See you later, alligator!

Kesä tulloo, uikkuperhe juhannusuinnilla 2007

Muutama sana vielä ennen reissuun lähtöä. Ei ihan yhtä hyvä lähtösaarna, kuin Pohojalaasen Tasa-arvon Irenellä .

Takkiehdokas numero 3 matkalle otettavaksi pyörii koneessa. Kaikissa on joku vika. Maihari on pikkusen kinttana persuksen kohdalta (tyttärelle alunperin ostettu ja numeroa 34!) Kuoritakki on kylmä ja turhankin sporttisen näköinen. Siispäs kävin vielä kellarissa hakemassa sinivihreän poplarini, jota käytän tosi harvoin. Koko on riittävä ja malli on ok, mutta siinä oli joku pyöränrasvatahra edessä helmassa. Laitoin Tabortia tahralle ja takin koneeseen. Jos tahra lähtee, lähtee takkikin mukaan. Siis murheet se on reissuun lähtijälläkin.

Olkkarin lattialla on auki kaksi matkalaukkua ja molemmat ovat vain puolillaan. Oudon vähän tavaraa, mitähän oleellista olemme unohtaneet? Tavaran vähyys saattaa kyllä johtua siitä, että kesämatkoilla meillä on aina mukana tilaa vieviä erikoisvarusteita mm. vaellukseen. Tuliaisiksi olen saanut tee-tilauksen Noan vanhemmilta. Japanilaiset ovat käsittääkseni teen suurkuluttajia, että luulisn hyvää teetä olevan tarjolla. Saakohan sieltä kunnon kahavia ollenkaan?? Eipä silti väliin mie olen matkoilla ihan kahviton, jos ei ole hyvää kaffetta. Tosin muistan lukeneeni jostain, että japanilaiset ostavat suurimman osan jamaikalaisista Blue Mountain- pavuista, joita pidetään maailman parhaana kahvilaatuna.

Jotenkin nämä lomat aina tulevat kuin puun takaa. Vaikka olen tiennyt jo pitkään reissusta, en ole etukäteen juurikaan muhinut loma-ajatuksissa. Arjen ja työn imu ja veto on niin suuri.Siippa sen sijaan on tyylilleen uskollisena käyttänyt valmisteluihin koko tämän kolme viikkoa, jonka ajan olemme olleet tietoisia Japanista. Ai- niin, alunperin meidän piti mennä Intia- Nepal-Tiibet-Kiina reisulle, joka sitten peruutettiin Tiibetin tilanteen vuoksi.

Ajattelen teitä, pidän manuaalista matkapäiväkirjaa, jotta voin sitten kertoa teille tapahtumista vaikkakaan en reaaliajassa. Huomenna seikkailu alkaa: lentosukat nykäistään jalkaan heti aamusta.

Laitan tähän kuvan viime Juhannuksesta Laukaasta. Kuvat on otettu vanhalla digikameralla. Keskiyön aurinko suomalaisittain vuonna 2007. Nyt sitten kohti nousevan auringon maata.

Ai-niin, JOS satut olemaan 15.000 kurkkija sivullani, niin laitapas kommenttilootaan tiedotus. Jokin pikkuylläri on luvassa.

Shoppailua ja pelastuspartio

Naistenpäivän ruusu loppumetreillä, jotain kaunista on tässäkin

Ruusu vielä kukoistuksen päivänään

Ihana viikonloppu. Kauhean kiireisen viikon jälkeen ohjelmassa on ollut rauhallinen viikonloppu. Vähän shoppailua ja paljon pyykinpesua. Takitkin on pesty. Kun vielä osaisi päättää, mikä otetaan mukaan matkalle.

Perjantai- illaksi tytär tuli "perjantaiherkuille" ja tällä kertaa söimme erittäin runsasta jokirapusalaattia. Rapuja oli salaatissa peräti 400 g johtuen siitä, että ne olivat tarjouksessa Stockan Hulluilla päivillä ja päiväys oli huhtikuun loppuun. Röyh, olipas kerrankin rapusalaattia, josta rapuja ei tarvinnut hakea suurennuslasilla. Palan painikkeena oli argentiinalaista Trapiche Sauvignon Blanc viiniä, joka ainakin meidän suuhun tuntuu sopivan.

