Kevättä rintoihin

Tässä rakennuksessa pakersin keskikouluni, lukion kävin muualla

Ihana aamu. Valo on lisääntynyt niin paljon, että heräsin taas ihan itsestään klo 5.50. Täytynee ottaa taas silmärätti käyttöön ( tumma puuvillahuivi silmille)että unta piisaisi pitemmälle. Muinoin käytin lentokoneessa jaettavia silmäsuojia, mutta ne hiostaa inhottavsti, kun sinne on tungettu sisään jotain muovia. Olemme varman siipan kanssa hupaisa näky aamuisin sängyssä pötköttäessämme, kun toisella on silmäsuojus ja toisella huivi silmillä... Ei se kumma ole, että ulkomaalaiset kärsivät Suomessa kesäisin, kun on niin valoisaa, eikä saa nukuttua. Tulisivat katsomaan marraskuussa , kun nukuttaa koko ajan pimeyden vuoksi. On tämä merkillinen maa.

Rakas maisema lapsuudesta: mummolan pihapiiri

Meillä on vietetty jännittäviä aikoja. Olen pitkäaikaisille kurkkijoille vihjaillutkin, että reissua pukkaa. Reissun kohde tosin ehti vaihtua tässä männä viikon aikana, koska meidän piti mennä sinne, missä kuohuu poliittisesti niin verisesti, että turisteja ei päästetä paikan päälle tilanteita tiirailemaan. Matka siis peruutettiin matkatoimiston puolesta. Meille se oli tosi kova juttu, koska kyseessä oli unelmien matka siipan puolivuosisadan kunniaksi. Mutta kuten olen tainnut mainitakin, siippa on supersuunnittelija. Hän kokosi henkisesti ittensä ja alkoi selvittään, minne päästäisiin kolmen viikon varoituksella ja ilman viisumia. Nyt on korvaava matka jo tilattu ja rauha taloon ja siipan yöunille palannut. Ylläriksi tälle korvaavalle matkalle saatiin seuraksi toinen pariskunta eli meillä on sitten 4 hengen pienryhmä reissaamassa. Lähdemme huhtikuun puolivälin kieppeissä ja toukokuun alkupäivinä palaamme. Matkakohteen tyyli vaihtui aika totaalisesti. Aluperäisen reissun kohteet olisivat olleet aika pöpelikössä . Nyt matkustamme keskelle modernia ja tehokkaasti toimivaa yhteiskuntaa.

Enojen työkalut ovat järjestyksessä

Tässä välissä kävin hoidattamassa itteäni eli kasvohoidossa. Samalla laitettiin kulmat ja ripset. Lopuksi vielä kosmetologi/hierontaterapeutti meikkasi minut sen näköiseksi, että ittekin säikähdän, kun katon peiliin. Näytän aivan Pelle Hermannilta: huulipunan rajaus niukasti yli huulien, vahvat mustat kulmat, silmät meikatut ja pisteenä i:n päällä kammottava kosteuttava värivoide, joka kimaltaa muovisesti. Hei, oikeesti, olen tosi oudon näköinen myös miehen mielestä. Ilmeisesti minut kuitenkin on meikattu ihan nykytrendien mukaan. Eipä hätiä mitiä, olemme menossa kylään illalla katsastamaan ystäviemme uutta kotia ja voin samoilla meikeillä säikäyttää vielä heidätkin.

Navetan vintillä oli parhaat piilopaikat. Siellä leikittiin kissanpoikien kanssa ja hätyyteltiin ampiaispesiä. Meni ikkuna rikki, kun kivitettiin sitä pesää serkkupojan kanssa. Jäätiin kiinni vasta muutaman päivän kuluttua.

Espoossa paistaa ihana aurinko ja lämpöä meidän mittarissa on + 6 astetta. Hmm. painoin jotain nappia ja tämä teksti meni ihan kumman näköiseksi- alkoi tulla outoja välejä kirjainten väliin. Toivottavasti ei näy, kun julkaisen tämän.

