Wappua!

Espoonlahti oli vielä ohuen jääkannen alla 12.4.

Porkkalanniemessä retkellä 13.4.

Naakkojen kylpylässä roiskitaan 14.4.

Ukko, toy-kokoinen kääpiövillakoira, kävi meitä ilahduttamassa 18.4.

Bongasin ensimmäiset valkovuokkoni ja sinivuokkoni viime sunnuntaina 26.4.

Silmut poksahtavat ihan kohta

Aamulla 28.4. klo 7

Näiden lähiympäristöstä napattujen kuvien myötä, toivotan kaikille kurkkijoilleni

Walloittavaa Wappua!

Mie olen siipan kanssa vappuaaton Espoossa, mutta vappuaamuna Pösön nokka pistetään kohti pohjoista ja ajellaan Kuopioon hyvien ystävien luo muutamaksi yöksi. Jos hyvä tsäkä käy, tuon sieltä tuomisina väläyksiä oikeitten immeisten kaapunnista.

Israelin toiset kasvot

Ensimmäisen hotellimme allasalueen rauhaa aamusta

Edelleen eka hotellin pihalta

Aamiaistila

Uuden hotellimme viihtyisä ravintola

Israel matkakertomus lähestyy loppuaan ja loppuunhan kuuluu aina huipennus. Tällä kertaa huipennuksena saa palvella todellinen lässähdys. Nyt on kokemuksesta jo muutama viikko aikaa, ettei enää vituta niin ankarasti.

Siis todella hienon Petran retken jälkeen tulimme väsyneinä, mutta tyytyväisinä hotellille. Vetäisimme viinipullon huiviin pistaasipähkinöiden ,leivän ja herkkumöhnien kanssa ja olimme suloisesti unten mailla jo klo 22. Juuri kun olimme saaneet hyvin unen päästä kiinni, heräsimme puhelinsoittoon. Siippa vastasi ja kommentoi englanniksi unenpöpperöisenä muutaman sanan ja mie tietty kärppänä kyselemään, kuka pölkkypää meille soittaa klo 22.30. Respasta kuulema soitettiin,että siirtävät meidät toiseen "parempaan " hotelliin huomenna. No, ajattelimme, että selvitetään asia aamulla, mutta eihän me nyt mihinkään täältä haluta.

Aamulla sitten odottelimme turhaan opasta hotellille 15 min, kunnes älysin soittaa palvelunumeroon. Puhelimessa opas jo ihmetteli, että eikö meille ollut tullut kirjettä hotellipäivystyksen siirtymisestä naapurihotelliin. Totesimme, että ei ole kirjettä saatu ja meillä on pienoinen ongelma, koska hotelli on heittämässä meitä ulos!!! Opas Kalle tuli selvittämään hotellille asiaa, soitteli kohdepäällikölle ja A-matkojen sikäläiselle agentille oudosta tilanteesta. Summa summarum, kaikki lätinä oli turhaa, hotelli ilmoitti yksiselitteisesti siirtävänsä meidät "parempaan" all inclusive hotelliin, huoneen oli oltava tyhjä klo 11 mennessä. Ei auttanut nikottelu, ei muuta kuin pakkaamaan. Kalle kyseli kirjeen perään ja huomasi itse,että hänen lähettämä tiedotuskirje opaspäivystyksen vaihtumisesta meille lojui edelleen tiskin takana. Siellä se oli lojunut noin kaksi vuorokautta. Jihuu!

Siis meidät siirrettiin vastoin tahtoamme pois hotellista, josta olimme maksaneet ja jonka olimme varanneet jo puolta vuotta aiemmin. Mihin sitten jouduimme??? Odoteltuamme pari tuntia kuumissamme uuden hotellimme respassa huoneemme valmistumista, pääsimme tutkimaan, mitä olimme saaneet. Olimme saaneet huomattavasti ensimmäistä huonettamme rähjäisemmän ja kuluneemman huoneen, josta puuttui esim. tallelokero. Asiasta valitettuamme mies tuli ruuvinvääntimen kanssa tallelokero kainalossaan laittamaan sen meille... Mutta ei siinä kaikki.

