Shoppailua ja pelastuspartio

Naistenpäivän ruusu loppumetreillä, jotain kaunista on tässäkin

Ruusu vielä kukoistuksen päivänään

Ihana viikonloppu. Kauhean kiireisen viikon jälkeen ohjelmassa on ollut rauhallinen viikonloppu. Vähän shoppailua ja paljon pyykinpesua. Takitkin on pesty. Kun vielä osaisi päättää, mikä otetaan mukaan matkalle.

Perjantai- illaksi tytär tuli "perjantaiherkuille" ja tällä kertaa söimme erittäin runsasta jokirapusalaattia. Rapuja oli salaatissa peräti 400 g johtuen siitä, että ne olivat tarjouksessa Stockan Hulluilla päivillä ja päiväys oli huhtikuun loppuun. Röyh, olipas kerrankin rapusalaattia, josta rapuja ei tarvinnut hakea suurennuslasilla. Palan painikkeena oli argentiinalaista Trapiche Sauvignon Blanc viiniä, joka ainakin meidän suuhun tuntuu sopivan.

Viime viikko oli täällä rannikolla ainakin niin kylmää, että olen taas uskollisesti pitänyt kalsareita päällä ja kalsareitten lisäksi untuvatakkia ulkona. Että tämmönen kevät. Yllättäen lauantai aamu valkenikin aurinkoisena ja mulla pälähti päähän, että haluaisin käydä vielä katsomassa , josko löytäisin hyvät kävelykengät matkaa varten. Selloon suunta heti aamusta koko perheellä ja tyttären assisteeraamana kokeilin varmaan noin 30 kengät noin 5 liikkeessä. Sello on kenkien ostajien paratiisi. Jee, löysin Halosen remonttimyynnistä kahdet hyvät ja tarkoituksenmukaiset kengät -50% enkä meinannut millään osata päättää, kummat ottaisin. Siippa pelasti tilanteen tokaisemalla, no, osta molemmat. Ja mie ostin.


Olen nyt onnellinen Camel Active Sportien ja Sievin kävelykenkien omistaja, nämä laatukengät lähtivät yhteensä hinnalla 87,35 € eli erittäin kohtuulliseen hintaan. Meillä on tyttären kanssa samankokoinen jalka, että hän voi lainata kans mun kenkiä. Sievit ovat kuulema liian mummomaiset hänen makuunsa, mutta Camelit kelpaa. Sieveissä on se hyvä puoli, että niiden pitäisi estää staattisen sähkön purkautumisia. Mulle se on merkittävä ominaisuus. Saan nimittäin säkäreitä metallipinnoista päivittäin, se on tosi ärsyttävää. Taidan olla sellainen sähköpää. Olen tuttavapiirissäni ainoa sähköiskutyyppi, siippakaan ei käsitä, mistä se voi johtua. Löytyykö kurkkijoista säkärityyppejä?





Vasemmalla Sievit ja oikealla Camelit, kummat ottaisit?


Lauantai illaksi kutsuin meille kylään alakerran n. 75-vuotiaan rouvan . Olemme asuneet samoissa taloyhtiöissä jo yli 20 vuotta. Hän jäi leskeksi asuttuaan tässä talossa 2 vuotta, tunsin hyvin hänen miehensäkin. Tämä rouva on todella ihana, moderni, sivistynyt ja mukava keskustelukumppani, mutta yksinäisyys ajoittain vaivaa. Tein poropiirakkaa, joulutorttuja ja nautimme kaiken espanjalaisen punaviinin Campo Viejon kanssa, nam! Pakastin pitäisi saada tyhjennettyä ja sulatettua ennen kesää. Siellä on ihan kammottavat huurteet, kun ovi on unohtunut välillä vähän raolleen.


Sunnuntai aamu ei taas valjennut ollenkaan eli vettä tihkuttaa teräksenharmaalta taivaalta ja on alle 2 astetta lämmintä, hrrr.... Heräsin 9 maissa, lueskelin rauhassa lehteä ja nautin aamupalaa, kun kännykkäni soi. Tytär soittaa aivan tukkoisen kuuloisena ja toteaa hän on ihan kipiä ja töihin pitäisi mennä klo 12. Raasu kuulostaa tosi säälittävältä. Kaikkihan me taannutaan kipeänä. Ei muuta kuin palttoota niskaan, lääkearsenaalia mukaan ja ajoin Tapiolaan tyttären kämpille pelastuspartioimaan ( kai te olette lukeneet lapsillenne Palatuspartio Bernard ja Bianca kirjaa?) Tytär makaa vuoteessaan keuhkot pihisten ja ääni tuskin kulkien. Syötin lapselle heti alkuun 2 Coldrexia ja aloin sitten tiskaamaan JÄTTItiskiä, jota oli tiskipöytä, hella ja ruokapöytä täynnä. Tunsin itteni niin äipäksi ( Terveiset Olivialle!) ja tarpeelliseksi ihmiseksi. Tytär yritti estellä, mutta mie vaan tiskasin, että olisi hänen ainakin mukavampi palata kämpille sairastamaan rankan työpäivän jälkeen. En mie yleensä siivoa, enkä tee tuollaisia hommia tyttären kämpillä, mutta nyt se jotenkin kuului asiaan . Sitä pohdimme ääneen, että hänellä taitaa olla liikaa astioita, kun selviää oikeasti tiskaamatta vaikka kaksi viikkoa.


Tytär heitti minut kotiin, sai meidän auton käyttöönsä ja meni sillä töihin tropattuna. Toivottavasti selviää. Ainakin itsesääli hävisi äipän avun ja myötätunnon ansiosta. Useimmiten tytär tulee sairaana tänne alkukotiin sairastamaan, mutta nyt sovittiin , että hän pysyy omalla asunnollaan, ettei tartuta meitä ennen reissua. Varsinkin siippa on tauti-imuri. Tosin tytär oli perjantai-illasta lauantai-iltapäivään jo meidän seurassa...

Vielä 3 päivää reipasta työntekoa ja siinä ohessa pakkailua. Kauhean vaikea päättää, millaisia vaatteita ottaisi mukaan. Japanin säät tuntuvat vaihtelevan kovasti. Väliin siellä on +10 ja onpas Kiotossa ollut +26 männä viikolla. Saattaapi olla, että ehdi enää postaamaan ennen reissua. Toivotan kaikille mukavia keväisiä viikkoja. Mie kohotan teille saket Japanissa ja ajattelen teitä lämmöllä ja sillä uskolla, että joku odottaa mun kirjoituksiani ja matkakertomusta.