Jalat kotona, sielu reissussa

Innsbruckin kaupunki pilviverhon läpi nähtynä Patscherkofelilta.

Olen palannut. Hauska huomata, että joku on jo kaivannutkin. Vielä on ihan höntti olo ja täytyy alkaa pikkuhiljaa purkamaan nyyttiin kertynyttä kamaa kolmen viikon matkalta.

Kameraa käyttelin ahkerasti, otoksia noin 500, mutta vain harva niistä kovin onnistunut. Mun piti ottaa mukaan kameran ohjekirja, mutta se unohtui. Unohtui muutama muukin tärkeä juttu, kuten esimerkiksi huuliherpesrasva... Siis jälleen kerran voimakas alppiaurinko aktivoi iloisen herpeksen suupieleen toisella viikolla.

Mutta noin kokonaisuutena reissu oli kouluarvosanalla 9-. Säät eivät tällä kertaa suosineet ja aika moni suunniteltu reissu piti säätää uusiksi ilmojen mukaan. Onneksi siippa matkanjohtajana osaa sen puolen loistavasti. Aina löytyy suunnitelma B takataskusta. Matka koostui tavallaan neljästä osasta. Ensin 3 yötä Innsbruckissa kaupunkilomaillen. Sitten viikko Ötztalissa Längenfeldin kylässä, sen jälkeen viikko Itä-Tirolissa Kalsin käpykylässä ja viimeiset 4 yötä Munchenissä rillutellen: shoppaillen, ystäviä tavaten ja syöden.

Seikkailijatar Vicki Li vaelluspolulla matkalla Ventin kylään.

Liikuttua tuli paljon, mutta kotiin tultua vaaka näytti armottomasti, että enemmän tuli tungettua kaloreita sisään , kun otettiin kehosta tehoa irti. Itävältalais-saksalainen ruoka ei tunnetusti ole mitään fittness-sapuskaa. Tosin me laitettiin aika paljon itsekin safkoja... Palan painikkeeksi tuli nautittua muutama viinipullo, litroittain olutta ja Radleria, mutta oltiinhan sitä reissussakin 3 viikkoa. Että näin.

Mutta asiaan. Uudet tisut toimivat loistavasti vaellusreissuilla!!! Kerrankin mie hikoilin selästä, niin kuin tavalliset ihmiset ja vanhastaan tuttuja länttejä paidan etupuolella ei näkynyt ollenkaan. Tisuissa tuntuu välillä sellaisia outoja pistoksia, mutta mitään muuta vaivaa ei ollut havaittavissa. Rintojenalusihottumasta, joka on ollut joka kesäinen vitsaus, ei ollut tietokaan. Nyt täytyy vaan todeta, että näitä tisuja ei voi enää käyttää tekosyynä liikkumattomuuteen. Siis uima-altaat odottavat vesijuoksijaa. Jalatkin toimivat hyvin. Vain yksi rakko koko aikana ja sekin tuli eka reisulla. Gewohlin marssirasva on loistava tuote ja Compeed- jos rakko pääsee yllättämään. Polvet toimivat myös, ei kipuja koko aikana. Yhden fysioterapeutin neuvosta otimme ibuprofeenia yöksi vaelluspäivän jälkeen. Se kuulema relaa jotenkin lihakset paremmin. Tuntui toimivan, lihaskipuja ei ollut.

Osa pyykkivuoresta ja siipan upouudet vaelluskengät





Huusholli on kuin petolinnun pesä. Vasta yksi koneellinen pyykkiä on pesty - huomenna pyöritys jatkuu. Kuvassa osa pyykkivuoresta ja siipan upouudet vaelluskengät. Arki iskee rätillä naamaan, mutta on jo aikakin. Suurin osa ystävistä on paininut töissä jo monta viikkoa. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Alan purkaa tänne matkakertomusta vähitellen. Ihanaa, että olette jaksanut seurata blogiani.