Yllätyspäivä

Eilinen olikin sitten loppujen lopuksi aika yllättävä päivä. Nimittäin tytär sai puhelinsoiton asunnosta, jonka voisi käydä katsomassa. Mie lähdin mukaan ja toden totta ihana, pikkuyksiö kohtuuhinnalla hyvien liikennyhteyksien päästä noin vuodeksi. Se oli siinä. Ensi viikolla on sitten vuokrasopimuksen teko ja muutto 1.9. Huh-huh, se kävi sitten äkkiä, kun kohdalle osui. Olimme molemmat ihan täpinöissämme. Kun siippa tuli kotiin, käytiin asuntoa näyttämässä vielä hänellekin, otettiin strategisia mittoja huonekaluja varten. Yksiö on tosi vanhassa talossa ja aika huonossa kunnossa, mutta kyllä siitä saa nuori neiti ihanan ensimmäisen kodin. Mie lupasin ostaa hänelle pölynimurin ja iskä ostaa mikron. Niillä sitä pötkii pitkälle. Kotoa hän saa mukaansa paljon hyödyllistä tavaraa ja sukulaislta kysellään kans, josko olisi jotain hyödyllistä lahjoitettavaa. Siinä tytär kyllä poikkeaa monesta ikätoveristaan, että hän ei ole mitenkään uuden ja hienon perään. Päinvastoin asiat ja tavarat, joilla on historiansa ovat mielenkiintoisia ja mukavia. Ei meidän perheessä kukaan ole kovin materialisti. Enemmän meitä kaikkia kiinostavat ihmiset ja elämykset. Hyvä niin.

Illallinen onnistui mainiosti. Alkupalana oli hunajamelonia ilmakuivatun kinkun kera ja salaattia. Pääruokana se valkokastikkeella gratinoitu hummeri. Hummerin laitto oli näin maallikoille aika työlästä, mutta tulipahan tehtyä. Ensin piti se hummeri sulattaa jääkaapissa noin vuorokauden ajan, sitten irroteltiin kaikki lihat, putsattiin pois mömmökohdat, siistittyihin kuoriin asetettiin takaisin hummeripalat ja sitten kastike päälle. Maku oli kyllä taivaallinen, mutta enemmän se maku kyllä tuli siitä kastikkeesta kuin hummerista. Sitten upean aterian päätteeksi kiskaistiin rahvaanomaisesti Kabanossit, kun oli vielä nälkä. Jälkiruoaksi oli Pirkan kookospähkinäkuoressa oleva kookossorbetti. Nam! Kaiken mässäilyn jälkeen siirryimme partsille nauttimaan paukkuja loman alun kunniaksi.

Tänään näemme pitkästä aikaa ystäväämme T . Hän on ollut reissun päällä jo pitkään, ei olla nähty varmaan kuukauteen. Kiva päästä vaihtaan juttuja ja laittaan ruokaa porukalla. T: n kanssa oleminen on tosi rentoa, olemme tunteneet hänet molemmat tahoillamme ensin yksin ja hän on siis syyllinen siihen, että me ylipäätänsä tapasimme toisemme siipan kanssa silloin -82. Mie olen tuntenut T:n 11-vuotiaasta saakka. T tuli silloin mun luokalle. Monet itkut on itketty ja vielä useammat naurut on naurettu yhdessä tähän mennessä ja toivottavasti vielä jatkossakin.

Jännä tulipatsas tuon lasin pohjassa ja tuo musta mötikkä on oliivi