Nyt tuli nälkä. Siis lataan kuvat ja paistan jotain kummallista vietnamilaista kalaa, jota myytiin eilen edullisesti kaupassamme. Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti.

Enon vaimo on viherpeukalo

Pääsiäistunnelmissa

Terveiset Tuulikselle tämän kuvan myötä. Tunnistatko paikan?

Tuli käytyä reissussa. Hyvä reissu: tapasin isän ja äidin, enot, enon vaimon, vanhemman siskon ja monia nuoruuden ystäviä, erityisesti K:t , joilla majailimme. Ohjelma oli monipuolinen. Kiirastorstaina osallistuimme messuun (hämmästyin kovasti, että luterilaisenkin kirkon palveluksia kutsutaan nykyisin messuksi) paikallisessa kirkossa. Oli mukava pällistellä ympärille nuoruuden ajoilta tutussa kirkossa. Muutaman tutun bongasin-olivat kovasti vanhentuneet, niin kuin varmasti ajattelivat minustakin, jos ylipäätänsä edes tunnistivat.

Pitkänäperjantaina kävimme pilkillä. Pilkillä olen viimeksi ollut yli 30 vuotta sitten, emäntämme osoittautui pilkkikuningattareksi, sillä hän vetäsi 4 pikku ahventa samasta rei´ästä, isäntämme sai yhden ja meillä muukalaisilla ei nykäsykkään.

Ei nykäisyäkään


Lauantaina kävimme moikkaamassa Leneä ja hänen perhettään lumisessa erämaassa. Ihailin taas kerran Lenen taidetta. Alla kuva Herkosta ja Elviirasta, aika riitaisesta huovutetusta pariskunnasta. Mie olen niitä, joka tekee käsillään , mitä osaa, mutta Lene tekee, mitä haluaa. Ihana lahja. Jäämme odottelemaan poikkitaiteellista näyttelyä, jossa Lene esittelisi töitään suurelle yleisölle ja toivomme pääsevämme kutsuvieraitten joukkoon.

Tässäpäs vähemmän sopuisa pariskunta : Herkko ja Elviira ala Lene

Sunnuntaina vierailimme mun mummolassa. Olen viettänyt siellä lapsuudessani hyvin paljon aikaa varsinkin kesäisin. Mummo kuoli jo useita vuosia sitten 98-vuotiaana ja elämästä kylläänsä saaneena. Nykyisin pihapiiriä asuttavat kaksi enoani, toinen vaimonsa kanssa. Enoni ovat molemmat eläkeläis- käsityöläisiä, toinen tekee veneitä ja toisen pääartikkeli ovat puukot. Upeita kaikki, nämä käsityögeenit ovat kyllä hypänneet mun yli.

Enon kuivalihat riippuvat jo räystään alla. Vielä ei olut valmista, harmi.

Kävimme tietenkin useaan otteeseen tapaamassa isää ja äitiä. Äiti on todellakin ikäisekseen erittäin hyväkuntoinen ja pirtsakka mummeli. Isä on monien sairauksien uuvuttama, mutta huumorintaju tuntuu säilyneen Alzheimerista huolimatta. Isä on välillä kotona ja muutaman viikon välein intervallihoidossa palvelutalossa. Upeasti kotikuntani hoitaa vanhukset. Myös vanhempi sisareni, joka asuu lähellä äitiä ja isää pitää tarkasti silmällä vanhuksia, käy kylässä, siivoaa ja vie heille välillä ruokaa. Se on palvelua, jolle ei edes hintaa voi laskea. Kunnan kotipalvelun työntekijät käyvät myös päivittäin kaksi kertaa ainakin silloin, kun isä on kotihoidossa. Tuli oikeasti sellainen olo, että vanhemmat saavat osakseen paljon huolenpitoa ja välittämistä. Kyllä he ovat sen ansainneet, elämä ei ole ollut helppoa.

