Juhlatunnelmissa

Muistatte varmaan, että kerroin muutama postaus sitten, että meidät on kutsuttu hienoihin juhliin. Hienot juhlat olivat eilen illalla ja kyseessä olivat pitkäaikaisen ystäväni M:n väitöskirjajuhlat, karonkka.

Aamulla olin kuuntelemassa varsinaista väitöstilaisuutta ja ihailin ystäväni tyyneyttä ja varmuutta. Koko keskustelu käytiin englanniksi, koska vastaväittäjä tuli Amerikasta. Hienosti M selvitti urakkansa ja mikä ettei olisi selvittänyt, kun on asiaansa perehtynyt kunnolla ja ajan kanssa. Täytyypäs lukea nyt rauhassa väitöskirjaa ajan kanssa. Meitsin englannin taito on rappeutunut koko ajan , koska en joudu kieliä käyttämään muulloin kuin lomalla. Mutta onneksi mulla ei ole vahvaa itsekritiikkiä eli puhun reippaasti, vaikkakin kieliopillisesti surkeasti. Ainakin, jos otan lasillisen viiniä tai pullon olutta alle.

Illalla oli sitten iltatilaisuus illallisineen vastaväittäjän kunniaksi. Puitteet olivat upeat: vanha kartanomiljöö, jonka sivurakennuksessa on ravintola. Vieraita oli paikalla nelisenkymmentä ja ruoka oli gourmet-tasoa. Alkuruokana oli sokerisuolattua rose-pariloitua lohta, lohenmätiä, kurkkua ja piparjuurivaahtoa, seuraavana lajina kampasimpukkakakku, kantarellia ja naattiporkkanaa. Pääruoka oli vasikan ulkofilettä paahdettuna, rosmariiniperunaa ja haudutettuja syysvihanneksia salviaöljyssä tumman Marsala-kastikkeen kera ja lopuksi vielä samppanjavaahtoa ja vaniljaista vadelmahilloketta. Että näin. Ja kaikki tarjoiltiin pöytiin, ei tarvinnut persustaan nostaa muulloin kun naistenhuoneeseen mennessä. Gourmetia oli myös pöytäseura. Ennestään tuttuja oli vain uuden tohtorin tytär, kaikki muut naiset olivat uppo-outoja. Mutta eivät kauan. Todella hauskoja tarinaniskijöitä ja naisia, jotka olivat elämässään tehneet paljon ja monenmoista: kierrelleet maailmaa, kasvattaneet lapsia ja opiskelleet mm. kiinan kieltä. Siis todella hauskat juhlat kansainvälisessä ilmapiirissä.

Tänään on sitten isänpäivä. Tytär tuli eilen isänsä pyynnöstä leipomaan tänne kakun. Ei niin kään isän vuoksi vaan papan eli appi ja anoppi on kutsuttu meille isänpäivälounaalle. Listalla on tänään teriyaki-lohifilettä perunamuussiin kera. Jälkkärinä sitten sitä vadelma-rahka-kakkua, joka on hyytymässä jääkaapissa. Siis hyvissä ruoissa menee tämä viikonloppu.

Tiedättekö mitä? Mie en ole istunut juuri ollenkaan mun valtaistuimella ja harkitsen sen siirtoa olohuoneeseen. Kertooko se jotain minusta? Tämän tuolin piti symbolisoida mun uutta tilaani ja sinä ei tule istuttua??? Enkö siis osaa ottaa tilaani, vaikka se on tarjottu? Jaa- ehkäpä kyseessä on sittenkin vain se, että ei mulla ole aikaa , intressiä istuskella, kun koko ajan on hommia. Eikä ole vielä sitä jalkalamppua, että näkisin lukea tuolissa. No, olohuoneessa se ainakin olisi paremmin käytössä. Eihän kallista tuolia kannata tyhjän panttina pitää. Kyllä tässä sekin näkyy, että kun unelman saavuttaa, siitä häipyy hohto. Surullista.

Tällä viikolla on ollut aika karmeat säät. Koko ajan tuulee puuskaisesti ja vettä vihmoo väliin vaakasuoraan ja on niin pimeää. Nyt on kaikista rankin vuodenaika, ankeus ja väsymys näkyy hyvin myös työnohjausryhmissä. Moni menee jo varaparistoilla. Itse en koe olevani vielä erityisen väsynyt, ehkäpä se on edessäpäin. Tai sitten sitä ei tänä vuonna tulekaan, kun työtilanteeni on niin toinen.

Tuli käytyä konsertissa perjantaina. Eka kerran Nosturissa ja vähän jännitti, miten tällainen mummeli sinne istuu. Paikka osoittautui ihan mukavasti ja esiintyjä oli todella hyvä. Kyseessä oli puolalainen progebändi Riverside. Minusta on siipan rinnalla tullut proge-aveci ja olen käynyt paljon progekonserteissa. Tämä oli niistä mun makuun eniten. Täytyy sanoa, että siipan myötä on elämääni tullut paljon uusia ja mielenkiintoisia asioita. Ja kyllä siippakin varmaan on mun myötä saanut ennalta arvaamattomia kokemuksia. On tärkeää lähteä välillä omalta mukavuusalueeltaan uusille urille. Kyllä tuo mies muuten minua hyvin lukee. Hän istui tuossa mun valtaistuimella ja sanoi:"Sie et ole oikein ottanut haltuusi tätä tuolia" Aloin nauraa ja luin hänelle ääneen, mitä juuri olin teille kirjoittanut tuoliasiasta. Kyllä nämä 25 yhteistä vuotta paljon toisesta opettavat, mutta Luojan kiitos välillä molemmat meistä pääsevät yllättämään toisensa.

Siippa löysi jo Youtubesta pienen pätkän konsertista.Hipheijaa, eka kerran mun blogissa tälläinen liite.

Nyt täytyy alkaa valmistelemaan huushollia anoppi-appi- kuntoon. Mukavaa isänpäivää kaikille isille, jotka tätä lukevat. Heitä varmaan onkin runsaasti. ;)