Hopeaa hiuksissa

Hopeanväristä jäkälää, you know

On perjantai-ilta ja kova väsy. Yritän silti naputella muutaman rivin, ettei tarvi käydä turhaan kurkkimassa. Tosi on , että työelämä vie mehut vähiin ja se näkyy hyvin täällä Blogistaniassa. Niin minun kuin muidenkin blogeissa.

Jotain ihanaakin on tapahtunut tällä viikolla. Autoin 6-vuotiaalle tytölle takin vetoketjua kiinni siten, että itse istuin penkillä ja tyttö seisoi edessäni. Yhtäkkiä hän huudahti vilpittömän ihastuneena: Hei, sulla on hopeaa täällä hiuksissa, ihanaa! Sanoin, että olen jo niin vanha, että mulle tulee tätä "hopeaa" Siihen tyttö tuumi, että muistutan hänen mummiaan. Samainen tyttö sanoi seuraavana päivänä, hei, saanko taas katsoa sitä sun hopeaa tukasta.

Syksyn merkkejä tämäkin

Tositarinan opetus lienee se, että kauneus on kattojan silmässä. Itsekin voisin ajatella, että olen todella arvokas, sillä mulla on hiuksetkin osittain hopeaa. Onneksi tulee taas hopea paremmin esille, kun raidat alkavat kasvaa pikkuhiljaa ulos.

Muuta kummempaa mulle ei ole tapahtunut tällä viikolla, vaikka onhan tuo jo aika kumma tapaus. Nykyään iltaisin en lähde nukkumaan, vaan lähden "keräämään materiaalia" Uniryhmäohjaajakurssille napataan kaikki mahdolliset muistettavat unet. Olen aina ollut kova tyttö näkemään unia ja tuntuu siltä, että unet vain lisääntyvät, kun niille antaa arvoa ja huomiota. Se on uutta, että ole alkanut näkemään unia siitä, että olen työnohjaajan roolissa. Viime yönä kartoitin tilannetta Keravan kaupungilla...

Jostain kumman syystä on lukeminen jäänyt jotenkin vähälle tätä nykyä. Sain sentään kahlattua Pirjo Rissasen Sielunsisaret. Tykkäsin kirjasta, se kuvaa aika hyvin näitä aikuisen naisen kasvukipuja niin ittensä kuin parisuhteensa kanssa. Lomallakin luin Rissasen tiiliskiven Kevätniemi. Viikolla kävin hakemassa Vantaan Antikvariaatista muutamat kurssilla suositellut unikirjat. Muuten se antikvariaatti on tosi ihana, sijaitsee Myyrmäessä Virtatiellä. On tosi siisti paikka ja täynnänsä mielenkiintoisia kirjoja.

Vaahterat ovat ottaneet aika mukavasti väriä, kuvaamaan en vain ole ehtinyt enkä jaksanut. Siippa kyseli jo, että mihin me huomenna lähdetään sieneen. Siis lähdemme taas, toivottavasti paremmalla onnella kuin viime viikonloppuna. Mutta väliäkös saaliilla, kunhan tulee oltua ulkona ja luonnossa. Siellä tyhjentyneet akut latautuvat. Oletteko käyneet sienessä? Mitä on löytynyt? Nyt ehkä voisi löytyä jo paremmin suppilovahveroita ja jospas osaisin hakea niitä mustatorvisieniä. Näin kyllä, mistä se viime viikon porukka täysine muovipusseineen tuli. Siippa ei oikeasti kyllä sienistä kummemmin välitä, mutta hän tietää saavansa minutkin ulos, kun puhuu sienestämisestä. Löysin eilen työmatkalla pienen suloisen herkkutatin ja paistoin sen iltapalaksi. Löytämisen ilo on aina suuri.

Tämä on viimevuotinen herkkutatti, komea, mutta taisi olla matojen valtaama jo

Mukavaa viikonloppua kaikille kurkkijoille. Nyt joudun kaivelemaan arkistosta joitain vanhoja kuvia, sillä uusia en ole ottanut.

LISÄYS klo 16.03 Nytpä ei tarvinnut turhaan samota mettässä. Löysin suppilovahveroita noin pari litraa ja olisi niitä ollut vaikka kuinka paljon, jos siippa olisi jaksanut mua odottaa. Nyt tiedän, minne suunnistan ensi viikonloppuna. Yksi tattikin löytyi, mutta madot olivat sen bonganneet jo ennen mua. Kyllä siinä oli hyviäkin osia silti. Todistusaineistoksi laitan tähän kuvan sienikoristani. Keitin jo suppiloista makoisan keiton ja nautimme sitä siipan kanssa.