Pikkujoulua!!

Forumin koristeet jouluksi


On ollut sutinaa koko viikko ja meno jatkuu. Huomenna on mullakin pikkujoulut heti työpäivän perään eli huomennakaan, en ehdi päivittämään. Itse asiassa huomenna tähän aikaan on jo kova meno päällä (porukan tuntien) ja viinihuppeli päässä (itseni tuntien) Pakkasin juuri pikkujoulurepun valmiiksi. Siellä on mustat housut (joustavat) musta hiukan kimalteleva venekaula-aukkoinen tunika, musta helmikoru, musta pikkulaukku, jossa roikkuu kreikkalainen metallinen helminauha (komboloi??) ja mustat tanssikengät. Olen niitä säälittäviä naisia, jotka kuvittelevat olevansa hoikemman näköisiä mustassa. Lisäksi varustuksesta löytyy yksi punaviinipullo ja pieni 1 dl taskumatti täynnä Apteekkarin konjakkia, jonka sain lahjaksi viime keväänä yhdeltä asiakkaalta. En oikeastaan tykkää konjakista yhtään, mutta joskushan se on juotava ja meidän pikkujoulussa on aluksi ulkoiluosuus, jossa saattaa tulla kylmä.

Varsinaisesta ohjelmasta en tiedä, mutta sitä epäilemättä on. Kaksi nuorta neitoa työpaikaltamme ovat järjestäneet koko homman ja taatusti yllätyksiä on luvassa. Viimeksikin juhlat olivat heidän järjestämänään tosi hauskat ja yllätykselliset. Jossain vaiheessa iltaa meillä on tapana alkaa laulamaan ja mie säestän kitaralla. Haa, saitte tietää minusta nyt uuden asian: olen soittanut kitaraa 15- vuotiaasta asti. En ole mikään virtuoosi, mutta loistava yhteislaulujen säestäjä. Kitaran soitosta on ollut paljon iloa, suomalaiset rakastavat laulamista yhdessä- varsinkin pikkupäissään. Mie joudun vähän toppuuttelemaan, jos on säestyshommia, muuten ei sormet pysy oikeissa paikoissa kaulalla. Tarkoitus olisi olla porukalla 23 saakka ja sitten jatkot kellä missäkin. Olen vähän ajatellut, että lähtisin tanssimaan Helsingin keskustaan. Tsiikaa tarkkaan, näetkö mua baanalla, jos olet huomenillalla keskustassa bailaamassa. Tosin, joskus mie hyydyn niin, etten viitti lähteä mihinkään. Sänky alkaa vetää väliin vastustamattomasti puoleensa. No, kertoilen myöhemmin, miten bailut sujuivat.

Kaikki tuntevat assan kivimiehet, mutta kuka on huomannut

tämän herran?

Kaikille kurkkijoille hauskoja pikkujouluja. Naurakaa, laulakaa, syökää ja tanssikaa!

Hässäkkä

Paloauto matkalla Bauhausin avajaisiin

Heippa kurkkijat! Toivottavasti olette jo odotelleet, mitä Espooseen kuuluu. Kiitokset runsaista kommenteista tai lähinnä onnitteluista, taisi tulla kommenttien enkka näille sivuille.

