Mieluisa huomionosoitus

Maaretta Kaamosvalosta ilahdutti minua jo aamusta myöntämällä tällaisen pränikän. Sain tässä taas harjoitella, että osaisin napata kuvan, tallentaa sen omiin tiedostoihin ja liittää sen taas omaan blogiini. EN todellakaan ole kovin näppärä tässä hommassa..sanoisinko, että menee yrityksen ja erehdyksen tietä. Niin kuin moni muukin asia tässä elämässä. Mutta tässä pysti seisoopi nyt ja lähettelen etiäpäin jo vanhoille tutuilleni ja tulee eräs mulle uusikin matkaan. Tämä oli nyt ehkä helepompi saada, kun Maaretta laittoi etusijalle pohjoisessa syntyneet.Niihin toki kuulun, vaikka elämäni onkin jo 25 vuotta ollut täällä etelässä. Juuristaan ihminen ei pääse ei tarttekaan.

Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen .5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä Minä haluan jakaa pränikän etiäpäin:

Pohojalaasen tasa-arvon Irenelle, joka jaksaa naurattaa mehevällä kielenkäytöllään ja elämällään, josta sattumuksia ei puutu. Sitä paisti Irenen myötä tutustuu pikkuhilijaa koko sukuun, joka on täynnänsä virtuooseja. Käykää ihmeessä kattomassa, jos ette Ireneä ennestään tunne. Irenen kirjoitustyyli on ihan vertaansa vailla: tiukkaa asiaa niin hupasassa kääreessä, että pikkareitten kastuminen on lähellä.

Saanelille Oma napa paras napa- blogista. Saanelia käyn seuraamassa salaa... ja nautin siitä tarkkanäköisyydestä, jolla hän kuvailee elämää ja ihmisiä. Saanelin blogia olen seuranut vasta jonkin aikaa, mutta jatkan.

Sooloilijalle, joka johdattaa elokuvien maailmaan, joka on meitsille aika outo alue. On mielenkiintoista itsekin lukea välillä ittellensä vieraammasta alueesta.

Eickalle, joka on mun ottopikkusisareni. Vähän nuorempi minua, mutta paljon viisaampi. Eicka uskaltaa käydä prosessejaan ja on valtavan luova.

Katriinalle, joka on ottoisosiskoni Keski-Suomesta. Katriinan kuvat on kadehdittavan hienoja ja tarina aina vahvasti eletyn makuista, omassa elämässä testattua. Kiitos.

On niitä muitakin mielenkiintoisia ja seurattavia blogeja. Olen sitä mieltä, että joka polkkaa vähintään vuoden vähintään 4 kertaa kuussa on pränikän ansainnut. Tämä mielenkiintoinen harrastus vie nimittäin aikaa ja pakottaa harmaat aivosolut töihin säännöllisesti. Elämää on aina vähän katseltava sillä silmällä, että saisko tuosta jutun poikasta Blogistaniaan. Muuten, kuulin mielenkiintoisesn puhelun tänään bussissa. Takanani istui äänestä päätellen nuori nainen, joka soitti kännykällä ystävättärelleen, aloittaen puhelun: "Et arvaa, kenen vierestä heräsin tänä aamuna..." Mun ei ole tarvinnut esittää tuota kysymystä varmaan ikinä. Vähäks käy kateeksi ;)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille polkkaajille!

Espoolaista menoa

Tyrni on onnistuneesti istutettu tähän rannalle. Nyt olisi sato valmis, kukahan korjaisi?

Jopas jotain. Mun tissikuvani oli pöllitty Luomutissit- sivustolle ihan lupaa kysymättä. Sinänsä vanhoissa luomutisseissäni ei ole mitään vikaa, mutta on kyseenalaista, että joku minulle uppovieras ihminen lykkää ne sivustolleen. Tässä välissä kävin siellä sivustolla ja totesin, että kuva on vaihdettu. Hyvä juttu. Ystäväni Kampista laittoi sivuston pitäjälle kipakan viesti asiasta ja se tehosi. Kiitos kurkkijat ja varsinkin Kamppilainen, että puolustatte mun intimiteettiäni . Sinänsä olen imarreltu siitä, että vanhat tissini kelpasivat oikein logoon asti, mutta kuvan pölliminen lupaa kysymättä on rumaa ja epäeettistä.