Maanantaina veimme isäntäpariskunnan ulos syömään. Oli oikein gourmet-ruokaa ja ihanan paikallista lähiraaka-aineista: poroa, Inarin siikaa, nieriää, kuningasrapua, hillaa.... Maistui koko porukalle. Emäntä loihti myös hyvät pöperöt joka päivä, ihanaa muuten syödä väliin toisen tekemiä ruokia, kunomat maistuu aina samanalaisilta.

Että tälläinen reissu. Vettä on Kemijoessa virrannut paljon ja ihmisten elämässä on tapahtunut suuria muutoksia 25 vuoden sisällä. Ystävyys kuitenkin säilyy tuoreena niiden kanssa, jotka ovat omia ittejänsä, vaikka nahka on mennyt kurtulle, tukat harmaantuneet ja vatsakummut kasvaneet. Se on laiffii. Elämän rajallisuutta tuli myös pohdittua. Ihan kuin eilen olisimme olleet nuoria ja nyt useimmat meistä ovat jo tulleet tai tulossa isovanhemmiksi.

Konkreettisena muistona mummostani, toin repussa kotiin mummolta perityt Myrna-kahvikupit. Niistä sitten tarjoilen kaffetta arvovieraille. Niitä oli puoli tusinaa leipälautasineen, sokerikko ja kermakko puuttuivat. Hommaan, jos joskus eteeni sattuvat.

Hyvää Pääsiäistä, siskot!

Vicki Li vaikenee pääsiäiseksi, sillä olen matkoilla. Teen pienen reissun siipan kanssa Pohjois- Suomeen. Katson tarkkaan kadulla kulkevia, josko heissä näkyy polkkaajan merkkejä. Ystäväni Lenen tapaan lumisissa maisemissa.

Oikein rauhallista ja munarikasta Pääsiäistä kaikille kurkkijoille!

Anoppilassa

Prismasta saatu Naistenpäivän ruusu kukoistaa yhä


Heräsimme ajoissa, haimme tyttären völjyyn ja laitoimme auton nokan kohti anoppilaa. Nuorena parina (24 vuotta sitten) kävimme anoppilassa vähintään kerran kuussa, mutta nykyään väli tahtoo venyä noin kerran 2 kuukaudessa. Olemme sinne aina toki tervetulleita, mutta on se niin rankka reissu, että täytyy oikein asennoitua, että jaksaa.

Anoppi ja appi ovat molemmat piakkoin 80-vuotiaita ja varsinkin anopin liikuntarajoitteisuuden jälkeen heidän elämänsä tapahtuu paljolti neljän seinän sisässä ja enemmän muistoissa kuin nykyisyydessä. Vaivat on monet ja niistä kuullaan tarkka selostus joka kerta. Lisäksi kuulen lukemattomia tarinoita ihmisistä, joita en ole koskaan oikeassa elämässä edes tavannut, saati sitten tuntenut. Joskus se rasittaa, mutta yleensä vierailusta selviää hyvin, kun hymyilee paljon ja myötäilee juttuja. Ymmärrän kyllä, että paljon ei heidän elämässä enää oikeasti tapahdu, siksi jututkin ovat niitä entisiä ja sata kertaa kuultuja. Miten kurkkijoitten anoppi-suhteet pelaa?

Anoppi huonokuntoisuudestaan huolimatta on hyvä ruoanlaittaja. Saamme siellä yleensä erinomaista kalakeittoa. Appi hakee torilta aamulla tuoreen kalan ja siitä se soppa syntyy. Tänään oli kuha/kirjolohisoppaa ja oli hyvää.