Espoossa on ollut tänään hässäkkä, jota on odoteltu jo pitempään. Uusi megakokoinen Bauhaus avattiin Suomenojalle ja jo etukäteen varoiteltiin liikenneongelmista avajaispäivänä. Me siipan kanssa päätimme myös lähteä varmistamaan, että liike saadaan avattua ja menimme bussilla hiukan lähemmäksi tapahtumapaikkaa ja kävelimme muutaman kilometrin paikalle. Parkkipaikka oli todellakin täynnä ja tuntui tosi järkevältä olla liikkeellä jalkaisin. Ei muuta kuin sisään katselemaan saksalaisten ihmettä. Tavaraa oli valtavasti, näin sieluni silmin ne rekkajonot, joilla myymälää on täytetty jo monen viikon ajan. Me lähinnä pällistelimme ympäri liikettä, mitä kaikkea oli tarjolla, mutta ostoaikeita ei edes ollut. Kuka olisi jaksanut jonottaa kassalle tuntitolkulla. Juuri kun olimme tulossa ulos ovesta, alkoi kuulua kova kummallinen ulina ja pian tuli tiedotus, että liikkeessä on vaaratilanne ja kaikkien asiakkaiden täytyy poistua rauhallisesti ulos.Ulkona ulina kuului koko ajan ja seinässä pyöri punainen merkkivalo. Sitten alkoi tapahtua: kävellessämme pois piha-alueelta vastaan alkoi tulla hälytysajoneuvoja monesta suunnasta. Vähän kävi mielessä, että räjähtääkö koko liike vai onko vain automaattinen palohälytin lauennut. Mysteeriksi jäi, mitä siellä oikein tapahtui. Ehkäpäs huomisesta lehdestä sen voi lukea. Jokelan tragediaan jälkeen olen tullut vähän säikymmäksi: meilläkin voi tapahtua ihan mitä vain. Kaiken maailman pipipäät soittelevat pommiuhkauksia yms.Aika kamalalta tuntuisi ajatus, että tuollaisessa avajaisryysiksessä räjähtäisi.Että semmoiset avajaiset Bauhausilla. Se harmittaa sikanaan, että mulla oli digikamera taskussa ja unohdin, että olisi pitänyt alkaa heti dokumentoimaan. Yhden kuvan sain napattua paloautosta.

Kello on vajaat 17 ja täällä on jo pimeää, hurjaa. Päivällä oli todella aurinkoista ja aurinko häikäisi silmiä paistaessaan niin matalalta.Otin kävelyreissullamme muutamia luontokuvia, täytyy katella, kehtaako niitä laittaa tänne.

Tytär on toipumaan päin, antibiootti tuntuu tehonneen onneksi. On ollut hauskaa, kun tytärkin on pyörinyt tässä lähellä enemmän. Ensi yöksi hän aikoo mennä taas omaan kotiinsa. Muistan itsekin, että lapsena oli tosi kiire päästä kotiin, jos oli sairaana. Koti on se paikka, jossa kuuluisi saada sairastaa. Ainahan se ei tietenkään ole mahdollista. Espoossa toimii kunnallisena kotisairaala, joka saa työstään omaisilta todella hyvää palautetta. Ajatus on, että ihmisellä tulisi olla oikeus kuolla kotonaan niin tahtoessaan. Suuri kotisairaalan käyttäjäryhmä, ovat terminaalivaiheen syöpäpotilaat. Huh, menipäs vakavaksi.

Sain muuten muutaman synttärilahjankin, vaikka ne eivät suinkaan ole mikään välttämättömyys mun pirskeissä. Tyttäreltä ja siipalta sain hienon itsetehdyn mustan toilettilaukun, johon oli painettu merihevosen kuva ja neulottu sinisiä paljetteja. Laukun sisällä oli kolme pötäkkää Maraboun Smiliä (entinen Mintchoco)Tietävät, että ne on mun herkkua ja niihin liittyy monet muistot lapsuudesta, jolloin käytiin Haaparannassa "rasvareissulla" ja mie ostin muutamalla kruunullani aina Mintchocoa. Ystäväni T oli nähnyt paljon vaivaa ja toi mulle italialaisen keittokirjan, jota hän oli metsästänyt ympäri maailmaa käytettynä Amazonin kautta, kun siitä on painokset olleet loppu. Näyttää pätevältä opukselta ja kuvat ja ohjeet ovat hyvät ja perusteelliset- kylläkin englanniksi. Sitten mie sain Lahjakortin Lahden kaupunginteatteriin, jotta tulisi vierailtua kaupungissa ystävien vapaa-ajan asunnolla, jonne meitä on kutsuttu moneen otteeseen, mutta ei ole vielä reissu onnistunut. Täky on siis laskettu.

Sain myös ihania erikoisöljyjä ja balsamicoja ja tietenkin kukkia, suklaata ja viinejä. Eräs niistä viineistä tuli saatteella Meditaatioviini - ei ruoan kanssa. Ainakin sen pullon hinta on niin huikea, että se asettaa jo elämykselle melkoisesti odotuksia. Mutta parasta juhlissa on ehdottomasti se, että ystävät tulevat koolle ja saa vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa, joita arjessa tapaa harvoin.Kun kahden vuoden perästä juhlin pyöreitä, toivon että vieraita on niin paljon, että juhlia ei pidetä täällä kotona. Tanssibändin sijoittaminen tähän huusholliin saattaisi tuottaa ongelmia...Nyt on siis kaksi vuotta aikaa ideoida kunnon pippalot.