Onko oikeasti syksy? Täällä ainakin orvokki kukkii vielä.

Olen tehnyt elämäni ensimmäisen geolöydön. Siippa on liittynyt näihin geo-kätkijöihin, jotka kätkevät maastoon geokätköjä, joita etsitään sitten koordinaateilla milloin mistäkin. Meidän lähistöllä on näitä geokätköjä useampia ja kävelyreissullamme onnistuimme löytämään niistä 2/4 ja mie löysin siis yhden. Hyvä minä, Jee!

Geokätkö voi näyttää vaikka tällaiselta

Sulkasaniaiset on kauniita

"Aarteenetsinnän" jälkeen aloitimme kotona siivouksen. Kyllä kamoilla on merkillinen taipumus olla väärässä paikassa- ainakin meidän huushollissa. Nyt ei enää voi tätä sotkua laittaa tyttären syyksi, kun hän ei enää asu täällä. Pakko vaan kattoa peiliin ja todeta, että tuolta näyttää pesänsä sotkija... Nyt kuitenkin on taas aika viihtyisää ja tavarat on palauteltu oikeille paikoilleen. Suuri ratkaisu tuli tehtyä. Siirsimme mun valtaistuimen (punaisen mekanismituolin) olohuoneeseen ja jaoimme siellä olevan ison kulmasohvan kahdeksi palaseksi. Totesin, että se ihana tuoli on kerta kaikkiaan tyhjän panttina täällä mun työhuoneessa. Koskaan mulla ei tunnu olevan aikaa siinä istuskeluun ja musiikin kuunteluun, joka oli alkuperäinen ajatukseni. Nyt siis valtaistuimella istuvia on tässä perheessä kaksi- mikä vastaa todellisuuttakin paremmin.

Tämä kanto on nähnyt paljon elämää

Siivoussession jälkeen laitoimme hyvät safkat. Tällä kertaa vasikanleikettä italialaistyyliin Sampucca- jotakin, eli vasikanleikkeen välissä oli yrttejä ja päällä vielä pekonikaistale a´la täkäläinen mainio ruokakauppa. Ruoan painikkeena nautimme hyvän punkun ja jälkkäriksi tsekkiläistä absinttia. Absintti oli 72 % eli jos kirjoitusvirheitä löytyy, se on laskettava päihtymyksen tiliin. Tosin absintti aina laimennetaan siten, että lasin päällä on absinttilusikka, jossa sokeripaloihin imeytetty absintti tuikataan tuleen- annetaan palaa kotvan- sammutetaan vedellä ja se vesi sitten laimentaa ja makeuttaa absintin..

Sauna kutsuu. Olemme niin tapojemme orjia, että käymme saunassa keskiviikkoisin ja lauantaisin. Järjestys se olla pitää, jos ei muussa niin ainakin saunomisessa. Herkullisia juomia ja ruokia kaikille kurkkijoille viikonlopun aikana.

Mukavaa viikonloppua myös kaikille kurkkijoille, joko luomutissein tai parannelluin...

Terveiset Götiksestä

Kävelykadulla silmänruokaa. Hyppää satulaan.

Reissu on tehty ja ollaan taas muutamaa kokemusta rikkaampia ja muutamia satoja grammoja lihavampia. Göteborg on todellakin vakikohteemme noin parin vuoden välein, johtuen siitä, että ystäväni A. on asunut siellä jo pitkään ja kaupunki on oikein mukava. On sitä paitsi ylellistä olla paikallisen majoituksessa ja huolenpidossa, jolloin näkee ja kokee enemmän.