Viime viikko oli täällä rannikolla ainakin niin kylmää, että olen taas uskollisesti pitänyt kalsareita päällä ja kalsareitten lisäksi untuvatakkia ulkona. Että tämmönen kevät. Yllättäen lauantai aamu valkenikin aurinkoisena ja mulla pälähti päähän, että haluaisin käydä vielä katsomassa , josko löytäisin hyvät kävelykengät matkaa varten. Selloon suunta heti aamusta koko perheellä ja tyttären assisteeraamana kokeilin varmaan noin 30 kengät noin 5 liikkeessä. Sello on kenkien ostajien paratiisi. Jee, löysin Halosen remonttimyynnistä kahdet hyvät ja tarkoituksenmukaiset kengät -50% enkä meinannut millään osata päättää, kummat ottaisin. Siippa pelasti tilanteen tokaisemalla, no, osta molemmat. Ja mie ostin.


Olen nyt onnellinen Camel Active Sportien ja Sievin kävelykenkien omistaja, nämä laatukengät lähtivät yhteensä hinnalla 87,35 € eli erittäin kohtuulliseen hintaan. Meillä on tyttären kanssa samankokoinen jalka, että hän voi lainata kans mun kenkiä. Sievit ovat kuulema liian mummomaiset hänen makuunsa, mutta Camelit kelpaa. Sieveissä on se hyvä puoli, että niiden pitäisi estää staattisen sähkön purkautumisia. Mulle se on merkittävä ominaisuus. Saan nimittäin säkäreitä metallipinnoista päivittäin, se on tosi ärsyttävää. Taidan olla sellainen sähköpää. Olen tuttavapiirissäni ainoa sähköiskutyyppi, siippakaan ei käsitä, mistä se voi johtua. Löytyykö kurkkijoista säkärityyppejä?





Vasemmalla Sievit ja oikealla Camelit, kummat ottaisit?


Lauantai illaksi kutsuin meille kylään alakerran n. 75-vuotiaan rouvan . Olemme asuneet samoissa taloyhtiöissä jo yli 20 vuotta. Hän jäi leskeksi asuttuaan tässä talossa 2 vuotta, tunsin hyvin hänen miehensäkin. Tämä rouva on todella ihana, moderni, sivistynyt ja mukava keskustelukumppani, mutta yksinäisyys ajoittain vaivaa. Tein poropiirakkaa, joulutorttuja ja nautimme kaiken espanjalaisen punaviinin Campo Viejon kanssa, nam! Pakastin pitäisi saada tyhjennettyä ja sulatettua ennen kesää. Siellä on ihan kammottavat huurteet, kun ovi on unohtunut välillä vähän raolleen.


Sunnuntai aamu ei taas valjennut ollenkaan eli vettä tihkuttaa teräksenharmaalta taivaalta ja on alle 2 astetta lämmintä, hrrr.... Heräsin 9 maissa, lueskelin rauhassa lehteä ja nautin aamupalaa, kun kännykkäni soi. Tytär soittaa aivan tukkoisen kuuloisena ja toteaa hän on ihan kipiä ja töihin pitäisi mennä klo 12. Raasu kuulostaa tosi säälittävältä. Kaikkihan me taannutaan kipeänä. Ei muuta kuin palttoota niskaan, lääkearsenaalia mukaan ja ajoin Tapiolaan tyttären kämpille pelastuspartioimaan ( kai te olette lukeneet lapsillenne Palatuspartio Bernard ja Bianca kirjaa?) Tytär makaa vuoteessaan keuhkot pihisten ja ääni tuskin kulkien. Syötin lapselle heti alkuun 2 Coldrexia ja aloin sitten tiskaamaan JÄTTItiskiä, jota oli tiskipöytä, hella ja ruokapöytä täynnä. Tunsin itteni niin äipäksi ( Terveiset Olivialle!) ja tarpeelliseksi ihmiseksi. Tytär yritti estellä, mutta mie vaan tiskasin, että olisi hänen ainakin mukavampi palata kämpille sairastamaan rankan työpäivän jälkeen. En mie yleensä siivoa, enkä tee tuollaisia hommia tyttären kämpillä, mutta nyt se jotenkin kuului asiaan . Sitä pohdimme ääneen, että hänellä taitaa olla liikaa astioita, kun selviää oikeasti tiskaamatta vaikka kaksi viikkoa.