Hura-huh-hah-hei ja rommia pullo....

Uusi hotellimme osoittautuu "lapsiperheen paratiisiksi" . Israelissa alkoi koulujen loma-aika ja lapsiperheet valloittivat kaikki edulliset hotellit. Uima-allas oli täynnänsä alle kouluikäisiä natiaisia, jotka pomppivat altaaseen miltä reunalta hyvänsä, kiljuivat ja mekastivat. Siellä on mm. poreallas, jossa lukee, että se on tarkoitettu vain yli 16- vuotiaille. Voitte kuvasta todeta, mikä on tilanne. Natiaisten lisäksi altaan reunalla istuivat äidit täysissä päivävaatteissaan liotellen likaisia kamppeitaan lämpimässä vedessä vyötäröään myöten. Se siitä hygieniasta. Arvaatte varmaan, montako kertaa kävin ko.altaassa. Hotelli ei todellakaan vastannut alkeellisintakaan toivetta rauhallisesta aikuisten lomanvietosta.

Tuo nainen hermostui, kun otin kuvan ja lähetti sukulaismuijansa ojentamaan minua


Tekeekö mielesi porealtaaseen? Otin tämän kuvan salaa zoomilla, ettei mua kivitetty

Entäs sitten all-inclusive. Voitte kuvitella mikä fiilis on istua kouluruokalamaisessa tilassa kiljuvien lapsiperheitten vieressä. Oudointa oli se, että suurimmalla osalla perheistä oli tapana lastata pöytä täyteen kaiken maailman safkaa, jota kannettiin kukkuralautasellisia ja sieltä täältä närpittiin jotain suuhun. Suurin osa safkasta jätettiin täysin koskematta, tarjoilija parat kantoivat selkä vääränä sapuskaa roskiin. Sellaista sikailua en ole nähnyt edes -80 luvun alussa Ruotsin laivoilla seisovissa pöydissä. Tuntui varmaan huikealta elää herroiksi ja palveluttaa itteänsä hotellin henkilökunnalla. En ole ikinä ennen nähnyt sellaista ruoan tuhlausta, meidän yläastelaiset on pikkutekijöitä näiden rinnalla. Ihmettelet tietenkin, mitä porukkaa siellä oikein oli. Kerrottakoon, että naisilla oli aina huivi päässä ja lapsia kuului yhteen perheeseen 5-12. Israelissa asuu aika suuri arabivähemmistö .

Taban rajan lähellä lillumassa veneretkellä


Kapteeni grillaa herkkuja

Jo vain sapuska maistui veneessä

No, meitä ei sitten hotellissa juurikaan näkynyt kuin yöaikaan. Onneksi elämä hiljeni öisin ja sai siellä sentään nukuttua. Iltaisin uima-altaisiin levitettiin kunnon kemikaalit ja pääkallokyltit ilmestyivät altaan reunoille. Se olikin varmaan ainoa tapa saada allas edes joskus tyhjäksi ja saada ureat neutraloitua altaasta. Jos kokemukset juutalaisista ei olleet kovin mairittelevat, niin pakko sanoa , että kokemukset Israelin arabeista ovat vielä vähemmän mairittelevia. Mutta tämähän on vain yhden matkan ja kahden ihmisen kokemus, vaikkakin en sitä tule koskaan unohtamaan. En ihmettele, että rauha arabien ja israelilaisten välillä on hankala saavuttaa. En tosiaankaan ihmettele. Meitsilläkin nousi väliin v-käyrä sellaiseen kiitoon, että ihan hirvitti.