Feskekörkanin antimia, tässähän alkaa jo vatsahapot erittyä

Göteborg on todella merellinen kaupunki ja meren vaikutus tuntuu siellä joka puolella. Valtava satama sijaitsee Götajoen suulla, sinne tulee laivoja ympäri maailmaa lasteinaan ties mitä ja sieltä myös lähtee maailmalle paljon tavaraa mm. Volvoja ja Saabeja. Kävelimme yhtenä iltapäivänä sataman lähellä ja oli jännä seurata miten monennäköisiä aluksia siellä oli. Ystäväni tietää paljon laiva asioista ammattinsa vuoksi, hän oli oiva kertoja, mitä sataman asioihin tuli. Vastikään sinne on asennettu nämä valtavat kuvassa näkyvät nostokurjet, joilla lastataan ja puretaan laivoista suurimpia.

Muutama Volvo tuonne mahtuupi sisään ja Toyotat ulos ensin

Näillä vehkeillä kyllä lähtee...raskaampikin lasti siirtyy laivan uumeniin

Koska kala- ja äyriäistarjonta on kaupungissa huippulaatua, syömme siellä aina merenantimia. Tällä kertaa monenmoisia rapuja sanoisi suomalainen, mutta ruottalaisilla on ravuillekin monia sanoja: Krabba, kräfta, räka riippuen ravun koosta ja mallista. Kaikki on hyviä, taskuravusta minusta tosin vain ne kynnet, se ison kuoren alla oleva mönjä on tunkkaisen makuista. Muuten Göteborgissa saa kaikista suurimmat sushit, mitä mie olen nähnyt. Ne on kyllä ihan valtavia ja hinnatkin on kohdallaan, sellainen 10 kpl sushivalikoima maksaa noin 65 kruunua eli seittemisen euroa. Kaupungissa onkin varmaan satoja sushikojuja, passaa niistä sitten valita sopivin.

Merenantimet tarjolla, niitä krabban kynsiä, kräftoja ja räkoreita... vain hummeri puuttuu

Ruotsissa kun oltiin, mie söin Kauppahallissa Mammas köttbullar ja oli ne oikein makoisia, isoja ja napakoita pulleroita muusin, kermakastikkeen ja murskattujen puolukoitten kanssa. Jo vain näläkä lähti. Ylipäätänsä lounashinnat olivat edullisempia kuin Suomessa ja valikoimat paikkojen suhteen oli runsaat. Sunnuntaina kävimme syömässä Partillessa La Stazzione ravintolassa. Suureksi ilokseni buffetin jälkiruokana oli Panna Cotta, siitä mie tykkään tosi paljon, niin kuin myös Creme Bruleesta.

Hiukan tuli käveltyäkin siellä Hisingenin puolella. Säät olivat vaihtelevat, mutta oli oikein kauniitakin kohtia päivissä. Syksy oli menossa kutakuinkin samassa kohtaa kuin täälläkin. Lehdet olivat osittain puista pudonneet. Lauantaina lähdimme konserttiin, josta kellään meillä ei olut sen kummempaa ennakkokäsitystä. Kyseessä oli Nicolai Dungerin konsertti, jossa häntä säesti Göteborgin kaupunginorkesterin soittajia. Aika erikoista musiikkia, vaikea laittaa oikein mihinkään kategoriaan: laulelmia ehkä ja aika avantgardistinen meininki. Taiteilija itse oli mielenkiintoinen näky ryppyisissä pellavahousuissaan ja huolettomassa T-paidassaan, vähän sellainen retale-looki. Mutta ylläri -ylläri, arvatkaapas kuka pomppasi lavalle yllätysvieraana pariin kipaleeseen? Kukas muu, kuin tämä Suomessakin kiitelty Anna Järvinen. Annalla oli oikein mielenkiintoinen ääni, tarttis varmaan tutustua paremmin. Konsertin jälkeen oli jännä fiilis, kaikessa outoudessaan ja erilaisuudessaan konsertti oli oikein virkistävä, vaikka ei siitä oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Emäntämme myös tykkäsi mitä enemmän Nicolaita kuunteli.

Joku oli ajatellut räväyttää olemalla vähemmän "lagom". Oli nostanut pääkallolipun salkoon mukavalla omakotiataloalueella.

