Pois kauas pilvet karkaavat, niin minäkin...

Kattilajärvi siellä alhaalla kattilassa

Kaunokainen



Ja toinen... olisko isohapero?

Otsikosta puheenollen, en ole tainnut muistaa kertoa, että olen monen muun asian fanituksen lisäksi Badding- fani. Tosin kaikki mun fanitukseni ovat aika hiljaista laatua. Mulla on levykokoelmassa koko Baddingin tuotanto "Suomen Talvisodasta" asti ja monet hänen tulkitsemansa biisit on mulle tärkeitä. Tuo Pilvet karkaavat liittyy vahvasti mun Juhannukseeni vuosimallia 1974 . Sittemminhän biisi soi jatkuvasti Aki Kaurismäen leffan myötä. Kerran olen nähnyt Baddingin livenä. Olin silloin tosi nuori, siis 13-vuotias. Ihana miten musiikki voi oikeasti viedä ajassa taaksepäin, kokee samoja fiiliksiä kuin 13-vuotiaana. Tunteet oli silloin niin vahvoja, nykyään tuntuu harvoin vahvasti. Jotenkin mun tunne-elämä on latistuneen oloista, siis hyvin tasaista. Ehkäpä pian alkavat vaihdevuodet tuovat taas kunnon kiukkua pintaan. Pääasia, että joltakin tuntuisi - silloin sitä tuntee elävänsä eikä vain olevansa olemassa.

Hevoskastanjan alla kauppamatkalla

Vihreä tekee hyvää silmille

Huomenna menen katsomaan ennakkonäytökseen Hurriganes-elokuvaa. Hurriganesin keikoilla kävin useampaankin kertaan hamassa nuoruudessani. Meillä on tulossa ja on jo ollutkin konserttirikas syksy. Siippa meillä pitää huolen siitä puolesta. Hän siis sanoo, mihin konsertteihin mun täytyy liput ostaa. Tulossa on vielä Rush, Liekki, CMX, Riverside, Porcupine tree ja Vesa-Matti Loiri. Näistä vain Loirin konserttiin olin itse aktiivinen ja hommasin omasta toiveestani liput. Loirin konsertteja kehutaan valtavasti, mutta en ole ikinä niissä käynyt. Nyt otan vahingon takaisin, kun se vielä on mahdollista. Siippa siis harrastaa vähän laajemmin musiikkia kuin minä. Mun makuni on kapea ja rajoittunut. Mutta täytyy sanoa, että siipan seurassa pääsee aina jotain uutta kokemaan. Kuulin Liekkiä tänään radiosta ja se kuulosti mielenkiintoiselta. Se on minusta aika yllättävää, miten nopeasti huippukonserttien liput myydään loppuun. Pitää todella olla kärppänä, että ehtii saada lippuja. Konserttitarjonta on kyllä pääkaupunkiseudeulla parantunut koko ajan.

Kuten kuvista näkyy, olimme pikkuretkellä tänään Nuuksion Kattilassa. Onneksi lähdettiin ajoissa, sillä moni muukin oli saanut saman ajatuksen kauniina syys sunnuntaina. Autoja tuli virtanaan vastaan, kun me olimme tulossa jo poispäin Nuuksiosta. On mukavaa huomata, että vanhemmat tuovat lapset mukanaan ja totuttavat heitä jo pienestä luonnossa kulkemiseen ja siitä nauttimiseen. Tosin muutamat puupäät eivät kerää roskia mukaansa lähdettyään nuotiopaikalta. Pelotti hirvikärpäset, mutta ei niitä nyt jostain kumman syystä näkynyt ollenkaan. Hirvarit on tosi ällöttäviä ja tunkevat vaikka kumipuvun alle... Muista lentävistä puheenollen näimme yhden korean närhen reissulla. En ehtinyt kuvata, on se kyllä korea otus, mutta se kamala ääni... Ei ole samalla linnulle annettu sekä ääntä että ulkonäköä.

Parin tunnin jälkeen alkaa yksi viime vuoden suosikkiohjelmistani: Maajussille morsian. Se on niin ihanan liikkis ja todella erilainen, kun amerikkalaisversiot samalla sapluunalla. Suomalaiset on jotenkin niin aitoja tavallisia lökäpöksyjä. Tyttären kanssa kommentoidaan sitten ohjelman jälkeen ja funtsitaan, kuka meistä sopisi parhaiten farmarille kumppaniksi. Siippa inhoaa ohjelmaa ja poistuu nettiin surffaamaan, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää. Lopettelen silä hunajapomelo kutsuu. Oletteko maistaneet? Se on ihana hedelmä, jota taas saa kaupoista noin jouluun saakka. Työteliästä viikkoa kaikille!