Tänään olisi ohjelmassa rauhallinen koti-ilta siipan kanssa. Ensin saunotaan ja sitten löhnötetään sohvalla. Kenties hiukan glögiä. Viikon päästä mulla on pikkujouluilta tiedossa, pianhan se viikko taas vierähtää juhlia odotellessa. Kivoja pikkujouluja ja muitakin bileitä kurkkijoille. Jos ei tule juhlakutsuja, niin järjestäkää juhlat itse. Niin miekin ruukaan tehdä.

Marraskuista rumuuden estetiikkaa

Soppaa ja sielunhoitoa

Kuvassa Pentikin poro. Sain sen lahjaksi työkavereiltani, kun valmistuin työnohjaajaksi. Poron sarviin oli ripustettu silkkinauhoilla roikkuvia pieniä viskipulloja. Ne on juotu jo ajat sitten, poro pysyy.

Huomenia! Heräsin tunti sitten, mutta olen vielä yökkärissä. Yritän ottaa aamun rauhallisesti, sillä ilta tulee olemaan hulinaa.Jääkaappi on täynnä ruoka-aineita, joista pitäisi syntyä keittoa sellaiset 15 litraa. Kyseessä on siis perinteinen marraskuun Vicki Lin keittoilta. Lohi on tähän aikaan edullista ja siitä saa maittavan keiton isommallekin porukalle. Joinakin vuosina keitossa ei ole ollut ollenkaan perunoita- vain lohta ja vihanneksia- mutta osa vieraista kaipaa pottuja- siis pottuja tulee. Suurin perunanperään kyselijä on tytär. Keittoon freesataan aluksi kattilan pohjalla sipulia, purjoa, paprikaa,porkkanaa ja vähän jauhoja.Päälle tulee kalaliemi (ihan kuutioista) perunalohkot ja keitetään noin vartti. Lopuksi isot lohikuutiot, muskottipähkinää, sitruunamehua, sitruunapippuria ja tilliä. Eiköhän siitä soppa synny.Kermaa laitan sitten erikseen pöytään, jos joku sitä haluaa. Isommalla 10 litran kattilalla siis lohikeittoa ja pienemmällä thaimaalaista kanakeittoa.
Tämä thaikanakeitto on joku vanha Kodin Kuvalehden resepti, jota olen vähän muunnellut. Se on siitä erityisen mainio, että se sopii gluteenittomana ja maidottomana lähes kaikille. Vieraat ovat siitä yleensä tykänneet, tein sitä tyttären yo-juhliinkin ja se meni kaikista parhaiten. Laitanpas tähän reseptin, jos joku innostuu kokeilemaan:

Kana-kookoskeitto (4- 5 hengelle alkuruoaksi)

1 rkl öljyä
2 tl currya
300 g broilerinrintafileesuikaleita
muutaman sentin pala tuoretta inkivääriä
1-2 sipulia
( 2-3 valkosipulin kynttä)
5 dl kanalientä (vesi+kanaliemikuutio)
1 tlk (4dl) kookosmaitoa
1-2 tuoretta chiliä
3 rkl soijakastiketta
½ tl aromisuolaa
½ sitrunan mehu
2-3 rkl Maizena suurustetta (vaalea liemi)
basilikaa ja persiljaa

1. Kuori inkiväärin palanen ja leikkaa se ohuiksi lastuiksi, hienonna sipulit. Leikkaa chilit pituusuunnassa halki, huuhdo tai raaputa siemenet ulos ja leikkaa palot ohuiksi suikaleiksi.

2. Kuumenna kattilan pohjalla öljy ja ripottele mukaan curryjauhe sekä sipulisilppu ja inkiväärilastut. Lisää broilerinpalat ja kääntele hetki.

3. lisää kanaliemi ja anna kiehua n.5 minuuttia.