Ruotsalaista elämänmuotoa tulee vertailtua suomalaiseen. Göteborgin alueella niin kuin varmaan joka puolella Ruotsia on valtavasti maahanmuuttajia ja värillisten ihmisten määrä katukuvassa on huomattavan suuri, jos sitä vertaa meikäläiseen Metropoliin. Koko katukuva on jotenkin värikkäämpi ja rennompi. Ruokakulttuuria löytyy laidasta laitaan, olispa huisia käydä joskus ajan kanssa näitä etnisiä ruokapaikkoja läpi. Erikoinen on minusta ruotsalaisten tapa käyttää "ikkunalamppuja" eli iltaisin ikkunalle sytytetään pöytälamppuja palamaan.Ne näyttävät ulkona käveleville siltä, että ikkunan takana on lämpöistä ja kodikasta ja siellä asuu onnellinen perhe. Mikä sitten liene totuus... Ystäväni ei suomalaisena ole ikkunalampuista innostunut. Verhoja ruotsalaiset kuulema vaihtavat monta kertaa vuodessa... huh-huh, en kyllä viitsi. Mutta olisihan se varmaan mukavan näköistä. Kaikki on jotenkin sellaista pikkusievää ja siistiä.... ainakin kunnon ihmisten asuma-alueilla. Pihatalkoisiinkin osallistui 16 huushollista 12, vaikka oli kaatosade, Ruotsissa ei kuulema voi jäädä talkoista pois, tai sitten täytyy olla visusti piilossa tai poissa kotoa koko talkoitten ajan.

Joka ikkunalla kaksi lamppuaa...

Että tässä teille naapurivarttia. Käykäähän Ruotsissa ja varsinkin Göteborgissa. Se on hieno paikka ja göteborgilaiset ovat mukavia ja vieraanvaraisia. Kiitos A. ja S. ihanasta lomasesta, jonka taas kerran meille mahdollistitte. Tervetuloa Suomeen tekemään havaintoja oudoista suomalaisista tavoista ja vielä oudommista espoolaisista ihimisistä !

Lomaselle

Heippa kurkkijat!

Olen lähdössä minäkin pienelle lomaselle Ruotsiin Göteborgiin. Otan kameran mukaan ja yritän näppäillä mukavia väläyksiä erittäin mukavasta kaupungista. Göteborgissa asuu hyvä ystävämme A., jonka luona meillä on tapana vierailla vähintään joka toinen vuosi. Jaa, että mitäkö tuliaisia? Emäntämme on tilannut ruispuikuloita ja leipäjuustoa. Suomalainen on suomalainen ja lappilainen juuriltaan, vaikka Etelä-Ruotsissa asuisikin. Me taas syömme siellä luultavasti tuttuun tyyliin erinomaisia äyriäisiä ja kaloja. Pannulla paistettu tuore makrilli, mmmm...

Sisko siirrettiin eilen kotikaupunkinsa sairaalaan toipumaan eli silläkin rintamalla hyvää. Hän istuu jo vähän tuettuna ja ennen kaikkea puhuu, kun kaula-avanne on saatu suljettua. Muisti tökkii, ajat ja paikat vähän hakusessa, mutta nämä on pientä verrattuna siihen, missä oltiin vielä pari viikkoa sitten. Elämä on ihmeellistä, kun ihmisellä on toivoa ja motivaatiota, hän pääsee läpi harmaitten kivien. Vielä en itse ole hänen kanssaan keskustellut, mutta piakkoin sekin lienee onnistuu.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Palaan kehiin ensi tiistaina.

