Kioto kutsuu

Shinkansen, aikaa kaksi minuuttia selvitä sisälle

Hakonen yön jälkeen meidät ja noin 10 muuta turistia haettiin aamulla taksilla hotellilta. Japanilaiset taksit ovat muuten vanhahkon mallisen oloisia Toyota Crowneja ja hauskaa niissä on sisustus. Penkkien päällä ja niskatukien suojana on valkoiset pitsipäälliset. Kuskilla on yleensä kunnon ajoasu tai ainakin koppalakki ja kädessä valkoiset hanskat. Taksien sivupeilit on sijoitettu tavallisesti lokasuojan päälle, eivätkä siis olleet ovessa kiinni.

Vihreän teen viljelmiä viuhahti ohi . Istutukset on aina leikattu näin kauniisti.

Taksilla hurautettiin lähimpään isompaan kaupunkiin ja siellä pääsimme vihdoinkin aidon Shinkansenin (luotijunan) kyytiin. Matkustaminen Shinkansenissa on mukavaa ja tasaista. Mittarissa on nopeutta noin 300 km, penkkejä on toisella puolen kaksi ja toisella kolme. Huolto pelaa, vähän väliä kulkee ostoskärryt ohi ja niissä on tarjolla kaikkea pientä purtavaa, juotavaa ja myöskin lunchboxeja. Ostettiin kahvia ja kuivattuja kampasimpukoita (kun luultiin niitä pikkupulliksi) Maisemat viuhahtavat ohi sellaista kyytiä, ettei niitä juuri ehdi seurata ja lisäksi Shinkansenit kulkevat hyvin paljon tunneleissa. Aina kun konduktööri tuli tai poistui vaunusta , hän kumarsi vaunun päässä. Samoin tekevät myös roskien kerääjät ja ruokakärryjen myyjät. Siinä tulee jotenkin juhlava olo, tuntee ittensä arvostetuksi ja tärkeäksi matkustajaksi. Muuten Japanissa ei ole soveliasta lärpättää puhelimeen julkisessa kulkuneuvossa, siispäs kukaan ei kailota junassakaan, sen sijaan he kyllä näpyttelevät kait tekstareita innolla.

Saisiko olla kahvia?

Kioton hotellimme oli aivan rautatieaseman läheisyydessä ja niinpä me oppaan johdattamana kävelimme hotellille. Vielä samana iltapäivänä meillä oli retki Naraan eli vielä Kiotoakin vanhempaan pääkaupunkiin.

Suuri temppeli Naran keskustan puistossa. Nuo murkut ovat ihmisiä.

Naran nähtävyys ja Unescon maailmanperintölistalla oleva nähtävyys, ovat keskuspuistossa vapaasti elävät kauriit. Olivatkin melkoisia kerjäläisiä, nappasivat taskustakin ruoan tai kaiken ruoalta näyttävän. Puistoalueella oli myös valtava puutemppeli, tällä kertaa buddhalainen. Kauriille juotetaan sakea ja niiltä napataan sarvet pois aina kun ne kasvavat liikaa. Sakepöllyssä toimenpide on varmasti paljon inhimillisempi. Kauriita on kuulema noin 200, määrä pysyy melko vakiona, paljon niitä jää autojen alle , mutta uusiakin syntyy. Uroskauriit elävät kuulema aika paljon lyhyemmän elämän kuin naaraat, sama suhde kuin japanilaisilla miehillä ja naisilla ;)

Huhtikuu taitaa olla Japanissa koululaisten luokkaretkien aikaa. Lähes kaikissa turistikohteissa oli matkailijoiden lisäksi isoja kikattavia ja hihittäviä koululaisryhmiä koulupuvuissaan. Lapset tuntuivat kuitenkin käyttäytyvän meikäläisiä nuoria korrektimmin, tuskinpa haistattelivat opettajilleen.

Vielä kerran pääosassa: Naran kauriit

Kioton hotellin sijainti siinä ihan melkein asemaa vastapäätä osoittautui mainioksi asiaksi. Asema kuhisi kaikenlaisia pikkuputiikkeja, josta sai aina haettua pikkupurtavaa ja tietenkin aamiaista. Löysimmekin vaki aamiaispaikaksemme yhden kuppilan, jossa aamiaisbuffet maksoi 820 jeniä. Hotellilla hinta olisi ollut noin kolminkertainen. Siinä aamiaispaikassa näki aina muutaman muunkin länkkärin.

Yöllinen, urbaani näkymä hotellihuoneemme ikkunasta