Tytär heitti minut kotiin, sai meidän auton käyttöönsä ja meni sillä töihin tropattuna. Toivottavasti selviää. Ainakin itsesääli hävisi äipän avun ja myötätunnon ansiosta. Useimmiten tytär tulee sairaana tänne alkukotiin sairastamaan, mutta nyt sovittiin , että hän pysyy omalla asunnollaan, ettei tartuta meitä ennen reissua. Varsinkin siippa on tauti-imuri. Tosin tytär oli perjantai-illasta lauantai-iltapäivään jo meidän seurassa...

Vielä 3 päivää reipasta työntekoa ja siinä ohessa pakkailua. Kauhean vaikea päättää, millaisia vaatteita ottaisi mukaan. Japanin säät tuntuvat vaihtelevan kovasti. Väliin siellä on +10 ja onpas Kiotossa ollut +26 männä viikolla. Saattaapi olla, että ehdi enää postaamaan ennen reissua. Toivotan kaikille mukavia keväisiä viikkoja. Mie kohotan teille saket Japanissa ja ajattelen teitä lämmöllä ja sillä uskolla, että joku odottaa mun kirjoituksiani ja matkakertomusta.

Kannustusta - Tunnustusta

Toisen kollega- kouluttajan käsi. Hänen kädestään on kuulema tullut "isänsä käsi"

Katriina "Omenapuun alta" muisti tunnustuksella. Kiitos! Juuri sitä tarvin juuri tänään, kun tunnen olevani väsynyt ja työn raskauttama. Olen sitä aika harvoin. Tai kyllähän mie varmaan olen, mutta harvoin koen sitä raskaasti. Raskauden huomaa ehkä siitä, että huokailen pitkin päivää ja puhaltelen poskiini ilmaa. On mullakin tapa olla väsynyt ja rasittunut.

Mikähän mun blogini tarkoitus on???? Ainakin aluksi se oli saada vertaistukea rintojen pienennysleikkauksen läpikäyneiltä ja toisaalta myös antaa vertaistukea operaatiota harkitseville/ jonossa oleville sisarille. Tämä vertaistuki on jotenkin oikein tämän vuoden löytö. On aivan uskomattoman tehokasta/ hyödyllistä/lohduttavaa/kannustavaa ja kaikkea hyvää... olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka kuulevat, mitä sanon ja peilaavat kuulemansa takaisin omilla lisukkeillaan. Myös työnohjausryhmissäni koen usein olevani jonkinlainen katalysaattori ..tosi tuki ja voima löytyy ryhmästä itsestään parhaimmillaan. Olen iloinen, jos saan joskus olla kätilönä tuohon vertaistuen syntymisen ihmeeseen.

Kun rinnat painuivat taka-alalle (suht oireettomiksi) aloin hoitaa ehkä enemmän itteäni täällä. Uuden työtilanteeni myötä tarvitsen uusia ihmissuhteita, vaikkapa sitten virtuaalisia. Mie jotenkin koen tämän yhteisöksi. Minun omaksi yhteisöksi, jossa tapaan mulle tärkeitä ihmisiä silloin kun mulla on aikaa ja mulle sopii. Itsekästä. Ja ihanaa.

Seuraan niin harvoja blogeja, että on vaikea löytää joku, jolla ei tätä tunnustusta ole. Mutta Maaretta Kaamosvalosta saa tunnustuksen minulta just nyt. Hän jakaa syviä vesiä elämästään.

