Tuulenpyörteitä

Tukholman vanhasta kaupungista

Siunattu aamupäivä, olen vapaalla. Olin koko viime viikon keikalla ja vielä myös ma-ti tällä viikolla ja olen ihan poikki. On yllättävän rankkaa mennä aina uuteen työyhteisöön ja ottaa haltuun uuden paikan tavat ja tottumukset. Nöyryyttävää on myöskin, kun joutuu kyselemään niin paljon... Se taitaa olla kyllä ihan tervellistä nöyrtymistä tässä iässä, kun kuvittelee välillä kaiken hallitsevansa.

Iltapäivällä mulla on yksi työnohjausryhmä, johon olen valmistautunut tässä aamulla. Mutta ei se toki ole ainoa asia, mitä olen tehnyt. Olen hoidellut kaiken maailman juoksevia asioita puhelimella ja sähköpostilla. Vihdoinkin noin 1,5 kk odottelun jälkeen meidän uusi keittotaso on tullut. Tai siis se asennuslista, jota tässä on odoteltu viimeiset 3 viikkoa Saksasta. Siis tulee kaksi kaasupoltinta ja kaksi sähköhellaa, niin kuin oli ennenkin. Se sähköpuoli brakasi jo toukokuussa... Siis tässä huushollissa on keitelty yhdellä kaasupolttimella, mikrolla ja uunilla jo 5kk...kesällä oli grillikin käytössä. Toinen kaasupoltin on niin pieni, että ei sillä voi muuta kuin täräyttää espresso-kahvit tai lämmittää glögiä. Kurjuus näiltä osin siis loppuu ja uskaltaa taas pyytää isompiakin porukoita syömään. Onpas jännää, kauan se asennus tulee kestämään... toivottavasti sentään tulee tämän vuoden puolella. Siis ei oikeastaan kannata paljon vielä tuuletella.

Päiväkoteja tuntui olevan joka korttelissa- Tukholmassa

Flunssan poikanen tuntuu selätetyltä tässä vaiheessa. Vieläkin työlomalla olen siis kunnollinen kunnan työntekijä- sairastan vain viikonloppuisin. Olen onnellinen siitä, että olen toistaiseksi saanut olla aika terve ja hyväuninen. Mitäpäs ihminen muuta voisi toivoa.

Olen löytänyt taas muutaman mukavan uuden blogituttavuuden. Aina silloin tällöin törmää tekstiin, johon on pakko reagoida ja niinhän ne uudet kontaktit tulevat. Minuunkin on muutama uuis reagoinut, se on mukavaa. Yritän tässä jossain vaiheessa opetella sitä linkkien liitämistä, että saisin tähän sivulleni rimpsut blogeista joita seuraan.

Tuli luettua kirja. Ritva Siikalan "Rauhoitu nyt vihdoinkin" Oli mielenkiintoista luettavaa sellaisen ihmisen elämästä, jolla on ollut voimakas sisäinen palo ja sen myötä on tapahtunut elämässä paljon. Paljon sellaistakin, mitä hän nyt yli kuusikymppisenä katsoo jo aika kriittisesti. Jos tykkäät elämäkerroista, niin kandee lukea. Siinä on myös aika paljon Kemin paikallishistoriaa yhden perheen näkökulmasta. Luin myös Tony Parsonin Onnen kiertotie, ihan ok. Taina Sampakosken Ikonin- hyvin mielenkiintoinen ja oma tyylinsä. Pirjo Tuomisen Alakuloinen romanssi kuvasi taas niin hyvin ihmiset, että mullakin nousi oikein karvat pystyyn ärtymyksestä. Hyviä, vaikakin erilaisia lukukokemuksia kaikki. Mie yleensä luen noin tunnin sängyssä joka ilta ennnen nukkumaanmenoa. Pistäkääs mulle kirjasuosituksia, kurkkijat!

Pelle Hermanni-pariskunta kävi eilen paita/kravattiostoksilla. Meidät on nimittäin kutsuttu hienoihin juhliin, jonne pitää olla tumma puku. Meillä tunnetusti on vähän edustavia vaatteita ja niitä vähiäkin tarvitaan niin harvoin, että olemme yleensä lihoneet niitä ulos hienojen juhlien välissä. Käykö teille näin? Tämä "Pelle -Hermanni" pariskunta- nimi me annettiin ittellemme lomalla kun naurettiin sitä, minkä näköiset oli meidän ykkösvaatteet hienolla ravintolaillallisella. Oikeasti, me tarvittaisiin pukeutumisneuvontaa. Tai sitten vaan laihdutusta, johon kumpikaan meistä ei ole taaskaan motivoitunut. Välillä kykenee jotenkin näkemään itsensä "vieraan silmin" ja silloin äkkää, miten kammottavilta me useimmiten näytetään. Arkisin mulla on melkein aina raidallinen, pitkähihainen Marimekon paita ja farkut tai sitten nämä mainiot ( lue mukavat päällä, kun ei purista mistään) Karelian mummohousut, joissa ei ole vetoketjua ollenkaan , vaan ainoastaan kuminauha. Ihan niinkuin ennen vanhaan oli sitä crimpleneä, you remember?

Lopetan tämän lässytyksen ja lähden kohti työhommia. Ennen ryhmää syön hyvin eli tarkoittaa jotain itämaista lounasruokaa alle 7 eurolla. Mukavaa loppuviikkoa, siskot! Luulen ainakin, että tätä blogia ei miehet lue (siippaa lukuunottamatta)

Kuva kuvasta. En se minä ollut, joka norsun alta sukelsi.