Hitsi, että on ulkona kylmä. Tuuli puhaltaa mereltä päin ja työntää ohuen jääpeitteen ahtojääksi Espoonlahdella. Outo valoilmiö- aurinko käväisi esillä.
Olin eilen tosiaan juhlissa. Tarkkaan ottaen, ne olivat yhden pariskunnan 100-vuotisjuhlat. Täyttävät molemmat 50-vuotta lyhyen ajan sisällä. Oli ihanan rennot pippalot, tietenkin tarjolla oli hyvää ruokaa, olutta ja viiniä. Lisäksi saimme nauttia ohjelmasta: pieni diashow pariskunnan elämästä. En tiennytkään, että mentorillani P:lla on huikea menneisyys jalkapallon parissa. Musiikkiesityksiä vieraista sikisi kiitettävä määrä ja väliin oli tosi viehkeä jammailumeininki vallalla ihan amatöörivoimin. Itsekin intouduin laulattamaan porukkaa kitaran säestyksellä: Ystävä laulu, Väliaikainen ja Herrojen kanssa pellon laitaa. Upeaa oli myös pariskunnan lasten musiikillinen panos juhlassa, äiti ainakin väitti olevansa aivan yllättynyt siitä, kuinka hyvin hänen kuopuksensa laulaa. Eräs vieraista esitti pari Mikis Theodorakiksen rakkauslaulua- ihan mahtavia, en ollut kuullut koskaan aiemmin. Kivoja lahjoja saivat mm. Reino- ja Aino-tohvelit. Me veimme S:n kanssa kunnon viskiä ja kunnon viskilasit. Tiesimme, että tykkäävät viskistä, niin kuin mekin lahjan viejät.
Loma on nyt loppu. Juuri kun aloin tottua tähän ihanaan huolettomuuteen. Arki on ok ja nyt on sen aika. Olen nukkunut paljon, mutta olen myös valvonut normaalia pitempään (mulle kaikki mikä menne yli 22, on normaalia myöhempää) Siippa on väliin oikein ihmetellyt, että mites sie siinä vielä istut...
Kävin tänään hierojalla ja sattui ajoittain s...nasti. Olo hieronnan jälkeen oli kuitenkin lämmin, avautunut ja vähän huimaava. Tuntui, että veret lähtivät oikein kohisten virtaamaan kohti päätä.
Meidän kerrostalon ympärillä pyörii huisin iso lintuparvi. Siinä on varmaan satoja yksilöitä ja ne vaeltavat ilmassa kuin kalaparvet muuttaen yhtäkkiä suuntaansa. Ääntelevät kans. Pelottavan näköistä, kuin Hitchkockin Linnut- elokuvassa. En ole varma, mitä lintuja ovat. Liikkuvat enimmäkseen hämärissä ja pimeällä. Väliin pelottaa, että ne tulevat ikkunasta läpi suoraan olohuoneen sohvalle nokat verissä... Taidan alkaa käyttämään sälekaihtimia kiinni. Orava vierailee kans partsillamme (tämä on 5. kerros) Kuulin alakerran rouvalta, että orava on naksuttanut talttahampaillaan häneltä rikki jo kahdet ulkovalot parvekkeelta. Meidän partsilla ei ole valoja , eikä ruokaa oraville, mutta silti se käy tsekkaamassa paikat muutaman kerran päivässä. Harakoita siellä käy kans.
Alan orientoitua arkeen eli painun pehkuihin ajoissa. Luen ensin ehkä sitä parisuhdekirjaa tunnin. Sitä ennen mun on kuitenkin pakko pestä keittotaso. Ei ole laiskan emännän juttu tuo keraaminen, ainakin paistamisen jälkeen se on pakko pestä heti sen jäähdyttyä. Tai sitten se just on laiskan emännän- pakko on nimittäin paras muusa ainakin meikäläiselle.
Tässä noin puolet isännän CD/DVD varastosta. Toinen samanlainen hylly tönöttää vastapäätä. Kyseessä on Ikean Billy-hylly, edullinen ja käytännöllinen.
Voimia uuteen viikkoon kaikille kurkkijoille!
.JPG)
8 kommenttia:
Samanlaisia merinäkymiä on täälläkin, meri alkaa hiljalleen jäätyä. Mies lähtisi jo pilkille, mutten päästä sitä mihinkään vielä pariin viikkoon.