Lauantain iltapalaa: pistaasipähkinöitä, mansikoita ja Eisweinia

Appi on ihana. Rankan lapsuuden läpikäynyt mies, joka hyväksyi minutkin heti ensisilmäyksellä. Apesta ei voi olla pitämättä. Luulen, että tunne on molemminpuolinen. Anoppi on oppinut minusta tykkäämään vuosien myötä, mutta en ikäväkseni unohda koskaan sitä epäluuloisuutta, jolla hän suhtautui "pienen poikansa viettelijään" . Äidit taitavat olla mustasukkaisia pojistaan? Mulla ei ole siitä puolesta kokemusta, kun mulla on vain tytär.

Mun omat vanhemmat ovat hyvin erilaisia. Isä on koko lailla dementoitunut entinen alkoholisti ja äiti taas timmissä kunnossa oleva kahdeksankymppinen isän omaishoitaja. Äidilläni olisi paljonkin aiheita katkeruuteen, mutta ehei, hän on tosi kiitollinen elämälle. Soittelen äidin kanssa noin kerran kuussa. Anoppi soittaa noin kerran viikossa. Toivoisin tulevani enemmän omaan äitiini vanhentuessani: kiitollinen, tyytyväinen , ikäisekseen terve vanhus, joka ei roiku lapsissaan. Aika näyttää, millainen minusta tulee ja tytär parka tulee olemaan kokija.

Vanheneminen on rankkaa. Joskus toivon, että saisin kuolla saappaat jalassa, kesken päivätyön. Jäämättä kenenkään vaivoiksi. Tai sitten, että voisin olla vanhainkodin ilopillerimummo, joka jaksaa vääntää vitsiä ja yhteislaulutuokioita. Oletko ajatellut, miten haluaisit kuolla? Tosin se ei ole omassa vallassa. Hyvä niin.

Keskiviikko ilta

Heipsan kurkkijat! Se on keskiviikko ja meidän perheen saunailta. Ollaan siipan kanssa niin jämähtänyttä porukkaa, että saunomme yleensä aina keskiviikkoisin ja lauantaisin, vaikka onkin oma sauna. Rutiini tuo ryhtiä elämään. Huomenna siis on se kuuluisa torstai, jolloin minut kannattaa treffata, sillä harmaa tukkani on puhdas ja muutenkin ehkä näytän freessimmältä, kuin monena muuna päivänä. Saunan jälkeen maistuu pieni lasi makeaa sherryä Appenzeller-juuston kera. Appenzelleriin hurahdimme viime kesänä. Tällä kertaa on classicia, mutta se extra-versio on vielä parempaa. Se suorastaan kipristää kielellä. Suosittelen ja makean sherryn kanssa tai madeiran tai portviinin. Otinpas tuohon kuvan polkkauspöydältäni, täytyy varoa, että ei kaadu tuo lasi näppäimille.

Keväthuumassa ostin uuden kerniliinan keittiön pöydälle

Alkuviikko on mennyt vauhdilla. Maanantaina oli pari ryhmää, tiistaina hoitelin tulevan reissun asioita, tänään taas pari ryhmää ja loppuviikon teen keikkaa työpaikalle, josta olen työlomalla. Mukavan vaihtelevia nämä viikot.

Liinassa on yrttejä, nam

Asia, josta olen tullut yhä tietoisemmaksi on se, että entiseen työhön verrattuna tälläinen työnteko on paljon yksinäisempää. Olen tottunut tekemään töitä tiimissä ja nyt asemani on aivan toisenlainen. Olen enimmäkseen yksin asiakkaitten kanssa. Yllättävän tärkeää on kuulua johonkin porukkaan/ yhteisöön. Toki mulla on takanani firma tässä työnohjaajan ammatissa, mutta yhteydet toisiin työnohjaajiin/ terapeutteihin ovat huomattavasti väljempiä kuin entisessä ammatissani, jossa olin yksi kolmen hengen tiiviistä tiimistä. Nyt on enemmän aikaa ajatella (terveiset Merille!) ja siitä nautin paljon. Entisessä työssä painettiin vain koko ajan eteenpäin, niin kuin oltaisiin metsäpaloa oltu sammuttamassa koko ajan. Ihmettelen suuresti työnohjaajia, jotka tekevät työtään aivan yksin kuulumatta mihinkään yhteisöön. Miten he jaksavat? Mulla on firmasta oma työnohjaus ja kollegoiden tuki, vaikka harvakseltaan ehdimmekin tavata

