Aamulla hämmästelin sitä, että nyt on Hesarikin päässyt jyvälle blogistani. Kulttuurisivuilla oli tällainen otsikko. Juttu tosin ei koskenut mun blogiani, vaan Unga Teaternin näyttämösovitusta Nils Holgerssonin tarinasta, joka perustuu Selma Lagerlöfin kirjaan Peukaloisen retket. Seurasin aikoinani tiiviisti telkkarista animaationa toteutettua lasten piirrettyä sarjaa ja olen tietenkin lukenut monta kertaa kyseistä kirjaa lapsille. Tosi on, että Nils Holgersson käy läpi todellisen kiirastulen seikkaillessaan pienenä Peukaloisena. Ennen kaikkea hän joutuu nöyrtymään melkoisesti. Varmaan jotain yhtymäkohtia löytyy minunkin elämääni, niin kuin ylipäätänsä ihmisenä elämiseen.
Muistan, että nimen keksiminen blogille ei ollut helppoa. Silloin jo tämä nimi kuulosti vähän turhankin juhlalliselta ja pömpöösiltä, mutta toisaalta kylläkin todelta. Tämä blogi on todellakin palvellut minua siinä, että olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia. Tässä kasvussa on vaan se juju, että se ei koskaan lopu. Valmiiksi tässä ihmisen roolissa ei tulla. Ei ainakaan yhden elämän aikana :)
Siskon tilassa on tapahtunut paljon lähtien viime viikonlopusta. Yhä hän on hengityskoneessa, mutta hän pystyy jo pienesti kommunikoimaan elein ja ilmein. Veljeni soitti juuri ja kertoi, että sisko oli puristanut poikansa kättä, kun poika oli tänään käymässä isänsä kanssa Oulussa. Pieniä, mutta erittäin tärkeitä viestejä meille, jotka olemme odottaneet yli kaksi viikkoa sitä, että hän nousee "syvistä ja sameista vesistä" pinnalle ja tähän tietoisuuteen. Vielä on liian aikaista sanoa, millaisena, mutta kunhan nousee.
Olette ihanasti olleet tässä mukana. Tämä on myös sitä polkkaamisen plussaa, josta ei-polkkaajilla ei ole mitään käsitystä. Miten suuri voi ollakaan virtuaalisen yhteisön tuki vaikeissa elämän tilanteissa. Kiitos!
Viikonloppu on juhlaa. Perjantaina kummityttömme tulee täysi-ikäiseksi eli täyttää 18 vuotta. Lauantaina ei näiltä näkymin ole juhlia, mutta taas sunnuntaina on. Sunnuntaina anoppi juhlii 80-vuotis päiviään ja menemme sinne koko perheellä. Jaa, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää ja sää sallii, kuljailemme varmaan sienikoiran kanssa metsässä lauantaina ja ehkäpä jossain välissä käydään kattelemassa saunan malleja rautakaupoissa. Siinähän se on taas viikonloppu paketissa.
Näissä valoisissa tunnelmissa tänä iltana ihanan kirkkaan päivän jälkeen. Tämä on juuri ollut niitä rakastamiani syksyn kirkkaita, kuulaita päiviä. Toivottavasti näitä saadaan vielä lisää.
.JPG)
11 kommenttia:
Kirjoitit hyvin ja tekstiäsi on kiva lukea. :)
Totta.. koko ajanhan me kasvamme. Toivottavasti muutenkin kun vain ympärysmitoiltamme. :) Kirjoittaminen sinänsä "puhdistaa" ajatuksia ja sikäli kai vaikuttaa myös kasvuumme. Näin otaksuisin. Ikävät ja vaikeat asiat kirjoitetaan ulos.
Blogin nimeksi "Kasvu ihmiseksi" on oikein osuva. :)
Huomenia, Kipi ja tervetuloa! Oletko käynyt ennenkin kurkkimassa, vai miten tänne päädyit? Nämmä mun tekstit ovat nyt olleet muutaman viikon aika erilaisia johtuen tästä siskoni vakavasta sairastumisesta myös aiheet ovat pyörineet enemmän vakavissa.Aiemmilta kuukausilta löytyy varmaan erilaisia puolia Vicki Listä.Mutta toki tottahan tämäkin. Miepä kyn kurkkimassa sunlla illalla.
