Matkakertomus jatkuu

Näkymä Grossdorfiin, yhteen Kalsin taajamista

Längenfeldin kylä jäi taakse ja auton nokka laitettiin kohti Itä-Tirolia ja Kalsin kylää. Ajettiin koukaten Italian puolelta, koko päivä pitkin kiemuraisia vuoristoteitä. Ajattelin moneen otteeseen, että ensi vuonna ollaan kyllä vaan yhdessä paikassa, on se kämpän muuttaminen paakkaamisine ja autossa istumisineen niin rasittavaa. Vaihtopäivän sääkin oli vielä aivan upea, ja reissujen kannalta se meni ihan hukkaan.

Kalsin kylä on tosi pieni ja Grossdorfin taajama, jossa asuimme sijaitsi 1200 metrin korkeudella. Eka vuorireissu päästiin tekemään sunnuntaina. Kävelimme pitkin jokilaaksoa ensin Kalser Tauern Hausille ja jatkoimme sieltä vielä tunnin ajan Dorferseelle. Seuraava päivä satoi kuin saavista kaataen. Niinpäs lähdimme Lienziin, läheiseen kaupunkiin shoppailemaan. Sieltä löysin ittelleni uudet vaellussauvat, joissa on mukana pieni jousitus. Kun heräsimme seuraavaan aamuun, huomasimme , että vesi oli satanut lumena korkeille huipuille. Siis jälleen oli tyydyttävä laaksovaellukseen. Tulipahan kunnolla pyörittyä laakson pohjakin. Siippa meinasi ihan masentua säitten kanssa.

Dorfersee kaikessa kauneudessaan ja karuudessaan

Laaksokävelyn satoa: traktori ja lehmä

Kalsin kämpän erikoisuus oli leipomopalvelu. Illalla kirjoitettiin vihkoon , mitkä leivät/sämpylät halusi tilata leipurilta. Vihko laitettiin korissa pieneen kaappiin, johon myös posti tuli tien varteen ja kas aamulla sai noutaa heti 7 jälkeen tuoreet leivät. Tuollainen palvelu olisi ihana kotonakin...

Ensimmäinen tilauksemme on toteutunut, NAM!

Keskiviikkona vihdoin taivas oli suosiollinen ja pääsimme vuorten valloitukseen. Tällä kertaa menimme ylös Kalsista tuolihissilla ja sieltä jatkoimme jalan Blauspitzelle (2597 m) Oli aika hurja reitti paikka paikoin. Pelottikin , mutta siitä selvittiin kunnialla ja kirjoitimme huippukirjaan nimemme . Palvelu pelaa täällä päässä nyt. Siippa toi mulle gintonicin = )

Perjantaina teimme koko lomamatkan "kuningasreissun", niin kuin mulla on tapana rankin reissu nimittää. Siippa kyllä ehdottaa, eikö kyseessä voisi olla "keisarinnareissu" Itävallassa kun ollaan. Matka oli Lucknerhausilta- Lucknerhüttelle-Stüdlhütte- Klorer Hütte- Lucknerhaus. Reissu kesti 8½ h taukoineen ja kaloreita paloi 3218 kcal... Siellä sitten jouduimme lomamme kovimpaan paikkaan. Lyhin reitti Klorer hüttelle oli merkitty mustalla ja todellakin sitä se oli. Vaijereita ja nelivetoa eli oli pakko pistää sauvat pois ja ottaa kädetkin käyttöön, että pystyi etenemään. Kuvia pahimmalta kohdilta ei ole. Siinä ei todellakaan aleta kuvaamaan. Väliin mietin, että tännekö sitä jäätiin, Itävallan multiin. Enpä muista, milloin olisin ollut niin helpottunut, kuin sen pahimman osuuden jälkeen. Koko matka ei siis ollut kamalaa, vain noin 1 h osuus siitä.

Sydän hakkasi melkoisia lukemia ja olen vielä onnellisen tietämätön edessä olevasta...

Ostin tyttärelle "pölynkerääjän". En todellakaan ole koristeihminen, mutta tämä patsas puhutteli minua erään liikkeen ikkunassa ainakin viikon aina ohi kulkiessani. Lapsi on maailmalla siis omassa kämpässään, suojelusenkeli hänen kanssaan, kun iskä ja äippä eivät ole koko ajan läsnä. Näin uskon.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie...

Virkistävää viikonloppua kaikille!