Yleisnäkymä ensimmäiseltä vuorireissulta Rotkogeljochhuttelle

Äippä ryntäsi heti lapsen kämpille, kun aamulla tuli tekstari, että tyttärellä on ihan kurkku liman tukkima ja ääni pois. Vein samalla vähän siipan graavaamaa Norjan lohta (NAM! Tytär totesi, että "paljonpa toit" kun mukanani oli vain pieni muoviastia) Tytär oli saanut järjestettyä kämppäänsä jo ihmismäiseen olomuotoon. Kahvit piti viedä mennessänsä, sillä nykynuoriso ei kahviin perusta.

Sitten aloin hoitelemaan omia asioita. Tässä on nyt päällimmäisenä ajatellut muiden juttuja, mutta tosiasiassa palkaton virkavapaani vaki duunistani alkoi tänään ja nyt, jos en tee töitä, ei tule rahaakaan. Soitin verotoimistoon ja sain tilattua uudet verokortit, koska tuloni tulevat huomattavasti pienenemään. Aatella, mie saan oikein "freelancer" verokortin, josta sitten vaan otetaan kopioita joka paikkaan, mihin töitä tekee. Tarkoitus olisi tehdä töitä kuitenkin kahteen eri firmaan, eikä ihan minne sattuu. En ole koskaan aikuis-iässäni aiemmin ollut tälläisessa tilanteessa, että en tietäisi, paljonko rahaa on tulossa ja milloin. En uskaltaisi heittäytyä nytkään, jos en tietäisi, että mulla on siipan niin henkinen kuin taloudellinenkin tuki takana. Olen mie yhä niin turvallisuushakuinen ihminen. Henkisesti tämä tuntuu hurjalta, ihan kuin hyppäisin laskuvarjolla eka kertaa. Nähtäväksi jää, avautuuko varjo.

Wetterkreuzin (2581 m) huipulle vain muutama askel

Lomaan palatakseni. Längenfeldistä teimme viikon aikana kolme vuorivaellusta ja yhtenä päivänä lähikävelyn kylästä lähtevän "hyllyn" päälle, jolla sijaitsivat 2 pikku-pikkukylää : Brand ja Burgstein. Ekan varsinaisen vuorireissun jälkeen Rotkogeljochhuttelle olin tosi sippi, vaikka nousua oli vain 400 m. Mun keskisykkeeni oli tuolla reissulla 134 ja maximi 164. Siis kuljen useimmiten sykevyö päällä ihan mielenkiinnosta. Samainen vyö näytti , että kaloreita tuolla reissulla 5 tunnissa tällä painolla kului 1615 kcal, eli oihan se ihan reipas aloitus. Seuraavan päivän reissu Wetterkreuzille (2581 m) sujui jo helpommin, vaikka nousua oli jo 630 m. Säät oli todella epävakaiset, sade muuttaa vuoripolut todella liukkaiksi.

Tyhjällä vatsalla ei jaksa vaeltaa. Tiroler Brettljause, josta riittää kahdelle

Viimeinen reissu Längenfeldistä tehtiin mielenkiintoisesti. Ensin autolla Söldeniin, sieltä bussi Tiefenbachgletcherin reunaan ja Panoramawegiä aina Ventin kylään saakka. Kyseinen reitti on varsin suosittu ja matkasta teki ongelmallisen se, että mulla oli puolesta välistä saakka aivan kauhea pissahätä. Puskia ei ollut, siis melkoista haipakkaa vedeltiin loppukilometrit. Kuvat puhukoon puolestaan. Sää oli harvoin ihan kirkas, niinpä kuvatkin ovat usvaisia.

Vieköhän tämäkin tie Roomaan?