Syksyinen sunnuntai

Taas alkaa viikonloppu olemaan putkessa. Nopiasti meni rankan työviikon perään. Tämä viikko näyttää vielä tässä vaiheessa rennolta, mutta keikkaa saattaa pukata ihan yllättäen. Huomiseksi olen varannut itselleni kampaajan, niinpäs en kaipaakaan töitä.

Olen todella metsittyneen näköinen. En ikinä ole onnistunut pääsemään sopivaan tahtiin tässä tukanleikkuuasiassa. Lyhyt tukka on oikeasti kallis tukka. Jos sen nimittäin aikoo pitää mallissaan. Mie en ikinä onnistu siinäkään. Viimeksi kävin leikkauttamassa 3.7. ja ihan uudessa paikassa. Tulos tosin oli mielestäni niin hyvä, että tilasin nyt sinne uudestaan ajan. Tämä mun luonnontaipuisa tummmanruskea/ harmaa (kostealla kihara) tukka ei nimittäin ole helppo leikattava ollenkaan. Tummaruskean joukossa on jo paljon harmaita, lasimaisia sojottavia hiuksenpätkiä. Vanhuus ei siis tule yksin. Jos mun tukkaa yrittää kasvattaa, alan muistuttaa Outi Heiskasta. Siippa yhä haaveilee välillä pitkätukkaisesta vaimosta - pitäs vaan vaihtaa koko eukko tässä tapauksessa.

Värjäysrumbaan tämän kuontaloni kanssa en lähde. Sitä ei kestä rahat eikä kärsivällisyys. Raitoja ajattelin kuitenkin nyt kokeilla. Niitäkin mulla on ollut vain pari kertaa elämäni aikana. Jännittävää katsoa, miltä uusi looki sitten näyttää.

Tyhjän huoneen projekti on vähän liikahtanut. Kävimme eilen rautakaupassa ostamassa Maalipesua, tasoitetta ja "maalarinvalkoista" Remontti-Ässää. Kellarista haettiin valmiiksi suojapaperit, tela ja muut vehkeet. Siis urakka alkanee joku iltapäivä. Emme ole mitään remonttireiskoja kumpikaan, vähän jännittää, onnistuuko seinän maalaus kahdelta tumpelolta. Yritystä meissä kuitenkin on. Tämä pohjatyö on tylsää, mukavampaa olisi päästä sisustamaan. Mutta oikeasti sen huoneen seinät ovat kaameassa kunnossa, kun tytär on siinä asustellut viimeiset 10 vuotta. Kyllä täällä paikat rupeavat vuorotellen huutamaan apua, kun on asuttu tässä asunnossa pian 18 vuotta. Isoimmat rempat on tehty nyt muutaman vuoden sisällä, mutta tätä pintaremppaa riittää vielä.

Ostin eilen onneton sitä Fazerin sinisen "Lontoonrae" versiota. Jäin heti nalkkiin. Lakun ja suklaan yhdistelmä on mulle vastustamaton. Nuorempana olin intohimoinen salmiakin syöjä, mutta se on jäänyt nyt vanhempana pois ja tilalle on tullut lakun popsinta. Parasta lakua mun mielestä on Pandan lakut. Paksu Pepe pitää pirteänä. Kyllä mie tykkään myös niistä Leafin täytelakuista. Karkkipusseista mun suosikki on Pandan Laku-Mix. Kokeilkaapa. Suklaata syön silloin tällöin, (siis eilen) mutta tavallisesti vain kohtuullisia määriä kerrallaan eli noin patukallisen. Mitkäs ovat kurkkijoitten lempparinamit? Antaakapas tulla salaisten paheittenne esille!! Mun suuri heikkouteni makean puolelta on kunnon hiivapulla. Varsinkin puolukkapiirkka ja rahkapiirakka tai ylipäätänsä hiivataikinaan leivotut jutut tuoreena, NAMMM!! Mutta makeaa enemmän arvostan ja syön kunnolla tehtyä ruokaa. Kesäkuun arkistoa jos kaivelette, niin huomaatte, että siinä on kalori jos toinenkin päässyt muutumaan energiaksi tai läskiksi. Tosin tuo ruoanlaitto innostus on mulla vähän sellaista kausittaista. Mutta säännöllinen ruokailu säännöllisen unen lisäksi pitävät minut kunnossa. Siippakin on oppinut vuosien saatossa, että minua ei kannata päästää nälkäiseksi, tulen nimittäin pirun kiukkuiseksi silloin. Alhainen verensokeri ei sovi minulle. Tsäpäkkää alkavaa viikoa kaikille!

"Varjot meidän vain, käy aina rinnakkain... "vasemmalla äippä, oikealla muutaman sentin pitempi tytär . Tuo "Varjot" biisi Maaritin laulamana on hieno.