Viimeinen ilta

Jouduimme olemaan loppulomamme eli 4 yötä tuossa mörskässä ja voitte arvata, että korvausvaatimus matkanjärjestäjälle loman pilaamisesta lähti jo pitkänäperjantaina. Syy tähän juttuun ei ollut meidän epäsosiaalinen käytös, vaan se että ensimmäinen hotelli oli ylibuukattu. Siellä alkoi 3-päiväiset opiskelija pippalot, joissa musiikki raikasi yötä päivää. Paikallisella tasolla asiaamme kyllä yritettiin hoitaa, mutta koko Eilat oli täynnä Pääsiäisen viettäjiä. Vinkki: älä matkusta Israeliin sikäläisen Pääsiäisen aikoihin, jos haluat hyvää palvelua, etkä halua viettää lomaasi lapsiperheitten "hiihtolomalla".

Matkanjärjestäjä on jo ilmoittanut saaneensa reklamaatiomme, mutta vielä ei ole selvillä, mnkä arvoiseksi meidän 4 päiväämme noteerataan. Toiseksi viimeisenä päivänä kävimme mukavalla veneretkellä lähellä Taban rajaa. Veneessä oli mukava tunnelma ja hyvä ruoka. Siitä nuo venekuvat. Matkailu avartaa.

Jordanian Petra - maailman ihme

Tässä kermakakkumaisessa vuorirykelmämässä sijaitsee ikiaikaiseen kaupunkiin johtava kivikanjoni


Toinen pitkistä retkistämme suuntautui Jordanian puolelle Petraan. Retkikohde oli todellakin ainutlaatuinen ja siellä olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Petrahan on muinaisten nabatealaisten rakentama ruusunpunainen kalliokaupunki. Se on perustettu jo noin 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka siitäkin huolimatta, että siellä vilisee turisteja ja paikallisia, jotka yrittävät ansaita elantoaan tarjoamalla kaikenlaista kyytiä (hevosrattaita, ratsastusta, kameleita ja aaseja) ja kaupittelemalla koruja ja käsitöitä. Suorastaan pahaa teki katsella, kuinka sikäläiset hakkasivat hevosiaan säälimättä sähköjohdon pätkillä. Hevosparat vetivät hikipäässä rattaita, joilla läskit tai muuten uuvahtaneet turistit pomppivat. Eläin on siellä todellakin eläin- alempiarvoinen ihmistä. Se oli yksi ällötys muuten hienossa reissussa.

Petran alue on todella laaja. Aluksi kävellään lähes 2 kilometriä aivan mielettömässä kapeassa kivisolassa. Kuvat eivät tee oikeutta paikalle ja valaistusolot olivat hankalat. Any way, jos teillä on joskus mahdollisuus käydä Petrassa, niin älkää missatko paikkaa. Meillä oli kyllä niin tiukka aikataulu suhteessa katseltaviin, että vähän oli niin kuin olisi juostessa kussut. Jos joskus pääsen vielä tuonne käymään, varaan aikaa ainakin 5 tuntia. Enempää sitä tuskin jaksaa edes katsella.




Matkan alussa on jänniä isoja kiviä - jumalina palvottuja



Sitten alkoi kivisola osuus, joka näyttää tällaiselta

Sig- solan läpi mentyä avautuu eteen Petra Kazneh- temppeli

Vielä kauempana on roomalaisten rakentama pääkatu, sen takana olevalla matalammalla kukkulalla sijaitsi yksi geokätkö.

Aasit saivat välillä vähän levähtää varjossa, kun turistit eivät suostuneetkaan nylkyrihintoihin. Valo on siellä todella kaunista, kun se heijastuu punaisista kallioista. Kuumaa oli, varmaan 30 astetta koko ajan.

Rohkeimmat uskalsivat kamelikyytiin. Mie kuitenkin vaan käytin omia jalkojani ja olin tyytyväinen siitä, että mukana oli kunnolliset kevytvaelluskengät. Kun tottuu hyviin vaelluskenkiin, ei halua käyttää surkkukenkiä. Kyllä mua säälittikin ne, jotka olivat lähteneet matkaan sandaalin lippanoilla.