4. Lisää kookosmaito ja chilisuikaleet, anna kiehua kypsäksi.

5. Mausta ruoka soijalla, aromisuolalla ja sitruunamehulla. Ripottele mukaan suurustejauho, anna kiehahtaa ja koristele keitto tuoreella basilika-persiljasilpulla. Tarjoa lisänä hyvää leipää.

Bon Appetit!

Jälkiruoaksi ostin valmiita Frödingen pakastekakkuja. Minusta ne on hyviä ja sopivan pieniä, että eivät jää lojumaan jääkaapin pohjalle koko viikoksi.Näin ne juhlat syntyvät suht pienellä vaivalla. Vieraita on tulossa vähän vajaa 20. Osa on ystäviä ihan privaattipuolelta ja toinen puolikas on vanhoja työkavereita/ystäviä. Sielunhoito osuutta illassa hoitelee vapaan seurustelun mahdollisuus ja saattaa olla , että paikalla on myös musiikkiohjelmaa.
Viiko on ollut vauhdikas, töissä olen ollut 4 päivänä. Kaksi keikkaa entiseen duuniin ja kolme työnohjausryhmää. Viikot ovat hyvin vaihtelevia, en nytkään tiedä vielä , mitä ensi viikko tuo tullessaan.Väliin tulee soitto keikalle aamusta. Niin kävi juuri perjantaina. Luulin pitäväni vapaapäivän, mutta tekstari tavoitti minut 7.15 työpyynnöllä ja olin jo keikkapaikalla 8.15. Mun luonteelle itse asiassa sopii aika mukavasti tälläinen ,ainakin toistaiseksi ja tässä elämäntilanteessa.

Nyt täytynee alkaa hommiin. Pientä silmänlumesiivousta huushollille ja sitten alkaa keittojen valmistelu. Mukavaa sunnuntaita kaikille ja pian alkavaa työviikkoa!

Juhlatunnelmissa

Muistatte varmaan, että kerroin muutama postaus sitten, että meidät on kutsuttu hienoihin juhliin. Hienot juhlat olivat eilen illalla ja kyseessä olivat pitkäaikaisen ystäväni M:n väitöskirjajuhlat, karonkka.

Aamulla olin kuuntelemassa varsinaista väitöstilaisuutta ja ihailin ystäväni tyyneyttä ja varmuutta. Koko keskustelu käytiin englanniksi, koska vastaväittäjä tuli Amerikasta. Hienosti M selvitti urakkansa ja mikä ettei olisi selvittänyt, kun on asiaansa perehtynyt kunnolla ja ajan kanssa. Täytyypäs lukea nyt rauhassa väitöskirjaa ajan kanssa. Meitsin englannin taito on rappeutunut koko ajan , koska en joudu kieliä käyttämään muulloin kuin lomalla. Mutta onneksi mulla ei ole vahvaa itsekritiikkiä eli puhun reippaasti, vaikkakin kieliopillisesti surkeasti. Ainakin, jos otan lasillisen viiniä tai pullon olutta alle.

Illalla oli sitten iltatilaisuus illallisineen vastaväittäjän kunniaksi. Puitteet olivat upeat: vanha kartanomiljöö, jonka sivurakennuksessa on ravintola. Vieraita oli paikalla nelisenkymmentä ja ruoka oli gourmet-tasoa. Alkuruokana oli sokerisuolattua rose-pariloitua lohta, lohenmätiä, kurkkua ja piparjuurivaahtoa, seuraavana lajina kampasimpukkakakku, kantarellia ja naattiporkkanaa. Pääruoka oli vasikan ulkofilettä paahdettuna, rosmariiniperunaa ja haudutettuja syysvihanneksia salviaöljyssä tumman Marsala-kastikkeen kera ja lopuksi vielä samppanjavaahtoa ja vaniljaista vadelmahilloketta. Että näin. Ja kaikki tarjoiltiin pöytiin, ei tarvinnut persustaan nostaa muulloin kun naistenhuoneeseen mennessä. Gourmetia oli myös pöytäseura. Ennestään tuttuja oli vain uuden tohtorin tytär, kaikki muut naiset olivat uppo-outoja. Mutta eivät kauan. Todella hauskoja tarinaniskijöitä ja naisia, jotka olivat elämässään tehneet paljon ja monenmoista: kierrelleet maailmaa, kasvattaneet lapsia ja opiskelleet mm. kiinan kieltä. Siis todella hauskat juhlat kansainvälisessä ilmapiirissä.

