Kun lakaisukone käy hänen ylitsensä...

Vihreä tekee hyvää silmille, Soukan rantaa sunnuntaina

Aamulla ryntäsin lähikauppaan jo klo 7.30, sillä huushollissa ei ollut yhtään leipää ja halusin nauttia eka lomapäivänäni kunnon aamiaisen. Paikallisella ostarillamme on pari pientä elintarvikekauppaa, joista saa kaiken välttämättömän, muttei mitään erikoisuuksia. Matkalla kauppaan katselin jo kauempaa, että mikä mytykkä tuolla kävelytiellä on ja kun kohdalle pääsin, siinä kökötti pienen pieni sinitiaisen poikanen, joka näytti olevan aika säikähtynyt. Juttelin vähän aikaa linnulle ja kehotin siirtymään kauemmas. Ajattelin , että tuoreella lentäjällä on tullut uupumus kesken lennon. Kerkesin kyllä ajatella sitäkin, että siirtäisinkö poikasen vähän hiljaisempaan paikkaan, mutta arvelin sen sydämen pysähtyvän pelosta, jos otan sen käteeni. Siis menin kauppaan ja sinä aikana se hirveys tapahtui: lintu oli kaupasta palatessani ketarat ojossa taivasta kohti. Ihmettelin, mitä oli tapahtunut, sillä lintu oli aivan siisti ei verta, ei mitään ulkoisia ruhjeita. Ja perhana, siellä kääntyi juuri syyllinen takaisin aukiolle päin: lakaisukone, jolla kävelytie oli juuri putsattu. Ukko ajeli sillä natsa hampaissaan, varmaankin täydellisen tietämättömänä murhasta, joka oli tapahtunut siinä muutaman minuutin sisällä. Voin vain kuvitella pienen linnun järkytyksen , kun mölisevä kone hurjine harjoineen on lähestynyt. Karmea loppu nuorelle elämälle. Mulle iski kans syyllisyys siitä, miksi en siirtänyt lintua turvallisempaan paikkaan...

Soukanpohjan kartanon vieressä kulkee Ympäristötaidepolku, siellä nämä hemmot

Tästä pienestä tapahtumasta tuli mieleen se Utajärven kauhea auto-onnettomuus, jossa monta nuorta menehtyi myös elämänsä alussa. Kaikki myötäelämiseni niille äideille ja isille, jotka joutuvat kokemaan/ovat joutuneet oman lapsensa menettämisen. Se on kyllä jotain käsittämättömän rankkaa. Joskus , kun jaksan, kerron teille tyttären syntymästä, josta ei myöskään dramatiikkaa puuttunut. Olen silloin ollut hyvin lähellä tilannetta, että olisin joutunut kokemaan tuo menetyksistä ehkä suurimman. Huh - menipäs nyt vakavaksi nämä lomajutut, mutta kun päivä alkaa noin dramaattisesti vaikuttaa se fiiliksiin.

Kaunis Cadillac palstojen vieressä. Isäntä oli varmaan töissä palstallaan

Lähdin sitten Itäkeskukseen shoppaamaan aamiaisen jälkeen, eikä se ollutkaan turha reissu. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa seuraajaa kitin väriselle Haltin city-maiharille, josta tykkään tosi paljon. Se takki vaan on oikeastaan mulle pieni, kun olen sen ostanut alunperin tyttärelle, muttei se koskaan ole hänelle kelvannut. Siispäs olen itse pitänyt ihanaa, mutta persuksen kohdalta lievästi kinnaavaa takkia. Jee, löysin takille lähes samanvärisen saksalaisen jatkajan 79 euron hintaan (alunperin 129€) Nyt voin pistää kierrätykseen rakkaan liian pienen mutta hyväkuntoisen takkini. Muuta sieltä Itiksestä ei sitten tarttunut matkaan, mutta jäin metrosta pois Hakaniemessä ja kävin lounaalla Hesan parhaassa thai-ravintolassa, mitä tulee ruoan autenttisuuteen ja hinta- laatusuhteeseen. Kyseessä on Kolmannella linjalla sijaitseva Lemon Grass, joka on pieni pahainen baari, mutta sekä ruoka, että palvelu on aivan loistavaa. Lounasaikana siellä on yleensä 3 ruokavaihtoehtoa. Mie otin kanacurryn, hintaan kuuluu myös aina alkukeitto ja jälkiruoaksi tulee aitoon thai-tyyliin tuoreita hedelmäpaloja: ananasta ja vesimelonia. Koko lysti maksoi 8,5€, siis suosittelen ko.paikkaa. Illalla siellä on muistaakseni ihan listaruokaa, mutta nuo lounaatkin on tosi hyviä. Älkää säikähtäkö paikan ulkonaista vaatimattomuutta, se nautinto kyllä korvaa ulkoiset puutteet. Siellä häärii ihania ja ystävällisiä thai-mummojakin töissä.

