Heipsan kurkkijat! Se on keskiviikko ja meidän perheen saunailta. Ollaan siipan kanssa niin jämähtänyttä porukkaa, että saunomme yleensä aina keskiviikkoisin ja lauantaisin, vaikka onkin oma sauna. Rutiini tuo ryhtiä elämään. Huomenna siis on se kuuluisa torstai, jolloin minut kannattaa treffata, sillä harmaa tukkani on puhdas ja muutenkin ehkä näytän freessimmältä, kuin monena muuna päivänä. Saunan jälkeen maistuu pieni lasi makeaa sherryä Appenzeller-juuston kera. Appenzelleriin hurahdimme viime kesänä. Tällä kertaa on classicia, mutta se extra-versio on vielä parempaa. Se suorastaan kipristää kielellä. Suosittelen ja makean sherryn kanssa tai madeiran tai portviinin. Otinpas tuohon kuvan polkkauspöydältäni, täytyy varoa, että ei kaadu tuo lasi näppäimille.
Keväthuumassa ostin uuden kerniliinan keittiön pöydälle
Alkuviikko on mennyt vauhdilla. Maanantaina oli pari ryhmää, tiistaina hoitelin tulevan reissun asioita, tänään taas pari ryhmää ja loppuviikon teen keikkaa työpaikalle, josta olen työlomalla. Mukavan vaihtelevia nämä viikot.
Liinassa on yrttejä, namAsia, josta olen tullut yhä tietoisemmaksi on se, että entiseen työhön verrattuna tälläinen työnteko on paljon yksinäisempää. Olen tottunut tekemään töitä tiimissä ja nyt asemani on aivan toisenlainen. Olen enimmäkseen yksin asiakkaitten kanssa. Yllättävän tärkeää on kuulua johonkin porukkaan/ yhteisöön. Toki mulla on takanani firma tässä työnohjaajan ammatissa, mutta yhteydet toisiin työnohjaajiin/ terapeutteihin ovat huomattavasti väljempiä kuin entisessä ammatissani, jossa olin yksi kolmen hengen tiiviistä tiimistä. Nyt on enemmän aikaa ajatella (terveiset Merille!) ja siitä nautin paljon. Entisessä työssä painettiin vain koko ajan eteenpäin, niin kuin oltaisiin metsäpaloa oltu sammuttamassa koko ajan. Ihmettelen suuresti työnohjaajia, jotka tekevät työtään aivan yksin kuulumatta mihinkään yhteisöön. Miten he jaksavat? Mulla on firmasta oma työnohjaus ja kollegoiden tuki, vaikka harvakseltaan ehdimmekin tavata
Enää noin kuukausi kun reissu kutsuu. Jouduin yllättäen uusimaan passini. En sen vuoksi, että se olisi umpeutunut, vaan passin muoviosa oli revennyt noin 4 mm siitä kohdasta, mistä sivut on kiinnitetty. Ei kelvannut enää viisumin hakuun. Suuri yllätys oli se, että sain uuden passin vuorokaudessa Helsingin poliisiasemalta ja vielä ilmaiseksi, koska passi meni reklamaation kanssa valmistajalle. Ainoa kulu koitui siitä, että jouduin otattamaan uudet passikuvat (9,90€) Tarinan opetus on se, että syynäpäs passisi kunnolla, onko muoviosa mistään repeytynyt ja jos on, ei muuta kuin uutta hakuun, koska niissä on ilmennyt valmistusvirheitä...
Lupasin rasvata siipan jalat vielä tänä iltana Tiikeribalsamilla. Hän on kuulema jäänyt siihen koukkuun, kun se tuntuu niin ihanalta. Mukavaa loppuviikkoa kaikille, tässä ollaan taas jo voiton puolella. Vielä kaksi työpäivää painetaan ja sitten taas lepäillään.
Aloitin kevätkauden ja söin eilen ekan jätskin. Helsingin Jäätelötehtaan Marachino- jäätelö on jäätelöiden aatelia . Suosittelen. Heillä on myyntipiste Forumissa.
.JPG)
5 kommenttia:
Aah, mikä jäätelöannos, sen tuoksu leijailee tänne asti. Viinilasia ei ole näppäimistöni vieressä, mutta kuola valuu näppäimille.
Ajatustoiminta on tällä hetkellä +-0, mutta kuten aikaisemmin on tullut todetuksi: se on onnellinen olotila.
Sain muuten syksyllä saunatyynyn, se on ollut yllättävän mukava lisä saunailoihin.
Niin, tuosta työasiasta: itse olen ihmetellyt sitä, etten ole pätkääkään kaivannut työyhteisöä! Päinvastoin minulle oli helpotus siirtyminen työskentelemään yksin, vaikka olin hyvässä tiimissä aikaisemmin.
Puhelinajalla piti piipahtaa blogeihin -ja mitä herkkuja täällä onkaan tarjolla! Minustakin voimakasmakuisten juustojen seuraksi sopii hyvin makeahko ja täyteläinen viini eikä mikään lihaviini tai kuiva valkkari. Tuo jäätelö on täyteläisen värinenkin, täkäläiset ei pääse koskaan makua maistamaan.
Kyllä työryhmä tai löysäkin viiteryhmä on mulle tärkeä. On ihana tavata porukka, jossa voi tarvittaessa jakaa asioita, saada konsultaatioapua ja tukea vaikeissa tilanteissa, keskustella kaikista maailman asioista mm. omista. Kunhan vaan aikaa olisi. Kuitenkin itse työ tehdään yksin.
Tällaiset postaukset pitäisi kieltää.. varsinkin tuo jäätelö, tekee niin mieli. Viini ja juusto tekisi bloggaamisesta ihan syntisen ihanaa ajanvietettä, että mulla on yleensä tässä vain kahvi tai sitten jotaki makaroonilaatikkua. Ehkä tänä iltana repäsen ja otan vähän oliiveja, vähän juustoa, vähän salamia, vähän leipää ja suklaakeksikin, ehkä. Ai niin, huomenna pitäisi mennä labraan eli ei. Mutta sittenhän on jo perjantai!
Join just viiniä... kai siksi eksyin tutuilta blogipoluilta...ja hyvä, kun join ja eksyin. Löysin pari kivaa uutta blogia niinkuin tämän sinun. Minulla on työssäni kivat työkaverit, mutta silti haaveilen työskentelystä yksin ja ILMAN KELLOTUSTA.
Lähetä kommentti