Helteen huumaa Lauttasaaressa

Tässä tänään Lauttasaaressa kuvatut kukat

Heipsan kurkkijat! Onpas pitänyt haipakkaa tänään sen jälkeen, kun heräsin noin klo 9.30. Olin nukkunut semmoset rapiat 10 ½ tuntia. Ei muuta kuin aamupalaa alle ja siippa alkoi multa kyselemään, miten haluaisin viettää viimeisen päiväni ennen paluutani ruotuun eli vakitöihin.


Oli mainio purjehdussääkin

No, sään ollessa jo aamusta kuin morsian, sanoin olevani valmis geokätköilemään. Siippa siitä innostuneena alkoi välittömästi suunnitella meille sopivaa reittiä. Polkumme johti aurinkoiseen Lauttasaareen. Jäimme bussista pois Hanasaaren pysäkillä ja ensin kävimme bongaamassa kätkön Koivusaaresta, sikäläisestä satamasaaresta. Mun hyvillä geosilmillä oli taas käyttöä. Matka jatkui sitten Pohjois-Lauttasaaressa muutaman kätkön kautta ja lopulta tallustelimme siellä ihan Larun eteläkärjessä. Oli siis ihan huisia. Mulla oli kamera mukana ja kuvailin vähän väliä. Tällä kertaa lähinnä kukkivia kukkia, mutta kyllä otoksiini mahtuu muutama lintu ja oravakin ja tietenkin otoksia Lauttasaaren uimarannalta, jossa oli jengiä kuin merenmutaa. Uskaliaimmat jopa kahlasivat vedessä. Suomalaiset sulavat ihanan rennoiksi tällaisessa helteessä.


Koivusaaressa kellersi

Niin vaan aika hurahti siellä tallustaessa, että kotia kohti lähdimme bussilla klo 17 ensin Kamppiin ja sitten kaupan kautta toisella bussilla kotiin. Koko päivänä olin ottanut vain pari vesihuikkaa, en käynyt kertaakaan edes vessassa. Ostimme savustettua nieriää kotiin ja söimme vielä parvekkeella. Meidän partsilla on varmaan 30 astetta hellettä, kun aurinko on paistanut sinne aina kolmesta saakka. Parveke on ilta-auringon suuntaan ja oivallinen töissä käyvälle, joka ei sinne ehdi ennen iltapäivää.

Siipalla oli reisullamme askelmittari mukana ja siihen kertyi hänelle vähän yli 20.000 askelta eli mulle olisi tullut varmaan noin 23.000 askelta näillä pikkuisilla töpöjaloilla. Hieno päivä myös liikunnan kannalta. Sitä mun omaa askelmittaria ei siis kertakaikkiaan ole löytynyt. Kai mie olen sen pudottanut jonnekin, koska se ei ole ilmaantunt esiin kuukauden aikana.

Lauttasaaren uimarannalla oli porukkaa

Lapset uskalsivat jo pulikoida

Syötyäni olin vielä niin energisoitunut tämän päivän kierroksesta, että aloin imuroimaan koko huushollin. Ajttelin, että kun huomenna tulen puhkiväsyneenä töistä, tuntuu tosi hienolta, että saan tulla suht siistiin kotiin. Siippakin innostui laittamaan parvekkeelle vielä viimeistelyjä, istuin tyynyjä ja sen sellaista.


Sodan aikana Lauttasaaressa hoideltiin ilmatorjuntaa. Tykkejä on vielä jäljellä

Toteemipatsas löytyy myös Lauttasaaresta

Rakkaat kurkkijat, tilanne on nyt sellainen, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä bloggailuni vähenee vakityöhön menon myötä. Ei vaan ole aikaa eikä jaksua. Kyllä mie yritän polkata vielä kerran viikkoon, mutta saapi nähä. Kaikille toivotan ihanaa lomaa ja muistutan, että jos olet tulossa pääkaupunkiseudulle ja haluat tavata, niin otahan yhteyttä sähköpostilla. Jos aikatauluuni sopii, tapaan kurkkijoita mielelläni, olettehan mulle tulleet niin tärkeiksi näiden kahden vuoden aikana, jonka olen täällä Blogistaniassa pyörinyt. Nauttikaa lomasta, kun meitsi painaa töihin. Vuoronsa kullakin.