Enää noin kuukausi kun reissu kutsuu. Jouduin yllättäen uusimaan passini. En sen vuoksi, että se olisi umpeutunut, vaan passin muoviosa oli revennyt noin 4 mm siitä kohdasta, mistä sivut on kiinnitetty. Ei kelvannut enää viisumin hakuun. Suuri yllätys oli se, että sain uuden passin vuorokaudessa Helsingin poliisiasemalta ja vielä ilmaiseksi, koska passi meni reklamaation kanssa valmistajalle. Ainoa kulu koitui siitä, että jouduin otattamaan uudet passikuvat (9,90€) Tarinan opetus on se, että syynäpäs passisi kunnolla, onko muoviosa mistään repeytynyt ja jos on, ei muuta kuin uutta hakuun, koska niissä on ilmennyt valmistusvirheitä...

Lupasin rasvata siipan jalat vielä tänä iltana Tiikeribalsamilla. Hän on kuulema jäänyt siihen koukkuun, kun se tuntuu niin ihanalta. Mukavaa loppuviikkoa kaikille, tässä ollaan taas jo voiton puolella. Vielä kaksi työpäivää painetaan ja sitten taas lepäillään.

Aloitin kevätkauden ja söin eilen ekan jätskin. Helsingin Jäätelötehtaan Marachino- jäätelö on jäätelöiden aatelia . Suosittelen. Heillä on myyntipiste Forumissa.

Sorsia ja söpöläisiä

" Hei kundit, pitäkää silmällä tuota pitkäjalkaista kaveria, se kattoo meidän tyttöjä sillä silmällä!"

Ok, me partioidaan täällä veden puolella, pysy sä siinä asemissa !

Hra Lokki: "Hukkapätkä porukkaa, ei täältä löydy kunnon mimmejä...." Mulla on nää polvet vähän huonossa kunnossa.

Hei Typy, alat sä mun kaa?

Ei kuule vois vähempää kiinnostaa. Unohda.

Noa kävi kylässä ja pisti isotädin ja kummitädin sydämen läpättämään.

Hauskaa Naistenpäivää!

Ruusut meille kaikille. Olemme ne ansainneet. Monen elämä olisi tylsää ilman meitä.

Heleijaa siskot ja muut kurkkijat, täällä ollaan taas ja huisi tarina on tiedossa. Pistäkää Tenat housuihin, ainakin mie oisin tarvinnut sitä eilen illalla. Vai tulikohan luvattua liiikoja?

Vanhat kurkkijat tietävät, että meitsi tykkää tanssimisesta ja ei olekaan siinä lajissa pöllömpi. Tosin käyn aika harvoin tanssimassa johtuen siitä, että siippa ei välitä ollenkaan koko lajista ja harvoin saan sopivaa tanssikaveria. Sen verran on mullakin estettä, että yksin en tanssipaikalle lähde. Syy on varmasti se, että yksinäisen naisen todennäköisesti oletetaan hakevan tanssipaikoilta miesseuraa ties mihin tarkoituksiin ja kun mulla ei nyt ole muuta intressiä, kuin tämä hillitön tanssijalan kutina. Seuraa mulla löytyy kotoa, vieläpä hauskaa ja korkeatasoista.

