Entistä ja uutta

On ollut mielenkiintoinen viikko. Tässä freelancer roolissani olen tehnyt kahta työtäni. Sitä- josta olen virkavapaalla, olen heittänyt keikkana 2½ päivää ja uutta työtäni työnohjaajana olen tehnyt kahtena päivänä.

Vanhan tutun työn tekeminen uudessa ympäristössä avaa silmiä. "Ai- näinkin voi tätä hommaa hoitaa..." Kyllä varmasti aika monia ihmisiä hyödyttäisi vaihtaa työpistettä, vaikka työn sisältö pysyisikin samana. Katselen uusia työyhteisöjä myös työnohjaajan silmin: miten rakenteet pelaavat, millainen on tunneilmasto, tuleeko perustehtävä hyvin hoidetuksi ja miten johtajuus työyksiköissä näkyy tai on näkymättä. Yllättävää on ollut se, kuinka nopeasti aistii työpaikan hengen vieraana ihmisenä. Tämä on hyvä pitää mielessä suhteessa asiakkaisiin, työntekijät olemuksellaan ovat kuin työpaikan käyntikortteja.

Tahti on kiivasta joka puolella. "Löysät pois" puhetta kuuli varsinkin kuntapuolella paljon muutama vuosi sitten mutta nyt sitten porukka on vedetty tosi tiukille. Liiankin tiukille. Tämä tiukkuus tuntuu erityisesti kaikista heikoimmille lenkeille eli niille, jotka eivät pysty/ kykene pitämään oikeuksistaan huolta, kuten pienet lapset ja sairaat.

Kun ajelin aamulla töihin, satuin paikalle jossa koululainen oli törmännyt auton kanssa. Koululaisella ei kypärää näkynyt ja hän makasi kyljellään tien vieressä auttajien hääriessä ympärillä. Siinä varmasti odoteltiin ambulanssia. Päällisin puolin koululainen näytii "ehjältä", mutta kyllä nuo törmäykset ovat tosi vaarallisia ja sisäisiä verenvuotoja voi tulla. Jonkun äidin ja isän lapsi. Kummallista, että vieläkään tuo kypärän käyttö ei ole lyönyt täysin läpi. Itse olen jo niin tottunut pyöräilykypärän, että on oikeasti turvaton ja alaston tunne, jos kypärä unohtuu.

Vielä kyllä muistan senkin ajan, kun ei edes autossa käytetty turvavöitä. Siinä miekin keikuin seisaaltani Kuplavolkkarin etupenkkien välissä olevalla alueella takapenkin puolella. Siitähän olisin lentänyt kuin leppäkeihäs läpi tuulilasin, jos olisi kipakka jarrutus tullut. On meitsilläkin ollut suojelusenkeli aina mukana. Näin muuttuu ajat ja tavat. Tottumus on kuitenkin yhä toinen luonto.

Mie tykkään lampaan lihasta. Se vaan harmittaa, kun melkein kaikissa valmiiksi marinoiduissa lihoissa on mukana valkosipulia. Mie onneton olen allergisoitunut valkosipulille jo monta vuotta sitten. Sitä ennen popsin valkosipulia vahän joka ruoassa ja otin lisäksi puristeina, kun se oli niiin terveellistä. Nyt on tahti muuttunut ja olen löytänyt monia muita mausteita valkosipulin sijaan. Valkosipuli itseasiassa peittää monet muut hennommat aromit allensa.

Kävin pitkästä aikaa vesijuoksemassa toissa päivänä. Uinti jäi rintojen pienennysleikkauksen vuoksi tosi vähille tänä kesänä, mutta otetaanpas nyt vahinko takaisin. Yritän käydä juoksulla ainakin kerran viikossa. Unikin oli selvästi parempaa liikunnan jälkeen.

Virkkua viikonloppua tutuille ja tuntemattomille kurkkijoille!