Alleille kyytiä

Siippa tähyilee kohti alkavaa lomaansa. Vihdoinkin se alkaa.

Heipsan kurkkijat! Siippa muistutti, että kannattaa postata, ennen kuin lähdemme reissuun. Tosi on, että siipan loma alkaa huomenna ja se tarkoittaa sitä, että nostamme kytkintä Espoossa ja kiertelemme ensin Suomessa Savonmualla ja lopuksi suuntaamme Uuteenkaupunkiin. Reissullamme tapaamme ystäviämme. Osa heistä on tuttuja jo viime vuosituhannelta ja muutama on sitten uudempikin tuttavuus. Uudessakaupungissa käymme Crusell-viikkoihin liittyvässä konsertissa: Lyhtyjen yö. Siellä esiintyy lauluyhtye Taiga, jota fanitamme täysillä. Jos olette siellä päin liikenteessä, niin tulkaa ihmeessä seuraamaan loistavaa konserttia. Mie heilun siinä lavan edessä ihan ekstaasissa :)

Olen tässä puuhaillut niin, että olemattomat hauikseni ovat kipeytyneet eli raahasin yhden astioita täynnä olevan laatikon tyttären vanhasta kämpästä autoon. Posliini on kyllä tosi painavaa kamaa. Tytärellä on uusi kämppä entistä pienempi ja siitä seurasi se, että, osa hänelle antamistani astioista palautui alkulähteille. Yhdet lautaset mie kyllä vein Kierrätyskeskukseen, kun ne oli ihan ehjät ja siistit, mutta olin vain kyllästynyt niitä kattelemaan. Kiitettävästi tytär on hävittänytkin tavaraa tässä muuton yhteydessä, vietiin UFF:n laatikkoon ainakin 3 muovikassillista vaatteita. Mun pitäisi tehdä sama juttu, eli karsia vaatevarastoni ja laittaa kierrätykseen kaikki ne, joita en ole pitänyt ainakaan vuoteen.

Ainoat kellot, joita kattelemme lomalla

Olen asunut tässä asunnossa nyt 18 vuotta ja voi sitä kauhun päivää, jos joskus muutamme. Kaikenlaista on tullut kasattua nurkkiin. Meillähän oli aikomus, että muutamme Helsinkiin, kun tytär muuttaa kotoa. Tytär lähti vuosi sitten, mutta täällä me kökötetään ja nautimme tilasta aina muulloin paitsi siivouspäivinä. Olen asunut elämäni aikana 17 kodissa ja siinä on ne kaikki , jotka muistan. Ennen muistiani on vielä valokuvista tuttu ainakin yksi koti. Tässä asunnossa olen ollut ylivoimaisesti pisimmän ajan. Saattaa olla, että tästä kodista luopuminen ei olisikaan kovin helppoa. Mikäpäs meidän on tässä ollessa, kun tässä rapussa on hissikin. Mutta ei sitä tiedä, jos vaikka innostumme vielä kerran asunnon vaihdosta, siinä saisi samalla hävitettyä kaikenlaista kamaa. Sitä toivon, että tytär pysyy nyt tuossa kämpässään jonkun aikaa, sillä nämä muutot työllistävät koko porukkaa.

Blogistaniassa on hiljaista, Suomi on heinäkuussa kiinni. Onneksi muutama ihminen kuitenkin postaa, ettei tarvi ihan turhaan käydä kuikuilemassa. Kyllä miekin hiljenen nyt alkavien reissujen ajaksi, ellei sitten onnistu hyvän yhteyden luominen Itävallasta. Pelottaa reissu, kun olen ihan rapakunnossa, meinasi eilen henki loppua, kun kävelin tyttären kämpillä portaita 7. kerrokseen. Hiki lensi kans. Kokemuksesta tiedän, etä eka vaellusviikko on raskas, mutta jo toinen on ihan nautinnollinen. Kunto kasvaa siellä nopsaa.

Wautsi, kohta täyttyy 20.000 vierailijan raja. Jos olet hän, eli 20.000. kurkkija ja ilmoittaudut, Sinut palkitaan yllätyslahjalla Itävallasta. Pistäpä kommenttilaatikkoon sähköpostiosoitteesi, niin otan yhteyttä, kun palaan kotosalle.

Näihin tunnelmiin.