Ensimmäiset yhteiset 25 vuotta

Pidimme eilen pienet juhlat, hiukan etuajassa. Oikea aika olisi ensi tiistaina eli 8.7.2008 ja kyseessä on siipan ja mun hopeahääpäivä eli 25- vuotis hääpäivä. Huh-huh, tunnen itseni todella vanhaksi, kun laitan tuon faktan tähän. Vain vanhat ihmiset juhlivat hopeahääpäiviään.

Arvostamme molemmat sitä, että tämä parisuhde on näin hyvissä kantimissa yhä. Päätimme jatkaa liittoa, kun vielä on muutama asia oppimatta. Emme vieläkään osaa riidellä rakentavasti. Viihdymme hyvin yksissä ja todellisia riitoja meillä on harvoin, mutta silloin kun ajaudumme törmäyskurssille, olemme aika huonoja sopimaan ja sovittelemaan. Riidat sulavat yleensä vaan jonkinlaiseksi mökötykseksi ja hiljaisuudeksi. Siis ei auta kuin jatkaa opiskelua. Kouliintuminen parisuhteessa puolin ja toisin on tosi hidasta.

Juhlimme hääpäiväämme pienimuotoisesti eli meillä oli 5 vierasta: meidät aikoinaan tutustuttanut ystäväni/ ystävämme T., pariskunta T, joiden kanssa olemme henganneet aivan alkuajoista, tytär ja vävykokelas. Päätimme tarjota marinoitua ankkaa ja jälleen kerran se onnistui oikein hyvin. Se ankanlaitto täytyy vaan suunnitella hyvin, koska raaka-ainetta ei saa ihan joka paikasta. Stockalla löytyy aina pakkasesta ankan rintafileitä, mutta tällä kertaa löysin fileet Hakaniemen hallista Reinin lihasta. Ankka tarjottiin villiriisin, juurespedin ja herkullisen kastikkeen kera. Alkupalaksi värkkäsimme tyttären kanssa pienet salaatit ja jälkiruoaksi juotiin kahvit mummolta perityistä Myrna-kahvikupeista ja nautittiin leivospaloja. Oli töpäkkä olo syönnin jälkeen.

Hääpäiväillallisen alkupala näytti tältä

Ulkonaiseksi hääpäivän tunnukseksi sovimme siipan kanssa, että mulle ostettiin uusi sormus. Vanhat ovat palvelleet ihan hyvin, mutta ajattelimme nyt repäistä. Siispäs vasenta nimetöntä koristaa nyt valkokultainen timanttisormus. On se kyllä hieno. Näen tämän sormuksen arvon erityisesti siinä, että se symboloi tätä pitkää ja elävää parisuhdetta. Kävin itse valitsemassa sormuksen ja jännää oli se, että tämä oli eka malli, jota kokeilin ja siihen loppujen lopuksi päädyin. Tälläinen sormusasia on hyvin pitkälle fiilisjuttu, on otettava se, mistä oikeasti tykkää. En ole ollenkaan koruihminen, mutta saattaa olla, että sekin puoli alkaa puhutella iän myötä.

Siellä se kimaltaa, uudenuutukainen sormus 25-vuotta vanhan liiton kunniaksi

Vävykandille luovutimme juhlallisesti lääkärintakkia ennakoivan yukatanin, jonka toimme Japanista. Niin niille jotka eivät vielä tiedä, kerrottakoon, että vävykandi pääsi lääkikseen toisella yrittämällä. Tosi hieno juttu, sillä hän teki paljon töitä tuon opiskelupaikan eteen. Illallisella ehdottelimme, josko hän sitten akoinaan erikoistuisi geriatriaan... Tytär antoi siipalle myös hauskan synttärilahjan jälkijättöisesti, hän oli teettänyt T-paidan, jonka rinnuksissa komeilee kuva siipasta noin 5-vuotiaana: siisti nappisilmäinen kaveri, jolla on raitainen mirri-solmuke kaulassa. Aivan ihana.

Tässäpäs Vicki Lin uusi tukkalooki, eli ihan lyhyt ja raitoina on tätä omaa entistä väriä eli tummanruskeaa. On aivan luonnollisen näköinen, juuri senvärinen , kun mun tukka oli noin 3 vuotta sitten.

Kävimme tänään aika pitkällä pyöräretkellä, ajoimme pitkin rannikkoa ja rannikon mukavia kuppiloita. Espoossa on tämä rantaraitti tosi hieno juttu. Rannat on siis varattu kaikkien kaupunkilaisten käyttöön pyörätien mutkitellessa pitkin rantaviivaa lähes joka paikassa. On upeat maisemat, mie vienkin kauempaa tulevat vieraat ihan mielellään pyöräilemään, jos siihen vain on mahdollisuus.

Rantaraitille näkyvä Poseidonin temppeliä jäljittelevä huvimaja Vasikkasaaressa

Siippa on tosi valmis jo lomalle, mutta vielä hänellä on 10 työpäivää jäljellä ennen lomaa. No, parempi kuitenkin, että loma on vielä edessä eikä jo takana, niin kuin joilla kuilla saattaa jo olla. Säät eivät ole erityisesti suosineet kesäkuussa lomailleita, tosin ei henäkuustakaan voi takuuseen mennä.

Heinäkuussa meitä on hellitty poikkeuksellisen upeilla iltaruskoilla. Johtuisikohan se tästä kosteudesta?