Tänään on sitten isänpäivä. Tytär tuli eilen isänsä pyynnöstä leipomaan tänne kakun. Ei niin kään isän vuoksi vaan papan eli appi ja anoppi on kutsuttu meille isänpäivälounaalle. Listalla on tänään teriyaki-lohifilettä perunamuussiin kera. Jälkkärinä sitten sitä vadelma-rahka-kakkua, joka on hyytymässä jääkaapissa. Siis hyvissä ruoissa menee tämä viikonloppu.

Tiedättekö mitä? Mie en ole istunut juuri ollenkaan mun valtaistuimella ja harkitsen sen siirtoa olohuoneeseen. Kertooko se jotain minusta? Tämän tuolin piti symbolisoida mun uutta tilaani ja sinä ei tule istuttua??? Enkö siis osaa ottaa tilaani, vaikka se on tarjottu? Jaa- ehkäpä kyseessä on sittenkin vain se, että ei mulla ole aikaa , intressiä istuskella, kun koko ajan on hommia. Eikä ole vielä sitä jalkalamppua, että näkisin lukea tuolissa. No, olohuoneessa se ainakin olisi paremmin käytössä. Eihän kallista tuolia kannata tyhjän panttina pitää. Kyllä tässä sekin näkyy, että kun unelman saavuttaa, siitä häipyy hohto. Surullista.

Tällä viikolla on ollut aika karmeat säät. Koko ajan tuulee puuskaisesti ja vettä vihmoo väliin vaakasuoraan ja on niin pimeää. Nyt on kaikista rankin vuodenaika, ankeus ja väsymys näkyy hyvin myös työnohjausryhmissä. Moni menee jo varaparistoilla. Itse en koe olevani vielä erityisen väsynyt, ehkäpä se on edessäpäin. Tai sitten sitä ei tänä vuonna tulekaan, kun työtilanteeni on niin toinen.

Tuli käytyä konsertissa perjantaina. Eka kerran Nosturissa ja vähän jännitti, miten tällainen mummeli sinne istuu. Paikka osoittautui ihan mukavasti ja esiintyjä oli todella hyvä. Kyseessä oli puolalainen progebändi Riverside. Minusta on siipan rinnalla tullut proge-aveci ja olen käynyt paljon progekonserteissa. Tämä oli niistä mun makuun eniten. Täytyy sanoa, että siipan myötä on elämääni tullut paljon uusia ja mielenkiintoisia asioita. Ja kyllä siippakin varmaan on mun myötä saanut ennalta arvaamattomia kokemuksia. On tärkeää lähteä välillä omalta mukavuusalueeltaan uusille urille. Kyllä tuo mies muuten minua hyvin lukee. Hän istui tuossa mun valtaistuimella ja sanoi:"Sie et ole oikein ottanut haltuusi tätä tuolia" Aloin nauraa ja luin hänelle ääneen, mitä juuri olin teille kirjoittanut tuoliasiasta. Kyllä nämä 25 yhteistä vuotta paljon toisesta opettavat, mutta Luojan kiitos välillä molemmat meistä pääsevät yllättämään toisensa.

Siippa löysi jo Youtubesta pienen pätkän konsertista.Hipheijaa, eka kerran mun blogissa tälläinen liite.

Nyt täytyy alkaa valmistelemaan huushollia anoppi-appi- kuntoon. Mukavaa isänpäivää kaikille isille, jotka tätä lukevat. Heitä varmaan onkin runsaasti. ;)

Waude!

Heipsan kurkkijat!

Olen vastannut Katriinan lähetettämään haasteeseen. Paitsi, että tämä ei ole kirja, vaan elokuva, mutta ei kai se ole niin nöpönuukaa. Siippa auttoi tässä kuvan siirtämisessä. Oli aika monimutkaista, tuskin osaan sitä taas seuraavalla kerralla, kun tarttis osata. Mun pienessä päässä ei tätä nykyä tahdo mitkään asiat pysyä tallessa, ellen sitten harjoittele joka päivä. Ja siihen taas ei ole mahdollisuutta.