Ystäväni M on samanlainen kuin minä tanssimisen suhteen. Pyörii kuin hyrrä lattialla ja rakastaa tanssimista. Mie olen M: n opettanut siihen, että kannattaa hakea itte, eikä jäädä odottelemaan ronkkeli ukkoja turhaan koko illaksi. Meillä on yleensä systeemi, että ensin tsiikaillaan parketin reunalla, ketkä osaa tanssia mieleiseen tyyliin ja ei kuin hakemaan... Ja aina saadaan tanssia ja niin paljon kuin vaan haluttaa. Sitten voikin lähteä ajoissa nukkumaan, kun rupiaa jalkoja väsyttämään. Tämä esipuheeksi minua tuntemattomille.

Olin sopinut M:n kanssa bussin, jolla lähdetään. Hän nousee samaan bussiin hiukan myöhemmin keskustaan mentäessä. Istumme siis hiukan ennen 21 bussissa ja bussi on Kampissa noin 2 minuuttia ennen 21. No, siinä meillä sitten kenkäkassit heiluu ja mie vilkaisen kassiini juuri ennen kuin bussi tulee laituriin. Kassissani on kengät. Mutta mitä he...ttiä? Kassissani on kaksi mustaa tanssikenkää, mutta eri paria ja vielä niin, että molemmat ovat oikean jalan kenkiä!!! Voi halavattu, lähde siinä nyt tanssimaan, kun kengät on kyllä mukana, mutta oikein kaksin kappalein oikealle jalalle. Mie sain aivan hysteerisen naurukohtauksen ja niin sai myös M. Valehtelematta me nauroimme 5 minuuttia (vain pienet Lapin lisät) putkeen tilanteen komiikkaa. Hädissämme huomaamme, että kaikki kaupat sulkeutuvat juuri, eli uusien kenkien hommaamiseen ei ole mahiksia. Muistan, että Asematunnelin liikkeet ovat auki klo 22,ryntäämme sinne - ei kenkäkauppaa. M:n nuoruudenystävä on tulossa seuraamme myöhemmin illalla ja soitamme hänelle nauramisen välillä, että olisko hällä lainata mulle vasemman jalan mustaa kenkää numeroa 37. Hänen kenkänsä ovat kokoa 39, että se siitä. No, vaihtoehdot ovat vähissä, joko takaisin kotiin tai on hiihdettävä kumipohjaisissa talvinilkkureissa. Valitsen tietty tämän vaihtoehdon. Kysyn vielä narikassa, jos olis joltain joskus sattunut jäämään tanssikengät narikkaan, mutta on vain kuulema yksi miesten tanssikenkä. Siis ei apua.

Ilta on hauska. Onneksi nämä nilkkurit ovat olleet mulla jo pari talvea, että pohjat on aika kuluneet. Hiton kuumat ne kyllä on. Tunsin velvollisuudekseni selittää kaikille tanssipartnereilleni, että tökkivä menoni johtuu kengistäni, jotka nyt sattumoisista syistä eivät oikein luista. Saan kovasti sympatiaa kahdelle erilaiselle oikean jalan tanssikengälleni. Mutta aika vähäksi jää tanssipuoli tällä kertaa, kun en oikein kehtaa hakea näissä nilkkureissa. Nimittäin kaikki tanssi-ihmiset katsovat kyllä kengät, koska kengistä yleensä näkee, onko ihminen tanssi-intoinen vai ei. Talvinilkkuri-ihmistä kumipohjineen ei siinä kisassa oikein korkealle rankata.Kotiin lähden 0.31 bussilla virkistyneenä lähinnä paljosta nauramisesta. Kyllä mie kuitenkin 4 kertaa parketilla kävin, kolme kertaa hain ite ja kerran mua haki joku, joka ei kattonut kenkiin.

Tälläinen tarina tällä kertaa ja tämä on taivahan tosi. Laitan tähän vielä kuvat "rikosvälineistä". Aika käsittämätöntä, että näin pääsi tapahtumaan. Luultavasti on käynyt niin, että joku muu asia on vienyt huomiotani juuri, kun olen ollut laittamassa kenkiä laukkuuni. Mulla on kolmet mustat tanssikengät: kahdet avokkaat ja yhdet parhaat ovat nämä remmilliset.

