Terveiset Götiksestä

Kävelykadulla silmänruokaa. Hyppää satulaan.

Reissu on tehty ja ollaan taas muutamaa kokemusta rikkaampia ja muutamia satoja grammoja lihavampia. Göteborg on todellakin vakikohteemme noin parin vuoden välein, johtuen siitä, että ystäväni A. on asunut siellä jo pitkään ja kaupunki on oikein mukava. On sitä paitsi ylellistä olla paikallisen majoituksessa ja huolenpidossa, jolloin näkee ja kokee enemmän.

Feskekörkanin antimia, tässähän alkaa jo vatsahapot erittyä

Göteborg on todella merellinen kaupunki ja meren vaikutus tuntuu siellä joka puolella. Valtava satama sijaitsee Götajoen suulla, sinne tulee laivoja ympäri maailmaa lasteinaan ties mitä ja sieltä myös lähtee maailmalle paljon tavaraa mm. Volvoja ja Saabeja. Kävelimme yhtenä iltapäivänä sataman lähellä ja oli jännä seurata miten monennäköisiä aluksia siellä oli. Ystäväni tietää paljon laiva asioista ammattinsa vuoksi, hän oli oiva kertoja, mitä sataman asioihin tuli. Vastikään sinne on asennettu nämä valtavat kuvassa näkyvät nostokurjet, joilla lastataan ja puretaan laivoista suurimpia.

Muutama Volvo tuonne mahtuupi sisään ja Toyotat ulos ensin

Näillä vehkeillä kyllä lähtee...raskaampikin lasti siirtyy laivan uumeniin

Koska kala- ja äyriäistarjonta on kaupungissa huippulaatua, syömme siellä aina merenantimia. Tällä kertaa monenmoisia rapuja sanoisi suomalainen, mutta ruottalaisilla on ravuillekin monia sanoja: Krabba, kräfta, räka riippuen ravun koosta ja mallista. Kaikki on hyviä, taskuravusta minusta tosin vain ne kynnet, se ison kuoren alla oleva mönjä on tunkkaisen makuista. Muuten Göteborgissa saa kaikista suurimmat sushit, mitä mie olen nähnyt. Ne on kyllä ihan valtavia ja hinnatkin on kohdallaan, sellainen 10 kpl sushivalikoima maksaa noin 65 kruunua eli seittemisen euroa. Kaupungissa onkin varmaan satoja sushikojuja, passaa niistä sitten valita sopivin.

Merenantimet tarjolla, niitä krabban kynsiä, kräftoja ja räkoreita... vain hummeri puuttuu

Ruotsissa kun oltiin, mie söin Kauppahallissa Mammas köttbullar ja oli ne oikein makoisia, isoja ja napakoita pulleroita muusin, kermakastikkeen ja murskattujen puolukoitten kanssa. Jo vain näläkä lähti. Ylipäätänsä lounashinnat olivat edullisempia kuin Suomessa ja valikoimat paikkojen suhteen oli runsaat. Sunnuntaina kävimme syömässä Partillessa La Stazzione ravintolassa. Suureksi ilokseni buffetin jälkiruokana oli Panna Cotta, siitä mie tykkään tosi paljon, niin kuin myös Creme Bruleesta.

Hiukan tuli käveltyäkin siellä Hisingenin puolella. Säät olivat vaihtelevat, mutta oli oikein kauniitakin kohtia päivissä. Syksy oli menossa kutakuinkin samassa kohtaa kuin täälläkin. Lehdet olivat osittain puista pudonneet. Lauantaina lähdimme konserttiin, josta kellään meillä ei olut sen kummempaa ennakkokäsitystä. Kyseessä oli Nicolai Dungerin konsertti, jossa häntä säesti Göteborgin kaupunginorkesterin soittajia. Aika erikoista musiikkia, vaikea laittaa oikein mihinkään kategoriaan: laulelmia ehkä ja aika avantgardistinen meininki. Taiteilija itse oli mielenkiintoinen näky ryppyisissä pellavahousuissaan ja huolettomassa T-paidassaan, vähän sellainen retale-looki. Mutta ylläri -ylläri, arvatkaapas kuka pomppasi lavalle yllätysvieraana pariin kipaleeseen? Kukas muu, kuin tämä Suomessakin kiitelty Anna Järvinen. Annalla oli oikein mielenkiintoinen ääni, tarttis varmaan tutustua paremmin. Konsertin jälkeen oli jännä fiilis, kaikessa outoudessaan ja erilaisuudessaan konsertti oli oikein virkistävä, vaikka ei siitä oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Emäntämme myös tykkäsi mitä enemmän Nicolaita kuunteli.

Joku oli ajatellut räväyttää olemalla vähemmän "lagom". Oli nostanut pääkallolipun salkoon mukavalla omakotiataloalueella.

Ruotsalaista elämänmuotoa tulee vertailtua suomalaiseen. Göteborgin alueella niin kuin varmaan joka puolella Ruotsia on valtavasti maahanmuuttajia ja värillisten ihmisten määrä katukuvassa on huomattavan suuri, jos sitä vertaa meikäläiseen Metropoliin. Koko katukuva on jotenkin värikkäämpi ja rennompi. Ruokakulttuuria löytyy laidasta laitaan, olispa huisia käydä joskus ajan kanssa näitä etnisiä ruokapaikkoja läpi. Erikoinen on minusta ruotsalaisten tapa käyttää "ikkunalamppuja" eli iltaisin ikkunalle sytytetään pöytälamppuja palamaan.Ne näyttävät ulkona käveleville siltä, että ikkunan takana on lämpöistä ja kodikasta ja siellä asuu onnellinen perhe. Mikä sitten liene totuus... Ystäväni ei suomalaisena ole ikkunalampuista innostunut. Verhoja ruotsalaiset kuulema vaihtavat monta kertaa vuodessa... huh-huh, en kyllä viitsi. Mutta olisihan se varmaan mukavan näköistä. Kaikki on jotenkin sellaista pikkusievää ja siistiä.... ainakin kunnon ihmisten asuma-alueilla. Pihatalkoisiinkin osallistui 16 huushollista 12, vaikka oli kaatosade, Ruotsissa ei kuulema voi jäädä talkoista pois, tai sitten täytyy olla visusti piilossa tai poissa kotoa koko talkoitten ajan.

Joka ikkunalla kaksi lamppuaa...

Että tässä teille naapurivarttia. Käykäähän Ruotsissa ja varsinkin Göteborgissa. Se on hieno paikka ja göteborgilaiset ovat mukavia ja vieraanvaraisia. Kiitos A. ja S. ihanasta lomasesta, jonka taas kerran meille mahdollistitte. Tervetuloa Suomeen tekemään havaintoja oudoista suomalaisista tavoista ja vielä oudommista espoolaisista ihimisistä !