Postimerkkeilyä ja lammasta Vickin tapaan

Heipsan! Tuli käytyä siipan kanssa Ruotsin risteilyllä taas pitkästä aikaa. Ihan mukava pikku breikki tähän arkeen. Jotenkin tuli kyllä sellainen olo, että tämä risteilyhomma alkaa kohta olla pois kuvioista suuren yleisön suhteen. Laivalla oli tosi väljää, tosin lähdimme jo torstai iltana. Laiva oli Silja Symphony ja hyttimme ikkuna oli sinne promenaadille ja erkkeristä oli mukava seurata , mitä ympärillä tapahtui, niin hyteissä kuin käytävälläkin. Ehkäpä jännittävintä antia tarjosivat vastakkaisessa hytissä olevat ruotsalaisuroot, joista eräs tarjosi vanhalle rouvalle kunnon nakutanssin tultuaan suihkusta. Hupaisaa oli molemmilla puolilla. Poikien hytti oli siis juuri vastakkain meidän hyttiä promenaadin toisella puolella. Laivalle siis tullaan näkyilemään ja katselemaan. Ruoka oli erittäin hyvää, siis ihan gourmet-tasoa, tosin annokset sitä postimerkinkokoista. Keskiyön show oli omistettu Queenin musiikille, artistit olivat mulle täysin tuntemattomia ruotsalaisia. Laivan pubissa oli rankin meininki. Siellä ruotsalainen trubaduuri laulatti porukkaa ja porukka LAULOI kaikkia mukavia biisejä.

Tukholmassa kävimme vain kääntymässä, kun ei oikeastaan ollut mitään kummallista mielessäkään. Sää oli rasittava, vettä tuli noin viiden minuutin satseissa joka vartin perään, eli sateenvarjoa auki- kiinni- laukkuun - ulos- auki....Siippa osti muutaman levyn, mie en ostanut muuta kuin välipalasalaatit laivaan mukaan. Kyllä käyp katteeksi ruotsalaisten upeat ruokakaupat. Kyllä täällä ollaan vielä kaukana sikäläisestä valikoimasta ja myöskin hinnoista... Olemme käyneet usein ja niin kävimme nytkin Karlaplanin Fältöversten kauppakeskuksen elintarvikekaupassa. On muuten ihana kauppa, kuola vain valui kun siellä käveli. Ostimme mukaan pari valmissalaattia, patongin, katkarapu-mätimöhnää ja olutta. Salaatit olivat todella monipuolisia ja maistuvia, salaattikastikkeet oli mukana erillisessä pikkukipoissa.Jälkkäriksi tuoretta valmiiksi paloiteltua ananasta. Kyllä oli hyvä huikopala ja maistui mainiolle käveltyämme keskustasta laivalle.

Sukuun on tulossa vauva, jeee! Sukulaistyttömme kävi eilen näytillä ihanan masukan kanssa, pienen pitäisi syntyä tuossa vuoden vaihteessa. Tytärkin viiletti paikalle masua ihmettelemään, meitsikin voisi kokeilla taas vauvan hoitotaitojaan. Kehotettiin äitiä pitämään jalat ristissä niin , että vauva syntyisi vasta ensi vuoden puolella, olisi sitten vähän helpompaa koulussa, kun ei aina olisi luokan nuorin ja pienin. Mie olen syntynyt marraskuun puolivälin jälkeen ja olin aina todellakin luokan 4 pienimmän joukossa, vaikka ei ihme, koska eihän minusta tullut aikuisenakaan kuin 158 cm hattu päässä. Kuulin moneen kertaan lapsena:"Maasta se pienikin ponnistaa!" Jossain elämänvaiheessa toivoin ja rukoilin hartaasti, että olisin kasvanut yli 160 cm, mutta sitä en saanut. Eikä se enää vaivaakaan, pienenä on hyvä olla, varsinkin jos matkustaa charter-lennolla lomalle. Siunatut lyhyet jalat!

Ai-niin. Nyt paljastan teille eniten suosiota saaneen ruokani reseptin. Se on uunilammasta kreikkalaiseen tyyliin a`la Vicki. Tarvitaan perunoita ( ainakin 2 per syöjä), patalammasta (siis lapaa, potkaa tai muuta sellaista kohtaa, jossa on myös rasvaa) sipuleita, porkkanoita, yrttejä (esim basilikaa, oreganoa, timjamia tai mitä sattuu olemaan) tomaattimurskaa. Perunat kuoritaan ja leikotaan veneiksi, porkkanat ja sipulit kuoritaan ja laitetaan krouveiksi paloiksi. Laitetaan syvään uunivuokaan, suolataan, yrtitetään, lorautetaan oliiviöljyä sekaan ja pyöritellään vuoassa. Päällimmäiseksi lihapalat ja kaiken päälle tomaattimurska. Ensin grillivastuksen alle noin 15 min molemmin puolin lihaa käännellen ja sitten ala-ylälämpö noin 150 astetta ja aikaa ainakin 2 tuntia tai enemmän. Tähän mennessä kaikki ovat tykänneet. Valkosipulia voi myös laittaa, mutta minä en laita, koska olen sille allerginen. Nyt on vävykokelas tulossa tyttären kanssa syömään, saas nähdä saadaanko poika pidettyä suvussa tällä safkalla. Mulla tämä ruoanlaitto on aika kausiluonteista. Väliin innostun oikein kokeilemaan ja sitten taas menee pitkään, etten tee mitään kummallista vaan veivaan niitä iänkaikkisen samoja sapuskoita.

Koko ens viikon olen keikalla vanhan työni merkeissä. Työnohjauksia ei ole syyslomaviikolla. Torstai- iltana on sitten se Loirin konsertti, jota olen odottanut. Toivottavasti Loiri on kuosissaan, hänen elämäntyylillään loppukin voi olla komea ja nopea. Muuten Loiri on se julkkis, jonka haluaisin tavata, jos mahdollisuus tulisi. Arvostan häntä siinä täysillä tekemisessä ja monipuolisuudessa vaikkakin se näkyy vaatineen melkoiset verot elämässänsä.

Syksyn valo on mielenkiintoista. Silmiä häikäisee, kun aurinko on niin matalalla ja varjot ovat pitkät. Mie meinaan saada näköhäiriöitä tästä valosta. Mulla on silmämigreeni muutaman kerran vuodessa ja juuri tuollainen valo laukaisee se helpoiten. Silmämigreeni on siis klassisen migreenin näköhäiriöt, (mulla sahalaidat reunoilla, tai keskellä näkökenttää sähinäpallo, välillä pyöreitä aukkoja näkökentässä, väliin häviää sivut) mutta ei tule ollenkaan päänsärkyä eikä pahoinvointia. Mulla on ollut näitä kohtauksia jo yli 20 vuotta harvakseltaan muutaman kerran vuodessa. Enää en niitä pelkää, mutta onhan ne kyllä sellaisia, että niiden aikana ei autoa ajeta, eikä tehdä muutakaan tarkkaa. Siitä olen kiitollinen, että päänsärkyä ei tule, ainoastaan tyhjä ikäänkuin itsensä ulkopuolella oleva olo näköhäiriön jälkeen.

Ei, nyt täytyy laittaa kattaus valmiiksi ja dokumentoida tuo uunilammas, joka ei näytä kovin kummoiselta, mutta se maku...