Työn imussa

Viikko on vierähtänyt keikalla vanhassa työssäni, niin kuin seuraavat kaksi viikkoakin tulevat menemään. On ollut mukava olla vanhassa paikassa töissä, kun siihen maailmaan on saanut aikalailla etäisyyttä viimeisen vuoden aikana. Mutta tämän vuoden kokemuksen jälkeen, tuntuu tosi rasittavalta olla kiinni putkeen 8 tuntia, kun työtahtiansa ei voi tuossa työssä mitenkään itse säädellä. Ihanaa työlomavuodessa on juuri ollut se vapaus järjestää työnsä sopivasti, välillä tiukkaa putkea painaen ja sitten vaan on voinut jättää väliä ja pökässä lomalle, kun siltä on tuntunut. Mutta kyllä vanhassa työssä mukavaa on se tiimin tuki ja läsnäolo, kaikista asioista voi keskustella ja peilata ajatuksiaan ihmisen kanssa, joka on samassa tilanteessa. Työnohjaajan työ on aika yksinäistä loppujen lopuksi. Hauskaa tässä viikossa on ollut myös se,että olen saanut työpariltani todella paljon myönteistä palautetta työstäni. Hän on ihminen, jonka kanssa en ole koskaan aiemmin ollut samassa tiimissä, vaikka olemme olleet samassa talossa jo yli kymmenen vuotta.

Lammasjengi Karjalohjalta, troikkajohtoinen näemä



Ilta Karjalohjalla

Tuleva viikko tulee olemaan jännittävä sen osalta, että siippa lähtee työnsä puolesta reissuun ja on reissussa koko viikon eli mie olen täällä huushollissa yksin!! Olen tosi harvoin täällä ollut yksin, vähän jännittää, että syövätkö möröt minut öisin. Siipan kuorsaus siinä vierellä on tuntunut niin turvalliselta. Jos tarttet majapaikkaa ens viikolla, niin tänne vaan seurakseni ja mörönsyötiksi. Keskiviikkona aion pitää naisten illan ja tarjoan taas kerran sitä thaikanakeittoa yleisön toivomuksesta. Sikäli se on kans hyvä, että sitä keittoa voi tarjota myös laktoosittomille ja gluteenittomille eli sopii yleensä kaikille. Vieraat saavat tuoda sitten mukanaan leipää, juustoja ja jälkiherkkuja ja tietenkin ruokajuomansa ;) Siis heti kun kissa on poissa (siippa) niin hiiret hyppii pöydällä.

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas...

Kävimme tyttären uudella kämpällä perjantaina ja ihailimme taas hauskaa näköalaa sieltä 7. kerroksesta. Näkyy Meilahden kirkko ja hyvin kaukana taivaanrannassa myös Helsingin Tuomiokirkko. Ihastuttavia ovat myös talojen katot. Kuvat on nyt tyttären ottamia ja meidän vanhalla kameralla, kun mulla ei ollut Lumix mukana. Siellä tyttären asunnossa oikein leijailee tyttöenergia, asuuhan siellä 3 kaunista ja aktiivista neitokaista, jotka ovat hyvin kiinni tässä ajassa ja omassa elämässään. Tänään siellä vietetään tupareita, olispa hauska olla kärpäsenä katossa mukana. Ainakin tarjoilupuoli kuulosti muhkealta opiskelijoiden budjetilla toteutettuna. No, me vanhat päästään varmaan tupereihin joskus myöhemmin ja lupasimme viedä tytöille peilin eteiseen. Tuli ihan oma opiskeluaika mieleen ja ne ihanat soluasunnot. Sieltä saakka on jäänyt muutama tärkeä ihminen elämääni. Näihin tunnelmiin.

Näkymää tyttären ikkunasta