Tässä rakennuksessa pakersin keskikouluni, lukion kävin muuallaIhana aamu. Valo on lisääntynyt niin paljon, että heräsin taas ihan itsestään klo 5.50. Täytynee ottaa taas silmärätti käyttöön ( tumma puuvillahuivi silmille)että unta piisaisi pitemmälle. Muinoin käytin lentokoneessa jaettavia silmäsuojia, mutta ne hiostaa inhottavsti, kun sinne on tungettu sisään jotain muovia. Olemme varman siipan kanssa hupaisa näky aamuisin sängyssä pötköttäessämme, kun toisella on silmäsuojus ja toisella huivi silmillä... Ei se kumma ole, että ulkomaalaiset kärsivät Suomessa kesäisin, kun on niin valoisaa, eikä saa nukuttua. Tulisivat katsomaan marraskuussa , kun nukuttaa koko ajan pimeyden vuoksi. On tämä merkillinen maa.
Rakas maisema lapsuudesta: mummolan pihapiiriMeillä on vietetty jännittäviä aikoja. Olen pitkäaikaisille kurkkijoille vihjaillutkin, että reissua pukkaa. Reissun kohde tosin ehti vaihtua tässä männä viikon aikana, koska meidän piti mennä sinne, missä kuohuu poliittisesti niin verisesti, että turisteja ei päästetä paikan päälle tilanteita tiirailemaan. Matka siis peruutettiin matkatoimiston puolesta. Meille se oli tosi kova juttu, koska kyseessä oli unelmien matka siipan puolivuosisadan kunniaksi. Mutta kuten olen tainnut mainitakin, siippa on supersuunnittelija. Hän kokosi henkisesti ittensä ja alkoi selvittään, minne päästäisiin kolmen viikon varoituksella ja ilman viisumia. Nyt on korvaava matka jo tilattu ja rauha taloon ja siipan yöunille palannut. Ylläriksi tälle korvaavalle matkalle saatiin seuraksi toinen pariskunta eli meillä on sitten 4 hengen pienryhmä reissaamassa. Lähdemme huhtikuun puolivälin kieppeissä ja toukokuun alkupäivinä palaamme. Matkakohteen tyyli vaihtui aika totaalisesti. Aluperäisen reissun kohteet olisivat olleet aika pöpelikössä . Nyt matkustamme keskelle modernia ja tehokkaasti toimivaa yhteiskuntaa.
Enojen työkalut ovat järjestyksessäTässä välissä kävin hoidattamassa itteäni eli kasvohoidossa. Samalla laitettiin kulmat ja ripset. Lopuksi vielä kosmetologi/hierontaterapeutti meikkasi minut sen näköiseksi, että ittekin säikähdän, kun katon peiliin. Näytän aivan Pelle Hermannilta: huulipunan rajaus niukasti yli huulien, vahvat mustat kulmat, silmät meikatut ja pisteenä i:n päällä kammottava kosteuttava värivoide, joka kimaltaa muovisesti. Hei, oikeesti, olen tosi oudon näköinen myös miehen mielestä. Ilmeisesti minut kuitenkin on meikattu ihan nykytrendien mukaan. Eipä hätiä mitiä, olemme menossa kylään illalla katsastamaan ystäviemme uutta kotia ja voin samoilla meikeillä säikäyttää vielä heidätkin.
Navetan vintillä oli parhaat piilopaikat. Siellä leikittiin kissanpoikien kanssa ja hätyyteltiin ampiaispesiä. Meni ikkuna rikki, kun kivitettiin sitä pesää serkkupojan kanssa. Jäätiin kiinni vasta muutaman päivän kuluttua.Espoossa paistaa ihana aurinko ja lämpöä meidän mittarissa on + 6 astetta. Hmm. painoin jotain nappia ja tämä teksti meni ihan kumman näköiseksi- alkoi tulla outoja välejä kirjainten väliin. Toivottavasti ei näy, kun julkaisen tämän.
Nyt tuli nälkä. Siis lataan kuvat ja paistan jotain kummallista vietnamilaista kalaa, jota myytiin eilen edullisesti kaupassamme. Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti.
