Moi, Lahtelaista

Pienen Vesijärven silta

Pöpperöinen keli Finlandia-hiihtäjillä

Mielenkiintoista viikkoa niin lomailijoille kuin sorvin ääressä viihtyville (itse kuulun heihin 2 löysän viikon jälkeen) Lyhyt katsaus kulttuuriviikonloppuun, jonka vietin Lahdessa. Pitkäaikaiset ystävämme ovat hommanneet mukavan "mökin" Lahden kaupungista, siellä ei ötökät piinaa, ei ulkohuusi haise ja kuuma vesi riittää kaikille aamusta. Jesh, just mökki meikäläisen makuun: kaksio Vesijärven rantamilla lähellä vilkkaan kaupungin palveluja.

Matkan päätarkoitus oli mökin tsekkauksen ohessa kuluttaa lahjakortti, jonka ko. pariskunta toi mulle synttärilahjaksi jo marraskuussa: lahjakortti Lahden Kaupunginteatteriin

Tässä lahtelainen Beatles-kokoonpano, jota sai kuvata "kattokonsertissa"


Tunnettehan John Lennonin?

Täky onnistui, sillä siellä me nöpötimme täpö täydessä katsomossa seuraamassa Beatles Story -musikaalia. Täytyy sanoa, että Lahdessa osataan tehdä kulttuuria, esitys oli erittäin mukaansa tempaava ja jätkäthän osasivat laulaa ja soittaa. Ei nyt tietenkään Beatlesin tasoisesti, mutta nautinnollisen hyvin. Suurin osa biiseistä siis todellakin esitettiin livenä. Tunnelma oli upea, kun biisit on niin ihanan tuttuja kaikille. Lopussa oli jopa mahdollisuus yleisölläkin tanssia, mutta mie onneton olin niin keskellä katsomoa, etten päässyt hillumaan. Saattaa olla, että siippa olisi mut nykäissyt takaisin penkkiin blazerin helmasta, jos olisin yrittänyt nostaa persukseni. Siis suosittelen ko. musikaalia!

George oli minusta södein

Vanhojen jo nuoruudesta tuttujen ystävien kanssa riittää muisteltavaa. Rouvan olen tuntenut 11-vuotiaasta saakka ja herran tuosta 15 kieppeistä. Kummasti pakkaa jo jutut menemään sairauspuolelle: käydään läpi kolestroliarvot ja muitten kremppojen vaiheet ja nauretaan välillä makeasti sitä, että tähänkö sitä on tultu. Kävimme myös syömässä Little Italy- nimisessä paikassa. Oli oikein maittavaa ruokaa ja ainakin pasta-annokset olivat äijä-kokoa eli en jaksanut syödä kaikkea.

Sunnuntaina keli muuttui pöpperöiseksi, mutta isäntämme ei antanut sen häiritä, vaan survaisi noin 400 muun mukana Finlandia-hiihtoon vapaalla tyylillä toteutettuna. Kyllä meitä muita säälitti, kun ajattelimme niitä olosuhteita,mutta hän oli kuitenkin hiihtänyt loppuun saakka koska saimme asiasta"kuitin" rouvalta tekstarin muodossa. Lahdessa oli paljon liikkeellä ilmeisesti juuri näitä Finlandia-hiihtoon osallistuvia. Mistä tämä hullu kansa ammentaa kaiken energiansa...ruisleivästä.

Isännän hiihtäessä pöpperössä, me muut teimme kävelyretken erittäin liukkaissa oloissa ympäri pienen Vesijärven (se on kyllä enemmän lammikko kuin järvi, anteeksi lahtelaiset) Lukeeko tätä muuten joku lahtelainen?? Siinä sataman kohdalla oli auki tosi viehättävä kahvila, josta ostimme herkkuja lähtökahvia varten. Sorsa-rievut uiskentelivat sulassa siinä vesiurkujen tietämillä. Miten ihmeessä ne tarkenee?

Siippa ajeli ankeissa ajo-oloissa takaisin Espooseen. Mie otin parin tunnin päikkärit ja sitten tulikin tytär ja ystäväni T. syömään kaiken, mitä uunilampaasta oli jäljellä. Hyvin maistui naisille. Molemmat tulivat reissusta ja kotona kaapit ammottivat tyhjyyttään. Kyllä on aina mukavaa, kun ruoka maistuu. Syönnin jälkeen sain katsoa nauhalta, kun T: n tytär, meidän kummityttäremme, tanssi vanhojen tansseissa. Tanssit olivat juuri meidän Espanjan loman aikaan, että emme päässeet seuraamaan juttua livenä. Kyllä oli ihana: kummityttö oli kuin prinsessa asussaan ja upeasti laitetuissa hiuksissaan. Tunsin kummitädin ylpeyden rinnassani.

Näistä safkoista on enää vaan muistot jäljellä

Istuimme autossa siipan kanssa Lahteen ja takaisin ja siinä tulee aina enemmän juteltua kuin kotioloissa??? Funtsimme sitä, miten uuteen ja erilaiseen elämänvaiheeseen olemmekaan tulossa. Seuraava sukupolvi alkaa siirtyä valokeilaan ja me väistymme pikkuhiljaa nuorten tukijoukoiksi. Nyt muutaman vuoden sisällä lähes kaikki lähinuorisomme suorittaa perusopintonsa valmiiksi, jotkut kirjoittavat ylioppilaiksi ja toisesta päästä alkavat jo mennä naimisiin. Huisia. Elämä menee niin nopeasti, on todella tärkeää tehdä sitä, mikä oikeasti kiinnostaa ja mitä haluaa. Kuka meistä tietää, onko ensi kesää edes omalla kohdalla olemassakaan? Olemme aika paljon tätä jo siipan kanssa toteuttaneetkin. Matkustelu on meille tosi tärkeää ja siihen olemme päättäneet satsata sukulaisten paheksunnasta huolimatta. Enää eivät ääneen juuri kehtaa meidän asioita arvostella, mutta kyllähän sen huomaa. "Ai, ootte taas lähössä...??" Niin kauan mennään kuin intoa,terveyttä ja rahaa riittää. Lähipiiristä olemme nähneet, että luonnollinen raja tulee jossain vaiheessa väkisin vastaan. Ei esim. pystytä istumaan lentokoneessa neljää tuntia. Nyt painetaan, kun pystytään ja sitten aikanamme rauhoitumme ja muistelemme lukuisia reissuja ja niillä sattuneita kommelluksia. Tärkeäähän tässä tietty on, että ajattelemme asiasta aivan samalla tavalla, mitään riitaa siitä, miten varat käytetään, meillä ei ole ainakaan tähän asti ollut. Muuten menin aikanaan naimisiin ihmisen kanssa, joka sanoi, että hän tykkää vaan tehdä automatkoja Eurooppaan.... Mua vähän huolestutti, mutta kun sain raijattua siipan ekalle Kreikan seuramatkalle Hassen siivelle vuonna -89 tilanne muuttui täysin ja matkakärpänen puri häntä syvään ja vaikuttavasti. Nyt mie olen joskus se perässä vedettävä, siippa on aina valmis lähtemään reissuun ja melkein minne vain. Jaa, tämä on pieni esipuhe sille, mitä on tulossa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Huhtikuussa lähdemme pitkälle matkalle ja te kurkkijat pääsette mukaan taas matkakertomuksen tahtiin jälkijättöisesti. Ai, että minnekkö? Se on vielä ylläri.

Mukavaa viikkoa kaikille, hauskaa, että kurkkijoita näyttää ilmaantuneen uusia. Ainakin "matkamittari" on raksuttanut nopeammin kuin ennen.