Taideteos: Maajussille morsian

Kipaisin syötyäni Hakaniemen halliin, joka on tosi ihana paikka kans, ihailin Reinin lihan valikoimia. Sieltä olisi saanut tuoretta ankan rintafilettäkin, mutta enpäs nyt ostanut. Sen sijaan ostin Hakaniemen torilta kaksi kiloa Siikli uutta perunaa, näytti ainakin hyvältä, vaikka hinta on vielä aika tiukka, maksoi 4,5 €/ kiloa. Kyllä hyvälaatuinen ruoka on todella kallista. Mitä maksaa uusi Siikli teillä päin?


Aloitimme eilen Japanin albumin teon siipan kanssa. Teetimme isoiksi kuviksi noin 150 matkakuvaa, siippa sitten liimailee niitä ja muuta Japani rekvisiittaa pahveille ja mie suollan tekstiä. Näin se ruukaa meidän perheessä mennä, albumeja onkin kasaantunut melkoinen määrä. Niitä sitten katellaan, kun jalat eivät enää kanna ja on Matti kukkarossa.

Jiihaa, loma alkaa!!

Unikot kukkivat myös Keski-Suomessa Juhannuksena

Se on loma nyt ja fiilis tähän aikaan päivästä on oikein hyvä (lammas-illallinen, puoli pulloa punkkua, ja pari paukkua takana) Tytär tuli yöksi kotiin ja tietenkin nauttimaan loistavasta illallisesta. Olipa viimeinenkin työpäivä ennen lomaa ihan täysi: paistoin asiakkaille vohveleita viimeiset 1½ tuntia. Työpäivän loputtua hain mattopesulasta pari puhdasta mattoa ja kävin tyttären kanssa kaupassa. Tulipas muuten hyvä mieli siitä, että kaksipuolinen villamattomme saatiin puhtaaksi, vaikka siinä oli pari ikävää tahraa, joiden kanssa se on muhinut pari vuotta kellarissa.

Kaislat kokon kuvajaisessa järven pinnassa

Taas kerran söimme karitsan paahtopaistia.Tällä kertaa marinoin pallerot itse, kolme niistä ilman valkosipulia, jolle olen allerginen. Ainoa harmi on se, että en ottanut ylös, mitä marinadiin laitoin. Muistaakseni valkosipulittomassa marinadissa oli: öljyä, balsamicoa, sitruunamehua, hunajaa, minttua, Herbes de Provenceä ja ehkä vähän Herbamare yrttisuolaa. Joka tapauksessa lopputulos oli erittäin maittavaa. Yleensä paistan pallerot ensin pannulla kaasuliekin päällä ja laitan sitten uuniin noin 10 minuutiksi, mutta tällä kertaa siippa grillasi pallerot parvekkeen sähkögrillillä. Kaverina lihalle oli uusia perunoita höyrytettyinä, salaattia ja kermaviilikastiketta piparjuurella ja muilla mausteilla höystettynä. Viininä oli mielestäni aika voimakas australialainen Jakob´s Greek Merlot joka sopii kyllä hyvin lampaan ja juustojen kera. Nyt on olo auvoinen ja hiukka päihtynyt myös, siis erittäin sopiva lomanaloitustunnelma.

Vielä löytyy maitolaitureita

Nyt alkaa loma, eka viikko kaikenmoisia rästihommia (siivousta ja pankkihommia) Toiseksi viikoksi sijoittuu äidin vierailu, jolloin ollaan hänen ehdoillaan ja kolmantena viikkona on ohjelma ihan auki (jess!)Sitten alkaa siipan loma ja teemme pienen Itä/ Keski-Suomen kierroksen ja lopuksi osallistumme Uudenkaupungin Crusell-viikkojen Lyhtyjen yöhön 24.7. Itävalta kutsuu 26.7. ja sitten on taas uudet kujeet vuorilla. Näihin lomatunnelmiin ja Juhannuksen kuviin päätän raporttini.