Meidän pitäisi hommata lisää CD-hyllytilaa, vaikka onneksi meillä on vain murto-osa tuosta levymäärästä. Kyllä ne CD:tkin tilaa vievät, ei voi mitään.
Siistinnäköiset hyllyt, sopivan pelkistetyt. Ja vetävät valtavan määrän levyjä!
Hyvää työnaloitusta! Olenko ymmärtänyt oikein, että olet vapaalla vakityöstäsi ja teet työnohjausta yrittäjänä?
Ihan oikein olet ymmärtänyt. Olen kaupungin vakitoimesta palkattomalla työlomalla toukokuun loppuun ja teen työnohjauksia työntekijänä osuuskunnassa, jossa on muitakin työnohjaajia ja terapeutteja.Toistaiseksi mulla ei kuitenkaan ole niin paljon asiakkaita, että sillä ihan eläisin ja teen lisäksi keikkoja Seuren (pääkaupunkiseudun kuntien yhteinen sijaisvälitys) kautta vaki, vanhassa ammatissani. Mun on pakko päättää syksyllä, sanonko itteni irti vakityöstäni ja jatkanko tällä systeemillä. Toivottavasti prossessointini asian tiimoilta valmistuu syksyyn mennessä.
Toivottavasti arkeen paluu sujui. Vähän se ehkä ottaa aikaa, mulla ainakin, viime viikko meni aika uneliaasti.
HEI VICKI LI!
Nuo Espoonlahden vedet näyttää jotnkin tosi tutuilta. Mun tytär perheineen asuu myös Espoonlahden rannalla. Sä oot sitten työnohjaaja, niinku mainittitkin aikaisemmin. Siinä on sitten vaativa työ, sovitella kaikenlaisten työyhteisöjen sotkuisia ihmissuhdekiharoita.
Miten te työnohjaajat saatte Suomalaiset tuppisuut puhumaan hakalistakin asioista? Niissä työnohjauspalavereissa, joissa mä oon ollu läsnä, on ollu liian usein sellainen tilanne, että mä puhun vaikiat asiat ja muut ei sano sanaakaan, vaikka työnohjaaja yrittäis saada ne puhumaan konstilla millä hyvänsä. Taitaa olla niin, että mun pitäis oppia olemaan vaiti näissä palavereissa, niin kai ne muut sitten pakon edessä alkais aukoa suitaan, muutenki ku haukotellen. =oD c Terveisin Irene
Moi Vicki Li, ja erinomaista alkanutta vuotta!
Ny on pakko taas kokeilla muistanko miten tämä kommentoiminen menikään...
Niistä linnuista, - vanmha bongari, - nehän ovat tietenkin naakkoja! Saman parven ja ilmiön olen myös todennut työpaikkani ympäristössä. Ihmeellisesti niitä on vuoden sisällä tullut valtavat määrät jostain. Aikaisemmin oli aina hauska nähdä niitä vanhoissa kaupungeissa, niinkuin Turussa ja Naantalissa, jopa täälllä meilläpäinkin niitä on ollut, mutta nyt nämä syöksyilevät suuret mustat parvet todellakin tuovat mieleen Hitckockin Linnut!
t. Yökyöpeli
Naakkoja. Niinpä.Mie olen niin uusi näissä lintuasioissa, etten sitä tiennyt. Lentävät niin hämärissä ja korkealla, että tunnistaminen on hankalaa, jos ei tunne äänistä. Mulla on vielä opettelematta se lintu-CD äänistä. Kiitos Yökyöpeli kommentista ja joululahjasta, siinä mun korvikset yöpyvät nykyään.
Heippa Irene! Poikkea kuoharille, kun tuut tyttöä kattoon.Tiiä häntä, vaikka naapurissa asuisi.
Työnohjaajan työ on tosi vaikeaa, liikun koko ajan osaamiseni rajoilla. Mutta on se myös mielenkiintoista, haastavaa ja palkitsevaakin. Siinä mun sydän on, täysillä.
Mun ryhmissä ei ole ollut yhtään tuppisuuta tähän mennessä, toki hiljaisempia ja päänä päsmärinä itteänsä terapoivia olijoita, joita joudun pistämään aisoihin. Mutta, Irene, on pirun arvokasta, jos ryhmässä on joku, joka uskaltaa avata ensimmäisenä suunsa, siitä se tulppa sitten pikkuhiljaa lähtee irti muiltakin.Raskas rooli se on kantajalleen, mutta tosi arvokas sekä työyhteisölle että työnohjaajalle.
Lähetä kommentti