Teatteri oli jo muinoin tärkeä ihmisille. Tähän teatteriin mahtui muistaakseni noin 2500 katsojaa. Mitähän sitten lie katsoivat? Teatteria ja sirkushuveja ihmiset ovat aina arvostaneet.

Ajan hammas oli koetellut pylväitä ja monet niistä olivat sortuneet

Suurin osa Petran rakennuksista on hautoja. Aika hulppeita sellaisia.

Siippa kävi vauhdilla täällä ylhäällä, sillä Petrassakin oli geokätkö. Ylhäältä avautui tällainen näkymä alas.

Nyt vaivaa jo vähän kirjoitusväsymys ja tuntuu siltäkin, että reissusta on jo niin pitkä aika. Arki on sellainen, että se hönkää päälle ja kaappaa valtaansa hyvin pian. Kirjoitan vielä yhden postauksen Israelin reissusta ja sitten lopetan. Kuulemisiin!

PST... jollakin oudolla logiikalla muutama kuvista tulee ISOKSI kun klikkaat. Mulla ei ole aavistustakaan siitä, miksi vain jotkut ja millä perusteella juuri ne, kokeile.

Pyhällä maalla 2

Eilatin kauneimmat hymyt

Akvaarion ihmeitä meriobservatoriossa

Kävilaskuri on raksuttanut siihen malliin, että on parasta jatkaa matkakertomusta. Hauskaa huomata, että juttu kiinnostaa. Sitä toki ihmettelen, että kävijämääriin nähden kommentteja tulee tosi vähän. Pienikin ilmoitus kurkkijasta ilahduttaa tekstin suoltajaa aina! Mutta jatketaan:

Jerusalemin parin päivän jälkeen keskityimme aika lailla Eilatin paikallisnäkymiin ja paikallisherkkuihin. Kaikki vanhat kurkkijat tietävät, että meitsi on todellinen herkkuperse. Kaikki kunnon hyvistä raaka-aineista valmistettu ruoka on mulle ja siipalle erittäin tärkeä osa matkaa. Mun olisi itse asiassa vaikea kuvitella matkaa, johon ruokapaikkojen ja herkullisten uusien makuelämysten metsästys ei kuuluisi. Eilat on siitä kiva paikka, että ruokapaikoissa riittää tarjontaa joka lähtöön ja vielä niin , että huonoa ruokaa on suorastaan vaikea löytää. Tai emme me ainakaan onnistuneet löytämään.

Israelissa on aika paljon tarjolla erilaisia tahnoja, joita sitten levitetään leivän päälle tai syödään muuten vaan. Humus-tahna oli ehkä eniten esillä, se ei kyllä ole ihan ykkösjuttu mulle , mutta sitäkin tuli maisteltua. Lisäksi oli tahinia ja monenlaisia jogurtti/rahkapohjaisia mömmöjä, joita oli sitten maustettu esim. oliiveilla, tillillä, paprikalla ja kaikenlaisilla mausteilla. Oikein maukkaita, kannattaa maistella. Meidän hotellin aamupalapöydässä saattoi tehdä rauhassa kokeiluja.

Hotellin aamiaispaikka lähestyy, heti 7 jälkeen siellä oli tosi rauhallista

Iltaisin söimme yleensä jossain ravintolassa ja vaihtelimme paikkaa koko ajan. Itseasiassa emme tainneet syödä missään kahteen kertaan, vaikka aina niin uhkailimme, että tänne tullaan kyllä toistekin. Uteiliaisuus uusia paikkoja kohtaan kasvoi aina vanhaan tyytymisen sijaan.

Mie söin varmaan parasta (ja kalleinta)Eddie´s Hide Awayssa ja ruokana oli vasikanlihasta tehty Gordon Bleu. En ole koskaan ollut leivitettyjen pihvien ystävä, mutta tämä vei suorastaan kielen mennessään, eikä jättänyt suuhun ällöttävää rasvaista kelmua.