Tästä se unikko avautuu, kiehtova karvapallero

On tulollaan...

Usva hiipi pellolle kesäyönä

Juhannus ol meillä herttainen

Juhannusruusut ovat vähän myöhässä, vain muutama kukka oli auennut

Heipsan, olemme taas kotiutuneet juhannusreissulta, joka suuntautui Keski-Suomeen järven rannalle ystävien seuraan. Seurueeseen kuului isäntäpariskunnan ja meidän lisäksi toinen pariskunta ja sitten vielä hoitokoira. Pääsimme lähtemään reissuun jo torstai-iltapäivänä siinä 14 maissa . Ajelimme pitkin pikkuteitä, että juhannuksen ruuhkista kuulimme vain autoradiosta. Kyllä Suomen maaseutu on kesällä todella kaunis: vähän väliä näkyy sinisiä järviä, laitumella hevosia ja siistiä maalaistaloja. Olimme perillä puoli yhdeksän aikaa ja me naiset aloimme iltapalan jälkeen suunnitella juhannusmenyyta.


Juhannuskoira vauhdissa

Aamulla sitten hyvissä ajoin kirkolle kauppaan ja ostamaan kaikki mahdolliset tarvikkeet. Kaikkea muuta sieltä saatiinkin, paitsi tuoreita herkkusieniä. Niitä oli varmaan halunnut moni muukin, koska ne oli loppu sikäläisistä kaupoista jo yhdeksän aikoihin. Tämän kun muistaisi ensi vuonna, eli ostaisi herkkusienet jo kotiseudulta- ainakin jos samaan paikkaan kutsutaan juhannuksen viettoon. Sää oli hyvin vaihteleva ja onneksi päätimme syödä ulkona jo siinä 15 maissa, jolloin ei sade vielä tullut. Ruokana oli monenlaista herkkua: aloitimme ihan itse lypsetyllä muikunmädillä kaikkinen lisukkeineen ja jatkoimme uusilla perunoilla ja savustetulla kirjolohella. Nam, väliin sitten napattiin sitä ennenkin kehumaani vadelmanmakuista villisikasnapsia jääkylmänä.

Jääkylmää villisikasnapsia

Syönnin jälkeen saunottiin rantasaunassa ja tulin heittäneeksi vihdoinkin talviturkin pois. Vihdottiin vallan vimmatusti miesten tekemillä vastoilla. Saunominen sai taas nälän tunteen aikaiseksi ja ei muuta kuin muurinpohjalettuja paistamaan. Söimme niitä raparperihillokkeen ja kerman kanssa- ei hattumpaa. Onneksi sytytimme kokon jo klo 23 aikoihin, sillä juuri kun kokko alkoi hiipumaan, alkoi sade. Tällä kertaa emme valvoneet koko yötä, vaan Nukku-Matti heitti unihiekat siinä klo 1 maissa.

Kokko paloi iloisesti tänäkin vuonna


Juhannusyö ei ollut kovinkaan valoisa

Juhannuspäivän sää oli hyvin vaihteleva: väliin aurinko paistoi lämpimästi ja väliin tuli vettä kuin aisaa. Säävaihtelut olivat nopeita. Juhannuspäivän lounas piti siirtää ulkoa pikavauhtia sisälle, kun ukkonen alkoi taas rymistellä. Tosin me siipan kanssa grillattiin sielä pienet lammaspihvit sateenvarjon alla.

Isännällemme toimme lahjaksi Viron "pojan" eli 4,5 litran Jameson irkkuviskipullon kiikussa. Isäntä siis on jäämässä työelämästä pois piakkoin. Yllättävää, että joillekin oikeasti työelämästä luopuminen on vaikeaa. Poika jäi siis Keski-Suomeen isännän adoptiopojaksi. Poikaa ei vielä korkattu ollenkaan, mutta eipäs meidän kuivin suin tarvinnut olla kuitenkaan. Sitä päivittelimme porukalla, että ei vaan "viina" mastu enää niin hyvin kuin ennen, ollaanko tässä tultu vanhoiksi??? Koko jengi oli todella pirtsakkana ylhäällä juhannusaamunakin jo ennen klo 9. Hyvä me. Illalla seurasimme porukalla jalkapallomatsia Hollanti- Venäjä, olipas jännä. Huomasin sitten , että pelloille kertyi upea usva, kävin kuvaamassa.