Fasaanin ääni ei ole niitä kauneimpia

Neljän kopla

Vastaan haasteeseen, kun osuin Saanelin sivuille sopivasti, enkä ole vielä näihin vastannut. Muistaakseni.

4 työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

Eka palkallinen duunini oli kesäkuussa 1974, jolloin suursiivosin erään kioskinpitäjän vanhaa omakotitalon mörskää. Alunperin kuvittelin pääseväni kioskille myymään... Eukko oli oikea piiskuri ja puhdasta tuli vaikkakin hammasta purren. Kotiin päivän jälkeen päästyäni olin niin väsynyt, että vain itkin ja nukuin. Mutta olin päättänyt, että hoidan homman loppuun ja hoidin kanssa. Sain palkkaa muitaakseni noin 300 markkaa ja se riitti juuri siihen, että sain ostettua itselleni vaihteettoman Isojopo pyörän, jolla sitten huruuttelin Pohtimolammelle Juhannuksen viettoon judoporukan kanssa. Tärkeä työkokemus, josta voisi todeta "kyllä Siperia opettaa" Työn sivujuoneen kuului se,että eukon parikymppinen poika tuli katsoon vierestä, kun mie siivosin. Ei sentään koskenut, mutta kattoi. Huh-huh.

Olin 17-vuotiaana kesätöissä myyjänä kristillisessä kirjakaupassa. Se oli kiva homma, suht leppoisa ja kavereita näki mukavasti työpäivän aikana. Kerran yhdet ystäväni sahasivat minua pahasti linssiin. He olivat pukeutuneet ulkomaisiksi turisteiksi aurinkolaseineen. Palvelin heitä ystävällisesti englanniksi. Siitä kyllä hupia piisasi jälkeenpäin.

Olin perheohjaajana. Työhön kuului paitsi hallinnollista (allekirjoitukset satoihin kotihoidontukipäätöksiin) myös virkistyspäivien järjestämistä kotiäideille. Se oli hauska duuni, josta kovasti tykkäsin. Vakanssi vain lopetettiin, kun valtakunnallinen kotihoidontuki yleistyi ja Espoon maksama oma kotihoidontuki vähitellen lopetettiin.

Olin kesäaktiossa eli hengellisissä telttakokouksissa saarnaamassa ja laulamassa kuukauden päivät. Rankka kokemus, kun aina ei ollut oikein ruokaakaan. Hengen palo oli suuri, mutta näin aikuisena ajattelen, että seurakunnan olisi pitänyt pitää parempaa huolta edes maallisista tarpeista. Jos ystävät eivät olisi huolehtineet, olisin varmaan nääntynyt aliravitsemukseen. Muistan sen siunatun päivän, kun postini joukossa tuli kirjekuori, jossa oli 50 mk ja tämä tyttö lähti ulos syömään. Herra piti huolen pienestä sananjulistajastaan.

4 televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Vaikea kysymys, koska katson todella vähän telkkaria. Minusta sieltä ei kertakaikkiaan tule mitään, mikä nyt niin kiinnostaisi. Mutta laitan männä vuosilta hyviä kokemuksia:

Tahdon asia- oli sarja, josta todella tykkäsin. Tytär osti sen mulle DVD versiona viime jouluksi, mutta se on vielä katsomatta.

Karjalan kunnailla -sarja, jonka seurasin mielenkiinnolla. Jos siihen tulee jatkoa, seuraan varmaankin.

Voimala. jos sattuu olemaan telkkari siltä kanavalta auki, saatan jäädä messiin. Siinä on hyvät jutut ja mielenkiintoiset vieraat.

Historialliset dokumentit, joita tulee varsinkin Teemalta.