Siippa söi suorastaan jumalaista kalaa thai-aasialaisravintola Gingerissä. Maistoin sitä siipan lautaselta ja tuo luonnehdinta piitää paikkansa, mielettömän upea makujen sinfonia suorastaan räjähti suussa. Mun oma annokseni siellä ei ollut niin erityinen, paitsi ulkonäkönsä puolesta.

Gingerin alkupala

Parvekeherkut iltaisin kuuluvat lomalla asiaan ja tällä kertaa siellä keskityttiin lähinnä pistaasipähkinöihin ja paikallisiin viineihin. Nyt tulee rahanarvoinen vinkki: älä osta mitään hotellialueiden 24 h auki olevista paikoista , vaan kävele vanhan kaupungin puolelle ihan tavalliseen paikallisten ruokakauppaan ja osta koko viikon oluet, viinit ja pistaasipähkinät noin puoleen hintaan!! Tämä totuus valkeni meille muutaman päivän päästä ja vähä pänni, kun oltiin tuhlattu turhaan. Lomalla kyllä joutaa kävelemään pari kertaa isomman taakan kanssa ja saa jääkaappinsa täyteen näitä pakollisia lomapäivittäistarvikkeita edulliseen hintaan.

Meriobservatorio näkyy kauas

Nyt siirrytään ruokaosastolta nähtävyyksiin. Eilatin ehdoton vetonaula on Punainenmeri. Punaisenmeren korallit ja kalat ovat henkeäsalpaavan upeita. Me kävimme ihailemassa pinnan alaista elämää muutaman kerran snorklaamalla ja koskaan ei tarvinnut pettyä. Snorklatessa on aivan ihmeellinen painoton fiilis, kun seurailee katseellaan suurta kalaparvea. Korallit ovat Korallirannan kohdalla myös upeita , vaikkakin siipan ja mun mielestä vielä upeampia ne ovat Egyptin puolella. Kerran mie näin myös pohjassa valtavankokoisen hummerin. Jos et rohkene itse veteen, voi meren elämää seurata mainiosti meriobservariossa ja lasinpohjalaivoista (joissa emme tosi käyneet)

Korallirannan eliöstöä siipan kuvaamana

Korallirannan rauhaa. Pitkiä laitureita pitkin pääsi riuttojen lähelle snorklaamaan

Ehdottomasti must paikka on Dolphin reef, jossa saa seurata ihan läheltä delfiinien touhuja ja jos sekeleitä lappaa kehiin tarpeeksi, siellä on mahdollisuus myös lähteä uimaan delfiinien kanssa. Olisi kiinnostanut, mutta ei raskittu. Ehkä sitten ensi kerralla. Delfiinit ovat kyllä aivan valloittavia otuksia, niiden touhuja on mukava seurata siinä laiturilla. Ne vaikuttavat suorastaan sosiaalisilta veikoilta. Tiiä häntä. Kuvat puhunevat enemmän kuin sanat:

Minäkö muka delfiini, älä puhua läpiä päähäsi

Ja sieltähän kuoriutuu Vicki Li

Pyhällä maalla

Harras ortodoksijuutalainen nainen lukee, mitä on kirjoitettu

Jerusalemin vanhan kaupungin kujalta

Kuollutmeri oli valtavan kokoinen ja rannat olivat pettäviä, väliin näkyi kraaterimaisia reikiä

Reissumme Israeliin oli ensimmäinen, vaikka monet tuttavapiirissämme ovat sitä meille lomakohteena kilvan kehuneet.No, avoimin mielin kuitenkin reissuun lähdettiin ja katsomaan mitä tuleman piti.