Tämä filmi on siis vuodelta 1953 - siis 6 vuotta ennen mun syntymää tehty. Onko joku joskus nähnyt? Ehkä raflaavinta tässä oli tuo kannen esittelyteksti: "She had everything a man could ever want... and lived the way no woman ever should.." Jos kannen kuvaan on luottaminen, oli elokuvan Vicki varsinainen kaunotar. Minä en. Näyttää myös erittäin naiselliselta aikakautensa naiselta. Minä en koe olevani kovinkaan naisellinen. Enkä koe olevani herkkupala kenellekään muulle miehelle, kuin siipalle. Siippa taas on niin tottunut minuun tällä 25 vuoden kokemuksella, että mie istun hänen elämässään yhtä hyvin kuin vanhat kengät. Ikävän näköiset, mutta niin pirun mukavat, ettei kannata vaihtaakaan.

Täällä on ollut tosi kylmä nyt, kun tuuli puhaltaa mereltä niin, että tukka tuntuu lähtevän. Kyllä kylmä yhdistettynä kosteaan on tosi raakaa. Pohjoisessa asuessani, ei vielä 30 asteen pakkanenkaan ollut juuri mikään siinä kuivuudessa.

Kävin tänään tyttären kanssa myöhäisellä lounaalla ja tulipas siinä samalla ostettua puserokin. Leikkauksen jälkeen, mun kammottavat jenkkakahvani levisivät sivuille runsaana, mutta jotenkin ne on laskeutuneet. Olen ite katsonut niin ja nyt tytärkin totesi, että missä se moponrengas on vyötäröltä, kun pyörin rintsikkasillani siinä sovituskopissa. Oudointa tässä jutussa on se, että ei mun paino ole laskenut lainkaan. Ihan kuin läskiä olisi siirtynyt alaspäin tässä pikkuvarressa... henkimaailman juttuja. Vai voisiko se jotenkin vaikuttaa koko aineenvaihduntaan, että rintoja on pienennetty?? Tai sitten vaan on silmä alkanut tottua niin uuteen olemukseen, ettei näe moponrengasta samalla tavalla, kuin heti leikkauksen jälkeen. Ai- niin, merkittävää voi olla kokonaiskuvalle myös se, että tisut ovat laskeutuneet alaspäin ylhäisestä törötyksestään. Nehän tehdään tarkoituksella ylemmäs ja annetaan painovoiman hoitaa loput puolen vuoden sisällä. Kyllä ne plastiikkakirurgit osaavat hommansa. Tässäpäs tisupohdintaa kurkkijoille. Sitä kyllä oikeasti ihmettelen, että jotkut ottaa vapaaehtoisesti isoja ylisuuria implantteja nahkansa sisään.

Pukeutukaa kunnolla talven viimoihin. Ei mikään ole niin inhottavaa kuin palelu. Monet naiset täällä meillä päin kulkevat yhä paljain päin, meitsillä on vähintään huivi tai vielä useammin kunnon päähine. Kunhan kovat pakkaset alkaa laitan kuvan tänne mun talvihatustani. On se niin hieno, että sillä saa hymyn jopa ruuhkabussin kuljettajalta.

Kylmää ja lämmintä

Fonduen syönti onnistui mainiosti ja ruokaa oli tarpeeksi lisukkeineen. Sain vihdoin käytettyä Unkarista ostamani säilykehapankirsikat, leivoin niistä piirakan tyttären kanssa. Maistui hyvältä kahvin kanssa jälkkärinä. Mie leivon tosi harvoin, leipominen on jotenkin liian tarkkaa puuhaa mulle. Ohjeita on pakko noudattaa, ettei tule ihan sutta ja sekundaa. Ruoanlaitossa voi käyttää paljon enemmän luovuutta ja pystyy korjailemaan asioita jälkikäteenkin. Ai- niin se norjalainen Herrgårds glögi oli oikein hyvää. Ehkä vahvimpana mausteena siitä pomppasi kardemumma.