4 paikkaa, joissa olen ollut lomalla

Nytkin on vaikea kysymys, mutta toisin päin. Olemme siipan kanssa himomatkustelijoita ja paikkoja on kertynyt aika paljon. Mutta laitan tähän sellaisia, johon haluaisin lähteä vielä uudestaankin.

Vietnam on aivan mielettömän upea kohde, jossa kaikki on kohillaan: mielenkiintoinen historia, erittäin ystävälliset ja palvelualttiit asukkaat,-vaikka yhteistä kieltä on harvoin-, loistava ellei suorastaan paras ruoka! Olemme olleet Vietnamissa Saigonissa ja Muine-rannikolla ja siellä olisi vielä vaikka kuinka paljon kattomista ja näkemistä ympäri maata.

Japani on paikka, jonne jouduimme hiukka vahingossa, kun Tiibetin matka peruuntui epävakaisten olojen vuoksi. Huipputeknologian maa, jossa kaikki sujuu kuin rasvattu ja vieläpä ystävällisesti, vaikka taaskin on harvoin yhteistä kieltä. Olimme suurimman osan aikaa Kiotossa, mikä on ihan hieno paikka, mutta sielläkin lääniä riittäisi. Japanin kuvia löytyy toukokuu 2008 arkistosta.

Itävalta. Olemme lomailleet Itävallassa vaeltaen jo yli kymmenen kesää ja näköjään taas lähdetään. Siellä on koluttu jo useampia laaksoja. Tänä vuonna menemme kolmatta kertaa Ötztaliin. Itävallan reissukuviin voit tutustua elo-syyskuun arkistoissa.

Lontoo. Siellä olemme käyneet vain kerran pidennetyn viikonlopun, mutta kaupunki valloitti heti. Kulttuuritarjonta ihan mieletön ja katseltavaa riittää joka lähtöön. Ihanat ilmaiset museot.

4 internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin

- YTV:n reittiopas

- facebook (ei muuta kuin kaveripyyntöjä lähettelemään)

- blogit, omat ja kavereitten

4 lempiruokaani ovat:

Olen kaikkiruokainen ja lähes kaikki maistuu mulle. Ja minussa se näkkyykin. Mieluiten kuitenkin ehkä syön:

Kalaa, ihan kaikissa muodoissa ja kaikkia kaloja: lohta, muikkua, siikaa, tonnikalaa, ahventa, kampelaa. Kala tietenkin mahdollisimman tuoreena.

Lammasta, taaskin monessa muodossa. Itsekin laitan lammasruokia aika paljon.

Hiivapulla kahvin kanssa maistuu aina ja joka paikassa. Ehkä ihan parasta on tuore hiivatakinapohjaan tehty puolukkapiirakka. Slurps.

Katkaravut. Varsinkin grillattuina ja hyvän esim. juustoisen kastikkeen kanssa. Japanissa söin todella hyviä Camembert- katkarapuja.

4 paikkaa, joissa mieluimmin olisin juuri nyt:

Unessa- näkemässä hyvää unta. Kunnon seksiunikaan ei olisi pahitteeksi.

Syömässä jossain hyvässä, mutta rennossa Gourmet-paikassa siipan kanssa.

Juomassa tankkiolutta Vietnamissa hämärällä paikallisella kujalla, mutta isommalla porukalla.

Olisin sen ensi kesänä vaellettavan korkeimman vuoren huipulla ja nauttisin maisemista. Hikisenä, mutta erittäin onnellisena.

Tälläisia ajatuksia tänään ja poimikoon meemin se, joka ei vielä ole tähän vastannut.