Hulluja hankintoja

Väriloistoa tänään


Olipahan taas Stockalla Hullut Päivät (nimensä veroiset) Esite tietenkin tuli hyvissä ajoin ja bongasin sieltä muutaman jutun, jotka olen joka tapauksessa ajatellut hankkia. Tosi asiahan on, että siellä on tarjolla paljon ihan skeidaa ja toisaalta myös tavaraa, joka oikeasti on edullista. Meitsi on jo pitkään haikaillut riisikeittimen perään, kun nämä aasialaisvaikutteiset ruoat maistuvat jo hyvältä suussa, jossa makusilmut vai mitä ne nyt ovatkaan, ovat jo harventuneet. Siis makua pitää ja saa olla, mieluiten vähän tavallista suomalaista tulisempaa. Nyt siis tämä hankinta tehtiin piirun alle 40 euroa, koska halusin nimenomaa mallin, jossa on myös höyrytysmahdollisuus vihanneksille tai jollein muulle. Eka riisisatsi oli oikein maittavaa vaikkakin kuivahkoa, koska vähän liian vähän tuli laitettua vettä thai-basmatiriisi seokselle. Mutta joka härveli vaatii kyllä pientä opettelua, ennenkuin tulos on priimaa, eikä sutta ja sekundaa.

Toisena hankintana siipan kanssa päädyimme hommaamaan monitoimilaitteen: tulostin- kopiokone- skanneri. Entinen tulostimeni oli tosi simppeli versio, mutta nyt on sitten parempi ja pääsen vihdoin kokeilemaan esim. vanhojen valokuvien skannausta, jota monet bloggaajat harrastavat. Laitteitten lisäksi hyödynnän aina kunnolla ruokatarjoukset: tuoretta tonnikalafilettä, pakasteeseen ankanrintoja ja lounaaksi susheja. Ruoka on tärkeää ja pakollista, siis miksi en ostaisi, jos edullisemmin saa. Nyt salat julki. Mitä sinä ostit Hulluilta päiviltä Stockalta? Näitten lisäksi ostin ison pötäkän suihkusaippuaa ja pari jättituubia hammastahnaa. Jos totta puhun, mieli teki Siemensin kahvikeskusta, mutta jätin sen väliin- tällä kertaa.

Lautasella marinoitua tonnikalafilettä riisin kera, nam

Tämä viikko on mennyt vauhdilla. Siskon tila on ollut nousujohteinen eli voin ilokseni kertoa teille, että hänet on vieroitettu hengityskoneesta ja hän on tavallisella osastolla. Kuulen illalla tarkemmat tiedot, kun siskon tytär soittaa mulle käytyään tapaamassa äitiään. Olen syvästi kiitollinen siitä, että ainakaan tässä vaiheessa minun ei tarvinnut hyvästejä siskolleni jättää.

Kävimme siipan kanssa Puukeskuksessa kattelemassa sauna materiaaleja, mutta ikävä kyllä siellä oli vain pelkät matskut esillä eikä mitään sisustussuunnitelmia. Täytynee hakia firma, joka olisi kiinnostunut myös suunnittelusta, eikä vaan kokoamisesta. Mun silmää värin puolesta miellyttivät eniten lämpökäsitelty apache ja haapa. Vanhat lauteet ovat normaali apachea ja näyttävät nukkavieruilta ja likaisilta 19 vuoden jälkeen. Vaikka likaisia ne eivät oikeasti ole, pesin nimittäin höyrypesimellä lauteet muutama viikko sitten.

Tänään täällä Espoossa on satanut tihkua vaakasuoraan ja sieniretki jäi tältä päivältä tekemättä. Yksi paskamainen homma olisi vielä tälle viikonlopulle: pitäsi laittaa parvekekalusteet kasaan talvea varten. Miten sitä jotenkin oudosti siirtää aina ikäviä hommia.

Kyllä nuoret ihmiset ovat sitten kauniita. Kuulin tämän viisauden äidiltäni useinkin, kun olin nuori. En käsittänyt, mistä hän puhui. Nyt käsitän. Oli ihana olla kummitytön 18-vuotispäivillä ja nauttia nuorison kattelusta. Sileitä ihoja, pitkiä tukkia, energiaa vaikka muille jakaa. Vein lahjaksi proosallisesti Hackmannin ruokailuvälineitä, joissa on turkoosit kahvat olisko ollut Hackminna, tai jotain sellaista. Tyttö vaikutti ainakin tyytyväiseltä, kohtahan on aika jolloin hän muuttaa omaan kämppäänsä.

