Loma kuitenkin jatkuu. Saattaa olla, että mulla on töitä vasta eka kerran 7.1. tai sekin on kyllä koulutuspäivä. Tosin olen luvannut olla "takapäivystäjänä" arkipäivät loppuviikosta, jos joku vakkaripäivystäjistä sattuu sairastumaan.
Käytiin anoppilassa ja yllättäen tytärkin lähti matkaan. Anoppi oli laittanut oikein hyvää lohisoppaa, joka maistui mainiolta joululihojen jälkeen. Shoppailimme tyttären kanssa siinä radanvarren pikkukaupungissa ja totesimme taas kerran, että on siellä sitten edullista ja kaikki löytyy niin paljon helpommin ja pieneltä alueelta verrattuna tähän ruuhka-Suomeen. Mie olin onnessani, kun löysin vielä kivan lahjan siipalle, nimittäin Fiskarsin paloitteluveitsen eli se on se käyräterä, jolla silputaan esim. tuoreita yrttejä. Sen eestinkielinen nimi oli paljon parempi tai kuvaavampi: hakkimisnuga. Siis sellaista on vähän yritetty ettiä jonkun aikaa ja nyt sellainen ja ainoa kappale oli Anttilassa vielä puoleen hintaan. Päästään hakkimaan, vaikkapa korianteria.
Tytär löysi kivat saapikkaat, joita hän jostain kummasta syystä nimittää buutseiksi. Mulle buutsit on vaan ne lännensaappaanmalliset jutskat. Ne saappaatkin oli kunnon alessa , maksoivat piirun alle 30 eukkaa, kun lähtöhinta oli 99€. Tytär ei osta varmaan mitään täyteen hintaan, on tosi visu tyyppi. Tullu varmaan äitiinsä. On vain kaksi asiaa, joissa meidän perheessä ei säästellä ja ne ovat ruoka ja matkustelu. Niihin satsataan, muusta ei ole niin nöpönuukaa ja oikeasti emme todellakaan näytäkään trendikkäiltä ihmisiltä.
Apella on verenpainemittari ja me tietty otettiin lukemat. Mullakin paine oli kuin nuorella tytöllä 113/75, verenpaine on selkeästi laskenut sen jälkeen kun vaihdoin duunia. Nyt olisi tarkoitus aloittaa pieni elämäntapojen muutos vuoden vaihteessa. Paino pitäisi saada vähän alle 70 kg, pituuttahan mulla on vajaat 160 cm, siis missin mittoihin en pyri. Siippa tarvii vielä enemmän painonpudotusta, että jaksetaan taas vaeltaa ensi kesänä Itävallassa. Tälläinen paska talvi on vaan niin onneton, kun koko ajan tuulee, on pimiää ja tihkuttaa . Ei tosiaan viitti lähteä ulos , jos ei ole ihan pakko. Ja mitäs sitä sitten muuta viihdettä on, kuin syöminen.
Mulla on pakaran alla kammottavan kipeä mustelma, jonka sain, kun pyllistelin kuusen ympärillä ottaen muka taidekuvia joulukuusenkoristeistamme. Pitäs oikeastaan kuvata tänne se mustelma, on se niin komia ja sattuu koko ajan kun kävelee tai istuu, siis melkein koko ajan. Oikein syvälle lihakseen pisti tv-tason kulma, mustelmakin tuli näkyviin vasta muutaman tunnin kuluttua. Mie muuten kolhin itteäni nykyisin vähän väliä. Mistäs se voisi johtua? Ja tavarat kans tipahtelee ja lentelee mun käsistä. Ärsyttävää kontata pitkin lattioita ja keräillä vitamiinipillereitä takaisin purkkiin. Kai tämäkin menee vaihdevuosioireisiin, niin kuin kaikki muukin tässä iässä (48 v.)
Joulukoristeista hauskin:sarkofagi British Museumista Hitsi, että mua huvitti, kun olen alkanut keräämään meidän vierassohvalle pehmolelukokoelmaa. Ihan niinkuin kaikki vanhat mummot tekee. Lapsenlapsia ei kyllä ole tiedossa vielä aikoihin. Puuttuu vaan kohta se, että alkaisin tekemään ja laittelemaan kuivakukka-asetelmia pitkin huusholliani. Vielä en ole siinä pisteessä. Kai nämä pehmot ovat niitä minun kuivakukkiani. Kuivakukkatyypit sinänsä ovat ihan mukavia, mutta se harrastus ei vaan mulle kolahda. Niin kuin ei kranssitkaan, vaikka niitä mielelläni kattelen muitten seinillä. Mie olen kaikessa vähän sellainen yksinkertainen tyyppi. Mun silmää viehättää japanilaisten niukka sisustustyylikin. Kai se kertoo jotain sielunrakenteesta? Tosin olen huomannut, että iän myötä jotkut mahdottomina pitämäni asiat ovatkin olleet ihan ok. Tiiä häntä vaikka kymmenn vuoden päästä ilmoittautuisin kuivakukkakurssille...
Millaisia uuden vuoden suunnitelmia teillä on? Meillä on kait hiljaiseloa, sillä kutsuja ei ole sadellut mistään suunnasta. Aika monena vuonna olemme itse järkänneet pippalot, mutta nyt ei edes ole, ketä kutsuttaisiin, kun kaikki ehdokkaat ovat reissuilla. Siispäs olemme siipan kanssa kahden ja nutimme kevytjuomia kevytsafkojen kera. Kuulostaa houkuttelevalta, vai mitä?
.JPG)
9 kommenttia:
Nigella Lawsonhan ohjelmissaan pilkkoo näppärästi yrttejä nipun toisensa jälkeen ( siinä vaiheessa minä lasken nippujen hintoja: nyt meni jo kympillä!)