Toukokuun tohinoita

Fiskarsia pikkupaloina (klikkaa isommaksi)

Toukokuu on aina ollut mun kuukausistani kiireisin, eikä se näemä tee poikkeusta tänäkään vuonna. Meillä oli helatorstaista asti mieluisia vieraita kotikonnuilta ja aika on mennyt vauhdilla. Perjantaina teimme pienen autoretken Uudellamaalla eli kävimme ihastelemassa taas kerran Fiskarsia ja lounastimme Tammisaaressa. Luonto on jo ihanan rehevää. Tosin Fiskarsissa oli puut leikelty niin ronskilla kädellä, että lehtiä oli aika vähän puhjennut. Lauantaina shoppailimme mm. Leppävaaran Sellossa ja löysimmekin rouvalle hyvät farkut, siis vierailijarouvalle. Lauantaina sitten vanhemman pariskunnan lisäksi meille tuli yökylään heidän tyttärensä miehineen. He olivat ystäväperheensä lapsen ristiäisreissulla kummien roolissa.

Tupamme oli siis täynnä. Jokaisessa makuuhuoneessa nukkui pariskunta. Viimeksi tulleille jouduin jo lainaamaan patjat. Ruokaa tuli tietenkin laitettua melkoisesti, mutta mikäpäs on laittaessa, kun vieraille kaikki maistuu. Tarjolla oli mm. possun ulkofilettä Vickin tapaan, kana-kookoskeittoa ja sardiinimuikkuja. Sardiinimuikkuja pakkasin myös heille mukaan kotona syötäväksi iltapalana.

Lasilaaksokollaasi

Tänään päivällä veimme ystävät kentälle ja palasimme tyhjentyneeseen kotiin. Paitsi, että emme tulleet suoraan kentältä kotiin, vaan pysähdyimme Louhelaan, jossa etsimme geokätköjä ja löysimmekin viisi. Muuten on kaikki ordnungissa, paitsi että keuhkoja polttelee ikävästi ja nenä kutisee. Ällöjä limakökköjä kurkussa, enkä oikein uskalla edes yskiä, kun sattuu niin. Koivun kukinta on niin kovassa vauhdissa, että allergialääkityksestä huolimatta olo on hiukan epämiellyttävä. Usein menetän ääneni pariksi päiväksi tähän aikaan, saas nähdä, miten käy nyt.

Louhelassa sijaitsi liikennemerkki, jollaista en ole ennen nähnyt. Toivottavasti sammakot, siilit ja jänikset hallitsevat symbolikielen.

Aika moni bloggaaja on harventanut postauksiaan ja jotkut ovatkin ilmoittaneet selkeästi pitävänsä taukoa. Ihan mahdollista, että niin käy minullekin, koska aloitan taas vakityöt 38,2 h viikossa kesäkuun alusta. Siinä on vähäksi aikaa sopeutumista. Mutta vielä muutama kuva kuitenkin. Kävimme taas Lasilaaksossa uusein vieraittemme kanssa ja sielä tuli punarinta pällistelemään ihan viereen. Harmi, kyllä kameran tarkennus ei ollut ihan ajan tasalla. Tänään taas Luohelassa näin ihanan tikanpoikasen.

Luonto se tikanpojan puuhun vetää

Hiukan isompana sama tikka

Lepaan liereää

Sain kirjatun kirjeen Kiinasta. Siellä oli mm. tämä ihana rannerengas Jaanuskalta. Kiitos!

Toimme Lepaalta paria siideriä ja toisen nimi oli Lepaan liereä. EI aavistustakaan, mitä "liereä" oikeasti tarkoittaa, mutta sellaiselta tämä minun viikkoni on tuntunut. Minun korviini liereä tarkoittaa jotakin jouhevasti soljuvaa aika nopeaa ja vikkelää., kuitenkin suht kepeää. Että sellainen viikko, täynnä työtä ja elämää. Maanantai aamuna minut yllättäen soitettiin keikalle, kun juri olin tottunut ajatukseen vapaapäivästä.

Lasilaaksossa kasvaa ja viihtyy hyvin myös keltavuokko

Tiistaina aloitin kaksi uutta työnohjausryhmää tunnin ajomatkan päässä. Se ajomatka mua jännitti paljon enemmän kuin uudet ryhmät. Menomatka oli oikein leppoisa, mutta palatessani juutuin kehä 3:lla kauhiaan ruuhkaan, jossa körötin ykkösellä varmaan 6 kilometriä. Oli rankkaa ja kiitin Luojaani siitä, että mun ei tarvi päivittäin köröttää ruuhkajonossa.