Eilinen sää oli todella räntäinen ja vetinen sitten myöhemmin. Mutta tänään on aurinko paistanut täydeltä terältä ja puut ovat kimaltaneet jääkuorissa. Kaunista. Ulkona on kyllä tosi liukasta, saa kävellä kieli keskellä suuta, ettei vedä lippoja. Olen vanhemmuuttani tullut tosi varovaiseksi kävelijäksi liukkailla. Vaikka enhän mie kovin korkealta kaatuisi, kun olen vain 158 cm pitkä ( siis lyhyt) ja läskiäkin on mukavasti luitten ympärillä tömäystä hillitsemässä. Mutta kaatuminen on aina vakava juttu, saattaa mennä luita poikki. Tuo sauvakävely muoti antaa monelle vanhukselle hyvän turvan kaatumista vastaan.

Katsotaanpas, onnistuuko kuvien lataaminen tänään. Väsyttää niin, ettei ajatus oikein kulje. Saattaapi olla kyse pienestä krapulastakin. Mutta yksi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mukavaa alkavaa työviikkoa kaikille!

Pyhäinpäivää ja lumihahtuvia

Heipsan kurkkijat!

Täällä tulee taivaalta lumihahtuvia, vautsi. Tosin varsinaisen talven tuloon en usko vielä.

Mulla oli eilen vapaapäivä, tosin vapaata oli vain niistä töistä, joista maksetaan ja tein koko päivän "palkatonta" kotityötä. Siippa tituleerasi minut ½- kotirouvaksi, mutta todellisuudessa olen kyllä korkeintaanvain 1/4 -kotirouva. Joka tapauksessa, olin tosi tyytyväinen siihen, että olin eilen vapaalla ja pääsin kauppaan jo ennen puolta päivää. Silloinkin jo oli kaupoissa kauhea kuhina ja kiukkuisia ihmisiä joka paikassa. Siellä mie sukkuloin Cittarissa muiden kanssa ja keräilin kärryyn ruokatarvikkeita fondue-illallista varten. Ostin fonduemassaa varten punaista emmentalia ja sveitsiläistä gruyereä, valkosipulia, perunajauhoja. Lisukkeena tarjottavaksi ostin pikkukurkkuja, hillosipuleita, makeaa sipulia, paprikaa, omenaa, viherpippurimaksapateeta ja ilmakuivattua, kylmäsavustettua kinkkua. Tuo liha/maksapuoli oli kyllä multa uusi sovellus fonduen lisänä tarjottavaksi, mutta jotenkin nyt innostuin moisesta. Tietty ostin kaksi pitkää ranskalaista patonkia. Harmi, että leivät piti ostaa jo eilen, mutta toisaalta leipä pysyy vähän kuivahtaneena paremmin haarukassa.

Kun sain raahattua kotiin kaikki ruokatavarat, otin pienen sämpylän alle ja aloin siivota. Pyörin täällä kuin valkotornado. Huushollissamme ei oltu siivottu kahteen viikkoon ja sen oli näköistäkin. Mutta se tuntui mukavalta, että siivoamisen tulos oli niin silminnähtävää. Paljon tekee sellaista työtä, jonka tulos on vaikeasti havaittavissa/mitattavissa, siksi siivoaminen on joskus suorastaan terapeuttista. Siippa tuli yllättäen vähän aikaisemmin kotiin ja alkoi jatkamaan mun kanssa siivoamista. Sitten mie yhtä äkkiä muistin, että eihän meillä ole glögiä ja mie olen kutsunut vieraat glögille ja fonduelle. Ei muuta kuin Alkoon vielä glögin hakuun ja taas kerran meille kävi vanhanaikaisesti eli Hehkuviini oli loppunut lähikaupasta ja jouduimme tyytymään eri glögeihin. Ostimme jotain norjalaista ja toinen oli Blossan 07 ruotsalaista. Annan arviot, kun on maistettu molempia. Blossa oli ainakin viime vuonna oikein hyvää.

Nyt laitan kuteet niskaan ja käyn ottamassa muutaman kuvan ulkona, niin näette, milta täällä Espoossa näyttää Pyhäinpäivän aamuna 2007.

Paitsi, että ette näekään. Jotain häikkää on nyt bloggerissa. Tuon fonduepadan jälkeen ei enää kuvat siirry. Tällaista ongelmaa ei ole ennen ollutkaan. Laitan kuvat joskus myöhemmin, kun taas onnistuu. Rauhallista Pyhäinpäivää!