Sokerit pohjalla

Kilpikonna symboloi viisautta ja pitkää ikää

Rakkaat kurkkijat, olen jemmannut tänne viimeiseen "lomapostaukseen" sokerit eli vahvimmat elämykset kesältä 2008. Ja vaikka on Itävaltaa kierretty, löytyvät vahvimmat elämykset mulle ihan kotimaasta eli juuri ennen vaellusreissua kiertelimme hiukan Suomessa ystäviä ja kotimaan nähtävyyksiä tapaamassa.

Äidin kasvimaalla raparperin alla sammakolla koti oli kultainen



Liikkeen suloa karnevaalikulkueessa

Tunnetko Veijo Rönkkösen? En minäkään tuntenut ennen, mutta nyt olen jo hajulla. Veijo on niinkutsuttu ITE-taitelija Parikkalan Koitsanlahdessa. Veijo on noin 40 vuoden aikana tehnyt pihamaalleen satoja betonisia kuvapatsaita omintakeisella tekniikallaan. Veli Granö on tehnyt Veijosta hienon kirjan : "Veijo Rönkkösen todellinen elämä". Ostin kirjan välittömästi Patsaspuistossa vierailtuani, sillä paikka inspiroi niin suuresti mun mielikuvitustani. Mikä laittaa ihmisen luomaan tälläista? Kirja antaa siihen kyllä mielestäni vastauksia. Siis, ehdottomasti suosittelen paikkaa, jos Parikkalassa päin liikutte. Ei maksa mitään- sekin on taiteilijan (eläkkeellä olevan paperimiehen) idea. Patsaat on sijoitettu hänen omalle kotipihalleen, jossa patsaitten lisäksi on hieno puutarha. Kun kävimme siellä, oli varsin pilvinen päivä ja vähän sataa tihuutteli. Sikäli hyvä, että muista vieraita oli tosi vähän. Tuntui jännältä eksyä kavereista patsaitten joukkoon... kymmenet silmäparit seurasivat kulkuani. Huomasin, että viikkolehti Avussa oli juttu Patsaspuistosta jossain tämän kesän numerossa.

Jotkut päistä ovat aikojen saatossa jo vähän sammaloituneet

Vilauttelija, jolla onkin pelkkää tyhjää takkinsa alla

Joogapuiston kymmenet hahmot eri asennoissa

Veijon näkemys Kuolemasta

Ajelimme sitten päivän aikana Itä-Suomesta aivan länsirannikolle, Kustaviin. Kyllä siinä ajamista piisasikin, mutta onneksi kuskia vaihdettiin välillä.

Kyllä Suomen luonto on kaunis. Ystäväni S. kutsui meidät heidän perheensä kesäpaikkaan Kustaviin. Kävimme illalla merellä ihailemassa, kun aurinko laski Iniön selälle. Näky oli suorastaan mykistyttävä.

Kun aurinko oli jo laskenut, taivaalla näkyi upeat sinisen ja lilan sävyt

Jäniksen poikanen Kustavin kallioilla oli hellyttävä näky

Seuraavana iltana oli Uudessakaupungissa Lyhtyjen yö, pääesiintyjänään suosikkiyhtyeemme Taiga. Taiga veti upean setin niin että kaikille tuli selväksi, kuinka paljon ääntä näsitä hoikista tytöistä lähtee. Aivan upea oli Jukka Nylundin uusi sovitus vanhasta kansanlaulusta "Aamulla varhain , kun aurinko nousi, kun minä unestani heräsin..."

Nyt lopettelen nämä lomahöpinät ja keskityn työntekoon, niin kuin kaikki muutkin kunnon ihmiset. Tosin arjesta ei saa niin meheviä juttuja kuin lomasta. Arjenonnea kaikille kurkkijoille alkavaan työviikkoon!