Meemi

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi? Jahas, laskurin mukaan tämä juttu on 118. tekstini.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin? Pääsin kauan toivomaani rintojen pienennysleikkaukseen 22.5.2007 ja siinä 6 viikon sairauslomani aikana oli aikaa "roikkua netissä" . Siihen mennessä ei edes juuri kiinnostanutkaan. Kirjoitin kommentteja suomi 24 plastiikkakirurgian palstalle ja leikkauksen jälkeen innostuin jatkamaan kommentteja/kyselyitäni muille kohtalotovereille. Ihastutti kovasti se vertaistuen määrä. Kun olin muutaman päivän kirjoitellut sinne keskustelupalstalle, siippa kehotti perustamaan asian tiimoilta blogin ja auttoi tämän alkuun polkaisemisessa. Aluksi kirjoitin lähes päivittäin ja ihastuin kovasti, kun aloin saada kommentteja ihan tuiki tuntemattomilta ihmisiltä. Olin ihan kyllästynyt valokuvaamiseenkin , mutta tuli siihenkin uusi motivaatio uuden digikameran ja bloggailun myötä. En muista , miten päädyin Katriinan sivuille. Katriinan upeat kuvat nappasivat mukaansa. Aloin itte kommentoida muutamalle blogille ja sitä myötä piiri laajeni. Hups, kesän lopussa huomasin, että mulla on uusi harrastus ja uusia ystäviä täällä Blogistaniassa. Kommentoijistani olen tavannut Olivian. Olivia toi mulle ystävällisesti leipää Kuopijosta.Elän toivossa, että tapaan teistä joskus jotkut luonnossa. Eli minulle voi ehdottaa treffejä, jos olet tulossa pääkaupunkiseudulle. Odotan innolla jotain bloggaajatapahtumaa, jossa pääsisi tapaamaan muitakin polkkaukseen hurahtaneita.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä? Lempparisivuni on on YTV:n reittiopas. Käytän aina mielummin julkista liikennettä ja sieltä löydän parhaat vinkit. Silloin tällöin seuraan yhä keskustelua plastiikkakirurgian tiimoilta. Haen netistä myös tietoa työnohjaukseen liittyvistä teemoista. Viimeksi etsiskelin työyhteisön roolikartastoja. Lähinnä minua kyllä kinnostaa nämä blogit, seuraan aktiivisesti vain alle 10 blogia, mutta niihin kommentoinkin koko ajan.

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.) Jaa. Itse asiassa perheellämme on kotisivu, mutta ei kovinkaan aktiivikäytössä. Siellä on lähinnä kuvia vaellusreissuiltamme Itävallassa.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä? Englanti sujuu kohtalaisesti. Ruotsiakin puhun sujuvasti, mutta kumma kyllä eivät meinaa mua Ruottissa ymmärtää... Saksaa sönkkään joka kesä vaellusreissuilla, vaikka puhun sitä surkeasti . Venättä väännän muutaman sanan. Mitään kieliä en ole opiskellut lukion jälkeen. Aloitin kerran kreikan opinnot, en jaksanut kuin muutaman tunnin, oli se niin vaikeaa. Kaikkia kieliä puhun paremmin parin viinilasillisen jälkeen. Silloin häviää turha ujous ja pälätän sujuvasti. Se on sitten eri asia, ymmärtääkö kukaan.

6. Mitkä ohjelmat seuraat tv:stä? Olen todella huono telkkarin katsoja. Kyllästyn tosi äkkiä keikkiin ohjelmiin ja mitään en viitti kattoa toista kertaa. Tällä hetkellä seuraan Sydänjäätä, Serranoja ja silloin tällöin Sydämen asialla. Muuten ihan satunnaisesti jotakin. Mulla on useimmiten jotakin tärkeämpää tekemistä kuin telkkarin tuijotus.

7. Hissi vai portaat? Hissi- ikävä kyllä. Asun viidennessä kerroksessa ja voisin keveästi aloittaa kuntoilun jättämällä hissin käytön. Siippa yleensä tekeekin niin keväästä, mutta mie olen laiskapaska. Auttaisi se kummasti sitten vaellusviikoillakin.