Lehti puusta variseepi, päiväyötä pakenee,

lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee

Huomenna on sitten anopin pirskeet, joihin olen luvannut tuoda mukanani kuoharilaseja ja kameran. Taitaa siis olla myös kuvauskeikka mulle. Olen tilannut hienon kukkapuskan läheiseen kukkakauppaan, joka omistaja on ainakin tähän mennessä osannut tehdä mulle kimput joka tilanteeseen. Annan vain hintaylärajan ja muutaman peruskukan, jonka siihen haluan. Aika usein, niinkuin nytkin, lähdetään liikkeelle gerberoista ja siihen sitten jotain muuta sopivaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

"Kasvu ihmiseksi on seikkailuista suurin"

Aamulla hämmästelin sitä, että nyt on Hesarikin päässyt jyvälle blogistani. Kulttuurisivuilla oli tällainen otsikko. Juttu tosin ei koskenut mun blogiani, vaan Unga Teaternin näyttämösovitusta Nils Holgerssonin tarinasta, joka perustuu Selma Lagerlöfin kirjaan Peukaloisen retket. Seurasin aikoinani tiiviisti telkkarista animaationa toteutettua lasten piirrettyä sarjaa ja olen tietenkin lukenut monta kertaa kyseistä kirjaa lapsille. Tosi on, että Nils Holgersson käy läpi todellisen kiirastulen seikkaillessaan pienenä Peukaloisena. Ennen kaikkea hän joutuu nöyrtymään melkoisesti. Varmaan jotain yhtymäkohtia löytyy minunkin elämääni, niin kuin ylipäätänsä ihmisenä elämiseen.

Muistan, että nimen keksiminen blogille ei ollut helppoa. Silloin jo tämä nimi kuulosti vähän turhankin juhlalliselta ja pömpöösiltä, mutta toisaalta kylläkin todelta. Tämä blogi on todellakin palvellut minua siinä, että olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia. Tässä kasvussa on vaan se juju, että se ei koskaan lopu. Valmiiksi tässä ihmisen roolissa ei tulla. Ei ainakaan yhden elämän aikana :)

Siskon tilassa on tapahtunut paljon lähtien viime viikonlopusta. Yhä hän on hengityskoneessa, mutta hän pystyy jo pienesti kommunikoimaan elein ja ilmein. Veljeni soitti juuri ja kertoi, että sisko oli puristanut poikansa kättä, kun poika oli tänään käymässä isänsä kanssa Oulussa. Pieniä, mutta erittäin tärkeitä viestejä meille, jotka olemme odottaneet yli kaksi viikkoa sitä, että hän nousee "syvistä ja sameista vesistä" pinnalle ja tähän tietoisuuteen. Vielä on liian aikaista sanoa, millaisena, mutta kunhan nousee.

Olette ihanasti olleet tässä mukana. Tämä on myös sitä polkkaamisen plussaa, josta ei-polkkaajilla ei ole mitään käsitystä. Miten suuri voi ollakaan virtuaalisen yhteisön tuki vaikeissa elämän tilanteissa. Kiitos!

Viikonloppu on juhlaa. Perjantaina kummityttömme tulee täysi-ikäiseksi eli täyttää 18 vuotta. Lauantaina ei näiltä näkymin ole juhlia, mutta taas sunnuntaina on. Sunnuntaina anoppi juhlii 80-vuotis päiviään ja menemme sinne koko perheellä. Jaa, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää ja sää sallii, kuljailemme varmaan sienikoiran kanssa metsässä lauantaina ja ehkäpä jossain välissä käydään kattelemassa saunan malleja rautakaupoissa. Siinähän se on taas viikonloppu paketissa.

Näissä valoisissa tunnelmissa tänä iltana ihanan kirkkaan päivän jälkeen. Tämä on juuri ollut niitä rakastamiani syksyn kirkkaita, kuulaita päiviä. Toivottavasti näitä saadaan vielä lisää.

Aamun kirkkaus

Joutsenperhe pesueineen elokuun lopulla

Heipsan kamut! Tänään oli ihana herätä noin klo 9 kirkkaaseen aamuun. Makuuhuoneemme pimennysverho on niin tehokas, etä kirkkaus yllätti vasta, kun tulin olkkarin puolelle.

