Vielä kerran Itävaltaa

Ensi vuonna uusin kengin matkaan. Taas kerran ison varpaan kynsi kolahti kengän etureunaan ja se mustui. Irtoaa tässä puolen vuoden sisällä. Kokemusta asiasta on noin 10 kertaa. Ostin siis uudet puolta numeroa isommat vaelluskengät. Vanhat kenkäni jätin kierrätykseen Itävallassa. Jokohan niillä joku jossain kävelee?

Löysimme Längenfeldin kylän reunamilta kauniin vanhan talon, jonka päädyssä oli pieni kappeli. Ilmeni, että tässä talossa oli asunut Alpenvereinin perustaja, eräs pastori. Mekin kulumme alppiyhdistykseen, koska sen kautta saa kunnon vakuutuksen, joka kattaa vaikka helikopterikuljetuksen, jos sattuu nilkka murtumaan reissussa. Onneksi sitä vakuutusta ei ole vielä tositoimissa koskaan tarvittu.

Almeilla on välillä melkoinen kuhina, niin kuin kuvasta näkyy. Porukka käy syömässä ja juomassa. Tältä Fundustalin almilta sai myös ostaa mukaan talon omia juustoja. Oli niissä aika mahtava aromi ja maku.

Tällä reissulla, joka muuten oli viimeinen, kävelimme kolmen almin kautta. Siellä se viimeinen kohde nököttää.

Alas on pitkä matka. Alhaalla näkyy Längenfeldin kylä ja tuossa "hyllyllä" ovat Brand ja Burgstein.

Talot ovat siistiä ja kauniita. Kukat kuuluvat vakiovarustukseen.

Fundustalia kiertäessä tuli ihan Madeiran levadat mieleen. Tämä on niitä harvoja paikkoja, jossa puro oli kanavoitu. Tai ainakin meidän tiellemme sattui eka kertaa tämä kanavointi.

Se ainoa pilvinen päivä näytti tällaiselta. Pilvet roikkuvat koko laakson päällä. Välillä tihkutti vesisumua.

Kämpämme lähellä oli kiva maalaistalo, josta sai ostaa maitoa automaatista. Kolme kanaa nokki nurmikolla tyytyväisen oloisena. Nämä ikäihmiset ruokkivat niitä. Juttelin kolmikon kanssa surkealla saksan taidollani, mutta kyllä me juttuun tultiin. He otaksuivat meidän olevan hollantilaisia. Niinpä, ei me siipan kanssa näytetä ollenkaan pellavatukkaisilta skandinaaveilta.

Hei-hei, Itävalta! Ensi kesänä tavataan.