Vicki Ensimmäinen Velttonen hallitsee

Jihuu, tuoli tuli eilen ja onhan muhkea. Oikeasti. Se on kuin valtaistuin. Valtaistuin se mulle onkin. Se oikeuttaa nimittäin hallitsemaan tätä huonetta. Vähän kyllä jännittää, mahtuuko tänne enää sekaan se kaikki muu, mitä oli tänne ajatellut. Siippakin totesi, että väri on komia. Sitä paitsi se pyörii ja keinuu. Paitsi, että mun töpöjalat ei ulotu lattiaan saakka, kun istun siinä kunnolla. Mutta ei hätää. Mie nostan vaan jalkarahin vivusta ylös ja painan selkänojan alas ja siinä on mulle mainio löhötyspaikka. Aika näyttää, kuinka paljon mie siinä löhötän.

Kuten arvasin, keittotasohommat ovat alun alkaenkin tökkineet ja tökkiminen jatkuu. Eilen kävi asentaja, joka asensi kyllä keraamisen tason ja totesi, että kaasumoduliin hän ei koske, koska hänellä ei ole siihen tarvittavia valtuuksia. Nyt sitten odotellaan, miten episodi jatkuu. Myyjä on ainakin puhelimessa ollut ihan ystävällinen ja on luvannut hoitaa asian piakkoin. Oli jo soitellutkin mulle iltapäivällä, mutta en päässyt vastamaan töiltäni. En ole vielä uskaltanut koskeakaan uuteen keraamiseen tasoon. Viikonlopuksi kuitenkin kutsuimme vieraita, joille lupasimme tarjota juutofondueta. Ostimme fonduepadan jo nuorena parina, muistaakseni, kun olimme olleet naimisissa 3 kk. Siis siitä on kauan. Mutta sama emalipata porisee juustossa yleensä ainakin kerran talvessa. Fondue ei ole kevytsafkaa, ei sitä useammin uskalla syödäkään. Viinakaapista (mikä sana!) löytyy myös Kirschiä (siis kirzikkaviinaa), mikä on ihan must fonduen kanssa, ettei pääse juustoklöntti jämähtämään vatsaan kokonaisena. Juustofondueeseen kastetaan siis leipää ja lisukkeina hyviä ovat etikkasäilykkeet. Juomana tee tai valkoviini. Jos ja kun olette minua oppineet tuntemaan, siis valkoviini. Ostin 3 litran bägin, ettei heti lopu.

Nyt täytyy lopettaa ja mennä kuivaamaan tukka. Muuten se on huomenna, kuin harakanpesä. Siirrän vielä valtaistuimen kuvan. Kuvassa myös mukana emännän Toivo-koira ja siipan Missu-kissa.