Ehkä ensimmäinen iso yllätys mulle oli se, että venäjä ja venäjänjuutalaiset ovat niin selvästi näkyviä Israelissa. Toki olen tiennyt, että Venäjältä on juutalaisia muuttanut Israeliin useampana aaltona, mutta jotenkin ei ole mennyt jakeluun se, miten huomattavalla osalla nykyisistä Israelin juutalaisista on juuria Venäjällä. Kaikissa liikkeissä olisi pärjännyt venäjän kielellä ja useimmat tekstit olivat myös venäjäksi. Melkein kuin olisi Helsingin Stockalla kävellyt... Tosin suomalaisena vahva venäläisyys ei ole kovin merkittävä valttikortti, meitä siipan kanssa jopa luultiin venäläisiksi useampaan otteeseen.

Näkymä Öljymäeltä kaupunkiin

Israel on juutalainen valtio ja se näkyy aika monessa asiassa, varsinkin sapattina ja nyt myös sen vuoksi, että sikäläinen Pesach (Pääsiäinen ) oli aluillaan. Ruokaan tuli monenmoisia rajoituksia, esim. tärkeän elintarvikkeen kuten oluen jakelu hotellilta lopetettiin :) koska hiiva on kiellettyjen aineiden listalla Pääsiäisenä.

Mikähän merkitys on sillä, että kuuluu Jumalan valittuun kansaan, Jumalan silmäterään? Meikälaisen silmään näytti siltä, että juutalaisilla on itsetunto ja omanarvontunto kohillaan jopa siihen malliin, että sitä voisi tulkita tietynlaiseksi koppavuudeksi. Mutta onhan heillä toki kansana takanaan historia, jota ei kellään muulla ole. Siitä ei puutu vauhtia ja mahdottomia käänteitä. En tunne Suomessa juutalaisia juuri ollenkaan, tai itse asiassa tunnen vain yhden herran ja hänessä ei kyllä ole koppavuudesta mitään merkkiä. Saattaapi tietenkin olla, että suomalaisena juuri turvemajasta nousseena kokee vaan ihmiset, joilla on noin upea historia takanaan, jotenkin ylimyksellisenä. Tai sitten se vaan on niin, että on kansoja ja on KANSOJA. Joku sellainen outo "pakana-fiilis" nosteli päätänsä, kun ei hallinnut juutalaisten kiemuroita.

Teimme retken ylös Jerusalemiin ja se upea kaupunki. Sieltä kun pikkuhiljaa noustaan Kuolleen meren -417 metristä kohti Jerusalemin kukkuloita, on näky suorastaan juhlava. Jerusalemhan on rakennettu kukkuloille ja sen todellakin huomaa, kun kaupunkia lähestyy. Historian havina on siellä suorastaan korvin kuultavaa . Kävimme Pyhänhaudan kirkon vilskeessä ihmettelemässä silmät ymmyrkäisenä kaikkea outoa uskonnollista menoa, jota eri huoneissa käytiin. Osa kristityistä uskoo, että juuri sen kirkon alueella on tapahtunut kaikkia oleellinen, eli Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja hautaaminen. Mielenkiintoinen paikka, mutta jätti hulinallaan kuitenkin kylmäksi. Siellä kirkossa kuulema kirkkojen nokkamiehet käyvät aina välillä siihen malliin kärhämää, että paikallista virkavaltaa on kutsuttava paikalle, etteivät vallan revi toisiansa hengiltä. Että semmosta kristittyjen yhteyttä, ei ihme jos juutalaiset näkevät kristityissä melkoisesti pakanoiden piirteitä.

Öljymäki oli upea paikka ja Öljymäen rinteillä olevat kymmenettuhannet haudat, jotka näkyvät kaupungin keskustan puolelta paremmin. Siellä kuolleet ovat paalupaikalla odottamassa päivää, jolloin Messias saapuu ja kuolleet nousevat. Varaisin paikkani sieltä mullekin, mutta ei taida olla enää vapaita paikkoja ja jos olisikin, tuskin mulle paikkaa myönnettäisiin.