8. Onnen- ja epäonnen numerosi ovat? Milloin mikäkin. Tykkään parittomista numeroista 7 ja 11 ovat hyviä.

9.Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa. Hmm. minusta tuntuu, että kaikki tuntemani bloggaajat on jo haastettu, mutta jos joku tuntee kehotusta vastata haasteeseen, niin siitä vaan. Laita mulle kommentti, että pääsen lukemaan, mitä olet kirjoittanut.

Rasvanäppinä

Käsisarjani ensimmäinen: kollegakouluttajani - psykoterapeutin kädet

Sunnuntai aamu valkeni hieman kirkkaampana kuin eilinen päivä. Edessä oli kova koettelemus eli renkaitten vaihto autoon. Kaksi viimeistä vuotta tytär on toiminut siipalle assistenttina ja kaksi sitä edeltävää vuotta vaihdot teki autoliike, koska meillä oli sellainen ihana huoltosopimus, joka kattoi myös renkaitten vaihdot. Mutta sitä ennen vaihdoin siipan apurina varmaan ainakin kymmeniä kertoja renkaat. Ai mitäkö tekee assistentti? No mie menen ensin kellariin verkkokomerolle , jossa kesärenkaat säilötään talven ajan. Siippa peruuttaa auton kerrostalon sisäpihalle ja mie kieritän siipan apuna renkaat auton perään ja otan mukaan tarvikkeet: vaseliinia ja trasselia tai vastaavaa. Sitten ajetaan hämyiseen parkkitaloon ja aloitetaan hommat. Siippa nostaa tunkilla autoa, irrottaa pultit ja mie nopsakasti putsaan pultit ja laitan kerroksen vaseliinia päälle. Siippa irrottaa renkaan ja on heti käsi ojossa odottamassa mun puhdistamaa ja vaselinoimaa pulttia. Kiire siinä meinaa tulla, siippa on nimittäin nopeatempoinen työnteossa.

Väliin tunkki meni vähän vika asentoon ja piti ottaa nosto uusiksi. Kaiken kaikkiaan aikaa paloi ehkä 45 minuuttia, siiten taas talvirenkaat auton perään, ajettiin pihalle ja pestiin niitä vähän harjalla ja puutarhaletkulla. Kieritys verkkokellariin ja kotiin kädet ihan paskasena. Tiedätkö miten auton rasva lähtee parhaiten käsistä? Nokare Oivariinia molemmille, hierotaan mömmöt irti ja lopuksi sitten vielä pestään keittiösaippualla rasvat irti. Homma hoidettu.

Vielä pitää jossain vaiheessa käydä huoltsikalla tarkistamassa renkaitten paineet. Kesärenkailla ajaminen onkin sitten yhtä juhlaa- auton melutaso laskee huomattavasti. Mites teillä hoidetaan renkaitten vaihdot, oletteko assareita vai vaihdatteko peräti itte? Ei se mitään lempparihommaa ole mulle, mutta onpahan yhdessä puuhastelua.

Renkaitten vaihdon jälkeen alkoi ruoan puuhastelu. Siippa pilkkoi naudan paistin krouveiksi palasiksi ja mie kuorin noin 7 sipulia. Tulossa on siis siipan bravuuria katalonialaista lihapataa, jota hän tekee aina joskus ,kun innostuu. Siihen siis ruskistetaan lihapalat ja sipulit, lisätään valkoviiniä, lihalientä ja mausteita (mustapippuria, timjamia, laakerinlehtiä, Provencen yrttejä) haudutetaan uunissa parisen tuntia, sitten lisätään tomaatteja (mieluiten purkista kokonaisia, kaltattuja) ja viimeiseksi tulee riisiä. Juuri ennen tarjolle panoa komeuteen lisätään vielä juustoraastetta. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, hyvää tulee. Nyt täällä jo lilluu ihana tuoksu. Pata on ollut uunissa 175 asteessa tuommoset 2h 30 minuuttia, luulen että puolen tunnin sisällä päästään syömään. Tuo viinin tuoma hapokkuus sopii hyvin tähän ruokaan. Viininä käytän ihan kaupan alkoholitonta Weisslackia, paremmat viinit meillä kyllä juodaan. Tuleepa nälkä, kun kirjoitan tätä juttua. Tänään nautimme ruokaa ilman viiniä, tämä on siis viikonlopun viinitön päivä. Ajattelen Iinestä.

