perjantai 25. syyskuuta 2009

Kun aika on...


Nyt on aika lopettaa blogi. Nyt, kun ei enää hotsita ja koen, ettei mulla ole mitään sanottavaa. Kaiken olen sanonut- tai ainakin sen, mikä on tuntunut tärkeältä ja oleelliselta. Sanottavaa riitti hiukan yli kaksi vuotta eli kaksi aikakauslehden vuosikertaa. Itse tympäännyn lehtiinkin jo toisena vuonna, kun toistavat itseään. Sama tunne täällä, toistan itseäni vuosi vuodelta ja fiilikseni ovat hyvin pitkälle samanlaiset aina samaan vuodenaikaan ja tekemisetkin toistavat itseään.

Blogini alkuun palatakseni, voin todeta, että ikikuuna kullanvalkeana en olisi uskonut, että tulen pitämään blogia näinkin pitkään. Kaikkihan alkoi vuonna 2007, jolloin kävin rintojen pienennysleikkauksessa. Ensin kirjoittelin rinnoista ja jäin siinä koukkuun Blogistaniaan. Hommaa jatkoi varmasti se, että olin kaksi vuotta virkavapaalla ja mulla ei ollut töitä 38, 15 viikossa, vaan paljon vähemmän. Oli aikaa ja inspiraatiota. Nyt ei ole kumpaakaan, sillä real life on parasta huumetta ; ) . Päivät kuluvat töissä ja työyhteisössä, jossa tulevat kaikki sosiaaliset tarpeet täytettyä.

Voi olla, että jonakin päivänä palaan. Jos elämääni tulee uusia juttuja ja teemoja. Nyt täyttää sydämeni ja mieleni syvä kiitollisuus ja ilo siitä, että te,
rakkaat blogini seuraajat, olette antaneet minulle niin paljon. Paljon välittämistä ja peiliä katella ja arvioida omaa elämääni.


Toistaiseksi jätän blogini tänne, jos se vaikka vielä jolle kulle jotain antaa. Matkan varrella teitä on ollut useita. Jotkut ovat hävinneet vähin äänin taakse vasemmalle. Minusta se ei ole reilu tapa lopettaa ja juuri siksi tahdon tehdä toisella tavalla.


Vicki Lillä kaikki hyvin. Viimeiseksi laitan tänne vielä kunnon kuvan itsestäni. Sellaisen Vicki Lin näköisen ja kokoisen ja toivon teille ihanaa elämää niin Blogistaniassa kuin oikeassakin elämässä. KIITOS!
Niille, jotka ovat tottuneet minuun niin paljon, etteivät voi elää ilman (onko sellaisia???) annan vinkin, että pyytäkää kaveriksi Naamakirjassa sähköpostiosoitteeni kautta, niin yhteys jatkuu.

22 kommenttia:

meri kirjoitti...

Ohhoh. Menin sanattomaksi.
Tulen kyllä kaipaamaan sinua täällä blogistaniassa, vaikka olen itsekin muutamaan kertaan miettinyt lopettamista silloin kun ei ole pitkään aikaan ollut mitään sanottavaa. Oma blogini onkin mennyt aika tavalla tekemisten raportoinniksi, ajatuksistani tai tunnoistani en ole halunnut kirjoitella pitkään aikaan.
Vaan yliylihuomenna ajelen Helsinkiin ja sitten tapaamme. Mikä päivä sinulle sopisi?

Virpi P. kirjoitti...

Ei lopeteta sentään kaikkea yhteydenpitoa! Ehkä joskus käyt ainakin kommenttilootalla, ja ehkä tapaammekin vielä.

Oikeasti aito elämä on parasta eikä silloin jää aikaa bloginpidolle. Sullahan on siis asiat hyvin.
!
Ihanaa syksyä

miina kirjoitti...

Kiva oli lueskella, vaikka harvemmin kommentoin. Tapaamisiin real life...

Vicki Li kirjoitti...

Meri-elämä jatkuu. Varsinkin tosi elämä. Mulle sopisi se keskiviikkoilta , kun tiistaina mulla on töissä iltapalaveri. Laitetaan meiliä ja tekstareita. Muista ottaa lautanen mukaan, kai tulet autolla?
Katriina- tietenkin yhteys jatkuu- te sisarukset olette konkreettinen jälki elämässäni siitä, että kerran mulla oli blogi...
Olettaisin hipsiväni joskus kommentoimaan.

Krisu kirjoitti...

No eikä! Mistäs sitten tietää, mihin sä tulet takaisin???

Hanni kirjoitti...

No voihan perse, sanon hannimaisesti. Mutta tule takaisin sitten kun taas tekee mieli kirjoitella, mie ainakin luen. Ja tutkin, löydänkö sut naamakirjan sokkeloista. Kaverikutsu tulee, jos löydän. Ja hyvä kun en poista blogia, mulla on sitten luettavaa täällä kahden vuoden ajalta.

maaretta kirjoitti...

Luinkin jo naamakirjasta uutisen! Olethan tätä jo muutaman kerran uhannut aiemminkin, joten en yllättynyt pahemmin. Aika on lähteä ja aika on tulla, näinhän se elämässä on! Itsellänikin jutut ovat harventuneet mutta jatkan kuitenkin omalla tahdillani blogimaailmassakin jutustelua. Mutta mehän jatkamme naamakirjan kautta yhteydenpitoa ja varmaan tapaamme nokatustenkin:-)

Anonyymi kirjoitti...