Kirkastuvalta tuntuu sikälikin, että eilen sain viestin siskoni tyttäreltä, että sisko on spontaanisti availlut silmiään muutaman kerran reagointina puheeseen. Tänään viesti kuului, että sisko yrittää suunnata katsettaan ja on vähän heilutellut jalkojaan. Hengityskoneessa olo tietenkin estää aika paljon ja varmaankin hillitön väsymys koko kropassa. Mutta kuten arvata saatatte nämä asiat ovat isoja meille, jotka olemme odottaneet 2 viikkoa elonmerkkejä. JOS suotuisa kehitys jatkuu näin, eikä takapakit yllätä, neurologi pääsee viikolla tutkimaan siskoa, että ollaanko siellä kotona ja kuka siellä on. Hurjasti sanottu, mutta totta.

Kotopaikalla on myös saatu asioita järjestykseen, Alzheimeria sairastava isäni on ylimääräiselllä sairaalajaksolla, että äitini saa hieman levätä omaishoitajan roolistaan, kun nyt on iso huoli tyttärestä päällä. Isän sairaus on jo siinä vaiheessa, että hän ei todellakaan ole niitä helpoimmin hoidettavia, vaan osaa teetättää äitiä yötä päivää. Nyt kuvaan on tulleet myös jatkuvat varkaussyytökset. Äiti varastaa isän uskon mukaan hänen kännykkänsä akkuja , että sillee... Isä tietääkseni ei kyllä osaa enää kännykkää käyttää, mutta kuiteski...

Kiva karvamato metsässä

Työ on terapiaa ja metsässä laukkominen. Kävimme taas siipan kanssa heittämässä tutun Kirkkonummen lenkin ja toimme muutaman litran suppiloita mukanamme. Tällä kertaa näimme siellä metsässä muitakin sienestäjiä ja vaihdoimme muutaman sanan. Vanhempi pariskunta nautiskeli eväitä kannon päällä. Kertoivat löytäneensä alueen ja muutama vuosi sitten ja käyvät siellä aika säännöllisesti. Tällä kertaa metsässä pörisi lujaa. Ei kylläkään hyönteiset, vaan alueen lammella pitivät kisojaan pienillä kauko-ohjattavilla veneillä miesten parvet. Mahtuihan sinne metsään ääntä, eipähän tarvinnut karhuja pelätä siinä mökässä.

Onko teillä kokemuksia saunaremonteista? Tarkoitus olisi seuraavaksi pistää tuo 20 vuotta vanha sauna uusiksi paneleitten ja lauteitten puolesta, lattiahan sieltä laatoitettiin kaksi vuotta sitten. Modernia ja viihtyisää pitäisi olla, valaistusta myös parannettaisiin. Hyviä tekijöitä ei ole niin helppo löytää, vaikka varmasti niitä on olemassa. Monet kauhutarinat sitä on kuullut remonteista, jotka ovat menneet todella persiilleen ja venyneet ihan loputtomiin. Keittiöremontti meillä meni kyllä hyvin silloin 8 vuotta sitten. Paitsi, että homma sujui aikataulussa, tekijä hoiti kaikki aliurakoitsijat (sähkö- ja vesihommat) ja kaveri oli vielä tosi mukava ja hyvännäköinen!!! Sehän on pelkkää bonusta , jos ahkera ja komea Remontti-Reiska täällä pyllistelee. Hyi minua, vanhaa irstasta naista. Eikä remonttihommat lopu saunaan, vaan seuraavana apua huutaa pikkuvessa.

Kohta tulee Noa kylään saattueineen, täytyypä lopettaa. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Odottavan aika on pitkä

Niin pieniksi kasvoimme- äskettäin

olit vaahteran lehdellä vierelläin.

Niin väljästi mahduimme sekunnin rakoon,

kuin aika ois antaunut onnemme jakoon.

Ei silmäni kanna ilon laidasta laitaan,

kuin pieneksi joskus tulla taitaa.