Kalsarit veks, kevät on alkanut

Rapun edustan sinivuokot

Kevät on parinmuodostuksen aikaa

Eka päivä ilman kalsareita oli tänään, hip-heijaa. Täällä oli niin lämmintä, että uskalsin kokeilla. Saattaa kyllä olla, että huomenna ne ovat visusti taas kintuissa. Siis kevään merkki on bongattu: Vicki Li on ollut yhden päivän ilman kalsareita.

Veli Venäjä lähettää taas iloksemme kulotususvaa - eilinen näkymä

Eilen illalla oli ihana sää, otin muutaman kuvan kun käytiin siipan kanssa kävelyllä ja tänään bongasin sinivuokon talomme edustalta. Ei ne kyllä siinä ihan luonnollisesti kasva, alakerran "hortonomi" pitää aina meidän rapun edustan kauniina.

Päivän ilonaihe on se, "että hän ei porannut lainkaan". Olin aamulla hammaslääkärin tuolissa ja hän teki taas vuositsekkauksen. Saldo: ei uusia reikiä, eikä tällä kertaa lohjenneita paikkoja . Niinpä hän tyytyi vähän hiomaan entisiä paikkoja ja putsaili kumipäällä värjäytymiä. Syvä helpotuksen huokaus.

Aprilliä, syö silliä!

Mummola sijaitsee kahden järven yhtymäkohdalla- salmen kohdalla

Ostin eilen purkin matjes-silliä ja popsin sitä iltapalaksi ruisleivän päällä. Oli oikein hyvää, mutta täytyy pysyä kohtuudessa, että silmäluomet ei turpoa pingis-palloiksi, niin kuin yksi aamu, kun olin syönyt savupororouhetta illalla. Vanhuus ei tule yksin, suola saa näköjään kropan turpoamaan sieltä täältä. Löytyykö kurkkijoilla tuollaisia havaintoja?

Työpirtin uuni, jonka suulla mummo loimutti leipäjuustot pilkullisiksi

Ehkä sitten olin vähän "suolahumalassa", kun aloin vaihtaa makuuhuoneen sälekaihtimeen säätökeppiä seisoen keittiöjakkaralla. Syystä, jota en ymmärrä, rojahdin sieltä alas selälleni sängyn päätyyn makaamaan ja löin polveni seinään (oli sentään kevytrakenteinen Cyproc-seinä) En mie ihan ylhäältä tipahtanut, olin jo tulossa alas, ehkä liukastuin tai en mie tiedä. Siippa tuli hädissään katsomaan, mitä mulle tapahtui. No, nousin varovasti tunnustellen. Pientä tuntemusta siellä täällä - yön yli nukuttuani voin todeta, että vauriot näyttävät jääneen vähäisiksi: mustelma polven syrjässä ja lonkassa tuntuu vähän. Onneksi älysin päätäni kannatella, enkä lyönyt päätä ollenkaan. Ei sitä turhaan sanota, että koti on vaarallinen paikka, siellä tapahtuu suurin osa tapaturmista. Tulee mieleen toimittaja Pirjo Kauppinen, joka halvaantui, kun kaatui kotiportaissa pyykkikoppaa kantaen.