No kappas. Tuttu tunne, että pitää lopettaa, mutta ainapa on taas jatkettu jossain muodossa. Kaksi vuotta oli mukavba seurata elämääsi. Oikeastaan kadehdin, että pystyit tämän tekemään. No, Naamakirjassa nähdään! Ja onneksi on nähty IRL.

eikka

Ruska kirjoitti...

No hö, eipä ollut kiva uutinen lainkaan :( Mutta tietysti pitää tehdä niinkuin parhaimmalta tuntuu. Ja ymmärrettävän hyvin perustelit syysi. Samantapaista olen itsekin kokenut nyt, kun olen aloittanut taas työt.

Itse en ole halunnut liittyä naamakirjaan, joten toivotan sinulle oikein hienoa ja antoisaa aikaa jatkossakin. Ja jos tulet takaisin blogistaniaan, niin tulethan kuuluvasti. Elämänmakuista talvea Sinulle!

Lukutikku kirjoitti...

Hyvää matkaa eteenpäin.
Ymmärrän hyvin, että blogi tulee jossain vaiheessa tiensä päähän. Itselläni on neljäs blogi menossa. Aika ja asiat vaihtuvat, entinen häipyy, uutta kasvaa esiin.
Naamakirjaankin kuulun.

Olivia kirjoitti...

Voi harmi Vicki Li !
Pohdiskelin tässä ( taas itsekkäästi), että mitä blogisi on minulle antanut. No, näin olen sinun kauttasi jotenkin saanut tuulahduksia entisestä kodistani. Se on tuntunut oikein kivalta. Kiitos siitä. Frisans oli hyvä paikka ja sinnepäin ehkä vielä palaillaankin myöhemmin, saa nähdä.
Kivaa syksyn jatkoa sinulle ja koko perheellesi!

TuuliS kirjoitti...

Täällä oli kiva käydä joka kerta ja monet naurut nauroin. Jos tulet takaisin niin laita kommentti Tuulintupaan. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu...

Oikein hyvää jatkoa eteenpäin!

Rita kirjoitti...

Voi, olisin niin mielelläni seurannut "seikkailujasi" edelleenkin! Elämänmyönteiset kirjoituksesi ja rempseä kerrontasi saivat monet iloiset naurut hersymään. Kiitos Sinulle siitä. Oikein hyvää syksyä!

Vicki Li kirjoitti...

Kiitokset mukavista kommenteista. Jos palaan, ilmoitan kyllä kaikille kaipaamaan jääneille. Seuraavan blogin nimi on jo keksitty. Sitä tulee "Vicinää" tai suomalaisittain "Vikinää" Mutta vielä sitä ei ole.Yleensähän odotus kestää sellaisen 9kk. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Tällaista uumoilin ja nyt mietin, mahdatko enää nähdä kommenttianikaan! Täältä "takavasemmalta" ihmettelen. Elämä on tänä vuonna pyöritellyt villisti minua... tai minä elämää... Jonain päivänä luulen jatkavani tai kehitteleväni jotain uutta. Ja silloin toivon löytäväni myös blogin "Vikinää"!
Hyviä elämänhuumeisia päiviä! T. Eevis

Ruska kirjoitti...

Vicittely-blogi olisi myös kiehtova :) Mutta jään odottamaan ja toivomaan, että kuulen vielä vicinää.

Marja-Leena kirjoitti...

No kaikella on aikansa mutta kolo jää...Harvemmin kävin kommentoimassa. Muutaman kerran kuitenkin ja olit suosikeissani. Oikein hyvää syksyn jatkoa joka tapauksessa täältä Porkkalanniemeltä. Marja-Leena

Anonyymi kirjoitti...

No voihan, pitkästä aikaa tulin kurkkaamaan kuulumisiasi ja tämmöistä löysin! Mutta kiitokset sinulle. Eloisaa tekstiäsi oli ilo lukea. Aikoinaan eksyin blogiisi juuri tuon pienennysleikkauksen innoittamana, saman kun olen kokenut. Sain sinulta hyviä vinkkejä mepiformeista ja muustakin.
Oikein hyvää jatkoa ja iloa elämääsi!


Lyyli

mm kirjoitti...

Kiitos monista jutuistasi ja kuvistasi. Minulla on joitain yhteyksiä Rovaniemelle, joten muistojasi niiltäkin ajoilta mielelläni luin.

Lukutikku kirjoitti...

Hupsista. Vasta nyt luen tässä omien kiireitteni keskellä tämän lopettamisjuttusi.
Kaikella on aikansa.
Ehkä palaat eläkkeellä.

Lukutikku kirjoitti...

Voi ei!
Taidan olla jo joulustressistä ihan sekopää.
Olenhan jo kerran hyvästellyt sinut.
No. Näin hassusti tällä kertaa.

mm kirjoitti...

Blogini täytti kymmenen vuotta. Olen nyt muistelemassa vanhoja ja katselemassa ihmisiä, jotka jo siihen aikaan, 2007, blogiini kommentoivat. MOni asia palaa mieleen, sekin, että tässä viimeisimmän blogikirjoituksesi kommenteissa minäkin sinut hyvästelin :)