Keskiviikkona kävin Arabian tehtaanmyymälässä ihastelemassa astioita, vaikka mukaan ei juuri mitään tarttunutkaan. Mitä nyt yksi pieni Mari-malja ja tietenkin kevään uusi Muumi-muki Poliisimestari.Samalla reissulla moikkasin Noa-poikaa. Noa osaa jo syödä itse lusikalla, WAU!

Metsät ovat valkovuokkomattojen peittämiä

Keskiviikkona tapasin myös jo yli vuoden olleen työnohjausryhmäni, joka on erittäin mukava ryhmä. Kaikki ovat niin sitoutuneita ja kokevat työnohjausryhmän itsellensä erittäin tärkeäksi. Kuulin myös ilokseni,että ryhmä on saanut syksyksi jatkorahoituksen ja he jatkavat kanssani.

Keskellä Espoonlahden pohjukkaa seisoin vedessä kalastaja. Saalista saikin.

Torstaina pidimme "äiti ja tytär " -päivän. Ensin olin tyttären kanssa Ompussa valitsemassa mulle uudet silmälasit, sitten söimme herkullisen lounaan kotona ja lopuksi vielä leivoimme pullaa. Siinä sivussa tietenkin juttelimme ummet ja lammet, myös elämän vakavammista puolista. On mulla hieno tytär, pakko sanoa. Tänään tytär aloittaa kesätyönsä, joka jatkuu aina syyskuun puoleen väliin. Jännää kuulla, miten meni eka päivä matkailijoita ja retkeilijöitä palvellessa.

Ihania nämä lakurullat, kai näistä saniaisia tulee?

Perjantaina mulla oli toiseksi viimeinen uniohjaajakurssipäivä. Surua tunnen jo siitä, että sellaisenaan se ryhmä loppuu pian. Hienoja ja herkkiä naisia, joilla on vaikka mitä jakaa henkisestä eväspussistaan. Osan kanssa varmaan yhteys tulee säilymään jatkossakin ja tarkoituksena on jossain vaiheessa laittaa pystyyn jonkinlainen uniseminaari kaikille unista kiinnostuneille. Perjantai iltapäiväksi menin vielä keikalle muutamaksi tunniksi. Illalla A. ystäväni Tampereen kupeesta tuli kylään. Söimme, joimme ja iloa pidimme.

Eilen aamulla kävimme A:n kanssa pyöräretkellä Lasilaakson luonnonsuojelualueella, jota olen täällä blogissani ennenkin suitsuttanut. Ei paikka pettänyt nytkään, se oli täynä kukkia, linnunlaulua ja luonnon rauhaa. Palatessa kävimme kahvilla Saunalahden kartanossa.

Tässä on oikea Puupeikko. Ei ihme,että metsässä joskus pelottaa. Näetkö sinä peikon?

Illalla olikin sitten ihan toisenmoinen meno. A . lähti elokuviin ja me siipan kanssa Jean Michel Jarren konserttiin Hartwall Areenalle. Siellä oli todellinen äänten ja valojen spektaakkeli. Harmi, että korvatulpat unohtui kotiin, sillä istuimme tosi lähellä ämyreitä. Niin lähellä, että syntikkabassot suorastaan hieroivat sisäselimiä ja väliin epäilin, että rytmihäiriö napsahtaa päälle. Upea kokonaisvaltainen kosertti, 4 äijää lavalla ja mieletön määrä tekniikkaa. Jean Michel hyppeli lavalla kuin nuori poika ensirakkautensa kanssa. Hieno konsertti ja kuulostaa edelleen hypermodernilta vaikka tosiasiassa monikin kipale on yli 30 vuoden takaa.

Illalla katsoin vähän aikaa Euroviisuja, mutta nukuin ennen päätöstä. Kyllä näytti järkyttäviltä ne säälittävän sekstistiset kappaleet.... eikö tuollaisen aika ole jo ohi??? Ilokseni kuulin aamulla, että Norjan vanhanaikainen kappale voitti. Ilman seksiä.Jihuu

Mulla alkaa hiekka virkavapaan tiimalasista loppumaan. Palaan vakiduuniini kesäkuun alusta ja syksystä teen taas työn ohessa muutamaa työnohjausryhmää. Näin toistaiseksi ja tämä tuntuu hyvältä. Pääsen taas yhteisöön tekemään töitä. Minussa on sekä yksin puurtajaa, että vahvaa tiimityöntekijää. Nyt tuntuu taas kahden vuoden jälkeen hyvältä palata tiimiin.

Mun eka kollaasi. Ei kummoinen, mutta jostain on aloitettava.

Mukavaa aurinkoista ja keväistä ja ennen kaikkea liereää viikkoa kaikille blogisisarille!

Äideistä parhain sä oot...

Lippu salossa äitien kunniaksi!

Näiden vaahterankukkien myötä onnittelut kaikille äideille ja äitiyttä toivoville!

Olimme eilen siipan kanssa Hämeen kartanokierroksella. Tällä kertaa sää ei meitä suosinut, mutta kierros oli hyvä loistavan hämeenlinnalaisen oppaan johdattamana. Hämeessä on todellakin paljon kartanoita.

Ensimmäisenä Katisten kartano Hämeenlinnan kaupungin alueella. Kiva paikka ja paljon katseltavaa. Aluetta on kehitetty paljon. Sieltä löytyy mukavat majoitustilat ja kokoustiloja kans.

Katisten kartanon talvipuutarha on nykyisin vilvoittelupaikkana. Nuo tuolit olivat todella taidolla tehtyä käsityötä.

Iso-Roineen rannalla sijaitseva Wuolteen kartano. Täällä söimme loistavan lounaan noutopöydästä. Pöydän parasta antia olivat paistetut ahvenpihvit ja suppilovahverohilloke. Niitä piti oikein santsata. Harvoin noutopöydästä saa näin laadukasta ruokaa.

Wuolteen jälkeen kävimme Lepaan puutarhakoulun viininmaistajaissa , aika pahoja nämä marjaviinit. Lepaa tuottaa myös kesäisin siidereitä ja ne olivat hyviä, varsinkin Punakaneli vahva ja kuiva siideri, jota nautiskelimme eilen saunan lauteilla.

Viimeisenä kävimme Hattulassa sijaitsevassa Kirstulan kartanossa kaffella. Kartanoa isännöi Suomen nuorin kartanonherra Tuomas Honkajuuri. On vielä poikamieskin ja ikää on 29- vuotta. Harmi, että olen varattu ;)

Kirstulan upea kattokruunu

Onko joku kurkkijoista käynyt Virossa kartanoita kiertämässä? Se kiinnostaisi seuraavaksi. Mukavaa sunnuntai päivän jatkoa!

Huomasin, että koristekirsikat kukkivat jo. Oli pakko ikuistaa tännekin iloksenne

Wapun jälkeistä elämää

Veljmies vapun jälkeisissä tunnelmissa

Pyörähdettiin Kuopiossa 3 yön reissulla virkistymässä hyvien ystävien seurassa. Ruokaa oli paljon ja paljon sitä syötiinkin. Yksi ateria kun lopetettiin niin seuraavaa jo suunniteltiin. Siippa kävi muutaman geokätkön bongaamassa jo Kuopiossa ja me muut juoksimme perässä.

Vossikka tuli vastaan

Olenkohan mie edellisessä elämässäni ollut Kuopiolainen vai mistä voi johtua se,että olen siellä niin kotonani? Minusta on ihana turista siellä torimyyjien kanssa ja nauttia kunnon savon kielen kuulemisesta. Ostinkin torilta uuden hienon kesäisen lierihatun, joita iäkkäämpi naishenkilö siellä kaupitteli. Hän oli itse tehnyt ne kaikki ja kuoseissa ja malleissa löytyi. Löytyi jopa isoja kokoja - mun onnekseni- sillä mun pää on kokoa 59-60 ja olen usein saanut poistua hattuliikkeestä tyhjin käsin. Torilta lähti myös mukaani mukavan papparaisen leipoma ahvenkukko ja sitä täällä on nyt vedetty hiukopalaksi, nam!


Tuli kierrettyä rouvan kanssa kuopiolaisia liikkeitä ja niissäkin on mukavan lupsakka meininki. Carlson on mun lempipaikkani, kun siellä on aivan mahtava astia- ja taloustarvikepuoli. Poiketkaapa, jos siellä liikutte. Ostin sieltä edulliseen hintaan lahjoja tulevaisuudessa annettavaksi ja kaksi muovista viinilasia. Niitä kaipaamme aina, kun olemme ulkomailla ja nautiskelemme partsiviinejä. Inhottavaa juoda viiniä hammasmukista. Mutta nytpä on särkymättömät ja kevyet viinlasit mukaan pakattavaksi. Toivottavasti muistan ne pakata sitten ensi kerralla. Tosin Itävalta on siitä poikkeuksellinen, että ainakin tähän saakka sieltä on löytynyt joka vuokrakämpästä viinilasit. Mistään muusta maasta niitä ei ole sitten löytynytkään. Viimeksi kaipasimme niitä Israelissa.

Kissalla on ruokapaikka televisiotasolla, että hän saa katsella ikkunasta ulos samalla. Tasolle johtaa ramppi, koska ruhtinas ei jaksa enää sinne hypätä.

Parasta reissussa oli tietenkin vanhojen ystävien tapaaminen. Ko. pariskunta on niitä meidän ensimmäisiä "pariskuntatuttuja" sieltä -80 luvun alusta. Nyt meillä kaikilla on tyhjä pesä, lapset ovat lähteneet maailmalle. Heillä vielä kissavanhus, joka saa kyllä ruhtinaan kohtelun.

Rapalan luola

Jo puhkesi koivuun lehti

Paluumatka Kuopiosta kesti kauan, syystä, että siippa pökäsi mettään aina välillä. (Siipan huomautus tähän, että ei hänellä ollut ripsakkaa, vaan tietennii hän kävi geokätköjä hakemassa...) Itte istuin enemmän autossa ja kuuntelin radiota ja otin muutamia kuviakin. Koivu puhkesi lehteen siinä Sysmän tietämillä, se oli ihana huomio. Kuopiossa ei vielä lehtiä näkynyt ja ainakin pienet lammet olivat vielä ihan hyhmässä. Säähän oli aivan mieletön, käräytin vähän nirppanokkaani ja se punottaa kivasti. Suomen kesä- lyhyt ja vähäluminen.

Lähetysseuran talo, joss Lähetyskirkkokin sijaitsee

Eilen illalla kävimme konsertissa Lähetyskirkossa ja nappailin kuvia Tähtitorninmäeltä. Se on hieno paikka ja sieltä näkee kauas. Kivutkaapas sinne, jos Helsingissä käytte. Näin siellä nuorta lempeä.

Tähtitorninmäki




Näkymä Kauppatorin suunnalle



Näkymä etelään


Näkymä per...

Lopetan lätinät ja annan kuvien puhua. Tapaan tänään Lene-bloggaajan. Työt ovat olleet vähissä, mutta mikäs tässä on ollessa hienossa kevätsäässä. Totuushan on, että palaan vakihommaani kesäkuun alussa. Ainakin toistaiseksi. Siinä ohessa teen muutamaa työnohjausryhmää. Niitä on tällä tiedolla tulossa syksyksi 3, eikä sinne enempää juuri mahdukaan täyden työviikon lomaan. Sitten kieriskelen rahassa. Ainakin jos vertaa tähän kevääseen. Heikoimman kuukauden palkkani jäi reilusti alle tuhannen euron. Onneksi on mies, joka elättää. Ei ole tarvinut näläkää nähä.

Nyt ymmärrän, että rakastavaisia nimitetään puluiksi. Nämä pussasivat ja ihan kahteen kertaan mun nenäni edessä