Kevättä yrittää puskea, mutta mulla meinaa vähän luotto mennä, kun tätä luntakin on tullut vähän väliä ihan nietoksiksi asti maaliskuun puolella. Eilen tosin oli niin lämmintä, että mun silkkivillakalsarini tuntuivat vähän lämpimiltä farkkujen alla, niin ja talvitakki ja talvikengät kans. Lämpötilat vaihtelevat päivän aikana hurjasti ja se tekee pukeutumisen hankalaksi. Muuten, mie olen ihan kalsarinaisia. Käytän kalsareita suurin piirtein syyskuusta huhtikuuhun. Sukkahousut on inhottavia, eivätkä lämmitä tarpeeksi. Jotkut naiset eivät pidä muuta kuin alkkareita farkkujen alla, käsittämätöntä, miten he tarkenevat? Kerropas, jos kuulut näihin naisiin. Tosin asiassa on huomattava se, että mun entiseen ammattiin sisältyi päivittäin ulkoilua 1½-3 tuntia ja ulkona ei kyllä tarkene hempuleissa vehkeissä.

Navetan takana tunkion yläpuolella oli kesähuussi. Siellä jännitti käydä ja pudotus alas oli melkoinen. Tottahan piti reiästä väliin kurkkia. Voi sitä lannan ja paskan määrää ja hajua

Täällä pikaluetaan Japania käsittelevää kirjallisuutta, että jotenkin selvittäisiin. Mukana ei siis ole suomalaisopasta, vaan itte on hoidettava hommelit, kun pulmia tulee ja ainahan niitä reissussa tulee. Yhdessä oppaassa kerrottiin, että Japanissa 41-vuoden ikä on tärkeä rajapyykki, koska sen ylitettyään ihmisen mielipiteillä alkaa olla arvoa. Hmm...minua siis kuunnellaan ja tämä harmaa kuontalo tekee varmasti vaikutuksen japanilaisiin. Luulen kyllä, että tulen taas kokemaan "lehmäefektin" eli fiiliksen, että olen kuin iso lehmänrohjo sirojen ja pienten japanilaisten rinnalla. Pituuttahan mulla ei ole paljon (n.158 cm) mutta leveyttä ja painoa on parin japanittaren verran.

Lapsena jouduin usein jekutuksen kohteeksi aprillipäivänä, varsinkin sisarusteni toimesta. Osa niistä jutuista on niin noloja, että en halua niitä muistaa aikuisenakaan. Itte olen kans jekutellut paljon, mutta luovuus on nyt huonoissa kantimissa, enkä keksi mitään kivaa käytännön pilaa, keksittekö te, miten onnistui?

Kävimme viikonloppuna vakoilemassa tytärtä, kun hän teki duunia uudessa työpaikassaan. Jännä nähdä oma lapsi uudessa roolissa asiakaspalvelussa. Hyvin se näytti sujuvan. Olin eilen tyttären kanssa syömässä hänen opiskelupaikan ravintolassa. Kyllä oli nuorta porukkaa, aika moni olisi voinut olla mun lapseni. Tuli nostalgisia muistoja mieleen omalta opiskeluajalta, oli ne hauskoja aikoja. Kerrankin ajelimme tandem-pyörällä ympäri korttelia... Pitäisiköhän alkaa taas opiskelemaan, vai ei se taitaisi olla samanlaista enää tällä iällä. Tyttärellä menee kämppä saneeraukseen eli hän on asunnoton syksyllä. Hän etsii 4 h +k Helsingistä vuokralle kahden opiskelukaverinsa kanssa. Tänne vinkkiä, kurkkijat, jos tiedätte sopivan asunnon. Vuosi sitten tytär vielä ajatteli, että hän ehdottomasti haluaa asua yksin. Vuosi on tehnyt tehtävänsä, nyt toisten seura tuntuu huomattavasti houkuttelevammalta. Poikakaverin kanssa hän ei edes harkitse yhteenmuuttoa, ennen kuin kundikin on asunut yksin ensin. Fiksu likka.

Tälläisia ajatuksia kevät aamuna. Vielä on yökkärikin päällä, mutta kun tästä tokenen se onkin menoa aina kello 19 saakka. Kattelen tänne jotain vanhoja kuvia, en ole ehtinyt kuvailemaan, vaikka kivoja ideoita on päässä pyörinyt. Kuvia siis vielä mummolan maisemista. Mukavaa loppuviikkoa, kurkkijat! Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne niin kalsareihin kuin aprillipiloihinkin ja ihan mihin vaan.