Enon vaimo on viherpeukalo
.JPG)
8 kommenttia:
Ihanan näköinen tuo Mummolan pihapiiri. Tuo jatkuvuutta elämään, kun lapsuuden paikat ovat vielä olemassa ja suvussa.
Meillä sekä kotitalo että Mumman talo ovat jääneet sivistyksen jalkoihin eli purettu kerrostalojen tieltä, se on vähän surullista.
Hienoa kun on reissu odottamassa! Kiinnostaisi kyllä kuulla mihin matkakohteenne vaihtui?
Samat sanat: ihanan näköinen Mummola!
Ollapa itsellä joskus tarjota lapsenlapsille jotakin yhtä kiinnostavaa, vaan ei taida olla.
Vicki, sinut on haastettu! Vaikka jos ole illan pois kotoa, ei tämä haaste tuota vaikeuksia.
Tuttu koulu. Siinähän minäkin keskikouluni kävin ja lukion muualla.
Sinullakin tainnut olla ihana muistojen pääsiäismatka. On varmaan upeaa kun on paikkoja vielä jäljellä missä käydä lapsuutta muistelemassa.
Sait herätellä lämpimiä muistoja mummolan pihapiirissä... Edelliseen juttuusi kommentoin myös tässä: Se alttaritaulu. Olen ollut siinä kirkossa, mutta en muista... Hyvin puhutteleva... Lapissa?
Varmasti hyvä tunne, kun tietää, että vanhemmista pidetään hyvää huolta.
Ja ystävät. Joidenkin kanssa vain aika ja vuodet haihtuu ja tunne on sama kuin vuosia sitten... Vaikka nähdään harvoin.
Ja huomenna onkin vähän hämärämpää taas aamulla...
Mulla ei ole tainnut olla kuin kaupunkimummola ja lapsillani on sellainen myös. Tuo kuvan mummola näyttää idylliltä. Navetan vintillä en ole koskaan käynyt :(
Menettekö Japaniin?
Eevis- oikein muistat. Alttarifresko on Rovaniemen kirkosta, Lennart Segerstrålen Elämän Lähde (1950)Useimmat kirkkojen alttaritaulut ovat minusta niin pienen ja vaatimattoman näköisiä. Sen täytyy johtua juuri siitä, että olen "tottunut" suuriin freskoihin.
On hienoa, että vielä on mummolan pihapiiri, jossa käydä. Molemmat enoni ovat iäkkäitä ja lapsettomia, ei tietoa, kuka paikkaa pitää vaikkapa 20 vuoden kuluttua.Minun lapsuudessani pihapiiri kuhisi elämää: mummo, pappa,enot, täti miehensä ja lapsensa kanssa vakituiseen ja valtavasti porukkaa esim. heinätöitten ja perunannoston aikaan. Oli lehmiä, kissoja, hevonen ja koira.Meidän perhekin kaupungista kävi varmaan joka viikko ja serkkuja, kyläläisiä, veneenostajia ja muita vieraita pörräsi pihapiirissä päiväkäynneillä.Mie ja mun veljeni olimme eniten mummolassa yökylässä, kesäisin usein monta viikkoa. Nyt aika on siellä pysähtynyt.
Eikka- navetanvintti on mitä mainioin leikkipaikka, siellä säilytettiin nimittäin lehmien heiniä, teimme niihin mukavia käytäviä ja enot oli vihaisia... Olin mie kyllä silloin jo tosi tukossa usein, olin tietty allerginen heinille ja henki vinkui yöt. Siiitä huolimatta upeita muistoja.
Jes,oikein arvattu Jaappani kutsuu. Jännittää, mutta toki reissua odotetaan jo innolla. Reportaasia tulee sitten.
Hei Vicki Li !
Jos ajelet milloin viitostietä Varkauden ohi, niin käväisepä Varkauden kirkossa.
Siellä on myös Lennart Segerstråhlen maalaama alttarifresko ( vuosina 1953-1954)
Sitä pidetään Pohjoismaiden suurimpana alttaritauluna.
Minun mummillani oli myös punainen mökki, mutta vähän vaatimattomampi kuin tuo sinun ihana mummolasi. Tuollaisen kun saisi joskus itsekin!
Aika eksoottinen se Japanikin on, koette varmasti mieleenpainuvia hetkiä!
Lähetä kommentti