Tänään oli taas töistä tullessani tosi kiukkuinen. Eikä ihme. Tytär on kaksi päivää lukenut putkeen tuota Harry Potteria ja eipä juuri mitään tee täällä kotona. Kuin käskemällä- eikä aina sittenkään. Tänä aamuna laitoin lapun pöydälle tekstillä: Käy ostamassa suodatinpusseja. Pese edes pyykkiä. Sain tyttäreltä puhelun töihin, että saako hän ottaa auton. Kysyin, oletko hakenut suodatinpusseja (siis kahvinkeittimeen) Ei ollut hakenut. Sanoin , että ne on haettava ennen kuin lähtee minnekään autolla. Siipalta kuulin, että tytär oli tullut vastaan rappukäytävässä ja oli ollut vasta hakemassa suodatinpusseja noin 16.30... Ja koko päivän on täällä maannut, saakeli. Muutama rätti oli pesty sentään. Kuulostanko pikkumaiselta? Nyppii vaan niin perusteellisesti, että tytär asuu täällä kuin hotellissa. Ruokaa ollaan kyllä heti kyselemässä, kun tulen kotiin. Kyseessä on kaksikymppinen nainen, ei siis enää pikkulikka. Syytä mulla on varmaan katsoa peiliin siinä, että olen ollut liian lepsu joissain asioissa.
Summa summarum: alan olla täysin valmis siihen, että tytär muuttaa pois kotoa omiin nurkkiinsa hautautumaan roskiin, pölyyn ja puolipitoisiin vaatteisiin. Näin se luonto hoitaa tämän vieroituspuolen. Ajattelen lämmöllä niitä lintuemoja , jotka tökkäävät poikasensa yli pesän laidan, jotta ne löytäisivät siipensä ja lentotaitonsa. Ihmettelen italialaisia mammoja, jotka sietävät jälkikasvuaan nurkissaan loputtomiin. Mulla alkaa mitta täyttyä. Siitäkin huolimatta, että meillä on aina ollut tyttären kanssa varsin hyvät välit. Mutta jotta ne pysyisivät jatkossakin hyvinä, olisi aika vaihtaa omaan pesään. Se on saletti, että minä en tunge hänen kämpilleen siivoamaan. Kylläpäs helpotti, kun sain tähän laittaa tämän raivoni. Ongelma tuntuu kyllä olevan universaali, olen asiasta keskustellut työkaverien kanssa. Olen saanut ymmärtäväisiä kommentteja: "Ai, teillä on nyt tuo vaihe menossa..."
On tämä bloggailu muuten huippujuttu. Saas nähdä, milloin tämä yleistyy enemmänkin keski-ikäisten naisten keskuudessa. Mulle tämä on avannut aivan uuden maailman, värikkäämmän ja monimuotoisemman.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.JPG)
2 kommenttia:
Ymmärrän, ymmärrän kyllä !
Arvaa vaan mitä. Minäkin vannoin, etten lapsilleni sitten siivoa ja luuletkos että saan näppini pidettyä irti vierailullani pojan luona siellä Espoossa.
No, onhan siinä tietysti sekin pointti, että asunto on itseasiassa meidän, jossa poikamme vuokramajailee.
Tänäkin kesänä on ikkunat pesty ja matot huollettu mattolaiturilla entiseen tapaan. Sen lisäksi kaikki muut pikkusiivoamiset ja tekstiilihuollot. Sänkyvaatteitakin on taas tullut uusittua hänelle ja parit suorat housut kaappiin syksyä odottamaan...
Sellaista huolehtimista se vaan tulee aina olemaan. Kivahan se on, kun näkee että toinen on hyvillään. Kyllä ne äiskän ja iskän vierailut kannattaa, kun jääkaappiinkin jää paljon muutakin kuin valo vierailujen jälkeen.
ter. Olivia
Joko helpotti? On tämä blogi hyvä juttu kun saa höyryt ulos... Mua tosin nauratti, kun oli niin tuttua. Mulla on kaksi nuorta kotona kesäloman (17 ja 15 v, ei kesätöissä kumpikaan) ja jos jotain tehdään huushollin hyväksi niin haluavat siitä rahaa palkaksi! Menen itse elokuun alussa töihin pitkän virkavapaan jälkeen ja jätän koko talouden + koiran näiden kahden harteille, saa nähdä kuinka käy...
Lähetä kommentti