Matka jatkuu: Nikko ja Hakone

Nikko on sen verran korkeammalla, että puut eivät vielä olleet lehdessä

Kirsikkapuut olivat kuitenkin parhaimmillaan Nikkossa

Tokiosta vielä sen verran, että hämmästytti se, että vaikka porukkaa varsinkin juna-asemilla liikkuu valtavasti, vallitsee kaikkialla hyvä järjestys. Ketään ei tuupita, eikä kiilailla missään. Turistin pöllönä vaan usein unohti, että kyseessä on vasemmanpuoleisen liikenteen maa. Siis vasempaan laitaan piti liimautua myös liukuportaissa ja jalkakäytävillä. Kyllä sitä vaan on tiukasti kasvanut kiinni oikeanpuoleiseen liikenteeseen, kun siihen on lapsesta saakka tottunut.


Sakura, sakura kaikkialla kirsikkaa...

Yksinkertainen kirsikankukinta, väri vain hiukan vaaleapunaiseen vivahtava

Japanilaisesta luonteesta tehtyjä havaintoja. Tähän saakka olen luullut, että saksalaiset ovat maailman jämpteintä porukkaa. Nyt löytyi voittajat. Japanilaiset ovat vielä säntillisempiä ja ovat sitä vielä ystävällisesti, kohteliaasti ja arvostavasti (mikä ei taas päde kokemuksistani saksalaisista) Meillä oli varattuna matkan ja majoituksen lisäksi muutama retkipaketti ja ei voi muuta kuin hämmästellä japanilaisten organisointi- ja huolehtimiskykyä. Oikeasti olisi pitänyt todella tehdä töitä, että onnistuisi eksymään Japanissa retkiporukoista. Joka ilta tuli postia huoneeseen seuraavan päivän retkijärjestelyistä ja usein vielä moneen kertaan samat viestit sekä kirjallisesti, että respasta soitettuna. Aamulla sitten meidät merkattiin kulloisenkin päivän retkiläpyskällä, joka liimattiin takin rintapieleen. Nyt hyvin ymmärtää niitä japanilaisten retkikuntia, jotka vaeltavat kuin sopulit täällä Helsingissä. Kuvakin otetaan suurin piirtein samasta kohdasta eli siitä, mistä opas sanoo: "tässä nyt on paras kuvauspaikka tällä kohteella"

Pagoda Nikkossa





Älä silmä pieni katso mihin vain...

Tokion kiertoajelun jälkeen otimme suunnaksi Nikkon kaupungin. Nikkossa oli upea temppelialue ja siellä oltiin sen verran vuoristompana, että näimme kunnolla kukkivia kirsikkapuita. Japanilaiset itse rakastavat kirsikkapuitaan, opas bussissa mainitsi joka kerran , kun yhtä useampi kirsikkapuu näkyi moottoritien laidalla. R-äänne on japanilaisille hankala, siksipä kirsikkapuut kuulostivat usein hupaisesti "Jellytreeltä" Japanilaisoppaiden englannin sanasto oli yleensä ihan hyvin hallussa, mutta ääntäminen oli mielenkiintoista.

Fuji-vuori on upea. Vuori nousee yhtä-äkkiä tasaisesta maastosta majesteettisesti 3770 metrin korkeuteen. Se on mykistyttävä, kuvat eivät tee sille oikeutta. Sinne me vielä siipan kanssa kiivetään joku päivä, niin kuin kunnon japanilaisetkin tekevät.

Tiesitkö muuten, että baseball on japanilaisten suosikkipeli. Baseball kenttiä oli kymmenittäin ellei sadoittain joen varressa Tokiossa poispäin ajettaessa. Mitenkähän meikäläisen pesäpallon saisi sinne lanseerattua?

Vietimme yhden yön Hakonessa kylpylähotellissa ja pääsimme kokeilemaan onsen-kylpyä. Kylpyläosastolle mentiin yukatan päällä ja sen päällä oli vielä liivi. Miehille ja naisille oli oma osastonsa ja siellä sitten otettiin pukuhuoneessa loputkin vaatteet pois. Mukaan kylpypuolelle sai ottaa vain pienen froteisen pyyhkeen kait intiimimpien osien peitoksi. Ensin peseydyttiin huolellisesti pienissä looseissa, joissa oli varustuksena pikku palli, vesivati, saippua, shampoo, hoitoaine, kasvojenpesuaine ja lisäksi muita mönjiä, joista en ymmärtänyt mitään. Pesun jälkeen mentiin lillumaan noin 42 asteiseen veteen ja se pikkupyyhe laitettiin pään päälle, ettei vaan sillä saastuteta altaitten vettä. Altaita oli sekä sisätilassa että ulkosalla, ulkona oli huomattavasti mukavampaa kelliä. Ei siellä jaksanut kauaa lillua, kun vesi oli niin kuumaa. Ei missään ollut yhtään allasta viileämmällä vedellä. Kyllä nukutti sen lillumisen jälkeen. Japanilaiset joivat paljon vihreää teetä kylvyn jälkeen, mutta meille maistui kylmä vesi ja olut. Saunakin siellä oli, lämpöä oli varmaan 100 astetta, eikä löylyä ilm. saanut heittää... Pukeutumispuolella oli sitten hierontatuoleja, ihonhoitotuotteita, tukankuivaajia etc.

Kylpyläpaikka oli kyllä niin pöpelikössä, ettei siellä sitten mitään muuta tekemistä ollutkaan. Niitä kylpylähotelleja oli vieri vieressä kymmenkunta. Tilasimme huoneeseemme pizzaa ja haimme oluet paikallisesta kaupasta, sen hotellin ravintolat olivat aika tyyriitä. Ikävää, ettei siellä kylpyläpuolella saanut kuvata. Japanilaiset naiset olivat todella siroja ja pieniluisia. Kyllä siellä tunsi ittensä todella reiteväksi, perseväksi ja rintavaksi. Kyllä pohjoismaiset naiset ovat kertakaikkiaan toisenmoista sorttia. Onneksi japanilaiset ovat niin hienotunteisia, etteivät alkaneet ääneen nauraa nähdessään meidät siellä alasti kekkaloimassa.