Minustakin tuo Kasvu ihmiseksi on harvinaisen hyvä blogin nimi. Ennakkoluulottomuutta ja kasvuhalua sinussa on vaikka muille jakaa. Kasvu siksi ihmiseksi, joka olemme, on elämän tarkoitus, sen enempää en ole keksinyt.
Nils Holgerssonistä tykkäsin minäkin kovasti, kun se tuli televisiosta lasten ollessa pieniä. Saatoinpa olla kaikkein innokkain seuraaja! Pidin erityisen paljon kertojan lämminsävyisestä äänestä, joka oli minusta hyvin turvallinen ja aikuinen.
Alfred J. Kwak oli yksi suosikkisarjani yli muiden, nauhoitin kaikki jaksot talteen.
Lastenkirjat luin usein yksin. Lapset nukahtivat illalla ensimmäisen sivun puolivälissä ja minä ahmin Viidakkokirjaa loppuun asti vaikka koko yön. Ihan outoa, että kahden kirjatoukan lapsista kumpikaan ei lue.
Olipa todella hyviä uutisia sisarestasi. Hänkin aloittaa uuden kasvun ihmiseksi ja aika näyttää, millaiseksi.
Ilot ja surut, juhlat ja arki tulevat vuorotellen vastaan ja usein myös samaan aikaan. Juhlia kannattaa aina, kun siihen on syytä. Onnea!
Kyllä, "Kasvu ihmiseksi" on hyvä nimi. Minusta se ajatus sisältää tervettä nöyryyttä. Taannoisesta opiskelustani viime vuosikymmenellä nappasin lauseen:"Elämä on kasvua kohti varsinaista minää." Ja samoihin aikoihin hyväksyin, että en olekaan täydellinen - ja se riittää. Parasta antia kaikista opintoviikoista!
Ja "Peukaloiseni" olen opiskellut myös, suurella ilolla. Samoin kuin Katriina, kuulen sen kertojan äänen ja tunnusmusiikin korvissani. Kauniisti piirretty sarja. Kirja äidin lukemana oli mielestäni pelottava ja surullinen. Olin varmaan alaikäinen :)
Ilo kuulla parempia uutisia siskostasi! Hän tuntee jo nyt sen rakkauden ja tuen, jota te annatte hänelle.
Iloista viikonloppua, juhlissa ja metsissä!
Onneksi kasvamme ihmiseksi, koko ajan - hiljalleen. Emmekä ole valmiita. Keskeneräisiä kasvuprosessisamme.
Tämä kaksi viikkoa meni niin nopeasti, ja ehkä liikaakin töiden päälle kaikkea menemistä - joten kahvittelu kanssasi siirtyy seuraavaan kertaan, kahden viikon päähän. Olenpa silloin yhteydessä!
Ihan ekaa kertaa taisin eilen illalla kurvata tänne. Kellokahdeksassatoista oli hyvä vinkki. :)
Ihanaa kuulla hyviä uutisia siskostasi.
Voin vain hieman kuvitella, miten tärkeitä nuo pienet elonmerkit ovat läheisille.
Ajatuksin edelleen mukana !
Heissan, ajauduin tänne tuota suomi24 rintojenpienennys-keskustelua nyt seuranneena (leikkaus 3 vkon päästä), ja pidän kovasti blogistasi. Tekisi kovasti mieli syventyä kaikkeen, nyt vain silmäilin läpi kesä-touko-heinäkuusi v.2007. Ehkäpä saikulla ehdin täälläkin sitten viettää enempi aikaa ;). Lämmin kiitos sinulle blogistasi! TSA
Hienoa, että sisko on toipumaan päin. Pienin askelin mennään kaikissa isoissa asioissa.
Minustakin "kasvu ihmiseksi" on aivan loistava blogin nimi, siihenhän voimme kaikki samaistua.
Aivan yllättäviä mutkia tämä tie voi sisältää. Joskus mutkan takaa avautuu hengästyttävä maisema.
Vanhaan kirjoitukseen kommentti:
Kasvu ihmiseksi on koko elämän projekti. On suuremmoista huomata, että vanhemmitenkaan ei tarvitse jämähtää paikoilleen. Vanheneminen opettaa lisää armollisuutta itseensä ja keskeneräisyyteensä. Sekin on kasvun tulos.
Aivan upeaa kuulla sisaresi hyvät uutiset.
Lähetä kommentti