Öljymäki on täynnä valkoisena hohtavia hautoja

Getsemanen puutarha ja öljypuut

Oletetun Getsemanen puutarhan kohdalla on kaunis kappeli ja upeita todella vanhoja öljypuita. Tosin en ole ihan vakuuttunut, oliko se Getsemane oikeasti juuri siinä. Mutta väliäkös sillä, kaunis paikka kuitenkin.

Mun mielestä Jerusalemin vaikuttavin paikka oli Länsimuuri eli Itkumuurina paremmin ehkä tunnettu paikka. Rukouksen tunnelma oli siellä suorastaan käsin kosketeltava huolimatta siitä, että paikalla on tiukat turvatoimet ja paljon pyssyhenkilöitä. Kävin minäkin muurilla rukoilemassa, otsa kiinni viileässä muurissa, vasen käsi sydämellä ja oikea kämmen myös muurissa kiinni. Mitäkö rukoilin? Se jää salaisuudeksi, mutta kerron, kun vastausta alkaa näkymään. Naisten puoli oli vain neljännes miesten alueesta ja naisten puolella oli suorastaan ruuhkaa. Pikkusen ärsytti, että vieressäni oleva nainen puhui kännykkään...tai ehkäpä hän rukoili jonkun ystävänsä puolesta, joka oli puhelimessa.

Länsimuurin rukoilijoita

Olimme yön Jerusalemissa ja aamulla jatkettiin kierrosta Puutarhahaudalta. Kalliohauta on protestanttien ajattelema Jeesuksen mahdollinen hauta. Puutarhahaudan ympäristö on laitettu oikein kauniiksi ja siellä on mukava kävellä.

Kalliohauta

Iltapäivällä kävimme vielä parissa museossa, jossa saimme tutustua Jeesuksen aikaisen Jerusalemin pienoismalliin ja vanhoihin kirjakääröihin. Pienoismallista kävi hyvin se selville, että toinen temppeli on ollut todella muhkean kokoinen verrattuna muuhun kaupunkiin. Oppaamme Kalle oli kyllä historiansa hyvin opetellut ja häntä oli hauska kuunnella niin Raamatun historian kuin muukin Israelin historian tiimoilta.

Jerusalem Jeesuksen aikaan

Päivän lopuksi oli holocaust-museo Yad Vashem. Siellä oli todella paljon nähtävää ja hyvin vaikuttava paikka, tosin siellä pitäisi käydä muutamana päivänä peräkkäin vaikka pari tuntia kerralla,. Nyt meni vähän läpi juostessa. Olemme käyneet juutalaismuseoissa Saksassa ja Tsekeissä, mutta kyllä materiaalia on eniten Jerusalemissa. Paikkaan ei saa viedä muistaakseni alle 10-vuotiaita, eikä kaikki sovi herkillekään. Siellä täällä näki ihmisiä, jotka olivat todella järkyttyneen oloisia, Jerusalem-syndrooma voi vallata.

Kuolleellamerellä pysähdyimme kellumassa menomatkalla ja sellainen ihme koettiin, että jouduimme keskelle paikallista ukkoskuuroa. Juhlavan näköisesti siellä salamoi ja vettä tuli, kuin saavista kaataen jonkun aikaa. Paikallisessa kaupassa oli ortodoksijuutalainen nainen, joka luki täysin keskittyneenä Raamattua, kun sade on pahimmillaan. Se kellunta Kuolleessameressä on kyllä ylimainostettua, ei ollut minusta kummonen kokemus ja koko aika jännitin, että jos satun vahingossa horjahtamaan ja hörppäämään vettä. Se olisi kuulema tiennyt sairaala reissua, tiiä häntä. Että näin Jerusalemin reissu lyhykäisesti, mutta käykääpä itte kattomassa. Miekin lähtisin sinne toisenkin kerran, mutta aikaa pitäisi olla ainakin kolme päivää.

Jatkan raporttiani muutaman päivän jälkeen. Shalom!