Pikkujoulun jälkeistä elämää

Kansallisteatteri kylpi kauniissa auringon valossa viime viikolla

Heipsan! Juhlat olivat hauskat ja yllätykselliset. Tärskyt oli eräällä bussipysäkillä ja siellä kaikki laittoivat tonttulakit päähänsä ja ottivat käteensä kynttilälyhdyn. Järjestäjäneidot asettivat meidät piiriin ja lauloimme yhdessä joululaulun, oli kaunista. Sitten tuli ensimmäinen yllätys. Paikalle pölähti jostain ihka oikea tonttu kori kädessään. Joulupukin luottotonttu Hemppa-tonttu kertoi saaneensa joulupukilta surullisen kirjeen. Kirje luettiin ja kuulimme, että pukki on huolissaan siitä, että joulumieli ja usko joulunihmeisiin on ihmisiltä kadonnut. Hemppa-tonttu johdatti meitä etsimään leikkimielisyyttä ja joulun henkeä.Vaelsimme pitkänä letkana pimeässä illassa vain kynttilälyhtyjen valossa. Lauloimme joululauluja ja suoritimme tärkeitä tehtäviä noin 40 min kestäneellä jouluvaelluksella. Voitte arvata, että Hemppa-tontun johtama laulava tonttujoukko herätti ihmetystä lähiön asukkaissa. Väliin pysähdyimme ottamaan vähän lämmikettä taskumateista ja taas jatkettiin laulaen ja tehtäviä ratkoen. Tosi tunnelmallista ja ihanaa. Lopulta löysimme itsemme toisen järjestäjäneidon kotoa. Siellä meitä odotti lämmin glögi ja tomaattikeitto. Ilta jatkui vapaan surustelun merkeissä, syöden ja viiniä nautiskellen. Tanssiminen jäi tällä kertaa vähemmälle, kun tilaa ei ollut kovin paljon. Lauloimme Hemppa-tontulle kiitokseksi "Kuului laulu enkelten" moniäänisesti.

Siinä puoli kymmenen maissa lähdin parin ystäväni kanssa Helsinkiin tanssimaan, niin kuin etukäteen uhkailinkin. Ajoitus oli mitä mainioin, vielä ei ollut ollenkaan jonoja tanssipaikkojen ovilla , vaan pääsimme suoraan sisään. Olin tanssimassa pari tuntia ja koko ajan parketilla. Käyn niin harvoin tanssimassa, että mulla ei ole vara odotella, että joku tulisi hakemaan. Haen yleensä aina itse ja taas onnistuin bongaamaan ihan vahingossa loistavan tanssijan. Oikeasti tanssiminen on tosi ihanaa, kun on sellainen pari, joka osaa viedä. Miehän pakkaan itte viemään, jos toisesta ei siihen ole. Tanssikiintiö siis täyttyi nopsasti ja lähdin klo 1 bussilla kotiin. Ihanaa, ettei tarvinnut jäädä aamuyöksi odottelemaan taksia kylmässä. Bussissa porukka oli tuohon aikaan ihan hyvässä kunnossa. Tilasin siipalta tekstarilla viskin jäillä valmiiksi . Nälkä pääsi sen verran yllättämään, että vedin bussia odotellessani kunnon kanahampurilaisen Kampin Scan-burgerissa. Siinä kanahampurilaisessa on aivan mainio curry-kastike. Että oikein onnistunut pikkujoulu.

Nämäkin assan miehet ovat pareittain...sivuovella

Nyt on taas edessä rankka työviikko. Teen keikkaa kolme päivää ja keskiviikko iltana lähdemme siipan kanssa pienelle lomaselle Sveitsiin. Hyvät ystävämme ovat asuneet nyt siellä jonkin aikaa ja pääsemme taas viettämään yhdessä itsenäisyyspäivää perinteisin menoin. Tuliaiseksi sinne tilattiin ainakin piparkakkutaikinaa ja puuroriisiä. Suomalainen on aina suomalainen. Siis Vicki Li hiljenee ainakin viikoksi. Luulen ainakin, etten ehdi bloggaamaan alkuviikosta, on niin paljon hommia. Mielessä olette kuitenkin, rakkaat kurkkijat ja kommentoijat. Otan kameran mukaan ja katson, löytyykö reisulla jotakin sellaista kuvattavaa, jonka haluaisin teidän kanssanne jakaa. Kuulemisiin ja kaikille menevää viikkoa!