Ristiäiset

Alttaritauluna toimi verho, johon oli kirjailtu tekstiä

Tänään pääsimme perhejuhlaan eli joulukuun lopulla syntyneen poikavauvan ristiäisiin. Tyttären kanssa olemme kutsuneet poikaa Valtsuksi, mutta ei tullut pojasta Valtsua, vaan NOA. Itse asiassa nimi passaa pojalle oikein hyvin, eli totuimme siihen jo ristiäistilaisuuden aikana.

Päivänsankari Pikku- Noa ( ei Ukko- Nooa)

Ristiäisissä oli parikymmentä vierasta ja mukava tunnelma. Tytär sai kunnian olla oikein sylikummi, Noa on tyttären ensimmäinen kummilapsi. Siitä se alkaa. Esitimme juhlissa pari laulua: toinen oli Lapin äidin kehtolaulu ja toinen tyttären oma sävellys Pikku- Noalle Kantelettaren tekstiin. Taas oli kitaralle käyttöä. Lisäksi saimme T-serkusta vahvistuksen, hän soitti triangelia "perheorkesterissamme"

Kakku maistuu ja on suloisen näköinen

Viikonloppu on taas kerran mennyt vauhdilla. Perjantai-illan olimme siipan kanssa kaksin ja nautimme herkullisen kalaillallisen. Tarjolla oli paistettua tonnikalaa ja miekkakalaa, molemmat oli valmiiksi marinoitu melkeinlähikaupassa On siellä kyllä hyvät valikoimat, kun tällaisiakin herkkuja on saatavilla ja vieläpä aika edulliseen hintaan 19,90€/ kg. Lauantaina shoppailimme vähän Sellossa ja Tapiolassa. Haimme tietenkin vauvalle ristiäislahjaa ja päädyimme lopulta Marimekon lastenastiastoon, jossa on mukava autokuosi. Sekä mulle, että siipalle oli tärkeää, että lautasen keskellä oli kuvio, joka sitten tulee lopulta esiin, kun puuro on syöty. Mulla oli lapsena muovilautanen, jonka keskeltä tuli esiin nalle ja mansikka. Se oli tärkeä juttu. Yllättävän monessa lasten lautasessa kuviot oli sijoitettu lautasen reunaan ja keskusta oli tyhjä. Tylsää, sillä kuvion pitää tulla esiin siitä keskeltä. Tässä lautasmallissa autot kiersivät reunallakin ja keskellä oli upea punainen rekka- auto.

Nyt väsyttää. Täytyy yrittää ponnistella muutama tunti valveilla ja sitten vaan unta palloon. Tulossa on keikkaviikko, työnohjaushommia vaan parilla päivällä. Minusta on oikein mukavaa, etä nämä työviikot ovat niin vaihtelevia, olen aika nopeasti kyllästyvää sorttia. Tällä viikolla on tavoitteena päästä taas vesijuoksemaan. Nyt on laiskuttanut jo monta (liian monta) viikkoa perätysten. Aina on muka joku syy, miksi ei voi lähteä hallille. Ainoa todellinen syy on laiskuus ja mukavuuden halu. Toivottavasti te olette ahkerampia ja aikaansaavempia kuin mie. Pirtsakkaa alkuviikkoa kaikille!

Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden....