Joulu meni menojaan

Loma kuitenkin jatkuu. Saattaa olla, että mulla on töitä vasta eka kerran 7.1. tai sekin on kyllä koulutuspäivä. Tosin olen luvannut olla "takapäivystäjänä" arkipäivät loppuviikosta, jos joku vakkaripäivystäjistä sattuu sairastumaan.

Käytiin anoppilassa ja yllättäen tytärkin lähti matkaan. Anoppi oli laittanut oikein hyvää lohisoppaa, joka maistui mainiolta joululihojen jälkeen. Shoppailimme tyttären kanssa siinä radanvarren pikkukaupungissa ja totesimme taas kerran, että on siellä sitten edullista ja kaikki löytyy niin paljon helpommin ja pieneltä alueelta verrattuna tähän ruuhka-Suomeen. Mie olin onnessani, kun löysin vielä kivan lahjan siipalle, nimittäin Fiskarsin paloitteluveitsen eli se on se käyräterä, jolla silputaan esim. tuoreita yrttejä. Sen eestinkielinen nimi oli paljon parempi tai kuvaavampi: hakkimisnuga. Siis sellaista on vähän yritetty ettiä jonkun aikaa ja nyt sellainen ja ainoa kappale oli Anttilassa vielä puoleen hintaan. Päästään hakkimaan, vaikkapa korianteria.

Tytär löysi kivat saapikkaat, joita hän jostain kummasta syystä nimittää buutseiksi. Mulle buutsit on vaan ne lännensaappaanmalliset jutskat. Ne saappaatkin oli kunnon alessa , maksoivat piirun alle 30 eukkaa, kun lähtöhinta oli 99€. Tytär ei osta varmaan mitään täyteen hintaan, on tosi visu tyyppi. Tullu varmaan äitiinsä. On vain kaksi asiaa, joissa meidän perheessä ei säästellä ja ne ovat ruoka ja matkustelu. Niihin satsataan, muusta ei ole niin nöpönuukaa ja oikeasti emme todellakaan näytäkään trendikkäiltä ihmisiltä.

Apella on verenpainemittari ja me tietty otettiin lukemat. Mullakin paine oli kuin nuorella tytöllä 113/75, verenpaine on selkeästi laskenut sen jälkeen kun vaihdoin duunia. Nyt olisi tarkoitus aloittaa pieni elämäntapojen muutos vuoden vaihteessa. Paino pitäisi saada vähän alle 70 kg, pituuttahan mulla on vajaat 160 cm, siis missin mittoihin en pyri. Siippa tarvii vielä enemmän painonpudotusta, että jaksetaan taas vaeltaa ensi kesänä Itävallassa. Tälläinen paska talvi on vaan niin onneton, kun koko ajan tuulee, on pimiää ja tihkuttaa . Ei tosiaan viitti lähteä ulos , jos ei ole ihan pakko. Ja mitäs sitä sitten muuta viihdettä on, kuin syöminen.

Mulla on pakaran alla kammottavan kipeä mustelma, jonka sain, kun pyllistelin kuusen ympärillä ottaen muka taidekuvia joulukuusenkoristeistamme. Pitäs oikeastaan kuvata tänne se mustelma, on se niin komia ja sattuu koko ajan kun kävelee tai istuu, siis melkein koko ajan. Oikein syvälle lihakseen pisti tv-tason kulma, mustelmakin tuli näkyviin vasta muutaman tunnin kuluttua. Mie muuten kolhin itteäni nykyisin vähän väliä. Mistäs se voisi johtua? Ja tavarat kans tipahtelee ja lentelee mun käsistä. Ärsyttävää kontata pitkin lattioita ja keräillä vitamiinipillereitä takaisin purkkiin. Kai tämäkin menee vaihdevuosioireisiin, niin kuin kaikki muukin tässä iässä (48 v.)

Joulukoristeista hauskin:sarkofagi British Museumista

Hitsi, että mua huvitti, kun olen alkanut keräämään meidän vierassohvalle pehmolelukokoelmaa. Ihan niinkuin kaikki vanhat mummot tekee. Lapsenlapsia ei kyllä ole tiedossa vielä aikoihin. Puuttuu vaan kohta se, että alkaisin tekemään ja laittelemaan kuivakukka-asetelmia pitkin huusholliani. Vielä en ole siinä pisteessä. Kai nämä pehmot ovat niitä minun kuivakukkiani. Kuivakukkatyypit sinänsä ovat ihan mukavia, mutta se harrastus ei vaan mulle kolahda. Niin kuin ei kranssitkaan, vaikka niitä mielelläni kattelen muitten seinillä. Mie olen kaikessa vähän sellainen yksinkertainen tyyppi. Mun silmää viehättää japanilaisten niukka sisustustyylikin. Kai se kertoo jotain sielunrakenteesta? Tosin olen huomannut, että iän myötä jotkut mahdottomina pitämäni asiat ovatkin olleet ihan ok. Tiiä häntä vaikka kymmenn vuoden päästä ilmoittautuisin kuivakukkakurssille...

Millaisia uuden vuoden suunnitelmia teillä on? Meillä on kait hiljaiseloa, sillä kutsuja ei ole sadellut mistään suunnasta. Aika monena vuonna olemme itse järkänneet pippalot, mutta nyt ei edes ole, ketä kutsuttaisiin, kun kaikki ehdokkaat ovat reissuilla. Siispäs olemme siipan kanssa kahden ja nutimme kevytjuomia kevytsafkojen kera. Kuulostaa houkuttelevalta, vai mitä?

Joulupäivä- hiljainen päivä

Yksi tontuistamme on lintujen ystävä


Jouluaatto on jo takanapäin ja eletään hiljaista joulupäivää. Muistan lapsuudesta sen, että joulupäivä oli tosi pitkä ja tylsä päivä. Tylsä siksi, että oli saanut ihania joululahjoja, joita ei kuitenkaan saanut mennä näyttämään kavereille. Joulupäivänä ainakin meillä oli pakko olla vain ja ainoastaan kotona, ketään "vierasta" ei saanut häiritä ovikellon saati sitten puhelimen rimputuksella. Oliko teillä yhtä tiukkaa?

Tapaninpäivä olikin sitten vierailupäivä. Yleensä surautimme mummolaan, jonne oli noin 30 km matka. Omassa kodissa en ole enää perustanut tälläisiin juttuihin, rimpauttelen tai lähetän tekstareita hyville ystäville ihan milloin vain , jos sattuu hotsittamaan. Jouluaatto menikin loppujen lopuksi omalla porukalla, koska pian äidiksi tuleva ei enää uskaltanut lähteä kotoa ja kolottaakin vähän joka asennossa. Sellaista se on ,lapsen odottaminen viimeisillään. Itse ainakin muistan olleeni kovin sisäänpäinkääntynyt henkisesti jo viimeiset viikot. Mieli valmistautuu suureen muutokseen.

Olen mie ainakin ollut aika kiltti. Sain ihanan Nasun lahjaksi ja esitin suuresti yllättynyttä. Nasun olin tietty ostanut itelleni Anttilan viime hetken alesta -40%. Siipalta sain Ikihanat Loirin Ivalo ja Inari- levyt. Niitä sitten kuuntelin valtaistuimella löhöttäen, törpäkät korvilla pimeässä ja pehmeä Nasu kainalossa. Oli tunnelmaa. Siippa ja tytär kuulema nauroivat mulle olkkarissa, kun hoilasin parhaita biisejä mukana antaumuksella. En kuullut heidän nauruaan, hyvä niin. Saimme tyttären kanssa myös erittäin ekologisen ja hyvän lahjan. Siippa oli lahjoittanut nimissämme World Visionin kautta varat esikoulun perustamiseen johonkin köyhään maahan. Eläköön koulutus, varsinkin tyttöjen ja naisten koulutus, koska se toimii tutkitusti koko perheen hyvinvoinnin edistämiseksi. Tytär oli löytänyt mulle suloiset sisätossut, vaaleanpunaiset ja palloiset.




Nasu-ystäväni jakaa kanssani valtaistuimen ja tykkää Loirista

Koko tonttukööri hommissaan

Ruokapuoli toimi hyvin. Laitettiin vain sitä, mikä meille oikeasti maistuu. Alkupaloina rosollia, sienisalaattia, viherpippurimaksapateeta, suutarinlohta, itse tehtyä sinappisilliä, mäti-smetana-sipulia, graavisiikaa. Pääruokana puikulaperunoita, imellettyä perunalaatikkoa, perinnekinkkua, poronpaistia, sienikastiketta, purkkiherneitä. Jälkkärinä lakkarahkaa ja juustoja Eisweinin kera. Tällä safkalla selvittiin mukavasti. Pullo chileläistä punaviiniä meni ja runsaasti kivennäisvettä. Illan viimeisenä kippasin tölkin olutta, kun juustoista tuli kova jano. Oli aika suolaisia juustoja, varsinkin se herkullinen ranskalainen sinihomejuusto, nam.

Tänään meille tulee ruokavieraita, jihuu. Laitetaan taas safkat pöytään ja saadaan nyt syödä isommalla porukalla. Kyllä jouluna on kiva jos ja kun porukkaa on vähän enemmän. Tytär on innokkaana lukenut kaikki välit. "Työn alla" näkyy olevan Stephenie Meyerin New moon, joka on kuulema jatko-osa, ekan nimi taisi olla Twilight. Tytär kehuu, lukee sitä englanniksi. Mie sain loppuun sen Pepi Reinikaisen "Täyttyvä matala" Tykkäsin kyllä, mutta ei ole ihan helposti selitettävissä oleva kirja.

Tässä välissä meillä kävi hauskat ruokavieraat, pari äitiä, joiden lapset olivat isillä (ex-miehillä) joulun ajan. Ruoka maistui taas mainiolta ja lisänä eilisiin ruokiin, oli toisen ystävän itse tekemä porkkanalaatikko ja marjajäädyke, joka tarjottiin karpaloiden ja kinuskikastikkeen kera.
Hyvässä seurassa hyvä ruoka maistuu ,jos mahdollista, vielä paremmalta, kiitos T ja M! Bonuksena lähetimme koiralle poronpaistin keskeltä löytyneen luun. Toivottavasti siitä on iloa eräällä Novascotian noutajalle.

Alkaa olla tämä joulu pulkassa. Vatsa tuntuu tynnyriltä ja mieli on hyvä. Nyt sukellan sänkyyn lukemaan seuraavana vuorossa olevaa kirjaa, joka on Tuula-Liina Variksen "Toshiro Mifunen tiikeri" Olen lukenut paljonkin Varista ja tähän mennessä olen aina tykännyt.

Iloisia kohtaamisia ja tapaamisia myös teidän Tapaninpäivälle!

Joulupäiväaamu läheisessä marinassa, puoliksi uponnut troolari

Venepaikat ammottavat tyhjyyttään, kunhan Vappu joutuu

...venosen mieli....

Joulu tulla jollottaa...

Vauhdikas viikko taas ja vauhti riittää loppuun saakka. Olen ollut keikoilla ja muutama työnohjausryhmäkin on kokoontunut vielä tällä viikolla. Vielä huomennakin heitän keikan, että vakihenkilö voi pitää lomaa. Tässä keikkalaisen hommassa on se hyvä puoli, että työyhteisöt ovat yleensä ainakin tosi onnellisia, kun saavat paikalle sijaisen kiperään tilanteeseen. Tuntee ittensä todella odotetuksi ja tärkeäksi, ei niinkään asiakkaiden vaan nimenomaa henkilökunnan puolesta. Tänään myös sain herkullisen jouluaterian, josta toki maksan, mutta se maksu on alle 5 euron eli hyvin kohtuullinen. Lisäksi vähän joka työpaikan kahvihuoneessa on suklaakonvehteja, taatelikakkua ym. jouluisia herkkuja tarjolla.

Oman kodin jouluvalmistelut ovat ihan riittävällä mallilla eli jääkaappi pursuaa jo tässä vaiheessa. Tosin hankkimatta on vain tuoretavarat, jotka haetaan varmaan viikonlopun aikana. Aatoksi olemme kutsuneet meille sukulaistytön miehineen. Rouva on viimeisillään suloisen pallovatsansa kanssa ja saattaa kyllä olla, että vauva ilmoittaa tulostaan ihan mikä päivä vaan. Olemme tyttären kanssa käyneet kuikuilemassa ihania vauvanvaatteita, mutta vielä ei ole mitään mukaan tarttunut, kun odotamme, kumpi sieltä tulee. Siitä on todella pitkä aika, kun suvussamme on ollut vauva. Tai ainakaan sellainen vauva, jota näkisi tässä lähiympäristössä. Meidän molemman sukulaiset asuvat kauempana. Ai-niin, sain pikkusiskoltani (hänkin reilusti yli 40...) sähköisen postikortin, jossa hän ilmoitti olevansa tulossa mummoksi. Vaude! Pikkusisko siis ehti ennemmin mummosäätyyn, no hänen esikoisensa syntyikin siskolle aika nuorena. Miekin olisin valmis mummon rooliin milloin vain, mutta enpä taida muutamaan vuoteen siihen säätyyn päästä, kun tytär aloitti juuri opiskelunsa. Muuten minusta tuleekin sitten "ämmi". Myös minun äitini on tyttärelle ämmi. Ämmi on vanha lappilainen sana, joka on oikein käyttökelpoinen. Mun omalla äidilläni oli aikoinaan "ämmi", mutta minä taas sanoin "mummo" isovanhemmastani. Hei, kurkkija, miksi sinä haluat, että lapsenlapsesi sinua kutsuu? Vaihtoehtojahan on todella monia. Laittakaapa kommenttia. Ja jos et ole asiaa ennen edes ajatellut, niin ajattelepa nyt. Jos siippa noudattaa lappilaislinjaa, hänestä tulisi "äiji", mutta saattaa olla, että se nimitys ei hänelle istu???

Lauantaina ajattelin tehdä imelletyn perunalaatikon. Mulla on tapana saunomisen jälkeen jättää perunaseos yöksi lauteille imeltymään ja sitten vaan aamulla lisätään maito ja rasva ja uuniin. Ehkä tuon perunalaatikonkin vuoksi tuntui tärkeältä pestä sauna. Mitään muuta mie en ole täällä pessytkään. Saunan pesu sujui rivakasti tiistai-aamuna, kun konttasin alasti (tai oli mulla kumihanskat ja silmälasit päällä) koko lattian karhean sienen kanssa. Mua nauratti, kun ajattelin , että jos joku näkisi rehevän olemukseni siellä konttaamassa. Jos saunaamme ei ole kytketty piilokameraa, kukaan ei nähnyt. Visuaalisina ihmisinä osaatte varmasti kuvitella hupaisan näyn. Ei siitä muuten ole montaakaan vuotta, kun pääkaupunkiseudulla mainosti yrittäjä "alaston siivooja". Eli kotiin sai tilata miehen, joka siivosi alasti ja samaan aikaan saattoi pitää vaikka naisten Tupperware-kutsut. Että näin. Jotenkin epäilen, että ei maksumiestä löytyisi minun pyllistelylle.

Olen kerran muuten ollut emäntänä alusvaatekutsuille. Se oli huisin hauskaa. Eukkoja oli varmaan 20 ja kokeilimme kilpaa rintaliivejä ja muita hepeneitä. Tilattiin sitten verkostomyyjältä tuotteet ja mie sain emännänlahjana hyvät edestä avautuvat rintsikat. Ne ovat nyt enää vain muistot, ne reput olivat nimittäin E-kokoa ja nykyiset tisut tarttevat vain B:t tai korkeintaan C:t mallista riippuen.

Yrittäkää pinnistellä vielä perjantai, sitten meillä kaikilla toivottavasti helpottaa. Sitten alan keskittyä ruokahommiin. Tosin huomenillalla tytär vävykokelaineen tulee meille raclette-iltaan. Lupasimme tarjota nuorille elämyksen tässä vielä ennen joulua. Siis rasvaisiin tunnelmiin taas kerran.

Vielä muutama kuva, jotka näpsäisin työpäivän päätteeksi noin 16.30 tänään. Kun taivas lyö tulta.

Raclettea ja punaviiniä

Tuoksuu varmaan sinne saakka....

Nyt on sitten testattu uusi raclette-pannu ja täytyy sanoa, että oiva hankinta. Hyvin pelasi kaikki ja paistolevy päällä oli niin nopsakka, että suorastaan kiirettä piti. On siinä termostaattikin, kunhan sitä muisti vaan käyttää.

Raclette ja Appenzeller-juuston kera nautimme aitoja lappilaisia puikulapottuja, keitettyä parsakaalta, herkkusieniä, cocktail-kurkkuja, kinkkua ja rosvonakkeja (lampaanlihasta). Oli hyvää ja rasvaista. Meikäläisen suuhun se Appenzeller oli juustoista makuisempaa. Sitä onkin nyt pikku pakko syödä, kun tuotiin Sveitsistä pari kiloa mukana.

Nyt on pakko antaa pieni viinivinkki. Oletko niitä ihmisiä, jotka kokevat punaviinin liian happamaksi? Mielestäni yksi erittäin hyvä punaviini tottumattomallekin puhumattakaan kokeneista ryypiskelijöistä, on australialainen Cawarra, maksaa kohtuulliset noin 8 eukkaa. Viini on suljettu silikonikorkilla, että ei ole korkkivikaakaan odotettavissa. Ainoa huono puoli on se, että sitä ei ole jokaisessa Alkossa, koska se kuuluu Alkon erikoisvalikoimiin. Nappaa mukaan , jos näet ja nauti. Laitan tähän kuvan pullon tunnistamiseksi.

Vicki Lin punkkuvinkki, olokaapa hyvätten

Ei nyt täytyy alkaa laittaa vaatteet päälle ja lähteä tekemään poro/ kinkkutilausta lähikauppaan. Vaikka en kyllä ole vieläkään ihan varma, otanko kinkkua. Meillä ei ole ollut kinkkua moneen vuoteen, kun possua tulee syötyä leikkeleenä läpi vuoden.

Mukavaa viikonloppua kaikille, älkää tappako itteänne joulusiivouksella.

Kuvia ja tunnelmia

Tämä porukka toivotti meidät tervetulleeksi Sveitsiin

Näkymä Zurichistä

Jouluvaloja vanhassa kaupungissa

Kaupunki nimeltään Zug

Joulumarkkinatunnelmaa

Joulukuusen koriste itsenäisyyspäivän kunniaksi- sinivalkoinen

Lumoavat lasipallot

Vuoret kutsuvat

Ostetaan aluksi 2 kg pussi minilevyjä...

Terveiset Sveitsistä

Näkymä Zurich-järvelle illan hämyssä

Palasimme kotiin viime yönä- väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Lomanen irrotti mukavasti arjesta ja kaukana näkyvissä maisemissa silmä lepää.

Ystävämme asuvat rinteessä lähellä Zurich-järveä ja koko seinän ikkunat avaavat upeat näköalat yli järven, jossa näkyy useita pikkukaupunkeja ja kyliä. Etelässä järven päässä taas näkyvät lumihuippuiset vuoret.

Tämä koti ei tauluja kaipaa, onneksi ikkunat ovat isot

Seurasimme Suomen telkkarista Itsenäisyyspäivän juhlia kuoharilasien kera ja olo oli niin suomalainen. Linnanjuhlat tuli paremmin seurattua kuin kotosalla. Varsinaisia juhlia vietimme sitten lauantaina, jolloin vieraiksi tuli 7 pariskuntaa ja muutama lapsi. "Kätevät emännät" väänsivät ihania cocktailpaloja samppanjan kera tarjottavaksi. Talon emäntähän oli tehnyt meille listan Suomesta tuotavista elintarvikkeista ja lähes kaiken toivotun veimme mukana matkalaukuissamme. Tarjolla oli siis niin suomalaisia tuotteita: hapankorppuja, ruisleipäsiä, lohta, siianmätiä, kylmäsavuporoa, karjalanpiirakoita munavoilla etc. Hyvin näytti vieraille maistuvan niin hiukopalat kuin samppanjakin. Jälkkärinä tarjottiin leipäjuustoa lakkahillon kera. Kaikki oli tosi herkullista ja oli hauskaa duunata porukalla pippaloita. Me rouvat keskityimme ruokapuoleen ja talon isäntä siivoukseen ja koristeluun, siippa taas pisti pystyyn yhtä tietokonetta sillä aikaa. Otimme aina välillä kylmää valkkaria telkkarikokkityyliin siinä leipiä väkertäessämme.

90- vuotiasta Suomea onnitellen!

Torstaina teimme pienen autoretken aika lähellä olevaan Einsiedelnin luostariin, jossa on kuuluisa musta madonna. Upea luostarirakennus ja aivan kirkon edestä alkoi joulumarkkina-alue. Joulumarkkinoilla lähinnä katselimme tarjontaa, paitsi että söimme valkoiset vasikanlihamakkarat Gluhweinin kera. Ostin sieltä joulumarkkinoilta yhden lasisen joulukoristeen, mulla on nimittäin tapana tuoda reissuiltani joku joulukoriste. Ne on sopivan pieniä tuotavia ja niiden myötä voi aina muistella, millainen mikäkin reissu oli. Nyt siis joulukuustamme tulee koristamaan pieni sinivalkoinen lasitalo. Itsenäisyyspäivän kunniaksi ostin juuri sen, pysyy paremmin mielessä tämä reissu.

Majapaikkamme sijaitsi lähellä Lindtin suklaatehdasta ja siitä seurasi se, että vähän mopo karkasi käsistä. Tuli ostettua suklaata reippaanpuoleisesti, ehkä yhteensä noin 5 kg. Suurin osa siitä kyllä laitetaan jakoon tuttaville ja työkavereille, mutta taitaapa osa päätyä omaankin suuhun. Appenzeller- juustoa ostimme myös mukaan kahta eri laatua, se on meistä niin herkkua. Hauskana kuriositeettina tuli ostettua 4 hengen raclette-pannu Jelmoli- tavaratalosta, jossa se oli huisissa alessa, maksoi 50 Sveitsin frangia. Että tälläista. Oli matkalaukuissa mukavasti tilaa, kun jäi niin paljon ruokatavaraa toiseen päähän.

Perjantai-aamupäivän kiertelimme siipan kanssa Zurichin kaupungissa, mutta ei se tehnyt kovinkaan vaikutusta. Kauniimpiakin kaupunkeja Euroopasta löytyy, tosin ei mikään paikka ole parhaimmillaan näin joulukuusta. Jouluvalot olivat tyylikkäät, mutta jouluisia ikkunoita oli aika vähän katsottavissa. Sikäläiset tavaratalot tuntuivat meikäläisen makuun turhankin prameilta: paljon esillä kristallikruunuja ja muuta tingel- tangelsälää. Hinnat olivat ainakin yhtä rasvaiset kuin Suomessakin, joiltain osin kalliimpaa ja joiltain halvempaa. Ne joulumarkkinakojut ovat aika viehättäviä ja niitä tuntuu löytyvän vähän joka kylästä ja kaupungista.

Zurichin suuri kello kujan päässä

Parasta reisussa oli taas kuitenkin ystävien tapaaminen. Nämäkin ystävät ovat laukottaneet meitä ympäri maailmaa, olemme tavanneet heitä paitsi Suomessa, myös Hong Kongissa, Saksassa, Italiassa ja nyt Sveitsissä. Kiva, kun on sellaisia ystäviä maailmalla, joiden mukana pääsee vähän lähemmäs paikallista meininkiä. Mielenkiintoista on, missä kummissa paikoissa tulemmekaan heitä vielä tapaamaan...

Väsyttää aika lailla , kun reissuissa tulee nukuttua normaalia vähemmän, siis yöunet jäävät alle 9 tunnin, jonka meitsi vaatii kondiksessa pysymiseen. Tänään on kuitenkin pinnisteltävä, menemme nimittäin joulukonserttiin illaksi. Mutta se on uusi juttu. Nyt lataan tänne vielä muutaman kuvan reissusta. Suurkiitokset koko Orava-perheelle sinne Sveitsiin, jos satutte tämän lukemaan. Oli taas kerran ylellistä ja ihanaa olla vierainanne. Pikaista paranemista Pikku-Kurrelle!

Pikkujoulun jälkeistä elämää

Kansallisteatteri kylpi kauniissa auringon valossa viime viikolla

Heipsan! Juhlat olivat hauskat ja yllätykselliset. Tärskyt oli eräällä bussipysäkillä ja siellä kaikki laittoivat tonttulakit päähänsä ja ottivat käteensä kynttilälyhdyn. Järjestäjäneidot asettivat meidät piiriin ja lauloimme yhdessä joululaulun, oli kaunista. Sitten tuli ensimmäinen yllätys. Paikalle pölähti jostain ihka oikea tonttu kori kädessään. Joulupukin luottotonttu Hemppa-tonttu kertoi saaneensa joulupukilta surullisen kirjeen. Kirje luettiin ja kuulimme, että pukki on huolissaan siitä, että joulumieli ja usko joulunihmeisiin on ihmisiltä kadonnut. Hemppa-tonttu johdatti meitä etsimään leikkimielisyyttä ja joulun henkeä.Vaelsimme pitkänä letkana pimeässä illassa vain kynttilälyhtyjen valossa. Lauloimme joululauluja ja suoritimme tärkeitä tehtäviä noin 40 min kestäneellä jouluvaelluksella. Voitte arvata, että Hemppa-tontun johtama laulava tonttujoukko herätti ihmetystä lähiön asukkaissa. Väliin pysähdyimme ottamaan vähän lämmikettä taskumateista ja taas jatkettiin laulaen ja tehtäviä ratkoen. Tosi tunnelmallista ja ihanaa. Lopulta löysimme itsemme toisen järjestäjäneidon kotoa. Siellä meitä odotti lämmin glögi ja tomaattikeitto. Ilta jatkui vapaan surustelun merkeissä, syöden ja viiniä nautiskellen. Tanssiminen jäi tällä kertaa vähemmälle, kun tilaa ei ollut kovin paljon. Lauloimme Hemppa-tontulle kiitokseksi "Kuului laulu enkelten" moniäänisesti.

Siinä puoli kymmenen maissa lähdin parin ystäväni kanssa Helsinkiin tanssimaan, niin kuin etukäteen uhkailinkin. Ajoitus oli mitä mainioin, vielä ei ollut ollenkaan jonoja tanssipaikkojen ovilla , vaan pääsimme suoraan sisään. Olin tanssimassa pari tuntia ja koko ajan parketilla. Käyn niin harvoin tanssimassa, että mulla ei ole vara odotella, että joku tulisi hakemaan. Haen yleensä aina itse ja taas onnistuin bongaamaan ihan vahingossa loistavan tanssijan. Oikeasti tanssiminen on tosi ihanaa, kun on sellainen pari, joka osaa viedä. Miehän pakkaan itte viemään, jos toisesta ei siihen ole. Tanssikiintiö siis täyttyi nopsasti ja lähdin klo 1 bussilla kotiin. Ihanaa, ettei tarvinnut jäädä aamuyöksi odottelemaan taksia kylmässä. Bussissa porukka oli tuohon aikaan ihan hyvässä kunnossa. Tilasin siipalta tekstarilla viskin jäillä valmiiksi . Nälkä pääsi sen verran yllättämään, että vedin bussia odotellessani kunnon kanahampurilaisen Kampin Scan-burgerissa. Siinä kanahampurilaisessa on aivan mainio curry-kastike. Että oikein onnistunut pikkujoulu.

Nämäkin assan miehet ovat pareittain...sivuovella

Nyt on taas edessä rankka työviikko. Teen keikkaa kolme päivää ja keskiviikko iltana lähdemme siipan kanssa pienelle lomaselle Sveitsiin. Hyvät ystävämme ovat asuneet nyt siellä jonkin aikaa ja pääsemme taas viettämään yhdessä itsenäisyyspäivää perinteisin menoin. Tuliaiseksi sinne tilattiin ainakin piparkakkutaikinaa ja puuroriisiä. Suomalainen on aina suomalainen. Siis Vicki Li hiljenee ainakin viikoksi. Luulen ainakin, etten ehdi bloggaamaan alkuviikosta, on niin paljon hommia. Mielessä olette kuitenkin, rakkaat kurkkijat ja kommentoijat. Otan kameran mukaan ja katson, löytyykö reisulla jotakin sellaista kuvattavaa, jonka haluaisin teidän kanssanne jakaa. Kuulemisiin ja kaikille menevää viikkoa!