kaatumisten suhteen. Perillä Astelissa nautimme kuumat mehut ja ei kun takaisin ja taas saunaan. Norjan lohi maistui herkulliselle hyvässä seurassa. Sitten jäimmekin siipan kanssa kaksin, kun ystävillä oli tavallinen työviikko edessä. Maanantaina teimme oikein kunnon (ja ainoan) laturetken, kun hiihdimme mutkin sellaiset 16 km Luppoon. Lupon kahvila ei olllut vielä auki, mutta otimme termariin lämmintä yrttiteetä. Tiistaina sitten siippa sairastuikin ihan kauhiaan räkä-köhätautiin oikein kuumeen kanssa. Kannoin hänelle pastilleja ja lääkkeitä paikalliskaupan lääkekaapista. Onneksi siellä oli sellainen,ettei tarttenu hakia kauempaa läääkkeitä. Siippa sitten makasi ja sairasti lähes täydellisesti kolme päivää. Mie kävin pikku kävelyillä ja laitoin ruokaa. Yhden pienen hiihtoretken tein keskiviikkona Kairosmajalle ja vierailin samalla Revontulikappelissa, josta kuva ohessa. Loppuviikko meni miltei mökissä ja telkkaria katellen. Löysimme uuden kivan sarjan "Syteen tai saveen". Siippa oli tietenkin melkoisen kiukkuinen, kun sairaus yllätti lomalla , jota hän oli odottanut niin kauan ja innoissaan. Mie en nyt kai niin pahalla päällä ollut, mutta eihän se kivaa ollut. Perjantaina siippa oli sitten sen verran kunnossa, että heitimme vielä pienen 3 km reissun ihan siinä lähistöllä.

Revontulikappelissa

Lauantaina lähdimme hyvissä ajoin kämpästä ja bongasimme yhden geokätkön väliltä. Siinä kohden siippaakin nauratti. Siinä kohtaa taas ei, kun juutuimme lumipenkkaan pienen virhearvioinnin vuoksi hakiessamme toista geokätköä. Ei muuta kuin ulos autosta ja työntämään. Mie työnsin ja toisella yrittämällä auto irtosi penkasta, mutta kätkö jäi löytämättä. Siinä pysäkillä oli varmaan 50 cm lunta. Poikkesimme yllätyskahvilla ystävämme Lenen luona. Oli ihana jutella syntyjä syviä siinä tunnin aikana. Lenen kanssa juttu jatkuu aina siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka tapaamisen välit ovat kuukausia. Lenen koirat pörräsivät ilosta, kun yllätysvieraat pörähtivät paikalle. Tai kaksi kolmesta koirasta tarkemmin sanottuna- vanha mummokoira missasi vierailumme ja nukkui koko ajan. Aivan suloinen oli Kukka -koira, iloinen länsigötanmaan pystykorva?, vikkelä, harmaaturkkinen, lyhytjalkainen otus, joka oli kuin gorgin ja hirvikoiran risteytys. Kerrassaan valloittava. Valloittava oli myöskin emännän pakastimesta löytynyt bostonluumupulla kahvin kanssa. Kiitos, Lene!

Siipan harvoja riemunhetkiä viikon aikana. Vainu geokätköstä.

Äidin ja isän luona taas pyörimme jonkun aikaa ja eka kerran elämässäni autoin isälle kengät ja takin päälle. Isän voimat ovat niin huvenneet, että hän ei saa enää itse talvitöppösiä jalkaansa. Tuntui se aika hurjalta. Lähdimme porukalla katsomaan siskoa. Täytyy sanoa,että olin todella hämmästynyt siitä, miten hyväkuntoinen sisko oli. Laihtunut hän oli varmaan 10 kg , mutta nauru ja huumorintaju oli tallella. Juttu luisti aivan niin kuin ennen vanhaan, ainostaan rollaattori muistutti siitä, että aika on toinen. Siskolla huimaa niin, että hän kulkee rollaattorin kanssa. Sairaslomaa on vuoden loppuun ja sitten katsotaan, vieläkö hänen olisi mahdollista jatkaa työelämässä. Sisko itse haluaisi ehdottomasti töihin, jos se suinkin on kunnon puolesta mahdollista. Varsinainen sissi se nainen on! Siskon mies hääräili tottuneesti isäntänä ja siskon hoitajana. Kaikki kodin työt näyttävät J:lta sujuvan. Hän on kiitollinen siitä, että sai pitää vaimonsa ja hoitelee nyt vaimoa, poikaa ja huushollia. Hatunnosto J:lle !!! tuohon hommaan ei moni mies pystyisi, eikä alkaisi. J. on itse myös eläkkeellä sydämensä vuoksi ja sen vuoksi hän on kotona koko ajan. Huolehtiipa hän siinä sivussa myös ruokaa isälle ja äidille. Että semmoinen mies on minun siskolla.

Isän ja siskon Fordit tässä vastakkain

Elämän latu saattaa katketa yllättäen tai muuttaa ainakin suuntaansa

Junassa nautimme vielä iltapalaksi kolmioleivät ja vähän viiniä. Uusissa makuuvaunuissa on mainiot portaat, joita voi käyttää tarjoilualustoina. Yöllä iski mulle sitten kurkkukipu ja nyt valuu räkä. Keuhkoissa ei vielä tunnu mitään ja yritän taistella, että tauti pysyisi tässä.

Vielä kaikille blogiystäville kiitokset siskoni muistamisesta. Sain omin silmin todeta, että ne toivotukset ja rukoukset on kuultu ja suorastaan ihmeestä voi puhua. Sisko sai jatkoaikaa elämälle ja me kaikki konkreettisen muistutuksen siitä, että lähtö voi tulla milloin tahansa ja kelle tahansa. Siispäs eläkäämme niin, että voisimme hyvillä mielin lähteä, kun on sen aika ja sitä ennen joka päivä täyttä elämää unelmiamme todeksi eläen päivittäin ja toisaalta elämän pienistä nautinnoista iloiten.

Olepas hyvä, iltapalaa junassa

Tummat silmät ja ruskea tukka

2009-01-28T14:50:00.005+02:00

Tässäpäs teille silmät. Halusin ne teille kuvata. Pistääkäpä kommentteja, kerron sitten myöhemmin enemmän. Huomenna painun lomalle hiihtämään. Juna vie siipan ja minut vanhaan kotikaupunkiin. Tapaan vanhempani ja siskoni. Tulen viikon päästä sunnuntaina takaisin hoikempana ja lihaksikkaampana ; ). Relatkaa viikonloppuna ja hiihtäkää, jos on lunta ja latuja.

Muhvin sisällä sahaten

2009-01-26T16:59:00.005+02:00

Tämä pää on ollut seikkailussa tänään

Kiitos kaikille tsemppaajille! Aamulla sitten kävin siinä TT-angiografiassa. Kokemus oli mielenkiintoinen ja nopeatempoinen. Mun aika oli klo 8 ja noin 8.10 minut pyydettiin kuvaushuoneeseen. Fleece veks, käsivarsi paljaaksi, silmälasit pois ja pötköttämään sitten sellaiselle liukuhihnalle. Vasempaan käteen kyynärtaipeeseen työnnettiin kanyyli, pää laitettiin "kuppiin" ja vartalo ikäänkuin kapaloon semmoisella kumimatolla, joka kiristettiin edestä kiinni. Sitten pistin vaan silmät kiinni ja rentouduin. Kovaäänisestä kerrottiin, milloin varjoaine lähtee. Aluksi tuntui hiukan kylmältä ja sitten lämmin humaus kävi läpi kropan. Vatsan seudulla tuntui niin lämpimältä, että arvelin lorottaneeni alleni. Onneksi röntgenhoitaja kertoi etukäteen tästä tuntemuksesta, niin en ihan säikähtänyt. Sitten liukuhihna vei minut oudosti sahaten ison "muhvin " sisään, siellä tuuli ja ratisi ja valot välkkyi. Ainakin niin koin, vaikka pidinkin koko ajan silmäni kiinni. Juuri kun aloin oikein kunnolla relaamaan, minut otettiinkin ulos "muhvista".

Kaiken kaikkiaan koko homma kesti ehkä 15 minuuttia alkuvalmisteluineen. Kyllä siellä tuntui olevan ammattitaitoista porukkaa, kun kaikki sujui niin sutjakkaasti. Katsoin sitä konetta vasta kunnolla, kun tutkimus oli tehty ja silloin vasta näin, että olinkin "muhvissa ", joka oli noin 1,5 m paksu, enkä putkessa, niin kuin magneettikuvauksessa.

Nyt sitten odotellaan kolme viikkoa, että pääsen neurologin juttusille. Pään suonten on kestettävä se aika ainakin ja mikä etteivät kestäisi, kun ovat kestäneet 49 vuotta jo. Sitten on uudet harkinnat edessä, jos sieltä jotain muutakin kuin sahajauhoja löytyy. Mutta se on sitten jo toinen tarina. Ei tuota varjoainekuvausta kyllä kannata pelätä, se oli varsin näpsäkkä ja kivuton toimenpide.

Kuvauksen jälkeen menin tyttärelle aamiaiselle, kun ennen kuvausta ei saanut syödä. Kyllä maistui hyvälle tuore sämpylä . Huomenna sitten tarkistetaan pään ulkopuoli, eli menen kampaajalle, jossa uusitaan raidat ja leikataan hiukset malliin.

Katoin eilen Kuorosodan, Espoo oli ihan paska...tai ei siis paska, mutta kieltämättä huonoin esitys. Nyt täytyy Mikin kuoron tsempata tosissaan ja valita vähän räväkämpi biisikin. Mie tykkäsin eniten Veetin Salon porukasta ja Lappajärvestä, niissä oli kunnon energialatingit. Mitäs mieltä olitte te? Mukavaa alkanutta viikkoa, blogisiskot!

Kukkakunkkujen matkassa

2009-01-25T11:10:00.013+02:00

Valoja ja varjoja- niin kuin elämässä aina

Halitulijallaa, olen vastikään herännyt. Tulimme kotiin siipan kanssa 1.30, sillä olimme Nosturissa ruotsalaisen Flower Kings keikalla. Yleisön ikäjakauma oli varsin vaihteleva, mutta toki edustimme taas keran sitä senioripäätä niiden pipopäiden joukossa. Oli siellä kuitenkin muitakin harmaantuneita, naisia yleisöstä oli pikaisesti katsoen noin kuudennes. Musiikki oli ihan ok, erityisesti tykkäsin laulajan äänestä, joka oli upea ja soi hyvin kaikilla korkeuksilla. Minut kun tunnette, tiedätte kuitenkin, että mua nukutti ihan hillittömästi.

Silta navetan vintille mummolassa

Aikani siipan vieressä roikuttuani ylätasanteen kaiteella, siirryin lokoisimpiin asemiin istumaan ja seuraamaan keikkaa screeniltä. Huomasin kyllä, että eräs mies vähän siinä vilkuili taakseen. Istuin siis vessaan menevän oviaukon vieressä ja ajattelin, että hemmo suunnittelee varmaan vessan lähtöä... mutta ylläri-ylläri seuraa. Muutaman kerran kuikuiltuaan olkansa yli minua, herra tuli juttelemaan på svenska, että saapiko hän tarjota mulle ölit. Huhu-huh , meitsi oli vähän äimän käkenä ja solkotti huonolla ruotsillaan, että eipä nyt olut maistu, mutta uni kyllä maistuisi. Sitten hän kyseli, mitä pidän bändistä ja musiikista. Mie taas, että ihan ok, kunhan tätä saisi kuunnella jossain päivällä. Seuraavaksi hemmo ehdotti, että jospas hän tarjoaisi mulle kahvit... Sitten mun täytyi tuottaa hänelle järkyttävä pettymys, todeten, että en mie tästä nyt kahville voi häipyä, kun on tuo mieskin mukana. Hemmo hämmästyi, että onko sulla mieskin mukana ja toivotteli hyvää illan jatkoa ja häippäsi tapahtumapaikalta nopeasti.

Miekin kiilasin taas siipan viereen kaiteelle niin virkistyneenä ja totesin hänelle, että minut meinattiin "iskeä" ruotsiksi ihan hänen selkänsä takana. Väsymys meni sen siliän tien, oli niin hauskaa, kun sai tällaista yllättävää huomiota osakseen Juha Watt Vainion näköiseltä pitkältä ruotsalaismieheltä. Siis vielä on vanhassa rouvassa vetovoimaa...ainakin pimeällä (valaistuksen suhteen) klubikeikalla. Tällä hupaisalla tapahtumalla voi itseänsä ilahduttaa vielä moneen kertaan. Kerran aikasemminkin noin on tapahtunut. Silloin olin siipan kanssa jäähallin keikalla Uriah Heepiä muistaakseni kuuntelemassa. Silloin oluen tarjoaja oli itseäni varmaan puolet nuorempi, tällä kertaa samaa ikäluokkaa oleva. Missä olivat nämä tyypit, kun olin nuori ja hehkeä??? Ei ikinä kukaan tarjonnut yhtään mitään, eikä kuikuillut perääni.

Huomenna on jännittävä paikka. Olen menossa siihen aivojen verisuonten tutkimukseen (TT-angiografiaan) Homma tehdään käyttäen jodipitoista varjoainetta, joka ruiskutetaan kyynärvarresta sisään ja sitten kuvataan pää kai jotenkin pala palalta. Ei kuulema satu, tuntuu vähän kylmältä ja metalli maistuu suussa varjoaineen myötä. Silti jännittää vähän: ensin tämä tutkimus ja toiseksi tutkimustulos, jonka saan tietää noin kolmen viikon kuluttua. Näissä ajatuksissa tulevaan viikkoon. Kaivelen arkistostani vanhoja kuvia ja yhden uuden. Siihen on kuvattuna mainio jenkki lipittelyviini, johon tutustuin perjantai-iltana. Hiukka makeutta jäljellä, vaikka kuiva onkin ja sopii tosiaan silloin, jos ei ole safkaa juuri ollenkaan. Voisin ajatella vaikka suolapähkinöiden ja sipsien kera. Minähän en moisia syö, mutta jos te vaikka syötte. Mie lipittelen tämän viinin ihan sellaisenaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Vickin lipittelyviinivinkki. Toimii.

Valmista

2009-01-23T20:47:00.012+02:00

Entinen sauna: 20 vuotta vanhat kuusipaneelit ja apache-lauteet

Uusi sauna: L-lauteet ja paneelit tervaleppää, Iki-kiuas

Kiuas-pilari on 150 cm korkea, eli lähes meikäläisen mitoissa. Hoikempi tosin. Huomattavasti.

Tältä näyttää nyt

Pikkuvessan omenanvihreää hiukan saippuapumppiksessa ja hammasmukeissa

Pikkuvessa vielä kerran

Noniin, remontti on sitten ohi. Kaikki mukavat miehet ovat häipyneet ja ovat jättäneet jälkeensä kauniin uuden pikkuvessan ja löylyhuoneen. Näillä eväillä mennään nyt sitten seuraavat 20 vuotta. Seuraavaksi meidät kärrätään palvelutaloon. Kulumallakaan emme lähde tästä - kotoamme.

Otimme eilen ensimmäiset löylyt uudessa saunassa ja ne olivat kuin "lehmän henkäys" eli erittäin kosteat ja mukavat- Ikikiuas tuntuu oivalliselta valinnalta. Onhan siinä kiviäkin 110 kg.

Saunan meille rakensi lepästä Masa, Tero oli apurina ja siitä tuli oikein kaunis ja ihana. Paikan päällä tehdyt 75 cm leveät L-lauteet ja mukava vähän vinossa oleva selkäpuu. Jihuu, entinen sauna oli ok ja tämä on vielä parempi. Uusi kiuas vaatii hiukan pitemmän lämmityksen ja runsaasti vettä. Jos vettä viittii heittää kunnolla , olosuhteet ovat lähes kuin höyrysaunassa.

Masa sirkkelöi parvekkeella

Pikkuvessaan löysin kivan "omenanvihreän " maton , joka oli hiukan taitettu valkoisella. Oli vaikea löytää hiukan isompaa vessan mattoa, mutta Hemtexistä löytyi koko 70x120 cm. Olen ajatellut , että laitan sitten syksypuoleksi punaisen maton ja muut tilpehöörit. Kevättä kohti vessa vaatii vihreää. Vihreä on kevään ja uuden elämän väri.

Ihanaa , että on viikonloppu ja rauha taloon on palautunut remontin loppumisen myötä. Huomenna nukun pitkään ja hartaasti ja herään aamupissille uuteen vessaan. Elämän pieniä nautintoja. Great!

Remppa etenee

2009-01-18T15:08:00.014+02:00

Tässä näkyy tuo boordi ja laatta paremmin. Pikkuvessassa on vain tuota vaaleampaa laattaa.

Heipsan kurkkijat! Nyt sitten on pikkuvessa valmis ja kyllä siitä tuli oikeasti kaunis. Mielestäni kuvat eivät vaan tee sille oikeutta ja oudosti tuo lattia taittaa kuvissa ruskeaan , mutta silmillä se on kyllä harmaa. Outoa! Joka tapauksessa työ on tehty erittäin siististi ja kaikki on paremmin: väritys, valaistus ja kalustus. Mie tykkään tuosta lämpimän harmaasta. Meillä on samaa laattaa kylppärissä sitten,että boordin alapuolinen laatta on tummanharmaata ja yläpuoli vaaleanharmaata. Koristelupuoli on vielä tekemättä eli pienet mukavat väriläiskät tuohon harmauteen. Olen ajatellut, että joku punaisen sävy voisi sopia hienosti mattoon, vessapaperikoriin ja pyykkikoriin, jota säilytetään pyykkitornin päällä, mutta saas nähdä, mihin väriin päädymme. Saapi ehotella, te paremmalla värisilmällä ja maulla varustetut henkilöt.

Vanha pikkuvessa kaikkine törkyineen

Uusi pikkuvessa ennen törkyjen palautusta. Tuo vanha ikkunan näkösuoja saa lähdöt, kunhan ehdin kaupoille

Kävimme eilen Matkailumessuilla ja keräsimme kassilliset prosyyreja tulevaisuutta varten. Ei siellä nyt heti mitään uutta ja ihmeellistä näkynyt, mutta täytyy paneutua noihin esitteisiin, että mikä mahtaisi innoittaa. Kotimaan osastolta kävimme nappaamassa Pyhätunturin esitteitä, sillä sieltä on mökki varattuna jo muutaman viikon päähän. Lunta kai on sen verran, että suksetkin otetaan matkaan. Siippa on kärsinyt jo monta vuotta näistä lumettomista talvista. Mulle sattui silmään sieltä ruokanurkasta ihania lapsuuden herkkuja eli kuivalihaa ja leipäjuustoa. En kuitenkaan ostanut messuhinnoilla, vaan hain tänään lähikaupasta leipäjuustoa, jonka lämmitin mikrossa ja nautin jälkkäriksi lakkahillon ja kahvin kera. IIHANAA! Kuivalihaa ostetaan tai saadaan sitten Lapista.

Olin tänään taas geokoiran roolissa. Siippa kävi yksin viime sunnuntaina kätköilemässä ja harmitteli kun niin moni kätkö jäi löytymättä. Tänään siis geokoira Vicki Li sai hyvän vainun jo ekassa paikasta, missä siippa oli pyörinyt viikko sitten ihan turhaan... Nyt löytyi hyvin kätköt Haukilahden maisemista ja siinä samalla tuli päivän liikunta ja ulkoilutarve mainiosti tyydytettyä. Ulkoillessa tuli tietenkin kauhia nälkä ja tulin vähän aiemmin kotiin laittaan safkaa. Tänään meillä oli pataruokaa eli riistapataa a´la Seilori. Sitä tosin ihmettelen, että mistä lähtien possu on ollut riistaa...kyseessä oli siis possu-poropata. Oli tosi herkkua. Paistoin lihat ja isot sipulilohkot ensin pannulla ja siirsin sitten lihat Lidlistä ostettuun mainioon soikioon alumiini-teflonpataan. Vähän pannun huuhteluvettä perään, oreganoa ja basilikaa kuivattuna ja vielä valmis tomaattikastike ja uuniin 1½h . Todella murea ja maukas lihapata oli valmis nautittavaksi. Minusta alkaa selvästi tulla ikäihminen, kun innostun tekemään näitä "mummoruokia".

Haukilahden vesitorni

Saimme pesukoneen taas käyttöömme lähes kolmen viikon tauon jälkeen. Yhtä juhlaa, kun sain pestyksi kaikki rakkaat Mari-paitani. Olen jo joutunut käyttämään alkkareistakin ne, jotka ovat laatikon pohjilla pyörijöitä normaalisti. Miksikähän en heitä pois niitä ärsyttäviä alkkareita? Oli pakko ottaa ihan kuva iloksenne tästä Mari-paitojen kokoelmasta. Kuten huomaatte väreissä löytyy ja on näitä melkein toinen mokoma vielä kaapissa. Mutta muita paitoja en juuri käytäkään.

Tässä on tämän päivän jutut. Olen muuten lukenut pitkästä aikaa jotain eli Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopelin. Se piti kyllä pihdeissään loppuun asti, enkä arvannut syyllistä. Tänään alkaa Kuorosota telkkarissa, täytyypä tsekata, onko se katsomisen arvoinen juttu.

Mukavaa alkavaa viikkoa kurkkijoille!

6 satunnaista asiaa meitsistä

2009-01-12T19:55:00.006+02:00

Tämä meemi oli niin hauska, että päätin osallistua. Tähän minut haasti Katriina Omenapuun alta.

1. Nukkuminen

Rakastan nukkumista ja olen tosi tarkka unistani. Nukun yleensä noin 9 tuntia yössä ja aloitan ajoissa illalla eli noin klo 22.30. Nukahtamista ennen luen kirjaa sellaiset puolisen tuntia ja kun lasken kirjan käsistäni, sammutan valot ja uni tulee yleensä alta kahden minuutin. Kaikki vanhat ystäväni tietävät tämän ominaisuuden minussa ja kunnioittavat sitä eli eivät suotta mua herättele, jos nukun. Jos minut herättää, saatan vetää vaikka nyrkillä päin näköä ja jatkaa unia. Aamulla sitten ihmettelen, miksi mulle ollaan kärttyisiä. En nimittäin muista näitä pahoinpitelyjä aamulla. Siippa sai karvaasti kokea tämän ominaisuuteni avioliittomme alkuaikoina. Olen tosin ikäväkseni huomannut, että unen laatu on huonontunut iän myötä. Onneksi minulla on varaa tason laskuun.

2. Aamupala

Minut saa parhaiten ylös ajatus aamupalasta. Mulle maistuu mainiosti ruoka heti noustuani. Yleensä juon ensin teetä leipien kanssa ja sitten kahvit perään. Näin olen toiminut varmaan jo 15 vuotta. Vatsani ei kestä kahvia suoraan aamusta.Ulkomailla, varsinkin Thaimaassa on ihanaa, kun aamupalalla saa kunnon pöperöä heti aamusta: riisiä, lihakastiketta ja muuta hyvää. Nam.

3. Vessatoimet

Olen tosi nopea vessassa kävijä. Ummetus sanan olen kuullut, mutta itse kärsin siitä hyvin harvoin. Oikeastaan vain silloin, jos olen joutunut istumaan yhteen menoon autossa/ lentokoneessa tai junassa tuntitolkulla. Niinä harvoina ummetuskertoina olen ihan paniikissa, koska tunnetusti syön runsaasti koko ajan. Lähden vessaan just kun siltä tuntuu ja hoitelen hommelit alta 3 minuutin. Normaalisti.

4. Kynnet

Inhoan pitkiä kynsiä itselläni. Toki minusta pitkät ja lakatut kynnet ovat kauniit toisilla, mutta itselläni en niitä siedä. Thaimaassa annan joskus tyttöjen hoitaa ja lakata kynteni, erityisesti varpaan kynnet. Minusta kynnet ovat heti tiellä ja vaivaksi, jos ne ovat vähänkin pitemmät. Sitä paitsi kynsien alle kasaantuu inhottavasti kuollutta ihoa, kun sitä tulee raapineeksi itteään. Mulla on useimmiten kynsileikkuri mukana laukussani.

5. Mukavuudenhalu

Olen todella mukavuudenhaluinen tyyppi ja se ohjaa paljonkin elämäni valintoja. En siedä vaatteita, jotka kiristävät, puristavat tai hiottavat. Mukavuudenhaluni lyö reippaasti korville turhamaisuutta ja voittaa sen 6-0. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tarkemmaksi tulen siitä, mitä oikeasti haluan ja kenen kanssa esimerkiksi haluan olla tekemisissä. En jaksa olla rasittavien ihmisten kanssa imurointisuhteissa, jotka eivät ole mitenkään vastavuoroisia, vaan jotka vievät minusta energiaa antamatta mitään itsestään. Olen valmis antamaan paljon, mutta odotan myös saavani paljon. Taidan olla itse aika vittumainen akka, kun tarkemmin ajattelen.

6. Unet

Olen kova tyttö näkemään unia. Siihen tietty tarjoutuu paljon mahdollisuuksia senkin vuoksi, että käytän vuorokaudesta aika suuren osan nukkumiseen. Uskon unien antavan minulle mahdollisuuden syvempään itsetuntemukseen. Olen itse tällä hetkellä uniryhmässä ja aivan piakkoin alan itse vetämään harjoitusuniryhmää, joka liittyy uniohjaaja koulutukseeni. Uniin paneutuminen on erittäin hauskaa, luovaa ja rentouttavaa.

Tällaiset omituisuudet paljastan itsestäni kurkkijoille. Teille, jotka olette pitempään seuranneet blogiani tässä tuskin on mitään uutta?? Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Jostain kummasta syystä kuvat eivät meinaa latautua tänään tänne, vain yhden sain ladattua. Sopii ominaisuuteen "mukavuudenhalu".

Remonttireiskat ja Vilna

2009-01-09T17:54:00.018+02:00

Espoonlahtelaisilotulitusta vuodelle 2009

Vilna ja Neris-joki

Dodanoin. Remontti on edennyt jo uuteen vaiheeseen. Täällä ovat parin viikon aikana vierailleet monet miehet: Mika, Tero, Sami, Jontte ja Bjarne. Kaikki oikein mukavia heppuja ja korjausrakentamisen asiantuntijoita. Meitsin on pitänyt olla asiallisissa vaatteissa jo klo 7, jolloin vieras mies ryntää ovesta sisään omilla avaimillaan pimputtamatta ovikelloa.Tätä on remppa, mutta se vain kuuluu asiaan ja tämän tiesimme jo etukäteen.

Vicki Li ja Vilnan talven taikamaa

Trakain linna

Siitä olen ollut tyytyväinen, että näyttää vahvasti siltä, että valitsimme firman oikein. Laitoimme tarjouspyynnöt 5 firmaan ja valitsimme toiseksi kalleimman vain sillä perusteella, mikä fiilis mulle tuli ja miten tarjous oli laadittu. Voittajaksi selviytyi 2. kallein yhtiö työn puolesta, mutta firman nokkamies vain teki todella hyvän vaikutuksen asiantuntemuksellaan. Tällä kertaa alkufiilis on ainakin tähän asti pitänyt paikkaansa: hommat ovat sujuneet aikataulussa, mallikkaasti ja mukavien miesten suorittamana. Kaikki miehet ovat muuten suomalaisia ja yli 10 vuotta alalla olleita. Tässä yhteydessä mainittakoon, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on paljon virolaisia miehiä näissä remonttihommissa. Nyt on pikkuvessa laatoitettu kokonaan, pytty on alustavasti kiinnitetty ja ensi viikolla saadaan varmaan loput hommat tehtyä pikkuvessassa. Maanantai aamuna alkaa löylyhuoneen purku klo 7 eli viimeiset löylyt vanhalla kiukaalla ja lauteilla otetaan huomenna illalla.

Sama olut tulee rouvalle pitkässä lasissa ja herralle tuopissa. Eläköön se pieni ero! Vilnassa.

Huomiseksi lähdemme Hämeenlinnaan. Mie lähden kurssille opiskelemaan ittensä myymistä eli siis markkinointia työnohjaajana ja siippa lähtee kuskiksi/ geokätköjen löytäjäksi. Saamme sentään syödä yhdessä lounasta keskellä päivää. Tosi mukavaa, että siippa viittii lähtiä mukaan. Muuten lähtisin junalla. En halua ajaa autolla mennen tullen Hämikseen.

Vilnan Cili Kaimas ravintola osoitteessa :Gedimino av. 14

Ihana ruoka. Feta-täytteinen kananrintafilee ja ihanasti maustetut baby-porkkanat

Laitan vielä muutaman kuvan eetteriin Liettuan reissusta. Jos vaikka joku teistä joskus innostuisi lähtemään. Nyt sitten unta palloon ja aamulla pirtsakkana kurssille.

Kanelilatte juustokakun kera

Oliko ensin muna vai kana?

Sain Katriinalta mukavan haasteen kertoa itsestäni 6 sattumanvaraisat asiaa. Sen säästän seuraavaan postaukseen. Mukavaa viikonlopua kaikille kurkkijoille!

Vilnassa viluttaa

2009-01-06T17:17:00.013+02:00

Vilnan tunnus: Kolmen ristin kukkula

Kukkulalta alastulo oli hurja, portaat olivat pyöreät lumesta

Kolme kaunista muusaa teatterin ovella

Terveiset Euroopan kylmimmistä pääkaupungista. Tosi on, siellä oli ihan kunnon talviolosuhteet. Harmi, että emme ottaneet suksia matkaan. Onneksi meillä kuitenkin oli kunnon talvivaatteet ja kengät, sillä hempulivehkeillä siellä ei olisi pärjännyt. Sattui sitten vielä niin, että lauantain siellä pyrytti lunta oikein tosissaan. Eipä siinä mittään, mutta kun jostain käsittämättömästä syystä, siellä ei auroja näkynyt. Muutaman mummeli vain varpuluudalla ja vanerilapiolla yritti siirtää lunta paikasta toiseen. Joka paikassa oli sitten todella liukasta ja lumi pöpperöityi ajoteille ja jalkakäytäville. En tiiä, eikö siellä todellakaan ole tapana aurata mitään, vai eikö löydy tarvittavaa kalustoa Oudolta meininki tuntui ja tuli kävelystä ainakin huomattavasti raskaampaa, kun sen sai tehdä lumisohjossa. Varmaan laihduttiin...

Frank Zappa on saanut patsaansa kaupunkiin :

Lauantaina köröttelimme paikallisbussilla Trakaihin, joka on Liettuan vip-kohde linnoinensa. Siellä oli lunta vielä enemmän, ihan kuin Lapissa lapsuudessani. Bussin ikkunat olivat niin jäässä, että maisemia ei voinut ihailla muuta kuin eteenpäin. Kaikilla oli bussissa tiiviisti pompat päällä. Liettualaiset osaaavat kyllä pukeutua lämpimästi: naisilla näki enimmäkseen kunnon pitkiä turkkeja ja upeita piikkarisaapikkaita. Asua täydensi oikein tiukalle vedetty kaulaliina ja päässä hattu, milloin neulottu milloin turkista. Välillä naiset söivätkin ravintoloissa turkishatut päässä. Eipähän varasteta narikasta?? Jos olisin shoppailuihminen, olisin ostanut varmaan kenkiä. Kenkäkauppoja oli ihan valtavasti ja kaikissa oli kunnon alennusmyynnit. Siis, jos olet kenkäfriikki, suunnista Vilnaan. Makua ja mallia löytyy kaikille, suurin osa kengistä oli italialaisia.

Trakain linna

Me ostettiin vain vähän koruja tuomisiksi ja tietenkin viinaa. Ruoka oli hyvää ja edullista, syötiin joka päivä jossain ulkona ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ruoka oli aina hyvää ja edullista. Viimeisenä iltana söimme perinteikkäässä Neringa-ravintolassa, alkupalat, pääruoat, jäkiruoat, kahvit ja pullo chileläistä punkkua maksoi yhteensä alle 200 litiä eli noin 60 euron pintaan. Siis varsin edullista. Muina päivinä söimme vielä halvemmalla ja silti erittäin hyvin, yleensä joimme olutta ruoan kanssa, sitä sai 2 litran kannussa.

Vilnassa kirkkoja riittää, jos niistä on kiinnostunut. Tuli niitä katseltua muutama, ennenkuin kirkkoväsymys iski. Yhden kirkon eteiseen oli kait joulun kunniaksi roudattu vuohia ja haju oli sen mukainen. KGB:n museoon tutustuimme kaikessa rauhassa silloin pyräkkäpäivänä. Ankeat on olleet vankien olot siellä kellarikerroksessa. Siellä on moni joutunut henkensä luovuttamaan. On ne omalla tavallaan kyllä kaameita paikkoja ja kun se kaikki on kuitenkin ihan lähihistoriassa tapahtunutta.

Se Trakai kannattaa kyllä käydä katsomassa ja siinä kylässä? Karaiimien ylläpitämissä kuppiloissa saa aidossa turkkilaistunnelmissa nauttia aivan ihania piirakoita. Ne oli sellaisia hiivataikinaan leivottuja liha ym. sisuksisia ja todella herkullisia. Maistuivat ihanilta, kun tuli pakkasesta ja nautiskeli piirakoita rommiteen kera. Rommia teessä oli kyllä vain hajuksi. Meillä oli oikein rauhallista siellä yläkerran divaaneilla, kunnes paikalle pölähti iso ja äänekäs venäläisseurue. Trakain linna oli ihan katsomisen arvoinen paikka, mutta sielläkin oli isoja venäläisseurueita, jotka olivat aika koppavia ja päällekäypiä. Ei voi mitään, että muutama suomalaissanonta pyöri mielessä...

Trakain kylän raittia

Tunnelmaa karaiimi kuppilassa

Kuvat puhukoon puolestaan. Kyllä Vilnaa voi suositella muutaman päivän kohteeksi, luulen ,että kolme päivää riittää kyllä koluamiseen. Kesällä siellä on varmaan lämpimämpi, luulen ma. Ruoka on hyvää ja sitä on tarjolla runsaasti, palvelu on asiallista, mutta ei mitään erityisen ystävällistä.

Jatkuu seuraavassa postauksessa.

Tahtoo syödä ja säästää kakun...

2008-12-30T14:39:00.013+02:00

Onkohan tässä hyvät ajo-ominaisuudet ?

Olimme Noan 1-vuotissynttäreillä sunnuntaina. Päivänsankari oli hiukan karhealla päällä johtuen varmaankin vauvarokosta, joka oli vielä loppumainingeiltaan päällä. Herra olisi halunnut nukkua, mutta kun halusi valvoakin tietty, kun oli vieraita. Väsytti, mutta piti sinnitellä valveillakin. Lahjat olivat moninaiset ja kortit kiinnostivat kovasti. Makupuolikin piti tutkailla aina välillä. Kakussa se yksi kynttilä oli aivan yliveto ja se kans kun Noa kerkesi nopeasti sohaista kakkua tiikerinkämmenellä. Kakkuun jäi mukava jälki kaikkien vieraitten ihmeteltäväksi.

Täällä Noa 1- vuotta, huomaako isotäti 49-vuotta...kuuluuko???

Rouhasin tuohon puumerkkini, että muistavat kenen kekkerit nämä ovat

Kyllä huomasi, että ymmärrys oli kovasti kasvanut. Ei Noa pojalta enää salassa pysty mitään juuri puhumaan, ellei sitten englanniksi. Välillä hän innostui oikein poseeraamaan kameralle sillä kohtaan, kun väsymysaalto ei ollut pahimmillaan. Veimme Noalle punaisen Ferrarin, punaisen steiner-tontun ja tytär lainasi hänelle omaa pikkutuoliansa sieltä 20 vuoden takaa. Passaapi Noan istuskella omassa tuolissaan ja nauttia lasten ohjelmista telkkarissa.

Tiikeritassun rouhaisu

Illalla tulivat odotetut Kuopion vieraat ja jutua riitti yömyöhään. Kyseinen rouva asui kanssani opiskeluaikoina ja tutustuimme heihin myös pariskuntana ihan silloin nuorina. He kerkesivät naimisiin noin kuukauden ennen meitä. Maanantain siippa oli töissä ja me lomalaiset pörräsimme Ikeassa. Siellä nautimme lounastakin ja jouduin taas kerran toteamaan, että Ikean lihapullat on oikeasti sikahyviä. Pitäisköhän tarjota niitä 50-vuotis kekkereillä??? Erityisen kiinnostuksen kohteenamme olivat itämaiset matot. Sitä päivittelimme rouvan kanssa, että kuinka sitä ihminen muuttuu. Vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan laittavansa jotain tuollaista mattoa lattialleen ja nyt ne näyttää silmään ja tuntuu jalkaan aivan ihanilta. Mie vielä joudun pehmittelemään siippaa, että saisin joskus hankkia sellaisen maton oikein kunnon itämaisilla kuvioilla. Vielä kun saisi sen lento-ominaisuuden siihen mattoon. Mulla on kyllä yksi nepalilainen terrakotan värinen matto, ihanan tuntuinen, mutta ei siitä varsinaista väriloistoa löydä. Voikohan tässä käydä nin, että joku päivä alan vielä tekemään kuivakukka-asetelmia ?? Itämaisista matoista viehättymisen lisäksi elämääni ovat salaperäisesti sukeltaneet iän myötä esim. oliivit, olut, sinihomejuusto, pinkki väri. Siis kaikki asioita, jotka ovat ollleet mitä vastenmielisempiä vielä silloin nuorena rouvana. Kyllä ihminen muuttuu ja maku laajenee tai makusilmut vähenevät... Mitä outoa "entistä yökötystä" on sinun elämääsi tullut iän myötä?

Remontti etenee ja yllätyksiä tulee eteen. Seinä kun purettiin, löytyi alta aivan laiton liitos pesukoneen liitännässä. Sitä sitten kävi ihmettelemässä ukko jos toinenkin. Putkimies teki uuden hitsauksen laittoman systeemin tilalle teknisen isännöitsijän vahtiessa. Väliin on ukkoa kuin joulutonttua tuolla pikkuvessassa. Nyt on saatu seinät levytettyä ja seuraava vaihe on käsittääkseni lattian kosteussuojan teko ja taas ukot vahtimaan toistensa tekemiset. Kaikilla on omat intressinsä, milloin taloyhtiön milloin huoltoyhtiön näkökulmasta . Olen tässä funtsinut, että jos naisten aloillakin tarvittaisiin niin monta eukkoa joka vaiheeseen, jäisi kyllä työt tekemättä.

Kuopiolaispariskunta starttasi tänään Savoa kohti ja autossa oli rullalla aivan upea iranilainen käsinsolmittu matto. Matto lähti vielä erittäin kohtuulliseen hintaan alle 700 euron, kun lähtöhinta oli 1600 tienovilla. Se matto oli todella kaunis. Onneksi ottivat mukaansa, sillä olen jokseenkin varma, että suuri harmistus olisi iskenyt viimeistään illalla kotosalla, kun kattelevat ankeaa puuvillamattoa, mikä siellä nyt istuupi. Muuten nyt on juuri oikea aika ostaa kunnon matto, jos siihen on tarvista, kyseinen ihanuus löytyi Toivematosta, mutta on niitä varmasti muuallakin.

Näissä tunnelmissa. Huomenna alamme pakata, sillä Euroopan kylmin pääkaupunki Vilna kutsuu meitä. Täytyypäs ladata kameran akut piripintaan, että pääsen räpsimään.

Jos niin sattuu, että olet 33333. kurkkija, niin laitapas kommenttia. Jokin outo ja omituinen vickimäinen yllätys tulee postissa.

Ihmeellinen valoilmiö

2008-12-27T11:44:00.011+02:00

Kaislat ovat saaneet juhlakauluksen jouluksi

Hyvin nukutun yön jälkeen iski aamusta siivousvimma. Jopa järjestin taas kerran uuteen uskoon yöpöytäni päällyksen, joka tunnetusti on kaikkien rytöläjien äiti. Siivousintoni johtuu tietenkin siitä, että saattaa olla, että saamme mieluisia vieraita Kuopiosta huomenissa. Nyt sitten tapahtuu jotain ihmeellistä: AURINKO PAISTAA!!! Siippa lähti sauvakävelylle ja mie jäi siivoamaan/bloggaamaan.

Joku lähti Joulupäivänä kalaan

Sitä en ole teille kertonutkaan vielä, että kun kävin sauvakävelyllä joulupäivänä keuhkoihini sattui aivanko ne olisivat vereslihalla ja kuinka ollakaan eilen Tapanina heräsin karmean limantulon keskeltä. Olen tässä nappaillut limaa irrottavaa yskänlääkettä nyt vuorokauden ja rykinyt sisuksistani mitä kammottavimpia limakökkäreitä, jotka välillä meinaavat suorastaan tukehduttaa. EN ole ole ollut sairas naismuistiin, siispäs vain kiitollisena siitä ryiskelen ja odota päivää parempaa. Tänään on jo päivä parempi. Olen sitä mieltä, että tuo mun uusi astmalääkkeeni ei kertakaikkiaan sovi mulle. Se ärsyttää aivan sikanaan mun kurkkua ja ylähengitysteitä. Heitän lääkkeellä kuikkaa, monta vuotta olen muutenkin pärjännyt ihan ilman lääkkeitä ja saan luvan pärjätä nytkin. Voin harkita douppausta sitten pahimpaan siitepölyaikaan.

Pieni riite meren päällä

Eilen kävimme mutkan anoppilassa ja mie sain istua auton takapenkillä rauhassa siipan ja tyttären hoidellessa ajohommat- kerrankin. On sairastelusta sentään jotain hyötyä. Anoppilassa olikin vähän eri jouluruoat kuin meillä ja sikäli oli mukavaa vaihtelua, siellä söin graavilohta, kinkkua, rosollia ja riisipuuroa sekametelisopan kanssa (mainitakseni ne, joita en vielä tälle joululle ollut syönyt) Jääkaappimme ammottaa jo tyhjyyttään oikein mukavasti. Se on hieno juttu, sillä minusta on puuduttavaa syödä samoja safkoja neljättä päivää. Kalkkunan ranka kaluttiin eilen ja sekin on nyt jo mennyttä. Ruokaa oli kaikenkaikkiaan oikein sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän, great.

Innostuin katsomaan eilen illalla telkkaria aika myöhään ja katoin Grimmin veljeksistä kertovan elokuvan. Se oli oikein mainio sadunhenkisyydessään. Siippa kärsii univaikeuksista ja on huvittavaa seurata, kun hän vetelee miniunia pitkin päivää siinä olohuoneeseen siirretyssä mainiossa lepotuolissa. Joulupäivältä mulla on muutama mainio kuva olkkarista. Niissä sekä siippa että tytär vetelevät hartaina sikeitä fleecepeittojen alla olohuoneen sohvalla ja lepotuolissa. Näky on suorastaan hellyttävä. Mie en osaa nukkua päikkäreitäkään missään muualla kuin omassa sängyssä. Siis on täällä nukuttukin jos on valvottu kans.

Tytär teki aatoksi suklaakääretortun, jonka väliin tuli sitruunarahkaa ja mangopaloja. Ne mangot olisi pitänyt jättää pois, koska ne maistuivat ihan saippualta. Samaan ilmiöön olen aina silloin tällöin mangon kanssa törmännyt, vaikka parhailmmillaan mango on aivan ihanan makuista. Tietenkin olemme syöneet myös urakalla koko perheen suosikkiamme hunajapomeloa. Ne sattuivat olemaan tarjouksessa juuri joulun alla 99 senttiä kilo ja nyt niitä on rivissä keittiön vitriinin päällä odottamassa syöntivuoroaan.

Unohdin kertoa joulun eettisestä lahjasta. Siippa lahjoitti tyttären ja mun nimissä tänä vuonna lukiovuoden kenialaiselle tytölle. Meillä on ollut jo aika monen vuoden ajan tapa antaa tällainen lahja myös. Lehmästä se kaikki alkoi. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että jossain Afrikassa joku lypsää sitä lehmää ja saa sitä paitsi ravintoa myös toimeentuloa koko perheellensä. Telkkarista kuulin, että tänä vuonna on erityisen paljon lahjoitettu varoja hyväntekeväisyyteen. Se on hieno juttu. Taantumassa on mielestäni aina hyvääkin, arvot tervehtyvät, luonnon tuhoaminen ja tuhoutuminen hidastuu. Sitä paitsi mie en edes usko jatkuvaan kasvuun. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista ekä edes tarpeellista. Sen sijaan tarpeellista on hyvinvoinnin tasaaminen niin Suomessa kuin koko maailmassa. Työttömyys on kyllä kova juttu, varsinkin kun se kolahtaa nuoren perheen kohdalle, jossa on rankat asuntovelat päällä.

Varista janotti. Ei muuta kuin reikä jäähän...

Menipäs nyt vakavaksi nämä ajatukset. Lataan muutaman kuvan joulupäivän kävelyltä ja sitten odotan siippaa kotia saapuvaksi, jotta pääsemme kaupoille. Nyt pitää hakea tuoretta ruokaa taloon. Imuria pitää varmaan käydä lainaamassa alakerran naapurista, sillä roskia on kasaantunut joulun jälkeen. Mitäs sulle kuuluu? Mitä söitte? Tuliko lahjoja? Oletko sairastanut joulun aikaan ? Lähtikö mopo käsistä suklaan suhteen? Nyt on julkisen ripin aika. Antaa palaa.

Vickilän joulu

2008-12-24T20:58:00.010+02:00

Tapiolan Stockan jouluikkunasta osa

Alkupalat on katettu ja joululiina löytyi (tiedoksi Katriinalle)

Vatsa pönöttää kunnolla, vaikka jouluruokia oli entisestään selvästi vähennetty. Lounaaksi söimme suppilovahverokeittoa noin klo 13. Se maistui hyvältä, vaikka jouduin sen tekemään soijakermaan tyttären vuoksi.

Tytär ompelee kiinni kalkkuna Pääreikää...

Siippa toimi kalkkunamestarina. Kalkkuna täytettiin aprikoosi-leipä-sipuli-pekoni-sitruuna-mausteet -möhnällä ja sitä valeltiin säännöllisesti viini-vesiliemellä. Paisto kesti noin 4 h ja sitten herkku oli valmis. Lisäksi tarjottiin: suutarin lohta, graavisiikaa, silakkarullia, mätiä, ranskankermaa, sipulia, viininlehtikääryleitä, imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, puikulaperunoita, juustotarjotin, hyvää punaviiniä ja valkoviiniä, lakritsia, suklaata ja tietenkin purkkiherneitä, jotka ovat siipan ja mun suosikkeja aina jouluisin. Ihan omalla pikkuperheellä istuttiin pöydässä ja nautittiin. Kaikki meillä ymmärtävät ruoan päälle. Tosin tytär ei vielä kovin perusta viineihin. Ennen ruokailua saunoimme vielä vanhassa saunassa. Saunahan on menossa kans remonttiin heti uuden vuoden puolella. Joimme siipan kanssa saunassa lauteilla olutpullon puokkiin ja hyvältä maistui. Muistelin sitä, että olut maistui suussani tosi pahalta aina 35 vuotiaaksi asti, mutta sitten suussani tapahtui joku outo muutos: olutkin alkoi maistua ihan hyvältä sopivan ruoan tai seuran kanssa.

Emännällä... eiku kuusella perä leveä

Lahjoja tuli enemmän kuin osasin odottaakaan: Muumi-mamma muki, Loirin uusi kasaribiisi levy, keittiövälineitä ja DVD tv- sarjasta "Tahdon asia". Siitä sarjasta tykkäsin tosiaan ja nyt on mahdollisuus kattoa se uudestaan. Olo on tosi tyytyväinen ja sokerihumalainen. Lakua tuli vedettyä yli sallitun määrän. Soitin muuten siskolleni. Hän oli päässyt sairaalasta kotilomalle jouluksi ja oli todella onnellinen, rollaattori on mukana huimauksen vuoksi, mutta muuten hän selviää hyvin. Miehensä oli valmistellut siellä joulun ja kutsui myös mun vanhempani heille syömään. Ihana asia, että isä ja äiti pääsevät valmiiseen joulupöytään. Pyhät jatkuu, ottakaa rennosti, niin teen minäkin.

Topakkana

2008-12-21T19:09:00.013+02:00

Espoon vanha kirkko on suosittu vihkikirkko

Aamulla hain jo jäähtyneen muusikattilan saunan lauteilta ja lisäsin imeltyneeseen seokseen maitoa, suolaa ja voita. Muusista tuli neljä noin litran astiallista perunalaatikkoa. Kaikki mahtuivat nippa nappa yhtäaikaa uuniin ilman kiertoilmatoimintoa (jota en vaan osaa, enkä tule käyttäneeksi juuri koskaan) laitoin uuniin ajastimella pysähtymään klo 12.20 ja lähdimme siipan kanssa kätköille.

Tällä kertaa seikkailimme rumuudestaan kuuluisan Espoon keskuksen tienovilla. Espoon keskukseksi kutsutaan Espoon aseman seutua, jossa sijaitsevat kaupungin isot virastorakennukset ja Kaupungintalo. Useimmat rakennukset ovat jostain 70 -luvulta ja oikeasti aika rumia. Virastotaloissa on myös aina ollut hankalia sisäilman laatuongelmia, homettakin kait joskus. Meillä Espoossa nyt keskustellaan siitä, pitäisikö jyrätä koko kompleksit pois maisemaa rumentamasta vai rempataanko viimisen päälle. Virastorakennuksissa työskentelee satoja kaupungin työntekijöitä. Olen siellä minäkin viettänyt muutaman vuoden ja muutamat elämäni riehakkaimmista pikkujouluista silloin iloisella 80-luvulla. Minun puolesta rakennukset voisi pistää uusiksi, mutta eihän se halpaa lystiä ole.

Espoon aseman tuntumassa näyttää tällaiselta, boring....

Aivan poronkuseman päässä asemalta sijaitsee Espoon vanha kirkko eli nykyäänhän se on Tuomiokirkko. Sen ympäristö taas on varsin kaunis ja idyllinen, vanhaa espoolaista kulttuurimaisemaa. Näin täällä vieri vieressä ollaan vanha ja uusi, ruma ja kaunis. Kauneushan kyllä on aina katsojan silmässä. Etsimme geokätköjä ja kaksi kolmesta löysimme. Olimme varmaankin aika epäilyttävän näköinen pariskunta kuikuilemassa outoihin rakosiin. Joskus geokätköjen hakijoiden perään on soitettu poliisit, saattaa olla meidänkin kohtalo joku kerta.

Kirkon edustalla virtaa Espoojoki. I`m dreaming of the white Christmas

Kirkon kiviaitaa

Lopuksi kävimme uudessa Entresse kauppakeskuksessa, joka lähes kumisi tyhjyyttään. Kyllä olisi ollut hyvä tehdän joululahjaostoksia kaikessa rauhassa, jos sellaista harrastaisi. Nojaa, kaksi pikkupakettia lähti matkaan, toinen tyttärelle ja toinen pian vuoden täyttävälle Noalle. Jihaa, meidät on kutsuttu Noan 1- vuotispirskeisiin 30.12.

Rapussamme asuu paljon vanhempia naisihmisiä, joista osa on ollut jo leskiä pitkään ja osa on leskeytynyt tämän 19 vuoden aikana, jonka olemme tässä asuneet. Kävin eilen yhden ihanan kahdeksankymppisen leskirouvan luona tuolla alhaalla ja kuulin järkyttävän uutisen. Hänen ihana miniänsä oli saanut liiikenneonnettomuudessa surmansa joulukuun 11. päivä. Kyllä tuli itku silmään. Ihan meikäläisen iässä oleva naisihminen, jolla kaikki oli hyvin: mukava työ, ihana perhe ja lapset juuri löytäneet mieleisensä opiskelupaikat. Juttelimme siitä, kuinka jumalanpalveluskaavassa rukoillaan varjelusta äkkikuolemalta. Se kohta oli tullut ystävälleni mieleen. Hän oli siitä kiitollinen, että sai aikanaan saattaa miehensä rauhassa- syöpädiagnoosin saamisesta kuolemaan aikaa oli 3kk, mutta hänen poikansa ei aamulla tiennyt, että vaimo ei enää koskaan tule kotiin. Kova paikka. Laitan rukouksiin tuon perheen.

Tänään sitten riisutaan pikkuvessa kaikesta, sillä aamulla alkaa rytistä. Vesikatko on tilattu ja sen aikana sitten irrotetaan kaikki vesikalusteet. Kuvittelen, että purku saataisiin tehtyä kahden päivän aikana ja sitten homma jatkuu välipäivinä. Meillä oli keittiöremontti 8 vuotta sitten ja komeroremontti noin 4 vuotta sitten,että tiedämme kyllä sen kaaoksen. Luvassa on , että tila alipaineistetaan purkutyön ajaksi. Sen pitäisi vähentää pölyn kulkeutumista koko huusholliin.

Näissä mietteissä tänä touhukkaana sunnuntaina. Piti imuroidakin koko asunto, koska meidän keskuspölynimuri on poissa käytöstä nyt pari viikkoa. Täytynee käydä lainaamassa alakerran ihmisiltä imuria joskus viikon päästä. Tämän joulun tulemme muistamaan remonttijouluna. Sellaista meillä ei ole vielä tähän mennessä ollutkaan.

Mukavaa joulun valmistelua kaikille, tehkää hommat omalle tyylillenne uskollisena. Niin teen minäkin.

Katson taaksepäin, vain kiskot sinne jää. Juna jyskyttää, vanhaa ystävää en mä nää. Mulla kauas menolippu on.

Lähden reissuun uuden vuoden päivänä. Kohteena Euroopan kulttuurikaupunki Vilna. Laitan raporttia tulemaan, kun mesta on kateltu.

Huppeliskissa

2008-12-19T19:11:00.008+02:00

Tässä koristeellinen joulupöytämme: uusi kynttelikkö, joulutähti ja kortit

Heipsan kurkkijat ja kiitokset runsaasta kommentoinnista. Se piristää aina satunnaisen bloggaajan mieltä. Nyt on perjantai ilta. Takana rankka työpäivä eli aamulla työnohjausryhmä ja perään vielä työkeikalle, joka kesti aina 17.30 saakka. Sitten sikanälkäisenä kotiin, ( lounaana oli herkullista, mutta ei niin nälkääpitävää kasvissosekeittoa) äkkiä safkan laittoon: karitsan paahtopaistit pannulle ja uuniin vihannesperunasekoitusta. Siippa teki tuoresalaatin ja avasi viinipullon. Kiskoin ruokaa kuin henkeni hädässä ja menihän siinä tietty puoli pulloa punkkuakin. Nyt olo on hyvä ja tyytyväinen, kun kello on 19.17. Siippa huutelee kahvin perään, mutta mie bloggaan. Viikko on ollut hyvinkin hektinen, mutta siitä olen vaan kiitollinen, sellaista hissuttelua on ollut pari aikaisempaa viikkoa, että alkoi miltei tympiä.

Ankea pikkuvessamme ennen remppaa

Urakkasopimus on sitten allekirjoitettu ja maanantai-aamuna klo 8 ukot ryntäävät purkamaan pikkuvessaamme. Otin tuossa muutaman kuvan ja totesin, että kameran läpi se tila näyttääkin aivan kaamealta: ankealta ja kulahtaneelta. Täytynee pyytää Katriina apuun uuden vessan suunnitteluun, sillä olen kuullut, että Katriinalla on maailman viihtyisin vessa vai oliko se kylpyhuone?? No tosi asiassa vessa on jo suunniteltu meidän heikolla maulla ja kyvyillä, mutta valmista pitäisi olla joskus tammikuun puolen välin tienoilla.Ihan vakavasti puhuen mua inhottaa se ,että mulla ei ole oikein minkäänlaista esteettistä silmää. Olen vaan pirun käytännöllinen ja askeettinen. Olen aina ihaillut ja tulen ihailemaan ihmisiä, joilla on silmää kauniille ja makua ja rahaa toteuttaa sitä. Tuttavapiiriini kuuluu muutama tällainen ihminen, ihme , että sietävät minua. Käytännöllinen toki olen ihan tappiin saakka, niin ja mukavuudenhaluinen kans. Tosin kerran olen saanut palautetta eräältä rouvalta tuttavapiiristäni siitä, että hän ihailee mun juhliani, missä ulkonainen ei ole koskaan viimisen päälle, mutta ruoka on aina hyvää ja juhlat hauskat. Pidän noista kiinni, koska muuhun en pysty.

Ainoa koriste vessassa. Patsas, jonka sain eräältä asiakasperheeltä.

Todellakin remppa alkaa tosissaan ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan on löylyhuone ja pikkuvessa uudessa kuosissa tammikuun loppuun mennessä. Rahaa palaa, mutta palakoot. Tässä asunnossa tulemme kait asumaan, kunnes meidät kärrätään palvelutaloon. Kämppä on yhdessä tasossa, rapussamme on hissi ja tilaa on ihan riittävästi meille ja tuleville lapsenlapsille... Ihan oikeasti tätä lapsenlapsi teemaa sivuttiin,kun suunniteltiin löylyhuoneen uusia lauteita. Tytär on vielä onnellisen tietämätön siitä, että löylyhuonetta suunniteltiin myös lapsenlapsien näkökulmasta. Passaa siinä sitten vannassa istua lapsen välilauteella. Saunaremppa käynnistyy vasta pikkuvessan jälkeen, laitan kuvia, kun aika lähestyy ennen ja jälkeen. Mukavaa viikonloppua kaikille kurkkijoille, olitte sitten huppeliskissa tai vesiselvinä. Nyt lähen kahavile.

Hissuttaen

2008-12-14T21:40:00.011+02:00

Valtava siirtolohkare metsässä lähellä kätköä

Eilen tuli illalla soitto, että mitä mulle kuuluu, kun blogiin ei ilmesty kuulumisia. Kyseessä oli Noan äiti, sukulaistyttö. Korjataanpas nyt asia ja laitetaan pientä infoa siitä, onko täällä Itsenäisyyspäivän jälkeistä elämää.

Toinen viikko yksin meni nopsakasti. Päivät olivat täynnä tekemistä, vaikka palkkatyön osalta viikko olikin todella laiha. Mutta onneksi tilille ropsahti noin 400 eukkaa veronpalautuksia joulukuun alussa, jotta niillä olen sitten elellyt. Yöt nukuin pääsääntöisesti huonosti. Kyllä se siipan läsnäolo ja kuorsaus siinä vieressä tuo turvallisuuden tunnetta.

Maanantaina siivosin oikein olan takaa. Otin esille höyrypesimen ja höyrytin mm.pikkuvessan. Höyrytyksestä huolimatta siellä haisee lievästi pissa??? ja ostin ilmanraikastimen. Onneksi koko vessa on menossa remppaan ja silloin vaihtuu seinät ja lattia ja pönttö kans, eiköhän saa pissan hajut kyytiä. Maanantai-iltana mulle tulikin kaksi mukavaa naisihmistä minipikkujouluihin. Kelpasi kutsua puhtaaseen kotiin.

Tiistaina tuli sitten odotettua postia Husista, eli mulle tuli aika pään verisuonten tutkimukseen tammikuun lopulla. Siinä tutkimuksessa selvinnee, onko mulla aikapommeja päässä eli pullistumia, jotka saattaisivat revetä. Tutkimus tehdään varjoaineen kanssa ja on käsittääkseni paras mahdollinen tämän asian selvittämiseksi. Käsitin,että siinä sitten näkyy aivojen pehmytosatkin ja mulla on oivallinen tilaisuus kysyä neurologilta, joko siellä näkyy Alzheimerin varhaismerkkejä. Taipumusta on siihen, jos isän sukuun tulen.

Keskiviikko oli ainoa palkallinen päivä, jihuu! Illalla olin vanhan ystäväni T:n luona ja laitoimme hyvät sapuskat: pizzaa ja lohta kunnon viinin kera. Pääsin kylästä kotiin eka kerran kummityttöni kyydissä ja hienosti hän ajoi, vaikka ajokortti on ollut vasta kuukauden päivät.

Torstaina kävin rintojen lopputarkastuksessa. Ihan hyviksi havaittiin ja epikriisiin liitettiin vielä loppukuvat uusista tisukoista vanhojen lämysköjen seuraan. Sairaalan valokuvaaja kävi kuvaamassa rinnat ja ajattelin, että on se tuokin homma, kun saa räpsiä kuvia kaikenmaailman kehon osista. Hyvin kundilla piti pokka vaikka aika nuori olikin.

Perjantaina siippa palasi reissusta hyvinvoivana ja tyytyväisenä, kun koti ja vaimo olivat kunnossa. Tytärkin tuli perjantai-illaksi kotiin herkuille, pitkästä aikaa pieni perheemme oli koolla. Vaikka perheemme on pieni, on se meille kaikille tosi tärkeä triangeli.

Muuten se täytyykin kertoa, että juttelin sisareni kanssa eka kerran puhelimessa hänen sairastumisensa jälkeen. Ihan sisko kuulosti omalta itteltään, ei hänen tarvinnut sanoja hakea. Muisti pelaa aika hyvin vanhoihin asioihin, mutta lähimuisti kuulema pätkii. Liikkuminen on vielä aika vähäistä, mutta rollaattorilla hän pääsee eteenpäin. Nyt on luvattu, että hän mahdollisesti pääsisi käymään kotona jouluna. Se tuntuu varmasti upealta 3 kk sairaalajakson jälkeen. Olen syvästi kiitollinen siitä, että sisko sai jatkoaikaa. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette kanssani myötäeläneet hurjia vaiheita.

Remppa kuviot käyvät kiivaina. Kaikki 5 tarjousta tulivat viime viikon aikana ja hintahaitari oli melkoinen eli työn osalta noin 3000 euron haitari. Päätynemme tekijään, joka ei ollut halvin, mutta vaikutti ehdottomasti luotettavimmalta. Jos kaikki menee putkeen loppuneuvotteluissa, homma alkaa purkutyöllä jo tällä viikolla. Meidän on siis selvittävä yhdellä vessanpöntöllä joulun aika, täytynee laittaa vessavuorot.

Tänään kävimme taas siipan kanssa geokätköillä, löysimme kaikki 4 kätköä, joita haimme ja nyt kävi eka kertaa niin , että olimme yhtä aikaa yhdellä kätköllä toisen pariskunnan kanssa. Pariskunta oli hiukka meitä vanhempi, kävelysauvoin liikenteessä, niin kuin mekin. Tultuamme kätköiltä, laitoin pitkästä aikaa silakkafileitä. Kyllä oli ihania, kun väliin laitoin yrttisuolan lisäksi tomaattipureeta ja vähän parmesanlastuja. Paistoin ihanuudet uunissa ja siippa teki perunamuussia. Edullista ja maukasta ruokaa. Täytyypäs pitää silakka mielessä vastaisuudessakin.

Blogi-innostukseni on alkanut hiipua. Saattaa olla, että lopettelen tätä hommaa piakkoin. Sen kuitenkin lupaan, että salaa en häviä. Laitan kyllä tiedotteen ja sähköpostiosoitteeni, jos lopettamiseen päädyn. Miksikö? No, kun minusta tuntuu, ettei mulla ole oikein mitään sanottavaa enää. Ei ainakaan sellaista, mikä ihmisiä kiinnostaisi. Aikansa kutakin sanoi pässi, kun päätä leikattiin.

Huomenna menen palkalliseen työhön keikalle. Kiva, kun joku tarttee. Voikaa hyvin kaikki kurkkijat ja valmistakaa joulua omaan tahtiinne. Vain niitä ruokia, jotka teille maistuvat. Mie sitten tilasin tuoresuolatun kalkkunan Stockalta, jonka paistamme uunissa hyvien kyytipoikien kera. Näihin tunnelmiin.

Terveisiä Tampereelta

2008-12-07T20:17:00.012+02:00

Ilotulitusta hotellin ikkunan läpi katsottuna

Nonniin. Olin vajaan vuorokauden mittaisella Tampereen matkalla ja nyt olen montaa kokemusta rikkaampi. Siippa olikin jo meitä muita vastassa Hotelli Ilveksessä. Ilves osoittautui oikein siistiksi ja viihtyisäksi hotelliksi keskellä kaupunkia. Erittäin paljon työn puolesta reissannut tuttavapariskunnan mies noteerasi Ilveksen varsin korkealle ja siihen vaikutti mm. se ,että huoneessa oli kunnollinen kattoyleisvalaisin kaikkien muiden hämyvalaisimien lisäksi. Tunnelmavalaistukset oli upeasti toteutettu epäsuorana valona. Oikein viihtyisä, kaunis ja moderni huone, jonka varustuksesta löytyi mm. höyrysilitysrauta ja tietenkin silityslauta.

Noin klo 17.30 paukautimme shamppanja pullon auki, kun se oli ensin kylmennyt jäissä biojäteroskiksessa ja suureksi hämmästyksemme pian alkoi paukkua ulkopuolellakin. Seurasimme ensin soihtukulkuetta hotellin ikkkunasta ja klo 18 alkoi paukkua oikein olan takaa. Kyseessä oli kuulema perinteinen tamperelainen itsenäisyyspäivän ilotulitus kaupunginjohtajan puheen jälkeen. Tämän asian meille valaisi aito tamperelainen herrashenkilö ravintola Kellari-Tillikassa myöhemmin illalla.

Miksiköhän hevosfiguurit koristavat joulukatua?

Sitten vaan juhlakamppeet päälle ja nyt täytyy sanoa, että en tunnekaan siippaa niin hyvin , kuin luulin tuntevani: EI siippa pistänyt ollenkaan hanttiin mun ränikän ripustusta ja siinä se komeili rintapielessä koko ruokailun ajan. Vasta yökerhoon päädyttyämme otin sen pois, ettei vaan häviäisi hippaamisen melskeessä.

Ränikkä rinnassa repsottaen

Olimme varanneet pöydän jo pari viikkoa sitten perinteikkäästä Ravintola Astorista ja todellakin varaus oli aiheellinen, sillä paikka oli täynnä kuin Turusen pyssy. Ruoka oli IHANAA! Mie söin alkupalaksi savuankkasalaattia ja pääruoaksi lohta pinaattikastikkeella vehnärisoton kera. Jälkiruoaksi jaksoin vain espresson, kun olin niin täynnä. Siinä sivussa pöydässämme meni kans pari pulloa viiniä. Tarjoilu oli joustavaa ja väliin jopa turhankin nopeaa, mutta emme ottaneet siitä kihtiä: istuimme ja turisimme rauhassa. Ehdottomasti suositeltava paikka, hinta-laatusuhde oli hyvä.

Savuankka oli juuri parahultaisen vaaleanpunertavaa

Tämä maistui myös erinomaiselta, vaikka ulkonäkö ei ehkä niin kummoinen ole

Ruoan jälkeen lähdimme kävelemään pitkin entistä Finlaysonin tehdasaluetta ja yritimme sisälle Plevnaan, mutta siellä oli yksityistilaisuus. Meiltä puuttu ne nahkaliivit, ettei sitten ollut asiaa sinne. Tampere vaikutti näin satunnaisen matkailijan silmään todella kauniilta kaupungilta, otin kuviakin aika huppelissa, mutta tässäpäs öistä Tamperetta iloksenne:

Tillikkaan, Tillikkaan...

Kaunista, vai mitä? Ilves-hotelli seisoo siellä taustalla

Palasimme Tillikan glögien jälkeen hotellille ja painuimme yökerhon humuun. Pikkuylläri oli se , että Ilveksen yökerhon asiakkaan keski-ikä oli noin 25 vuotta... Seurasimme siinä aikamme nuorten soidinmenoja ja kuuntelimme paskaa konemusiikkia sillä varsinaisella tanssipuolella. Keljutti huono musiikki. Mutta Avot,kun palasimme toiselle puolelle siellä soi Hurriganesin Get on, get on baby get on... ja se oli menoa. Muu seurueemme kattoi hetken silmät pyöreinä, kun meikä painui postimerkin kokoiselle tanssilattialle jammaamaan kuin valkotornado.Seurasivat sitten aika pian perässä. Jengi kattoi ensin vähän pitkään, mutta innostuivatpas muutkin tanssimaan. Siinä sitten tuli oikein antaumuksella reviteltyä, varsinkin kun DJ laittoin vanhan toivomuksesta soimaan CCR:n Up around the bend, joka on mun ihan suosikki tanssikipale. Siinä biisissä soi mun nuoruuteni. Hitto , että nautin. Kyllä toisetkin seurueestamme yrittivät pysyä mukana, vaikka varsinkin miehet väittivät , että tanssiminen ei kiinnosta heitä sitten pätkääkään. Siippakin veteli muutaman kipaleen, kun oli saanut hyvät pohjat. Kyllä juttu on niin, että niin kauan kuin jalat kestää, mie tanssin aina kun on tilaisuus, se on vissi se. Harmi vaan, että tilaisuuksia on mulla aika harvoin. Toisaalta ne on sitä hauskempia.

Uni tavoitti minut joskus 2 aikaan ja nukuimme 9.30 saakka, jolloin oli aika lähteä kipin kapin aamiaiselle. Aamiainenkin oli todella monipuolinen ja runsas. Vetelin mustat makkarat heti alkuunsa ystävärouvan kanssa, ukkojen katsoessa inhoten. Olenkin ollut niin täysi siitä aamupalasta, että vasta äsken söin vähän juustopiirakkaa, jonka tein huomista varten, kun tulee pari naista kylään illalla.

Ystäväpariskunta lähti autolla kohti Espoota ja me menimme siipan kanssa silmät suurina ihmetyksestä pällistelemään Lempäälän Ideaparkia. Olipahan kolossi. Täynnä tarpeellista ja tarpeetonta roinaa ihan joka lähtöön. Ovien takana oli jonot jo ennen klo 12 ja autojen jono mateli koko ajan kohti parkkikenttiä. Ei me juuri mitään ostettu , mutta saatiin hyviä saunavinkkejä siellä yläkerran sisustusliikkeissä.

Lopuksi siippa saatteli minut junaan ja tulla kötkytin kottiin. IHANA, VIRKISTÄVÄ JA HAUSKA Tampereen matka todella hyvässä seurassa. Tuntuu, kuin olisin ollut pitempäänkin lomalla. Olen ihmetellyt, miksi se Simo Frangen on aina sinne Tampereelle menossa. En ihmettele enää. Täytyy minunkin käydä siellä useammin. Mukavaa alkavaa viikkoa, kamut!

Juhlavaa Itsenäisyyspäivää!

2008-12-06T10:20:00.008+02:00

Malja Itsenäiselle Suomelle ja sen itsenäistyville upeille naisille!

Mutta minä lähden Tampereelle. Olen täällä pessyt tukkani, täyttänyt pientä perässä vedettävää matkalaukkua juhlavaatteilla (unohtamatta ansiomerkkiä) Olen menossa siis Itsenäisyyspäivän viettoon poikkeuksellisesti Tampereelle, mutta seura on tuttua ja turvallista Itsenäisyyspäivän seuraa: siippa ja se viime vuonna vielä Sveitsissä asunut pariskunta. Ai miksikö? No ihan vaan huvikseen. Siippa sen keksi, että vuokrataan hotellihuone Tampereelta ja tavataan siellä... tämähän on jännittävää, kuin treffeille olisin menossa. Saimme sitten houkuteltua ko.pariskunnan mukaan ja meillä on ohjelmassa juhlava illallinen eräässä sikäläisessä ravintolassa. Annan sitten ruoka-arvostelut myöhemmin.

Keksin tuossa, että mullahan on tosiaankin ansiomerkki 20 vuoden kunnallisesta palvelusta. Jos siippa ei revi pelihousujansa, niin mie lykkään sen rintaan ja kuljen rinta rottingilla. Missä ja milloin noita ansiomerkkejä voi käyttää, jos ei sitten itsenäisyyspäivänä??? Olisin voinut valita ansiomerkin sijasta myös kynttilänjalan, mutta se vasta metkalta näyttäisi, jos sen laittaisin kaulasta roikkumaan :) Tosin epäilen, että siippa ei päästä mua hotellihuoneesta ulos, jos yritän sen laittaa rinnuksiin. No, yrittänyttä ei laiteta...

Sain hauskan synttärikortin marraskuussa ystävältäni Annelta ja se sopii hienosti myös juhlistamaan tämän päivän postausta.

Ystävät, nostakaa malja tai useampi itsenäiselle Suomelle!

Yksikseni yskiskelen

2008-12-02T10:10:00.007+02:00

Siis olen yksin, ei mulla oikeasti yskää ole. Ainakaan vielä. Sain yllättävän hyvin nukuttua, vaikka siippa ei siinä vieressä kuorsannutkaan ja vaikka katsoin hurjan dinosauruksista kertovan ohjelman illalla telkkarista. Mie olen oikeasti niin herkkä, että joudun paljonkin rajoittamaan sitä, mitä illalla telkkarista katson. Jännittävät kauhujutut eivät sovi ollenkaan.

Kiitokset muuten kaikille kurkkijoille, sillä ihan salaa on kurkkijoitten määrä mennyt yli 30.000. Mutta tehdäänpäs sitten niin, että kurkkija n:o 33.333 palkitaan jollain vickimäisellä yllätyksellä. Muistuttelen sitten lähempänä.

Outoa on oikeastaan se, että normaalisti mie en katso telkkaria iltaisin juuri ollenkaan, vaikka se on päällä yleensä aina. Siippa nimittäin istuu sohvalla läppärinsä kanssa ja katsoo puolella silmällä jotain ohjelmaa, mie taas touhuan kotihommia tai olen omalla läppärilläni työhuoneessani. Mutta kun siippa on poissa, yllättäen istun olohuoneeseen siirretyllä punaisella valtaistuimella ja katson telkkaria ja juuri sitä, mikä mua sattuu kiinnostamaan. Katsoin myös eilen sen hulvattoman komedian keski-ikäisten miesten bändistä... ihmettelin, että onko Santeri Kinnunenkin jo ihan aikuinen... Itsestään löytää uusia puolia, kun on itekseen.

