Lumen valo

Lunta Espoonlahdella

Jihuu. Satoi meillekin lunta viime yönä ja maisema on aivan erilainen: valoisa ja puhtaan tuoksuinen. Olin illalla mukavissa pippaloissa työpaikallani, siis siellä, josta olen virkavapaalla. Eräs ex-työntekijämme Valkeakoskelta tuli vierailulle ja kutsuimme "vanhoja pieruja " kokoon - ihmisiä, jotka ovat työskennelleet Vip-vieraamme kanssa joskus samassa talossa. Vip-vieraamme on muuttanut Valkeakoskelle jo 10 vuotta sitten, mutta yhä hän kokee olevansa meidän jengiä. Naisia oli läsnä 17, eläkkeellä heistä on jo ainakin 8. Hyvin säilyneitä ja mukavia naisihmisiä kaikki. Illassa tarjottiin sitä kana-kookoskeittoa, jonka reseptiä olen täälläkin levitellyt ja salaattia ja patonkia. Tuttuun tyyliin omat juomat mukaan. Mie revin irti viinibagin sisuspussin, kun se oli jo aika vajaa ja kuljin sitten hanallisen "kusipussin " kera. Olipahan näky.

Väriskaala on kaventunut. Ihan kuin olisi musta-valkokuva

Oli hauskaa, vaikka kuulumiskierroksella kuultiin, että monenlaista sairautta ja murhetta oli ihmisten elämässä ollut. Mutta se täytyy sanoa, että kaikki olivat säilyttäneet hurtin huumorintajunsa ja osasivat nauttia toistensa seurasta. Niitä eläkeläisiä kun katsoi, näytti siltä, ettei se eläkkeellä olo ole välttämättä ollenkaan huono asia. Kiirettää tosin tuntuu olevan ja tulee stressi jos on useampi meno/ homma samalle päivälle. Sitä ihmettelivät, että miten sitä on ehtinyt töissä käydä... Tällä kertaa emme tanssineet ja laulaneet, vaan pitäydyimme ruoassa ja juttelussa. Kotona olin 00.30, nappasin vielä pikkuviskin jäillä ja aloin nukkumaan. Aamulla maistui herätessä viski suussa, niin kuin asiaan kuuluu.

Keskiviikkona vanhenin taas vuodella. Tällä kertaa pidin pienet keittobileet ja aloitimme ensi vuoden pyöreitten suunnittelun tuolla 5 hengen "työrukkasella". Pakko pysyä hengissä ja rahoissa siihen saakka, että ne juhlat saadaan pidettyä. Mie olen aina ollut syntymäpäiväfriikki ja en muista että olisin ollut niitä täysin juhlimatta koskaan. Pienimmät eli kahden hengen juhlat oli siipan kanssa yhtenä vuotena, kun olimme juuri silloin Prahan matkalla.

Lumi on antanut odottaa itseään, mutta aivan ihanaa, että nyt sitä tänne pasahti. Soitin tuttavalle Arabianrantaan ja siellä kuulema ei ole lunta. Lumi on siis paikallinen ilmiö täällä pääkaupunkiseudulla. Heti lapset ovat napanneet pulkat ja kelkat ulos mukaansa ja viisasta se onkin, silä tämä juhla saattaa olla jo huomenna ohi.

Eilen olin taas uniryhmäohjaajakurssilla ja oli ihanaa. Seitsemän hengen porukkamme + opettaja Anne on jo tiukasti hitsautunut yhteen. Unet ovat niin viisaita, että ei sitä voi kuin ihmetellä. Seuraavalla kerralla saan luultvasti oman uneni käsittelyyn, sillä kaikkien muiden unia on jo käsitelty. Yhteen uneen menee aikaa sellaiset 1½ tuntia tässä ullmannilaisessa unityöskentelyssä. Mun tarttisi pikkuhiljaa alkaa hamuta kasaan sitä mun omaa uniryhmää. Olen ajatellut, että ottaisin siihen 6 ihmistä, koska kokoontumiskertojakin on kuusi. Silloin jokainen saisi käsittelyyn oman unensa. Pari ihmistä mulle on jo ilmaissutkin, että haluaisivat mukaan, mutta muutama paikka on vielä auki.

Nyt alkaa nälättää. Kävimme siipan kanssa aamulla kaupassa. Tänään laitetaan täytettyä lihamureketta ja huomenna maissikanan rintoja. Ruokavieraista ei ole tietoa vielä tässä vaiheessa, mutta saattaapi olla, että joku tuleekin. Ruokaa ainakin on reilusti, niin kuin aina meidän perheessä. Mie en itse asiassa oikein osaa tehdä 2 hengelle ruokaa. Tytär saattaa liittyä ruokakuntaamme jompana kumpana päivänä. Mukavaa viikonloppua ja lisää lunta kaikille!