En tiedä, onko tämä tarina niin hauska kerrottuna, kun siinä tilanteessa oli niin mieletön tilannekomiikan viritys. Oletteko te joskus sählänneet kenkien kanssa? Muuten jos ne kengät olisi olleet eri jalkaan, olisin ihan pokkana laittanut eripari kengät. Luisto ainakin olisi ollut parempi. Oikein mukavaa viikonloppua kurkkijoille sekä tanssihinkuisille, että muille.

Ristiäiset

Alttaritauluna toimi verho, johon oli kirjailtu tekstiä

Tänään pääsimme perhejuhlaan eli joulukuun lopulla syntyneen poikavauvan ristiäisiin. Tyttären kanssa olemme kutsuneet poikaa Valtsuksi, mutta ei tullut pojasta Valtsua, vaan NOA. Itse asiassa nimi passaa pojalle oikein hyvin, eli totuimme siihen jo ristiäistilaisuuden aikana.

Päivänsankari Pikku- Noa ( ei Ukko- Nooa)

Ristiäisissä oli parikymmentä vierasta ja mukava tunnelma. Tytär sai kunnian olla oikein sylikummi, Noa on tyttären ensimmäinen kummilapsi. Siitä se alkaa. Esitimme juhlissa pari laulua: toinen oli Lapin äidin kehtolaulu ja toinen tyttären oma sävellys Pikku- Noalle Kantelettaren tekstiin. Taas oli kitaralle käyttöä. Lisäksi saimme T-serkusta vahvistuksen, hän soitti triangelia "perheorkesterissamme"

Kakku maistuu ja on suloisen näköinen

Viikonloppu on taas kerran mennyt vauhdilla. Perjantai-illan olimme siipan kanssa kaksin ja nautimme herkullisen kalaillallisen. Tarjolla oli paistettua tonnikalaa ja miekkakalaa, molemmat oli valmiiksi marinoitu melkeinlähikaupassa On siellä kyllä hyvät valikoimat, kun tällaisiakin herkkuja on saatavilla ja vieläpä aika edulliseen hintaan 19,90€/ kg. Lauantaina shoppailimme vähän Sellossa ja Tapiolassa. Haimme tietenkin vauvalle ristiäislahjaa ja päädyimme lopulta Marimekon lastenastiastoon, jossa on mukava autokuosi. Sekä mulle, että siipalle oli tärkeää, että lautasen keskellä oli kuvio, joka sitten tulee lopulta esiin, kun puuro on syöty. Mulla oli lapsena muovilautanen, jonka keskeltä tuli esiin nalle ja mansikka. Se oli tärkeä juttu. Yllättävän monessa lasten lautasessa kuviot oli sijoitettu lautasen reunaan ja keskusta oli tyhjä. Tylsää, sillä kuvion pitää tulla esiin siitä keskeltä. Tässä lautasmallissa autot kiersivät reunallakin ja keskellä oli upea punainen rekka- auto.

Nyt väsyttää. Täytyy yrittää ponnistella muutama tunti valveilla ja sitten vaan unta palloon. Tulossa on keikkaviikko, työnohjaushommia vaan parilla päivällä. Minusta on oikein mukavaa, etä nämä työviikot ovat niin vaihtelevia, olen aika nopeasti kyllästyvää sorttia. Tällä viikolla on tavoitteena päästä taas vesijuoksemaan. Nyt on laiskuttanut jo monta (liian monta) viikkoa perätysten. Aina on muka joku syy, miksi ei voi lähteä hallille. Ainoa todellinen syy on laiskuus ja mukavuuden halu. Toivottavasti te olette ahkerampia ja aikaansaavempia kuin mie. Pirtsakkaa alkuviikkoa kaikille!

Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden....