Kirkkoja ja uusia haasteita

Längenfeldin yläpuolella sijaitsevan Brandin kylän kappeli

Ihana aamu tänään , aurinko paistaa. Olisikohan nyt Alpeillakin kirkas sää?

Vielä tähän muutama muistelo Längenfeldin viikolta. Yksi päivä me vuokrattiin pyörät. Tai oikeastaan se kuului tähän Ötztal korttiin ilmaiseksi kahdeksi päiväksi. Niin sitten viiletettiin pitkin lähikyliä ja käytiin sillä reissulla myös paikallisessa kotiseutumuseossa. Kotiseutumuseon vieressä oli paikallinen erikoisuus eli maitobaari. Auki 24 h vuorokaudessa. Siitä sai 10 sentillä desin maitoa kertakäyttömukiin, jos ei sattuu oma pääläri mukaan. Harmi, ettemme voineet käyttää hyväksi. Kummankaan vatsa ei tätä nykyä siedä maitoa. Paitsi laktoositonta. Ja sitäkin vaan kahvissa.

Kiva huristella hyviä päällystettyjä, hiljaisia teitä kunnon pyörällä. Satulassakin oli oikein geelitäyte


Saisiko olla lypsylämmintä maitoa viereiseltä maitotilalta? Kaikkea se itävaltalainen keksii.

Paitsi, että itävaltalaiset rakastavat koriste-esineitä, he rakastavat myös kirkkoja. Kirkkoja, kappeleita ja kaikenlaisia rukoushuoneita on pitkin kylänraitteja ja välillä ihan pöpeliköissäkin. Yleensä nämä pienet yksityiset kappelitkin ovat päivittäin auki. Siellä on muutama penkkipaikka ja siinä voi vähän vaeltaja oikaista jalkojaan ja nauttia hiljaisuudesta.

Aina ne ovat siistejä ja hoidettuja, alttarilla palaa yleensä muutama kynttilä ja siellä on usein kukkia. Joku siis käy päivittäin huoltamassa , avaamassa ja lukitsemassa paikat. Uskonnollisten rakennusten lisäksi, krusifikseja näkyy katukuvassa paljon. Täytyy sanoa, että meikäläiseen elämänmuotoon tottuneena, se tuntuu ajoittain hämmentävältä, joskus suorastaan makaaberilta. Krusifiksi löytyy yleensä pahimman kapakankin seinältä. Tosin siinä toteutuu Jeesuksen ajatus siitä, että hän majailee siellä, missä syntiset ja sairaatkin. Ehkä tämä on vain tottumuskysymys, meillä uskonto on lokeroitunut sisälle rakennuksiin. Nämä pikkukappelit ovat selvästi ihmisille tärkeitä. Siellä saattaa olla paljonkin valokuvia seinillä, mun ymmärtääkseni niiden ihmisten valokuvia, jotka ovat saaneet avun.

Längenfeldin yläkylällä sijaitseva kappelin seinillä oli paljon ihmisten valokuvia

Krusifiksi vaelluspolun varrelta

Kirkonkellot moikaavat myös useimmissa itävältalaiskylissä herätyksen koko porukalle, näin Längenfeldissäkin. En ole varma, kumpaan herään mielummin: kirkonkellojen moikaamiseen Itävallassa vaiko kukonlauluun Thaimaassa. Molemmat ovat elämyksiä omassa lajissaan.

Yksi Längenpeldin sivukappeleista

Tänään menen uuteen asiakastapaamiseen. Jännittää. Tämä itseni ja ammattitaitoni markkinointi ei ainakaan vielä ole vahvimpia puoliani. Ajattelen paljolti, että työni puhuu puolestaan. Mutta toisaalta olisi opittava kertomaan työstään ja tavastaan tehdä sitä kiinnostavasti ja innostavasti. Eihän uudet ihmiset voi siitä mitään tietää. Sitä paitsi ainahan se on niin, että yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Kyse on vuorovaikutuksesta, se joko toimii tai sitten ei. Ensivaikutelmalla on helkkarin iso merkitys. Sen käytännön asian olen oppinut, että pitää itsellä olla päällä "ittensä näköiset" vaatteet, muuten sitä on ihan hukassa, jos yrittää olla business-naisempi kuin onkaan. Business-naisen vaikutelma on minusta kyllä tosi kaukana.