Täällä ollaan taas siinä vesisade-pimeä-paljas-märkä vaiheessa ja sitä lumikautta ei uskoisi edes todeksi, jos en olisi ehtinyt noita kuvia räppäistä. Laitoin radion päälle, Radio Aalto soittaa aika lailla mun mieleistä musiikkia. Hyvin melodisia kipaleita ja vain vähän puhetta. Hmm... nytpäs haenkin tänne varastoistani muutaman kesäisen kuvan todisteeksi siitä, että kesä oli joskus ja mitä todennäköisemmin se myöskin tulee uudestaan, ainakin useimmille meistä. Oli pakko lisätä tuo, kun siskon sairauden myötä on tullut lähemmäksi elämän rajallisuus ainakin tässä olomuodossa.

KUN HERÄÄN JA OLEN VIELÄ UNTA

Kun herään ja olen vielä unta

ovelta ovelle

huoneista pienimpää

etsin vain lapsen mahtua sisälle

herätä siellä

kesät kerällä

kuin yksi päivä yksi perhonen

ohikiitävä helletuoksu niityllä,

rakkaus, sen miniuni.

Kirsi Kunnas (Unen veräjä on auki -kirjasta)

Kohti kesää

Menneen talven lumet

2008-11-29T14:05:00.010+02:00

Ortodoksilaulu kuulosti upealta oudoissa puitteissa

Enää hienoista lumimaisemista ei ole tietoakaan, vain muutama likainen lumiläjä muistuttaa vielä viime viikonlopun pöräkästä. Tällainen se on Espoon talvi useimmiten. Oli kyllä hauska huomata, kuinka lapset ja lapsenmieliset ottivat kaiken irti näistä lumipäivistä. Mie tietenkin kuuluin siihen joukkoon.

Loppuviikko oli töitten suhteen niin hektistä, etten ehtinyt postailla. Kaiken lisäksi olen operatiivinen johtaja huushollissamme tässä remonttijutussa. Täällä on siis käynyt 3 ukkoa tähän mennessä mittailemassa ja tuumailemassa kiinnostaisiko tämä meidän löylyhuone/ pikku wc: n remontti. Kaikki miehet ovat olleet asiallisia ja sulavakäytöksisiä. Tarjous on nyt tullut yhdeltä, mutta odotellaan vielä muiltakin. Siippa on plärännyt innolla vessaposliinien esitteitä ja hän on myös perehtynyt kiuas-asioihin. Ihan kaikkia emme ole vielä lopullisesti ratkaisseet, mutta kyllä ne ratkaisut pikkuhiljaa tulevat. Ajatuksemme on, että jospas pikkuvessa saataisiin työn alle jo ennen joulua ja sauna sitten ensi vuoden puolella. Se on käynyt jo selväksi, että nyt on oivallinen aika remontoida: hyviä työntekijöitä löytyy ja kilpailu pitää hinnat kohtuullisina. Jännittävää seurata, millaisia tarjouksia saamme.

Saarnamiesten joukkoa ja on siellä yksi naiskanttorikin

Torstaina olimme Oopperan Alminsalissa seuraamassa mielenkiintoista Markus Fageruddin ja Ilpo Tiihosen koululaisoopperaa "Sotajoulukuu" Kyseessä oli Oopperan ,Päivänkehrän koulun musiikkiluokkien ja Espoon Sotaveteraanikuoron yhteinen projekti. Esitys oli vaikuttava, laulupuolesta vastasi kuorojen lisäksi neljä oopperalaista. Tippa oli linssissä muillakin kuin minulla, kun vanhat ja nuoret lauloivat yhteisesityksenä "Veteraanin iltahuudon". Seurueessamme oli mukana ystäväni sotaveteraani-isä, kaikki kunniamerkit takin pielessään. Loppulaulun sanat jäivät soimaan mieleen: "Voisi kai kuvitella...ei köyhyyttä, ei nälkää, ei yhtään syytä käydä sotimaan." Harmi, että tilaisuutta ei juurikaan mainostettu ja käsittääkseni se oli ainutlaatuinen esitys.

Huolella tehty jouluseimi

Eilen illalla meillä oli mieluinen vieras Punkaharjulta, jossa itse vierailimme kesälomamme alussa. Syötii porukalla kanasalaattia retsinan kera. Retsina liittyy sillä tavoin ystävyyteemme, että olemme tutustuneet Kreetan lomalla noin 13 vuotta sitten tyttäriemme suosiolla avustuksella. Ystävyys lähti sieltä ja on yhä elävä, vaikka kovin usein ei tavatakaan. Rouva säikäytti minut pahanpäiväisesti tänä aamuna, kun heräsin klo 7. Olin menossa vierasta herättämään ja totesin, että vierashuone on tyhjä ja jopa sänky oli pedattu??? Mysteeri selvisi. Vieras oli kaikessa rauhassa lukemassa Hesaria keittiössämme ja olipas jo keittänyt kahvitkin meille unikeoille. Oli hän kyllä touhunnut todella hiljaa, kun en ollut kuullut kertakaikkiaan mitään. Siunattu omatoiminen vieras, jonka kanssa ei tartte jännitellä suuntaan eikä toiseen. Vieras jatkoi sitten aamulla matkaansa Helsinkiin opiskeluihinsa liittyvään seminaariin.

Käväisimme Isossa Omenassa nyt aamulla ja onneksi oli kamera mukana. Isossa aulassa oli ilmeisesti ekumeeninen hartaustilaisuus menossa, siellä oli ortodokseja, luterilaisia ja vapaitten suuntienkin edustajia toivottelemassa hyvää joulun odotusaikaa kaikille. Me pyörimme lähinnä kirjakaupassa ja löysimmekin etsimämme: pienen muiston uudelle tohtorille, jonka tohtoriskahveille poikkeamme huomenna. Tänään menemme saunomaan ystävillemme ja tiirailemme tarkkaan, saammeko hyviä vinkkejä omaa saunaamme varten heidän uudesta saunastaan. Näin sosiaalista viikkoa en muista kokeneeni aikoihin.

Seuraavat pari viikkoa olen itekseni kotona, kun siippa on työmatkalla. Toivottavasti saan nukutuksi, viimeksi kun siippa oli reissussa, nukuin tosi huonosti ainakin kaksi ekaa yötä... Täällä on mörönpelättimen paikka vapaana, jos joku tarvii kortteeria viikolla. :) Näihin sosiaalisiin tunnelmiin tällä kertaa. Voikaa paksusti, mutta älkää haljetko.

Lumesta sekaisin aamulla 25.11.

2008-11-25T08:47:00.013+02:00

Heräsin 6.45. Söin aamupalan: teetä ja leipää aladobin kera. Kävin suihkussa.Puin . Ryntäsin ulos kameran kanssa ja tältä siellä näytti:

En ole pitkään aikaan ottanut kuvia yösäädöllä ja unohdin, että valotusaika on pitkä

Roskiksella oli tunnelmaa kuin Lapissa

Koululaiset matkalla lähikouluun

Rannassa

Katu vie rantaan

Kuuset ovat vuosien saatossa kasvaneet

Jopa talojen väleissä on kivat näkymät

Näihin tunnelmiin ja kuviin päätän tänä lumisena aamuna raporttini täältä Espoosta. On hyvä jatkaa päivän touhuja. Nyt lähen kahavile. Voimaantukaa lumesta.

Anova saa...

2008-11-24T11:12:00.008+02:00

Laitetaanko turvat kohti tuulta porukalla?

Haikailin tuossa viime postauksessa lisälumen perään ja pyyntöni kuultiin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Lunta alkoi puottaa tuossa puolenpäivän jälkeen ja SITÄ TULI. Kerkesimme juuri käydä tallilla katsomassa kummityttäremme uljasta ratsastamista ja pyörimme geokätköillä, kun tuuli alkoi ensin voimistua. Tallilla ponit selvästi odottivat kunnon myräkkää ja seisoivat kaikki hauskasti samaan suuntaan tuulen suhteen . Pystyin olemaan tallilla vain muutaman minuutin, kun aloitin aivan hillittömän pärskimisen. Oli pakko häipyä, ettei hevoset olisi hermostuneet mun aivasteluun. Kotona piti vielä oikein ottaa avaavaa lääkettäkin, ennekuin olo alkoi helpottaa. Mun on vieläkin vaikea käsittää, että olen niin allerginen hevosille. Hevoset olisuvat kyllä ihania katseltavia, mutta on tyydyttävä kuviin.

Kiva talviturkki ponilla

Illalla olimme Tuomiokirkossa hyväntekeväisyyskonsertissa, jossa oli todella vaihteleva ohjelmisto ja hienoja taiteilijoita: oopperalaulajia, kuoro, lauluyhtye, musikaalitähtiä ym. Oikein mukava konsertti ja ulkona oli niin paljon lunta, että Tuomiokirkon portaita olisi voinut laskea persuksillaan. Konsertti kesti lähes 2 tuntia ja sen jälkeen kävimme vielä tyttärellä kaffilla. Kotona olimmekin sitten vasta lähellä 22 ja sitten alettiin piirtään uusiksi saunaremppatoiveita. Nukuin poikkeuksellisen huonosti. Sellainen inhottava tunne, että on ollut vain "koiranunessa", kiuas asiat tulivat uniinkin: Pikkutonttu vai höyrykiuas. Ai-niin, onko kurkkijoilla kiuas suosituksia tai kokemuksia ylimaallisen ihanista löylyistä? Meille kynnyskysymys saunarempassa on se, että leveä ylälaude säilytetään (syvyys 80 cm) Siellä me kaksi vanhaa varista istumme kasvot ja jalat vastakkain koko ruhoinemme ylhäällä. Sääli vaan, että nykyiset standardi lauteitten tekijät eivät tunnu ymmärtävän tälläisen lauteen päälle. Ennen vanhaankin Suomessa oli leveä ylälaude vaan, jonne johti tikkaat. Erään viisaan saunasivuston mukaan löylyhuoneen ainoa hyötyalue on ylälaude ja olen asiasta aivan samaa mieltä.

Hän taisi olla Porkkana nimeltään

Tässä välissä soi ovikello ja olin siitä kovin ihmeissäni. Postinkantaja toi mulle paketin. Arvatkaas mitä oli paketissa? Siellä oli ihka uusi pehmo-BASSET. Muistanette R-kioskin pieleen menneen koirakampanjan, jossa kiinalaisten pehmokoirien nenistä löytyi liian suuria myrkkypitoisuuksia. No, nyt mulla on upouusi "terve" basset.

Lumet kinostuvat parvekkeelle

Nyt mulla on nälkä. Lämmitän siis maissikananrinnan tuolta jääkaapista ja ehkä voisin vaikka perunan mikrottaa. Taustalla mulla laulaa Juha Tapio. Mukavaa oikein mun korvan mukaista musiikkia. Voimia alkuviikkoon. Taistelkaa tienne läpi lumikenttien, niin teen minäkin.