Poika keinuu kiikussa ja huojuu tuulessa

Tänään lähdimme ajelemaan kotia kohti Jämsän,Padasjoen ja Hämeenlinnan kautta. Liikenne lisääntyi ja vauhti myös , mitä lähemmäs pääkaupunkiseutua tultiin. Mie ajoin tällä kertaa Padasjoelta kotiin saakka, varmaan puolet reissusta. Yleensä ajan vain noin kolmanneksen.

Nyt on edessä viimeinen työviikko ennen lomaa. Aamuja ihan laskee. Kyllä loma on ihmiselle tärkeä palautumisen kannalta. On pakko saada välillä etäisyyttä työelämään. Juhannusisäntämme ei tuntunut olevan niinkään vakuuttunut siitä, että tarttisi etäisyyttä työelämään. Tosin saattaahan se olla, että fiilis on eri, kunhan asiaan vähän aikaa totuttelee. Mie olen ollut huomaavinani, että eläkeläiset ovat niiitä kaikkein kiireisimpiä.

Viime yönä usva hiipi pelloille

Rentoa Juhannusta!

Mitä kuvassa?

Kiirettä pitelee, niin kuin varmaan kaikilla kurkkijoillakin. Nyt ei ehdi kunnolla postaamaan ennen Jussia. Laitan sitten raporttia vauhdikkaan Jussin jälkeen.

Kävimme kävelyllä ja bongasimme lampaita tässä ihan lähellä. Oletko koskaan halannut kerittyä lammasta? Minä olen. Se on elämys.

Nauttikaa suviyöstä, hyvästä seurasta, saunasta, kokosta, uimisesta ja tietenkin herkkuruoista ja juomista - kohtuudella. Niin teemme mekin siipan kanssa myös tänä vuonna Keski-Suomessa. Ajamme siis huomisen illan aikana superruuhkissa, niin kuin kaikki muutkin. Matelemme kenties jonossa, mutta so what, kerran vuodessa on vain Juhannus.

Palaan eka kuvaan. Uskomaton iltarusko oli sunnuntaina ja parvekkeeltamme kuvattuna klo 23 aikoihin, jolloin olin poikkeuksellisesti vielä valveilla, koska otin 1½h päikkärit.

Highlights of Japan

Heipsan kurkkijat! Tämän verran vielä palaan taannoiseen Japanin matkaamme. Siippa on moittinut minua siitä, että reissukuvaus katkesi kuin kananlento. Nyt on yli kuukausi siitä, kun reissulta palasimme ja vielä on muutama juttu, joka tahtoisin kanssanne jakaa kuvien kera:

Alkoholi on ilmeisesti pyhä asia, niin japanilaisille kuin suomalaisillekin??? Saketynnyreitä oli useimmiten kypsymässä temppelialueilla. Varmasti asialla oli myös paikallisten mainosnikkareiden kikka saada mahdollisimman paljon huomiota juuri heidän sakelleen kireässä kilpailussa. Hmmm... pyhyys ja päihtymys saattavat kokemuksena lähennellä toisiaan.

Kerran ostimme sakea itsestään lämpiävässä tölkissä. Makuelämys ei ollut kummoinen.

Häät ovat tärkeä juttu. Kuulema kunnon häissä morsiamella on ainakin kolme eri asua, joita sitten vaihdellaan päivän kuluessa. Jotkut nuoret parit haluavat yhteisen tiensä alkuun sintolaissiunauksen. Hääkulkueeseen sintolaistemppelissä osallistuvat lähisukulaiset - ystävät tulevat sitten mukaan kuvioihin päivän muissa vaiheissa.

Japanilaisessa ruoassa on aina oltava myös silmänruokaa. Ohessa aika tyypillinen japanilainen kattaus. Tosin ruoan maku ei tällä kertaa ollut kummoinen, mutt silmät tulivat ainakin ruokituksi, vai mitä mieltä olette?

Temppeliportit olivat vaikuttavia ja kauniita. Japanilainen muotokieli miellyttää meikäläistä silmää. Väliin sintolaisportit olivat todella vaikuttavan kokoisia.

Automaatit olivat oivia. Niistä sai juomia niin kylminä kuin lämpiminäkin ja aivan kauppojen hintaan. Todella kätevää. Joistain paikoista löytyi myös alkoholiautomaatteja. Pimeän pullon metsästykseen ei siis Japanissa ole aihetta, täytyy vaan löytää alkoholiautomaatti, jos sattuu imu päälle.

Takayamasta junalla palatessamme näkymä junan ikkunasta. Vetiset riisipellot olivat minusta lumoavia. Riisi- ja teeviljelmät olivat varsin tavallinen näky junien ikkunoista.

Inarin taajama? löytyy myös Kiotosta. Se on kuuluisa porteistaan , joita on oikeasti tuhansia peräkkäin pitkin kukkulan rinteitä. Vaikuttava paikka tämä Inari, vaikka siellä ei järveä näkynytkään.

Perinteiseen asuun pukeutuvat japanilaisnaiset olivat ihmetyksen aihe niin meille turisteille kuin paikallisillekin matkailijoille... vai olisivatko sittenkin olleet korealaisia, joita Japanissa matkustaa paljon. Tämän asun pukemiseen menee paljon aikaa, jos siihen ei ole hyvin harjaantunut. Jos on "ammattilainen" saa kimonon päälleen 20 minuutissa. Sitten vielä meikin ja tukan laitto. Ei muuten olisi meikäläisen arkiasu...

Kivat muoviset ruokamallit helpottivat japanin kielen taidottoman ruokavalintoja. Ei muuta kuin ikkunasta sormella osoittelemaan annosta, jota oli ajatellut. Kätevää.

Palatessamme Suomeen, lentokone teki ystävälliset kaarrokset juuri kotialueemme yläpuolella. Siellä se koti häämöttää.

Matkakohteena Japani on hieno ja hintansa väärti. Ainakin tällä hetkellä kun jenin kurssi on euroon nähden edullinen, matka ei edes ole kalleimmasta päästä. Japanissa saa rahalleen vastinetta. Tänään tuli juuri Visa-lasku kengistä, jotka toin tyttärelle, maksoivat peräti 25 euroa, kallista vai?

Kesäviikonloppu

Vielä on kesää jäljellä...

Perjantai oli erilainen työpäivä. Pidimme Kesälaidunpäivän maalla pohtien osuuskuntamme tulevaisuutta. Oli mukavaa olla uudessa ympäristössä Valkeakoskella "mummonmökissä" ja miettiä yhdessä sitä, missä menemme yhteisönä ja minne kenties olemme matkalla. Ajankohtaista on tällä hetkellä osuuskunnan muuttaminen osakeyhtiöksi. Mulle on aika sama, teenkö töitä osuuskunnassa vaiko osakeyhtiössä, mutta imagokysymys se tuntuu ainakin olevan. Osuuskunta mielletään vähän niin kuin meijeriosuuskunnaksi. Jotkut jopa ajattelevat, että siinä työllistävät itsensä ne, joita kukaan muu ei huoli töihin. Että näin. Saattaapi olla, että olenkin piakkoin osakeyhtiön osakas, enkä pelkkä palkkatyöläinen. Kuulostaa kyllä paremmalta, kuin mitä oikeasti on. Mie olen aina ajatellut, että huoleton on hevoseton nainen, mutta jos tilanne niin vaatii sopeutunen tähän omistamisen autuuteen.

Vanhaa kaupunkia Tallinnasta





Lauantaina lähdimme perheristeilylle Tallinnaan. Tallinna oli entisellään: kaunis kaupunki, jossa saa huonoa palvelua. Enimmäkseen. Yritimme ensin mennä syömään pizzapaikkaan, jossa meitä ei noteerattu lainkaan. Odoteltuamme noin 10 minuuttia palvelua teimme johtopäätöksen, että meitä ei haluta tänne ja häivyimme tapahtumapaikalta. Hyvin ei käynyt seuraavassakaan paikassa. Ravintola sijaitsi kellarissa, jonne johti todella pimeät portaat. Portaitten alapäässä oli edessä lasiovi ennen valaistua ravintolasalia. Mie sitten kävelin suoraan päin lasiovea hämärästä käytävästä. Nyt otsassani on muhkea kuhmu. Ruokaa saimme odotella noin 45 minuuttia ja tullessan se oli jo vähän jäähtynyt. Mun kana ja tyttären kala oli ok, mutta siipan vasikka oli tosi pienestä vasikasta.... Olisi ehkä sittenkin kannattanut käydä Tallinnan luottopaikassamme, jossa olemme syöneet noin 4 kertaa ja joka kerta palvelu on loistavaa. Ruokakin on hyvää, mutta siinä ei ole kermassa eikä voissa säästelty. Kyseessä on Vana Ema juures, jonka hauska logo on tässä alla:

Täältä saa herkullista ja rasvaista ruokaa. Huippupalvelun kera.

Kun palasimme Länsisatamaan illalla oli edessämme inhottava kamojen raahaus Ruoholahteen , josta bussit kulkevat. Siinä bussia odotellessa saimme nähdä taas jotain kivaa. Laivue kuumailmapalloja ( 5 kpl) purjehti majesteettisesti ylitsemme. Kotona menimme saunaan ja pesimme Viron pölyt itsestämme. Toteamuksella: Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Tytär oli tosi tyytyväinen reissuun, taisi olla meistä kyllä ainoa.

Joskus pitäisi päästä kyytiin

Ihmisiä on kuin muurahaisia, kun niiltä tuolta ylhäältä katsoisi

Ruoholahden toimistotornit ja paljon ilmaa välissä

Voimia kaikille kurkkijoille alkavaan viikkoon. Kestäkää vielä nämä muutamat viikot ennen lomaa. Niin teen minäkin.

Suven suloisuutta

Viime viikonloppuna omenapuu oli vielä täydessä kukassa tässä rannalla

Purjevenekausi on alkanut

Kesäkukat ovat jo tällaisessa vauhdissa. Sunnuntain pyöräretkellä bongattua.

Kiirettä on pidellyt, sillä palasin taas vanhaan työpaikkaani kesäksi (vaki toimeeni) Viime viikonloppuna kuitenkin kiertelin kameran kanssa lähialueita. Toisella kerralla oli vielä pyörä alla ja lähdin Suomenojan lintulammikolle.

Mansikka kukkii kans...

Terassikausi tuli siipan kanssa avattua. Kävimme paikallisessa rantakuppilassa pienillä. Taustalla näkyy mun rakas kesälaukkuni

On tuntunut toisaalta oudolta ja toisaalta tosi tutulta palata työpaikkaan , josta jäin sairaslomalle 22.5. 2007 ja sairasloma jatkui loman jälkeen työlomana (virkavapaana) Työkaverit ovat entiset, vain minun tilallani oli sijainen vuoden ajan. Asiakkailta olen saanut palautetta: Tulitko takaisin? Jotkut ovat näyttäneet aidosti ilahtuneiltakin. Sisällä jyllää monenlaista fiilistä. Toisaalta on ollut helppoa palata tuttuun taloon tuttujen ihmisten seuraan ja toisaalta koen suurta vierauden tunnetta. Yllättäen työhönkin on tullut vuoden aikana joitain uusia juttuja. Erikoista on myös se, että tytär on samassa paikassa kesätöissä kesäkuun ajan. Pari kertaa hänellä on lipsahtanut: "Äiti!" Ole korjannut, että tässä paikassa, puhuttelet minua etunimeltä. Hauskaa nähdä tytär työntekijän roolissa ja vieläpä läheltä.

Viinivinkki. Tämä espanjalainen valkoviini oli todella hyvä. Hinnasta ei tietoa, sillä sain sen lahjaksi naisten iltana. Suosittelen.




Ken on tämä laulaja?

Työnohjausryhmiä olen pikkuhiljaa lopetellut, mutta pari tapaamista on tälle viikolle vielä tullut. Ensi viikollekin on vielä muutama tapaaminen ja sitten alkaa loma niiden osalta. Olen sitten lomalla koko heinäkuun, kuun alun vieläpä yksikseni. Siis kaikki kurkkijat, jotka olette heinäkuun parin eka viikon aikana reissussa täällä pääkaupunkiseudulla, ottakaa yhteyttä kommenttilootan kautta, jos seuraa kaipaatte. Tutustun teihin mielelläni. Voimia kaikille kurkkijoillenäihin viimeisiin viikoihin ennen lomaa. Viikonloppuna käyn katsastamassa, vieläkö Tallinna on entisellään.