Aprilliä, syö silliä!

Mummola sijaitsee kahden järven yhtymäkohdalla- salmen kohdalla

Ostin eilen purkin matjes-silliä ja popsin sitä iltapalaksi ruisleivän päällä. Oli oikein hyvää, mutta täytyy pysyä kohtuudessa, että silmäluomet ei turpoa pingis-palloiksi, niin kuin yksi aamu, kun olin syönyt savupororouhetta illalla. Vanhuus ei tule yksin, suola saa näköjään kropan turpoamaan sieltä täältä. Löytyykö kurkkijoilla tuollaisia havaintoja?

Työpirtin uuni, jonka suulla mummo loimutti leipäjuustot pilkullisiksi

Ehkä sitten olin vähän "suolahumalassa", kun aloin vaihtaa makuuhuoneen sälekaihtimeen säätökeppiä seisoen keittiöjakkaralla. Syystä, jota en ymmärrä, rojahdin sieltä alas selälleni sängyn päätyyn makaamaan ja löin polveni seinään (oli sentään kevytrakenteinen Cyproc-seinä) En mie ihan ylhäältä tipahtanut, olin jo tulossa alas, ehkä liukastuin tai en mie tiedä. Siippa tuli hädissään katsomaan, mitä mulle tapahtui. No, nousin varovasti tunnustellen. Pientä tuntemusta siellä täällä - yön yli nukuttuani voin todeta, että vauriot näyttävät jääneen vähäisiksi: mustelma polven syrjässä ja lonkassa tuntuu vähän. Onneksi älysin päätäni kannatella, enkä lyönyt päätä ollenkaan. Ei sitä turhaan sanota, että koti on vaarallinen paikka, siellä tapahtuu suurin osa tapaturmista. Tulee mieleen toimittaja Pirjo Kauppinen, joka halvaantui, kun kaatui kotiportaissa pyykkikoppaa kantaen.

Kevättä yrittää puskea, mutta mulla meinaa vähän luotto mennä, kun tätä luntakin on tullut vähän väliä ihan nietoksiksi asti maaliskuun puolella. Eilen tosin oli niin lämmintä, että mun silkkivillakalsarini tuntuivat vähän lämpimiltä farkkujen alla, niin ja talvitakki ja talvikengät kans. Lämpötilat vaihtelevat päivän aikana hurjasti ja se tekee pukeutumisen hankalaksi. Muuten, mie olen ihan kalsarinaisia. Käytän kalsareita suurin piirtein syyskuusta huhtikuuhun. Sukkahousut on inhottavia, eivätkä lämmitä tarpeeksi. Jotkut naiset eivät pidä muuta kuin alkkareita farkkujen alla, käsittämätöntä, miten he tarkenevat? Kerropas, jos kuulut näihin naisiin. Tosin asiassa on huomattava se, että mun entiseen ammattiin sisältyi päivittäin ulkoilua 1½-3 tuntia ja ulkona ei kyllä tarkene hempuleissa vehkeissä.

Navetan takana tunkion yläpuolella oli kesähuussi. Siellä jännitti käydä ja pudotus alas oli melkoinen. Tottahan piti reiästä väliin kurkkia. Voi sitä lannan ja paskan määrää ja hajua

Täällä pikaluetaan Japania käsittelevää kirjallisuutta, että jotenkin selvittäisiin. Mukana ei siis ole suomalaisopasta, vaan itte on hoidettava hommelit, kun pulmia tulee ja ainahan niitä reissussa tulee. Yhdessä oppaassa kerrottiin, että Japanissa 41-vuoden ikä on tärkeä rajapyykki, koska sen ylitettyään ihmisen mielipiteillä alkaa olla arvoa. Hmm...minua siis kuunnellaan ja tämä harmaa kuontalo tekee varmasti vaikutuksen japanilaisiin. Luulen kyllä, että tulen taas kokemaan "lehmäefektin" eli fiiliksen, että olen kuin iso lehmänrohjo sirojen ja pienten japanilaisten rinnalla. Pituuttahan mulla ei ole paljon (n.158 cm) mutta leveyttä ja painoa on parin japanittaren verran.

Lapsena jouduin usein jekutuksen kohteeksi aprillipäivänä, varsinkin sisarusteni toimesta. Osa niistä jutuista on niin noloja, että en halua niitä muistaa aikuisenakaan. Itte olen kans jekutellut paljon, mutta luovuus on nyt huonoissa kantimissa, enkä keksi mitään kivaa käytännön pilaa, keksittekö te, miten onnistui?

Kävimme viikonloppuna vakoilemassa tytärtä, kun hän teki duunia uudessa työpaikassaan. Jännä nähdä oma lapsi uudessa roolissa asiakaspalvelussa. Hyvin se näytti sujuvan. Olin eilen tyttären kanssa syömässä hänen opiskelupaikan ravintolassa. Kyllä oli nuorta porukkaa, aika moni olisi voinut olla mun lapseni. Tuli nostalgisia muistoja mieleen omalta opiskeluajalta, oli ne hauskoja aikoja. Kerrankin ajelimme tandem-pyörällä ympäri korttelia... Pitäisiköhän alkaa taas opiskelemaan, vai ei se taitaisi olla samanlaista enää tällä iällä. Tyttärellä menee kämppä saneeraukseen eli hän on asunnoton syksyllä. Hän etsii 4 h +k Helsingistä vuokralle kahden opiskelukaverinsa kanssa. Tänne vinkkiä, kurkkijat, jos tiedätte sopivan asunnon. Vuosi sitten tytär vielä ajatteli, että hän ehdottomasti haluaa asua yksin. Vuosi on tehnyt tehtävänsä, nyt toisten seura tuntuu huomattavasti houkuttelevammalta. Poikakaverin kanssa hän ei edes harkitse yhteenmuuttoa, ennen kuin kundikin on asunut yksin ensin. Fiksu likka.

Tälläisia ajatuksia kevät aamuna. Vielä on yökkärikin päällä, mutta kun tästä tokenen se onkin menoa aina kello 19 saakka. Kattelen tänne jotain vanhoja kuvia, en ole ehtinyt kuvailemaan, vaikka kivoja ideoita on päässä pyörinyt. Kuvia siis vielä mummolan maisemista. Mukavaa loppuviikkoa, kurkkijat! Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne niin kalsareihin kuin aprillipiloihinkin ja ihan mihin vaan.