Waude!

Heipsan kurkkijat!

Olen vastannut Katriinan lähetettämään haasteeseen. Paitsi, että tämä ei ole kirja, vaan elokuva, mutta ei kai se ole niin nöpönuukaa. Siippa auttoi tässä kuvan siirtämisessä. Oli aika monimutkaista, tuskin osaan sitä taas seuraavalla kerralla, kun tarttis osata. Mun pienessä päässä ei tätä nykyä tahdo mitkään asiat pysyä tallessa, ellen sitten harjoittele joka päivä. Ja siihen taas ei ole mahdollisuutta.

Tämä filmi on siis vuodelta 1953 - siis 6 vuotta ennen mun syntymää tehty. Onko joku joskus nähnyt? Ehkä raflaavinta tässä oli tuo kannen esittelyteksti: "She had everything a man could ever want... and lived the way no woman ever should.." Jos kannen kuvaan on luottaminen, oli elokuvan Vicki varsinainen kaunotar. Minä en. Näyttää myös erittäin naiselliselta aikakautensa naiselta. Minä en koe olevani kovinkaan naisellinen. Enkä koe olevani herkkupala kenellekään muulle miehelle, kuin siipalle. Siippa taas on niin tottunut minuun tällä 25 vuoden kokemuksella, että mie istun hänen elämässään yhtä hyvin kuin vanhat kengät. Ikävän näköiset, mutta niin pirun mukavat, ettei kannata vaihtaakaan.

Täällä on ollut tosi kylmä nyt, kun tuuli puhaltaa mereltä niin, että tukka tuntuu lähtevän. Kyllä kylmä yhdistettynä kosteaan on tosi raakaa. Pohjoisessa asuessani, ei vielä 30 asteen pakkanenkaan ollut juuri mikään siinä kuivuudessa.

Kävin tänään tyttären kanssa myöhäisellä lounaalla ja tulipas siinä samalla ostettua puserokin. Leikkauksen jälkeen, mun kammottavat jenkkakahvani levisivät sivuille runsaana, mutta jotenkin ne on laskeutuneet. Olen ite katsonut niin ja nyt tytärkin totesi, että missä se moponrengas on vyötäröltä, kun pyörin rintsikkasillani siinä sovituskopissa. Oudointa tässä jutussa on se, että ei mun paino ole laskenut lainkaan. Ihan kuin läskiä olisi siirtynyt alaspäin tässä pikkuvarressa... henkimaailman juttuja. Vai voisiko se jotenkin vaikuttaa koko aineenvaihduntaan, että rintoja on pienennetty?? Tai sitten vaan on silmä alkanut tottua niin uuteen olemukseen, ettei näe moponrengasta samalla tavalla, kuin heti leikkauksen jälkeen. Ai- niin, merkittävää voi olla kokonaiskuvalle myös se, että tisut ovat laskeutuneet alaspäin ylhäisestä törötyksestään. Nehän tehdään tarkoituksella ylemmäs ja annetaan painovoiman hoitaa loput puolen vuoden sisällä. Kyllä ne plastiikkakirurgit osaavat hommansa. Tässäpäs tisupohdintaa kurkkijoille. Sitä kyllä oikeasti ihmettelen, että jotkut ottaa vapaaehtoisesti isoja ylisuuria implantteja nahkansa sisään.

Pukeutukaa kunnolla talven viimoihin. Ei mikään ole niin inhottavaa kuin palelu. Monet naiset täällä meillä päin kulkevat yhä paljain päin, meitsillä on vähintään huivi tai vielä useammin kunnon päähine. Kunhan kovat pakkaset alkaa laitan kuvan tänne mun talvihatustani. On se niin hieno, että sillä saa hymyn jopa ruuhkabussin kuljettajalta.