Matka alkaa, täältä tullaan Tokio

Portti sintolais-shrinelle, portin keskeltä ei saanut mennä läpi, koska keskus oli varattu hengille

Huomenia! Takana vähän heikosti nukuttu yö, mutta olo on jo parempi. Eilinen meni pyykkiä pestessä ja ihmetellessä kevään tuloa. Täällä Espoossa on toellakinlehti puussa ja valkovuokot kukkivat täysillä. Illalla olimme konsertissa Kulttuuritalolla. Kuuntelimme irkkubändi Clannadia. Konsertti oli tosi hyvä, mutta aikaerosta johtuen me suurinpiirtein pilkimme siipan kanssa. Siis tällä kertaa vähän niinkuin helmiä sioille... Laitoin nukkumaan heti kymmeneltä, mutta pari jaksoa valvoin yöllä ja hyppäsin vessassa. Suolisto on yhä Japanin ajassa eli 6 tuntia aikaisessa.

Hypätkää siivelle. Kertomus Japanista Vicki Lin subjektiivisesta näkökulmasta alkaa.

Lennon alkuun tuli pieni ylläri, Muumi-hahmoin koristeltu kone jouduttiin rullaamaan varikkoalueelle, koska koneen ovessa oli joku häikkä.Matka alkoi siis tunnin myöhässä. Kone oli todella täysi, matkustajat koostuivat kyllä suurelta enemmistöltään japanilaisista. Palvelu oli Finnairiksi erittäin hyvää, näyttää siltä, että ko. reitti on kovan kilpailun alla. Tilasimme heti vinkkua ja kilistelimme alkaneelle lomalle. Pienryhmäämme kuului siis 4 ihmistä. Lento kesti noin 10 tuntia ja heti kun laskeuduimme Naritan kentälle, maiseman vihreys yllätti. En tiedä, miksi vihreä näyttää Japanissa vielä vihreämmältä. Meitä oli paikallisen matkatoimiston Sunrise Toursin edustaja vastassa oikein nimikyltin kanssa ja hän johdatti meidät "lentokenttälimousineen", joka vei meidät Tokion hotelliin. Se matka meni aika usvassa, oli vähän sateista ja silmät lupsuivat kiinni vähän väliä. Hotelli osoittautui ihan mukavaksi, joskin hieman parhaat päivänsä nähneeksi. Hotellihuoneessa meitä odotti yukatan ("aamutakki-kimono") ja tohvelit (niin kuin kaikissa hotelleissa) palvelu oli erittäin tehokasta ja ystävällistä. Lähdimme vielä kävelylle illalla hakemaan pientä iltapalaa ja aamupalaa (hotelliin ei kuulunut aamiaista) Hauskinta huoneessa oli vessanpönttö, joka piti heti ikuistaa. Mitäs sanotte: lämmitetty vessanrinkula kaikilla mausteilla. Ihmettelin ensin tuota rintojen kuvaa, kunnes siippa valisti minua, että kyseessä on pylly. Eli pöntöstä löytyy sekä bidee, että persuksen pesu. Molemmat varsin käteviä. Kyllä eka yö nukutti makiasti.

Saisko olla alapesu? Veden painetta voi säädellä.

Hauskimmat havainnot eka illalta olivat: mustapukuisten miesten armeijat- ihan kuin kaikki olisivat matkalla hautajaisiin. Kyseessä siis normaali työasu japanilaiselle toimistotyöntekijälle.Hauskat läpinäkyvät sateenvarjot ja mainiot sateenvarjotelineet liikkeitten ja hotellien ulkopuolella. Juoma-automaattien kolossit- kaikenlaisia juomia saa kaduilta automaateista edulliseen hintaan- sekä kylmänä, että lämpimänä. Länsimaisia ihmisiä katukuvassa näkyy todella vähän , aina muutama kuitenkin. Japanilaisissa on todella monennäköisiä ihmisiä- tosin pyöreitä tai saati sitten reilusti lihavia näkee todella harvoin.

Eräs hääseurue sintolaistemppelissä. Upea tuo morsiamen tukkalaite

Koko hääseurue kuvassa. Kovin on vakavia ilmeitä

Seuraavana päivänä vuorossa oli Tokion kiertoajelu, jolloin aloitimme pitkän ja antoisan shrine-kierroksen, vuoroin sintolais- ja vuoroin buddhalaistemppeleissä. Sintolaistemppeleissä törmäsimme useampaankin hääseurueeseen. Mielenkiintoista katsottavaa, vaikka menoista ei mitään ymmärtänytkään. Illalla ajelimme junalla Akihabaraan, joka on elektroniikkamekka. tavaratalo toisensa perään täynnä kaikkea mahdollista ehkä tarpeellista ja tarpeellista. Mulle tarttui mukaan hiiriosastolta uusi Tenavat-kuvioinen hiiri.

Tässä on Tokion junakartta. Uskokaa tai älkää, siippa löysi meille oikeat reitit

Toinen hääseurue sintolaisshrine-alueella

Muumi-karkit olivat kovaa valuuttaa. Japanilaiseen kulttuuriin tippien anto ei kuulu ollenkaan (Luojan kiitos!) mutta ihmiset tulivat erittäin onnellisiksi Muumi-karkeista. Kaikki tuntevat Muumi-hahmot. Illalla maistelimme sakea (ei todellakaan lempijuomani) ja aloitimme sushien mättämisen. Susheja oli lähes joka kulmalla tarjolla ja hyviä olivat. Yksi eka päivien suuri havainto oli se, että Japani ei ole kallis verrattuna Suomeen. Ruoka oli pääsääntöisesti meikäläistä edullisempaa ja valikoimat oli aivan mielettömät tavaratalojen ruokaosastoilla. Tutustuimme kiertoajelulla myös suosittuun 100 jenin kauppaan ( 65 sentin kauppa) josta löytyi mitä merkillisempää tavaraa. Ostimme sieltä sake-setin ja tietenkin läpinäkyvän sateenvarjon halpuriversion.

Tokiossa kirsikkapuiden kukinta oli jo lopuillaan

Nyt lopetteln ja jatkan taas, kun on sopivaa aikaa. Ruoanlaitto kutsuu. Tulossa on karitsan paahtopaistia.