Toisen kollega- kouluttajan käsi. Hänen kädestään on kuulema tullut "isänsä käsi"
Katriina "Omenapuun alta" muisti tunnustuksella. Kiitos! Juuri sitä tarvin juuri tänään, kun tunnen olevani väsynyt ja työn raskauttama. Olen sitä aika harvoin. Tai kyllähän mie varmaan olen, mutta harvoin koen sitä raskaasti. Raskauden huomaa ehkä siitä, että huokailen pitkin päivää ja puhaltelen poskiini ilmaa. On mullakin tapa olla väsynyt ja rasittunut.
Mikähän mun blogini tarkoitus on???? Ainakin aluksi se oli saada vertaistukea rintojen pienennysleikkauksen läpikäyneiltä ja toisaalta myös antaa vertaistukea operaatiota harkitseville/ jonossa oleville sisarille. Tämä vertaistuki on jotenkin oikein tämän vuoden löytö. On aivan uskomattoman tehokasta/ hyödyllistä/lohduttavaa/kannustavaa ja kaikkea hyvää... olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka kuulevat, mitä sanon ja peilaavat kuulemansa takaisin omilla lisukkeillaan. Myös työnohjausryhmissäni koen usein olevani jonkinlainen katalysaattori ..tosi tuki ja voima löytyy ryhmästä itsestään parhaimmillaan. Olen iloinen, jos saan joskus olla kätilönä tuohon vertaistuen syntymisen ihmeeseen.
Kun rinnat painuivat taka-alalle (suht oireettomiksi) aloin hoitaa ehkä enemmän itteäni täällä. Uuden työtilanteeni myötä tarvitsen uusia ihmissuhteita, vaikkapa sitten virtuaalisia. Mie jotenkin koen tämän yhteisöksi. Minun omaksi yhteisöksi, jossa tapaan mulle tärkeitä ihmisiä silloin kun mulla on aikaa ja mulle sopii. Itsekästä. Ja ihanaa.
Seuraan niin harvoja blogeja, että on vaikea löytää joku, jolla ei tätä tunnustusta ole. Mutta Maaretta Kaamosvalosta saa tunnustuksen minulta just nyt. Hän jakaa syviä vesiä elämästään.
.JPG)
6 kommenttia:
Hei Vicki Li!
Kyllä tämä lokimaailma on ihmeen trapeuttista. Sekin tässä on niin hyvä, kun saa olla hyvällä omallatunnolla itsekäs. =o) Mä oon huomannu, että ainakin mulla lokittamisen myötä on lisääntyny itsetuntemus. Varsinki, kun luen vanhoja juttujani, huomaan kuinka sielussa on tapahtunut jotakin. IRENE
Kiitos tunnustuksesta Vicki Li, se lämmitti mieltä! Tuli myös hyvään aikaan koska blogini täyttää tänään vuoden!
Voinpa tehdä aiheesta pienen postauksenkin!
Pahimmat hetket koetaan aina ennen loman alkua; etkö olekin kohta lähdössä? Toivottavasti viikonloppu on vapaa ja rauhallinen.
Minäkin huomasin tänään käyväni jo varavoimalla, kun tavallinen kanssakäyminen lukuisien työtoverien kanssa tuntui menevän yli äyräiden. Olin ainoa "mentori-sarjan" osaaja ja välillä tuntui olevan nuorempien sijaisten jono oveni takana, kaikki kyselivät neuvoa tai apua tai purkivat sydäntään. Se on imartelevaa ja rasittavaa, kun on omakin opiskelija opetettavana ja asiakkaat hoidettavana. Tunnen oikein varageneraattorin varoitusäänen korvissani. Kotona onneksi pääsi päiväunille.
Heippa, Vicki Li! Toivottavasti ehdit levähtää ennen matkan alkua. Työasiat siellä varmaan unohtuu...
Joskus ne on hyvä unohtaa, vaikka tekeekin antavaa - ja ottavaa - työtä. (Mutta pistä salasana talteen :) )
Oikein hyvää matkaa! Kommentit on jääneet vähälle, mutta usein käyn täällä piristäytymässä. Tää on niin positiivinen paikka ja valokuvat on herkkiä ja tunnelmallisia!
Katriina- monet ihmiset tuntuvat käyvän jo varapattereilla- se on vaarallista. Onneksi sulla sentään hälytyskello soi.
Eevis- tosi on lomalla salasanat pakkaavat unohtumaan. Nii on joskus käynyt mullekin. Kerran unohtui pomon sukunimikin.
Tuulis- mukava tietää, että käyt kurkkimassa salaa, tai siis kommentoimatta.
Lähetä kommentti