Tuollainen pakarassa oleva mustelma on todella kipeä, minä sain sellaisen akupuntiosta tässä hiljattain. Kesti kauan parantuakin. Ja tosiaan, painoa tulee helposti ja on jumalattoman vaikeaa saada pois täällä leidi-iässä, samperi! Kerran pudotin yhdeksää kiloa yhtä monta kuukautta Painonvartijoissa, muut heittivät 20 kg viidessä.
Me vahditaan uutenavuotena koiraa, lasi punaviiniä riittää mulle, muuten en pysy hereillä. Aion myös katsoa ostamani elokuvan Nöyrin palvelijanne.
Hei! Piipahrin kattomahan tänne sun lokille ja ajattelin yrittää kommentin laittoa. Tämä bloggeri on vaan vähän vaikia mun ymmärrykselle, mutta oon joutun harijoottelemahn sitä ny, kun meirän poika ja sen A-vaimo ovat piremmällä reissulla Thaimaas. Sinne oon saanu viestit lähtemähän,jotta luulis sen ny Suomeski onnistuvan. Sulla oli oikeen mukavia kuvia pehemoleluusta ja kuusesta. Mullakin on ollu havaattavis jonkinlaasta pehemolelu keräälyä. Mun lemppari on Rannanjärvi, jokon sellaanen Jussipaitahan puettu suloonen nallukka. Meirän tyttärenpoijalla on sellaanen Mellu mehiläänen, jota iliman sei suostu lähtemähän mihinkää. Mellu ja Rannanjärvi on hyviä ystäviä keskenänsä. Mellu sai nimensä Mellunmäen kirpputorin mukahan, kun me löyrettihin se sieltä viime kevähänä. Nyt mä kokeelen saanko mä tämän kirijootuksen matkahan. Terveisin Pohojalaanen tasa-arvo, elikkä Irene
Katriina- tosi on, että ne yrtit on ainakin Suomessa sikakalliita.
Miekin puotin Piip-kerhossa 9,1 kg seitsemän vuotta sitten ja niistä on ny 7 tullut takaisin hitaasti hiipien tosin. Ja vain kilo lähti rinnoista... Hauskaa Uutta Vuotta koiravahdeille ja rapsutus koiralle!
Heippa,Irene! Kiva , kun tulit piipahtamaan tänne Vickilään.Hyvin tuli kommennti perille. Tukiryhymäläinen yrittää kans alottaa kevyemmän elämän. Perhanan tiukassa se kyllä on. Nimittäin motivaatio painonpudotukseen. Jos päätän, ei se sitten mahdotonta ole ollenkaan. Mutta kun ei hotsittaisi päättää.
Miehen kanssa aion kököttää illan kotona, mitä nyt muutaman raketin käymme ampumassa. Mä en omista ilotulitteista niin välitä, mutta miehet on poikia... Saunomista, syömistä ja juomista mahtuu iltaan myös, ihan sopivaa juhlimista tämmöiselle ikäihmiselle (samoin 48 v.). Hauskaa uutta vuotta!
Mies osti piccolopullon kuplia, se riittää meille. Vielä ei ole selvinnyt tarviiko Tytär kyydin kotiin omista juhlistaan, jomman kumman pitää ehkä olla raittiina eikä yksin nautiskelu ole yhtä kivaa. Lasi viiniä ruoan kanssa ei tosin vaikuta promilleihin aamuyöstä.
Oikein kivaa vanhan vuoden viimeisiä tunteja ja kaikkea hyvää ensi vuodelle!
Hyvää Uutta Vuotta, Vicki! Kovin oli rauhallinen meidänkin uusi vuosi, kotona oltiin ja mies kävi ampumassa raketit, joita ikkunasta katselin. Tai kävin pikaisesti ulkona katselemassa, mutta hikan tultua (ylensyönnistä) oli mentävä kotiin piiloon hikottelemaan, ettei naapurit luule minun kännissä hikottelevani.
Hei Vicki Li!
Nyt kun opiin reitin tänne sun lokilles, ja huomasin, notta saan kommentit lähtemähän sinne sulle, linkitin sun "suosikkilistahani". Opiin tuon linkittämisen vasta tänään, kun oltihin Mattimään kans Sesilen luona kyläälemäs. Mentihin Sesilen kans konehelle laittamahan mulle rimmauksia asetuksihin, ja Huru- Ukko ja Mattimää maistelivat silläaikaa Larssenin konijakkia. Huomattihin, notton liki 40-vuoren aikana roolit parisuhtehes keikahtanehet nurinpäin. Ennenvanhaa mä kokosin kersat kylästä ja lähärin ajoos kyläreissulta kotio, kun Mattimäällä oli paras juhulavauhti päällä.Nyt sain käyrä kysymäs Mattimäältä monta kertaa, notta jaksakko sä orottaa vielä vähän aikaa, kun mulla on Sesilen kans asetusten rimmaus vielä keske. Ja kyllähän ny raavas mies Larssenin konijakin voimalla jaksaa orottaa vähän piremmänki aikaa.=oD
Mukavaa vuoden alkua, Vicki Li!
Me vietimme koti-iltaa vuoden vaihtuessa ja ihailimme seutukunnan hienoja ilotulituksia. Itse pamautin vain kuohuviinipullon auki ulkona keskiyöllä - ja meinasin pamauttaa hampaat taivaan tuuliin samalla kun erehdyin tiukkaa korkkia hampailla vääntämään. Tästä lähtien käytän apuna vain pähkinäsaksia kuten Katherine Hepburn suosittelee.
Heipsan Meri! Kiva tavata. Olen jo vähän käynyt vaklailemassa aaltoja. Mutta sie ehdit ennemmin heittää kommentin. Mielenkiintoista alkanutta vuotta sinulle kans!
Lähetä kommentti