Juhannus ol meillä herttainen

Juhannusruusut ovat vähän myöhässä, vain muutama kukka oli auennut

Heipsan, olemme taas kotiutuneet juhannusreissulta, joka suuntautui Keski-Suomeen järven rannalle ystävien seuraan. Seurueeseen kuului isäntäpariskunnan ja meidän lisäksi toinen pariskunta ja sitten vielä hoitokoira. Pääsimme lähtemään reissuun jo torstai-iltapäivänä siinä 14 maissa . Ajelimme pitkin pikkuteitä, että juhannuksen ruuhkista kuulimme vain autoradiosta. Kyllä Suomen maaseutu on kesällä todella kaunis: vähän väliä näkyy sinisiä järviä, laitumella hevosia ja siistiä maalaistaloja. Olimme perillä puoli yhdeksän aikaa ja me naiset aloimme iltapalan jälkeen suunnitella juhannusmenyyta.


Juhannuskoira vauhdissa

Aamulla sitten hyvissä ajoin kirkolle kauppaan ja ostamaan kaikki mahdolliset tarvikkeet. Kaikkea muuta sieltä saatiinkin, paitsi tuoreita herkkusieniä. Niitä oli varmaan halunnut moni muukin, koska ne oli loppu sikäläisistä kaupoista jo yhdeksän aikoihin. Tämän kun muistaisi ensi vuonna, eli ostaisi herkkusienet jo kotiseudulta- ainakin jos samaan paikkaan kutsutaan juhannuksen viettoon. Sää oli hyvin vaihteleva ja onneksi päätimme syödä ulkona jo siinä 15 maissa, jolloin ei sade vielä tullut. Ruokana oli monenlaista herkkua: aloitimme ihan itse lypsetyllä muikunmädillä kaikkinen lisukkeineen ja jatkoimme uusilla perunoilla ja savustetulla kirjolohella. Nam, väliin sitten napattiin sitä ennenkin kehumaani vadelmanmakuista villisikasnapsia jääkylmänä.

Jääkylmää villisikasnapsia

Syönnin jälkeen saunottiin rantasaunassa ja tulin heittäneeksi vihdoinkin talviturkin pois. Vihdottiin vallan vimmatusti miesten tekemillä vastoilla. Saunominen sai taas nälän tunteen aikaiseksi ja ei muuta kuin muurinpohjalettuja paistamaan. Söimme niitä raparperihillokkeen ja kerman kanssa- ei hattumpaa. Onneksi sytytimme kokon jo klo 23 aikoihin, sillä juuri kun kokko alkoi hiipumaan, alkoi sade. Tällä kertaa emme valvoneet koko yötä, vaan Nukku-Matti heitti unihiekat siinä klo 1 maissa.

Kokko paloi iloisesti tänäkin vuonna


Juhannusyö ei ollut kovinkaan valoisa

Juhannuspäivän sää oli hyvin vaihteleva: väliin aurinko paistoi lämpimästi ja väliin tuli vettä kuin aisaa. Säävaihtelut olivat nopeita. Juhannuspäivän lounas piti siirtää ulkoa pikavauhtia sisälle, kun ukkonen alkoi taas rymistellä. Tosin me siipan kanssa grillattiin sielä pienet lammaspihvit sateenvarjon alla.

Isännällemme toimme lahjaksi Viron "pojan" eli 4,5 litran Jameson irkkuviskipullon kiikussa. Isäntä siis on jäämässä työelämästä pois piakkoin. Yllättävää, että joillekin oikeasti työelämästä luopuminen on vaikeaa. Poika jäi siis Keski-Suomeen isännän adoptiopojaksi. Poikaa ei vielä korkattu ollenkaan, mutta eipäs meidän kuivin suin tarvinnut olla kuitenkaan. Sitä päivittelimme porukalla, että ei vaan "viina" mastu enää niin hyvin kuin ennen, ollaanko tässä tultu vanhoiksi??? Koko jengi oli todella pirtsakkana ylhäällä juhannusaamunakin jo ennen klo 9. Hyvä me. Illalla seurasimme porukalla jalkapallomatsia Hollanti- Venäjä, olipas jännä. Huomasin sitten , että pelloille kertyi upea usva, kävin kuvaamassa.

Poika keinuu kiikussa ja huojuu tuulessa

Tänään lähdimme ajelemaan kotia kohti Jämsän,Padasjoen ja Hämeenlinnan kautta. Liikenne lisääntyi ja vauhti myös , mitä lähemmäs pääkaupunkiseutua tultiin. Mie ajoin tällä kertaa Padasjoelta kotiin saakka, varmaan puolet reissusta. Yleensä ajan vain noin kolmanneksen.

Nyt on edessä viimeinen työviikko ennen lomaa. Aamuja ihan laskee. Kyllä loma on ihmiselle tärkeä palautumisen kannalta. On pakko saada välillä etäisyyttä työelämään. Juhannusisäntämme ei tuntunut olevan niinkään vakuuttunut siitä, että tarttisi etäisyyttä työelämään. Tosin saattaahan se olla, että fiilis on eri, kunhan asiaan vähän aikaa totuttelee. Mie olen ollut huomaavinani, että eläkeläiset ovat niiitä kaikkein kiireisimpiä.

Viime yönä usva hiipi pelloille