Muistaakseni Aale Tynniä

Heippa rakkaat kurkkijat ja tukijoukot!

Mie voin oikein hyvin, kiitos kysymästä. Tunnen rukousten ja tsemppausten voiman. Enää

ei ole edes itkettänyt muutamaan päivään. Mutta sitä en sano, ettenkö vielä asian tiimoilta itkisi.
Siskon tila on vakaa elintoimintojen kannalta, mutta häntä ei päästä tutkimaan kunnolla, ennen kuin syvänukutus voidaan purkaa. Nyt on siis vaan odotettava... Päivittäin lentelevät tekstarit ja puhelut pitkin Suomea.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Vanha ydinperheeni on jännästi tiivistynyt ja me jalkeilla olevat veljeäni myöten, olemme alkaneet ottaa uutta vastuuta myös isän ja äidin tilanteesta. Siskon sairastuminenhan aiheutti lumipalloilmiön, koska nimenomaa sisko oli se, joka huolehti isästä ja äidistä: oli yhteyshenkilö kotihoitoon päin, hoiti isän lääkärireissut, vei ruokaa ja kuljetti autolla tarvittaessa milloin minnekin. Juuri pääsiäisenä mulle valkeni kotikonnuilla käydessäni, miten upeasti siskoni huolehti vanhemmistamme. Tässä uudessa tilanteessa minua on nyt erityisesti ilahduttanut veljeni rooli. Se onkin oleellinen juuri siksi, että hän on ainoa meistä sisaruksista sairastuneen siskoni lisäksi, joka asuu samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa.

Mielenkiintoista tässä prosessissa on se, miten oma mieli toimii. Aluksi mieletön shokki: Ei voi olla totta! Nyt kun alkupamauksesta on kulunut jo yli viikko, mieli on jotenkin asettunut uuteen olotilaan. Tosin on myönnettävä, että meikäläistä ei ole Kauhajoen tilanne hetkauttanut ollenkaan. Ei vaan ole voimavaroja surra sitä nyt. Ehkä tuonnempana. Surussa kyllä oma napa on lähimpänä.

Tähän sisaren sairastumiseen liittyy nyt sellainen sivujuonne, että minunkin nuppini pitäisi tarkistaa. Saattaapi olla, että kannan päässäni aikapommia. Nimittäin samantyyppinen juttu oli veljelläni jo vuosia sitten, vaikakin lievempänä, nyt siskollani vakavana ja ikäjärjestyksessä mie olen seuraava. Aika moni on jo mulle sanonut, että heti tutkimuksiin, mutta en jaksa mennä vielä, ennen kuin siskon tilanteessa tapahtuu helpottava käänne. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka eivät hoida tälläisia asioita, jos ovat riskeistä tietoisia. Ei se niin helppoa ole. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. No, lupasin eilen tyttärelle, että hoidan asian ennen kuin lähden seuraavalle pitkälle matkalle.

Tänään mulla on vapaapäivä. Soitettiin mua töihinkin, mutta nyt tuntui siltä, että tarvin omaa aikaa. Huomenna taas töihin ja perjantaina jatkan uniryhmäohjaajakurssia. Uniakin olen nähnyt, tosin en niin paljoa. Viime yönä näin kyllä unta, joka mua suorastaan nauratti aamulla. Unessa minuun oli kuolettavasti rakastunut eräs nuoruuteni tuttava... itse olin unessa kovin hämmentynyt siitä, että miten se minusta nyt noin innostunut on. Imarreltu olin kanssa vaikka oikeassa elämässä tyyppi on sellainen, että en tikullakaan koskisi - tällä elämänkokemuksella.

Näihin tunnelmiin, kurkkijat, päätän raporttini ja alan tekemään hyviä töitä huushollini hyväksi. Ellen sitten karauta bussilla Omppuun. Aamulla olin superaikaansaapa, vein huoltoon tyttärelle ostetun mikroaaltouunin, joka on maannut tässä työhuoneeni lattialla sellaiset pari kuukautta...
Voimia loppuviikkoonne!