PALVELUA ja palvelua

Viikko on alkanut vauhdikkaissa merkeissä. Eilisen tein keikkaa vanhaan tehtävääni ja tänään olen hoidellut itseäni ja asioita.

Kävin tapaamassa uutta työterveyslääkäriäni aamusta ja täytyy sanoa, että olin aika nyppääntynyt, kun tulin sieltä pois. Nainen oli vähän yli 50 arviolta, siis varmastikin kokenut lääkäri, mutta kohtelu oli kalseaa ja kokemus oli epämiellyttävä. En tiedä, oliko kyse henkilökemiasta vai mistä, mutta olin todella pahalla tuulella tultani sieltä, vaikka sainkin lähetteen sekä plastiikkakirurgille, että keuhkojen toimintakokeeseen. Läääkereseptejäni en saanut uusittua, vaan kehotuksen varata uusi aika, kun olen käynyt nuo erikoislääkärit. Arvaa vaan, käynkö... Tuskin ainakaan vähään aikaan, kun kerran vaivatkaan ei ole kummoiset. Siis menin vaan apteekkiin ja päätin aloittaa itsekseni arpihoidon sikakalleilla Mepiform silikonilaastareilla. Mun nännipihan ympärysarpeni ovat kuulema keloidiset eli sellaiset koholla olevat punoittavat pötkylät. Kutina kuulema johtuu siitä, että arpi kasvaa yhä... No, muuten kaikki on mennyt hyvin, mutta tällaista pakkia tuli. Muistelen, että mun umppari ja sektioarvetkin olivat aluksi aika koholla, mutta nyt molemmat ovat tosi vaaleita ja aika huomaamattomia. Saattaa kyllä olla, että joku muu olisi ajat sitten jo aloittanut hoidot. Mua kyllä ei tuo ulkonäkö vaivaa, mutta ajoittainen helvetinmoinen kutina kyllä.

Mulla selvästi on lääkärille muutakin odotusta kuin, että asiat hoituu. Haluaisin jotenkin, että tuntisin olevani tärkeä ihminen silloin kun olen siinä läsnä, enkä vain joku työn kohde. Kohtaamattomuus ällöttää. Itse pyrin olemaan läsnä, enkä vain paikalla, kun teen työtäni. Tai ehkä sillä lääkärillä oli huono aamu, jospas oli riidellyt ukkonsa kanssa... Mutta nuiva, mikä nuiva, ei herättänyt mun luottamustani. Vuosia sitten meillä oli omalääkäri, joka oli aivan huippu. Mulla on siis takana kokemus siitä, kuinka toimiva potilas/lääkärisuhde voi oikeasti olla. Onko kurkkijoille sattunut hyviä/ pohjanoteerauskokemuksia lääkärien kanssa? Tosin nyt sitten viimeiset viisi vuotta niinkutsuttu omalääkäri on vaihtunut niin monta kertaa, että mistään asiakassuhteen syntymisestä ei voi edes haaveilla.

Hyvään palveluun sitten. Olen nyt tutkinut mekanismituolimarkkinat ja päädyin lopulta suomalaiseen tuoliin, joka on tehty Kurikassa. Tuolista tulee punainen, toimitusaika on nelisen viikkoa. Laitan sitten kuvan, kun se tuolla töröttää. Siellä Maskussa oli todella hyvä myyjä. Olin käynyt tsiikaamassa jo aiemmin ko. tuolia yhtenä aamupäivänä, jolloin noin 6 miesmyyjää rupatteli kaikessa rauhassa tiskillä, ikäänkuin eivät olisi mua huomanneetkaan. Olisi ollut kiusallista keskeyttää mukava miehinen juorupiiri ikävillä kysymyksillä. Siis kiertelin myymälässä ittekseni ja mun lisäkseni siellä oli yksi vanhempi pariskunta, joka katteli itselleen jotain ja heitä palveli nuorehko (noin 30) mies. Heti kun pariskunta lähti, samainen mies tuli mua jututtamaan ja kertoi näistä recliner-tuolista. Sain häneltä jo silloin tarjouksen tuolista, joka mua eniten kiinnosti. Tänään sitten palasin tekemään kaupat ja jälleen vain hän oli saatavilla palvelemaan , kun muilla myyjillä näytti olevan "tärkeämpää tekemistä" Annoinkin palautetta kaverille ja kerroin huomioistani. Hän sanoi tehneensä kauppoja 14-vuotiaasta asti. Siis tulin kohdatuksi asiakastilanteessa huonekaluliikeessä , enkä lääkärillä. Mielenkiintoista. Hyvän palvelun kyllä tunnistaa, kun/jos sitä saa. Siitä tulee hyvä mieli. Nyt sitten odotellaan. Sen verran voin paljastaa, että tuolista tulee syvänpunainen.

Kyllä tämä syksy alkaa vaikuttamaan jo fiiliksiin. Jotenkin olen tullut kauhean saamattomaksi, en millään saa ryhdyttyä hommiin, vaikka moni juttu huutaa apua. Mie nimesin murkkuiässä itteni Vicki Velttoseksi. Erittäin kuvaava nimi mulle juuri nyt sysyllä, kun mittarissa on 47.