Kun lakaisukone käy hänen ylitsensä...

Vihreä tekee hyvää silmille, Soukan rantaa sunnuntaina

Aamulla ryntäsin lähikauppaan jo klo 7.30, sillä huushollissa ei ollut yhtään leipää ja halusin nauttia eka lomapäivänäni kunnon aamiaisen. Paikallisella ostarillamme on pari pientä elintarvikekauppaa, joista saa kaiken välttämättömän, muttei mitään erikoisuuksia. Matkalla kauppaan katselin jo kauempaa, että mikä mytykkä tuolla kävelytiellä on ja kun kohdalle pääsin, siinä kökötti pienen pieni sinitiaisen poikanen, joka näytti olevan aika säikähtynyt. Juttelin vähän aikaa linnulle ja kehotin siirtymään kauemmas. Ajattelin , että tuoreella lentäjällä on tullut uupumus kesken lennon. Kerkesin kyllä ajatella sitäkin, että siirtäisinkö poikasen vähän hiljaisempaan paikkaan, mutta arvelin sen sydämen pysähtyvän pelosta, jos otan sen käteeni. Siis menin kauppaan ja sinä aikana se hirveys tapahtui: lintu oli kaupasta palatessani ketarat ojossa taivasta kohti. Ihmettelin, mitä oli tapahtunut, sillä lintu oli aivan siisti ei verta, ei mitään ulkoisia ruhjeita. Ja perhana, siellä kääntyi juuri syyllinen takaisin aukiolle päin: lakaisukone, jolla kävelytie oli juuri putsattu. Ukko ajeli sillä natsa hampaissaan, varmaankin täydellisen tietämättömänä murhasta, joka oli tapahtunut siinä muutaman minuutin sisällä. Voin vain kuvitella pienen linnun järkytyksen , kun mölisevä kone hurjine harjoineen on lähestynyt. Karmea loppu nuorelle elämälle. Mulle iski kans syyllisyys siitä, miksi en siirtänyt lintua turvallisempaan paikkaan...

Soukanpohjan kartanon vieressä kulkee Ympäristötaidepolku, siellä nämä hemmot

Tästä pienestä tapahtumasta tuli mieleen se Utajärven kauhea auto-onnettomuus, jossa monta nuorta menehtyi myös elämänsä alussa. Kaikki myötäelämiseni niille äideille ja isille, jotka joutuvat kokemaan/ovat joutuneet oman lapsensa menettämisen. Se on kyllä jotain käsittämättömän rankkaa. Joskus , kun jaksan, kerron teille tyttären syntymästä, josta ei myöskään dramatiikkaa puuttunut. Olen silloin ollut hyvin lähellä tilannetta, että olisin joutunut kokemaan tuo menetyksistä ehkä suurimman. Huh - menipäs nyt vakavaksi nämä lomajutut, mutta kun päivä alkaa noin dramaattisesti vaikuttaa se fiiliksiin.

Kaunis Cadillac palstojen vieressä. Isäntä oli varmaan töissä palstallaan

Lähdin sitten Itäkeskukseen shoppaamaan aamiaisen jälkeen, eikä se ollutkaan turha reissu. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa seuraajaa kitin väriselle Haltin city-maiharille, josta tykkään tosi paljon. Se takki vaan on oikeastaan mulle pieni, kun olen sen ostanut alunperin tyttärelle, muttei se koskaan ole hänelle kelvannut. Siispäs olen itse pitänyt ihanaa, mutta persuksen kohdalta lievästi kinnaavaa takkia. Jee, löysin takille lähes samanvärisen saksalaisen jatkajan 79 euron hintaan (alunperin 129€) Nyt voin pistää kierrätykseen rakkaan liian pienen mutta hyväkuntoisen takkini. Muuta sieltä Itiksestä ei sitten tarttunut matkaan, mutta jäin metrosta pois Hakaniemessä ja kävin lounaalla Hesan parhaassa thai-ravintolassa, mitä tulee ruoan autenttisuuteen ja hinta- laatusuhteeseen. Kyseessä on Kolmannella linjalla sijaitseva Lemon Grass, joka on pieni pahainen baari, mutta sekä ruoka, että palvelu on aivan loistavaa. Lounasaikana siellä on yleensä 3 ruokavaihtoehtoa. Mie otin kanacurryn, hintaan kuuluu myös aina alkukeitto ja jälkiruoaksi tulee aitoon thai-tyyliin tuoreita hedelmäpaloja: ananasta ja vesimelonia. Koko lysti maksoi 8,5€, siis suosittelen ko.paikkaa. Illalla siellä on muistaakseni ihan listaruokaa, mutta nuo lounaatkin on tosi hyviä. Älkää säikähtäkö paikan ulkonaista vaatimattomuutta, se nautinto kyllä korvaa ulkoiset puutteet. Siellä häärii ihania ja ystävällisiä thai-mummojakin töissä.

Taideteos: Maajussille morsian

Kipaisin syötyäni Hakaniemen halliin, joka on tosi ihana paikka kans, ihailin Reinin lihan valikoimia. Sieltä olisi saanut tuoretta ankan rintafilettäkin, mutta enpäs nyt ostanut. Sen sijaan ostin Hakaniemen torilta kaksi kiloa Siikli uutta perunaa, näytti ainakin hyvältä, vaikka hinta on vielä aika tiukka, maksoi 4,5 €/ kiloa. Kyllä hyvälaatuinen ruoka on todella kallista. Mitä maksaa uusi Siikli teillä päin?


Aloitimme eilen Japanin albumin teon siipan kanssa. Teetimme isoiksi kuviksi noin 150 matkakuvaa, siippa sitten liimailee niitä ja muuta Japani rekvisiittaa pahveille ja mie suollan tekstiä. Näin se ruukaa meidän perheessä mennä, albumeja onkin kasaantunut melkoinen määrä. Niitä sitten katellaan, kun jalat eivät enää kanna ja on Matti kukkarossa.